Mun elämä on yhtä mokusuhteita. Seurustelen turkkilaisen nuoren miehen kanssa... Välillä vakavammin, välillä vähemmän vakavammin. ;D
Koti-Suomessa minulla alkaa olla vain turkkilaisia ystäviä. Kaikki jollakin asteella ovat seurustelemani miehen tuttuja. Tai sitten hengaan venäläsiten kanssa, sillä isäni on naimisissa venäläisen naisen kanssa, ja sitä kautta tutustunut eräisiin venäläisiin nuoriin.
Vapaa-aikana, jos vietän aikaa jonkun kanssa, he ovat turkkilaisia (istun tunteja pizzerioissa, juon kahvia ja juttelen ja nauran heidän kanssaan, tai lähden kotiinkuljetuksiin mukaan oppaaksi.) Jos lähden ulos tuulettumaan, lähden näiden turkkilaisten tai venäläisten kanssa.
Suomalaisia ystäviä minulla on vain muutamia, jotka hekin asuvat eri paikkakunnilla.
Siis mun elämä on niin erilaista kuin monen muun. Kun juttelen suomalaisten ystävieni kanssa, jutut on vaan että arvaa mitä tehtiin Ahmetin tai Nezarin tai Olgan kanssa viime viikonloppuna?
Ja nyt en tarkoita että minulla olisi esim. näiden turkkilaisten kanssa mitään muutakuin ystävyyssuhteita, sillä he ovat naimisissa tai seurustelevat tahoillaan. Viihdyn heidän seurassaan vain niin hyvin, oloni on jotenkin kotoinen.
Onko tässä mielestänne jotakin väärää? Esim. isäni katsoo aina vähän kieroon jos kerron että olin Ahmetin kanssa discossa... Kai minä saan hengata kenen kanssa haluan, kun hänkin meni rys*än kanssa naimisiin?
Koti-Suomessa minulla alkaa olla vain turkkilaisia ystäviä. Kaikki jollakin asteella ovat seurustelemani miehen tuttuja. Tai sitten hengaan venäläsiten kanssa, sillä isäni on naimisissa venäläisen naisen kanssa, ja sitä kautta tutustunut eräisiin venäläisiin nuoriin.
Vapaa-aikana, jos vietän aikaa jonkun kanssa, he ovat turkkilaisia (istun tunteja pizzerioissa, juon kahvia ja juttelen ja nauran heidän kanssaan, tai lähden kotiinkuljetuksiin mukaan oppaaksi.) Jos lähden ulos tuulettumaan, lähden näiden turkkilaisten tai venäläisten kanssa.
Suomalaisia ystäviä minulla on vain muutamia, jotka hekin asuvat eri paikkakunnilla.
Siis mun elämä on niin erilaista kuin monen muun. Kun juttelen suomalaisten ystävieni kanssa, jutut on vaan että arvaa mitä tehtiin Ahmetin tai Nezarin tai Olgan kanssa viime viikonloppuna?
Ja nyt en tarkoita että minulla olisi esim. näiden turkkilaisten kanssa mitään muutakuin ystävyyssuhteita, sillä he ovat naimisissa tai seurustelevat tahoillaan. Viihdyn heidän seurassaan vain niin hyvin, oloni on jotenkin kotoinen.
Onko tässä mielestänne jotakin väärää? Esim. isäni katsoo aina vähän kieroon jos kerron että olin Ahmetin kanssa discossa... Kai minä saan hengata kenen kanssa haluan, kun hänkin meni rys*än kanssa naimisiin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
On varmasti mukava elämä olla turkkilaisten pizzanpaistajien panopuuna. Tosin et paljon menetä, pelkkiä panopuitahan ne ovat näiden äijien vaimotkin. Onneksi Suomi-bimbo on anteeksiantavainen. Tai tyhmä kun ei tajua miksi äijällä on aina mukana kortsuja ja paketit tyhjenee suorastaan pelottavaa tahtia.
Olin eräälle SUOMALAISELLE poikaystävälleni pelkkä panopuu. Hän peruutti tapaamisen aina jos sanoin "sori mutta me ei voida nyt harrastaa seksiä koska minulla on menkat". Onneksi jätin ajoissa mokoman moukan :(
Että kyllä ne suomalaisetkin osaa.
Myöhemmin minulla oli amerikkalainen espanjalaissyntyinen poikaystävä, joka oikeasti rakasti minua ja välitti minusta niin paljon kuin ihmisestä vaan voi välittää :')
Että ei se kansalaisuus AINA kerro toisen luonteesta..
Kuten jo sanoin, olemme vain ystäviä, en harrasta seksiä kenenkään turkkilaisen tai venäläisen kanssa täällä Suomessa!
eikös niin.
Eipäs takerruta yksityiskohtiin *heristää sormea*
Tässä sulle tietopaketti aiheesta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Hispanic