Kaikki alkoi kuin Ruususen unelma...Mutta kun olin tarpeeksi koukussa mieheeni, alkoi näkyä merkkejä jotka olisi pitänyt tajuta..ivaa, riehumista, hurjasti anteeksipyyntöjä ja selittelyä...
Ensimmäinen fyysinen väkivaltakohtaus tapahtui oltuamme noin vuoden yhdessä. Hän hakkasi minut kengällä, piti tukasta kiinni ja hakkasi takaraivoani seinään..hiuksia jäi tukkona hänen käteensä, en edes tajunut kipua, olin niin järkyttynyt..
Jossain vaiheessa anteeksipyynnöt ja selittelyt jäivät. Oli vain sana, että ärsytät mua tahallas ja ansaitset tämän!
Pelko, ahdistus ja kuoreen käpertyminen. Saimme yhteisen lapsen, ja kuinka luulinkaan että nyt olisi vihdoin onnellinen loppuelämä ja kaikki hyvin...saahan sitä luulla ja uskotella itselleen..
Viimeisen väkivalta kohtauksen jäljiltä ensiapuun parsittavaksi..Lastensuojelu piti huolen että yhteiseen kotiin ei ole enää asiaa..
Uhkauksia, kostoa, pelkoa ja rakkaudentunnustuksia. Syytä jota en tajua itsekään, halusin vielä yrittää yhteistä liittoa, vaan kynsilleni sain..
Uusi nainen asuu ex-mieheni kanssa. Onnellisena, kuin minä alussa. Ei usko pätkääkään, minkälaisen miehen kanssa on tekemisissä. En tuomitse..En minäkään uskonut, kun minua edellinen avovaimo kertoi totuuden miehestäni. Vaan nyt uskon, uskon ja kadun että en silloin aikoinaan uskonut.
Toivon vaan että viiden vuoden liittomme ei jättänyt jo jälkiä lapseemme. Maailman ihanimpaan asiaan, joka lapsen aidolla rakkaudella on täysin isin tyttö. Isin tyttö, joka ei ymmärrä, miksi äiti ja isi ei enää voi asua yhdessä ja miksi isin luona asuu outo täti, vaikka äidin kanssa vasta ihan äsken lähdettiin kotoa pois...
Ensimmäinen fyysinen väkivaltakohtaus tapahtui oltuamme noin vuoden yhdessä. Hän hakkasi minut kengällä, piti tukasta kiinni ja hakkasi takaraivoani seinään..hiuksia jäi tukkona hänen käteensä, en edes tajunut kipua, olin niin järkyttynyt..
Jossain vaiheessa anteeksipyynnöt ja selittelyt jäivät. Oli vain sana, että ärsytät mua tahallas ja ansaitset tämän!
Pelko, ahdistus ja kuoreen käpertyminen. Saimme yhteisen lapsen, ja kuinka luulinkaan että nyt olisi vihdoin onnellinen loppuelämä ja kaikki hyvin...saahan sitä luulla ja uskotella itselleen..
Viimeisen väkivalta kohtauksen jäljiltä ensiapuun parsittavaksi..Lastensuojelu piti huolen että yhteiseen kotiin ei ole enää asiaa..
Uhkauksia, kostoa, pelkoa ja rakkaudentunnustuksia. Syytä jota en tajua itsekään, halusin vielä yrittää yhteistä liittoa, vaan kynsilleni sain..
Uusi nainen asuu ex-mieheni kanssa. Onnellisena, kuin minä alussa. Ei usko pätkääkään, minkälaisen miehen kanssa on tekemisissä. En tuomitse..En minäkään uskonut, kun minua edellinen avovaimo kertoi totuuden miehestäni. Vaan nyt uskon, uskon ja kadun että en silloin aikoinaan uskonut.
Toivon vaan että viiden vuoden liittomme ei jättänyt jo jälkiä lapseemme. Maailman ihanimpaan asiaan, joka lapsen aidolla rakkaudella on täysin isin tyttö. Isin tyttö, joka ei ymmärrä, miksi äiti ja isi ei enää voi asua yhdessä ja miksi isin luona asuu outo täti, vaikka äidin kanssa vasta ihan äsken lähdettiin kotoa pois...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Teit oikein. Lapsi tulee ymmärtämään asiat kasvattuaan. Itse olen myös ollut isin tyttö. Vanhempani eivät vain koskaan eronneet, vielä tänäkään päivänä. Isintyttönä oleminen loppui siihen kun väkivaltaisuus siirtyi minuun. Enkä ymmärrä koskaan äitiäni alituisesta alistumisesta tuollaiselle sydämettömälle olennolle.
kokeneena lopulta erosin ja ex-llä uusi mutta varoitin kyllä sitä että minua on hakattu.
Hän ei usko ja kehuu minun ex-ää.
Voisko olla totta että ei tämä ex-n uusi tule huonosti kohdelluksi?
Väkivalta on yleensä toimintamalli, se koetaan ratkaisuna sellaisiin tilanteisiin, joissa oma valta-asema koetaan uhkaksi. Muutenkin tällaisilla henkilöillä on tapan alistaa muita henkisellä väkivallalla.
Eli sanoisin, että aluksi voi esittää mukavaa ja "normaalia", mutta kun kuherruskuukausi on ohi ja toinen saatu sidottua suhteeseen (esim. yhteenmuutto, kihlaus, avioliitto, lapsi jne), niin väkivalta voi alkaa.
Eivät väkivaltaiset ihmiset kykene luopumaan toimintamallistaan ilman terapiaa (eikä sekään aina auta). Yleensäkin väkivaltainen mielestäni näkee muut ihmiset aivan eri tavalla kuin ei-väkivaltainen. Muille ihmisille voi tehdä mitä haluaa, esim. raiskata. Eihän normaali ihminen tee toiselle ihmiselle (saatika "rakastamalleen"), alistavia ja kamalia asioita!
väkivaltaa on montaa lajia:
-taloudellinen väkivalta (toinen ei saa käydä töissä, estetään toimeentulo, takavarikoidaan rahat, pankkikortti jne)
- seksuaalinen väkivalta (raiskaus jne)
- fyysinen väkivalta (tönimiset, estää huoneesta toiseen kulkemisen, sulkee parvekkeelle/kellariin, kiinni pitäminen, tönii, sellaiset "leikit", joissa sinua sattuu eikä toinen suostu lopettamaan, vaikka pyydät jne)
- henkinen väkivalta (solvaukset, alistaminen, itsemurhalla uhkailu, fyysisellä väkivallalla uhkailu esim. tavaroita rikkomalla)
Uskon, että väkivaltaisella ihmisellä on tavalla tai toisella aina jokin näistä ihmissuhteissaan (kaikissa) mukana. Sitä ei vain aluksi tajua, kunnes jokin raju teko herättää.
Esim. oma mieheni käytti henkistä väkivaltaa heti alusta lähtien. Suurinpiirtein parin-kolmen ensimmäisen viikon ajan hän oli normaali. Sitten alkoi tapahtua aina välillä kummallisia asioita, jotka nykyään saisivat hälytyskelloni soimaan. Esim. "hylkäsi" minut yhtäkkiä, olimme puhuneet tapaamisesta, mutta hänestä ei kuulunut mitään, ei vastannut puhelimeen. Kun viimein sain hänet tavoitettua, hän oli jäätävä ja töykeä. Harvoin on kukaan puhunut minulle niin kylmällä ja töykeällä äänensävyllä.
Muitakin pieniä asioita ilmeni, esim. vihjaili, että minulla on alkoholiongelma. Luulin silloin, että mies puhuu vitsinä, ei kai kukaan tosissaan niin hassuja puhuisi... Kun suhteemme pääsi sitten siihen vaiheeseen, että mies uskalsi aloittaa fyysisen väkivallan, hän alkoi yllättäen taas vihjailemaan minun "alkoholiongelmastani". (juon 4-5 olutta/siideriä kuukaudessa, joinakin kuukausina en yhtään...) Jo alkuaikoina minun piti luopua lemmikistäni, hän oli "allerginen". Halusi leikkiä rajuja leikkejä, joista minä en pitänyt, kutitti niin, etten saanut hengitettyä jne Ei suostunut lopettamaan näitä, naureskeli ja oli innoissaan (minun ahdistuksellani ei ollut mitään väliä niissä tilanteissa).
Näin jälkikäteen tajuan, että katsoin monia asioita suhteemme alusta alkaen läpi sormien... Halusin uskoa omiin kuvitelmiini! Halusin uskoa, että nyt olen löytänyt hyvän miehen. Kun vastakkaista todistusaineistoa ilmaantui, en suostunut uskomaan sitä todeksi. Halusin ajatella vain niitä hyviä hetkiä, jotka oikeastaan olivat vain minun ostamistani joillain tavaroilla ja teoilla, siis mielistelyä. Ei mitään aitoa, oikeasti. Pelkkää manipulointia. Onneksi lopulta uskalsin avata silmäni ja katsoa, mikä onkaan totuus meidän suhteestamme....
Eli luulen, että jos uusi puoliso ei ole "valveilla", häntä kohdellaan jo nyt monin tavoin kaltoin, mutta ei vain ole vielä tajunnut sitä. Kaikista fiksuimmat eivät kovin montaa kertaa tuollaisia tapauksia edes tapaile, koska ymmärtävät heti, että toinen manipuloi ja yrittää alistaa ja parhaimmatkin hetket ovat pelkkää mielistelyä pohjimmiltaan.
Kuinka sitä voikin ihminen olla niin pölö,ettei tajua ajoissa missä mennään. Puhun siis itsestäni. Mun miehelläni oli tapana näyttää minulle erilaisia
sitomisia ja itsepuolustusotteita, vaikka kuinka olisin sanonut että se sattuu, hänestä se oli hauskaa. Kun sain kaukosäätimestä päähäni, se johtui nimenomaan siitä kun ärsytin. Hän ei koskaan pyytänyt mitään lyömistään tai potkuaan anteeksi, koska minussa oli kerran vika... Nyt vaan odottelen (ehkä hieman vahingoniloisena), milloin mieheni uusi kumppani saa kokea saman...
Tein rikosilmoituksen....