Kello on 23:27 ja arvonta on käynnissä. Joku saa satunnaisen panon ja joku toinen vain numeron johon saa soittaa. Itse valitsin olla kotona. Mulla on Grantsin viskipullo pöydällä ja join just ekan ja viimeisen. Kohta puolin menen nukkumaan. Ajatuksia silti minullakin on.
On se ihmisen elo niin ihmeellistä. Kellä onni kellä ei ja kuka tekee mitkäkin valinnat. Olen itse aika onnellinen tällä hetkellä. Mulla ei ole mitään valittavaa naista. Eikä rumaa. Eikä piikittelyä muuten kuin netin kautta esim tämän viestini jatkoksi.
Tuossa alempana joku valitteli, että mies ei siivoa ja käy kaupassa kun nainen itse on raskaana viimeisillään. Tulin surulliseksi. Miksi jonkun pitää olla niin ruma tai puoleensavetämätön, että mies ei innostu mistään. Tilanne on mulle ihan käsittämätön. En voisi kuvitella ettenkö tekisi asioita naiseni eteen. Ja varsinkin lapseni olisi mulle tärkeä. Olen vielä ainakin toistaiseksi lapseton, 28v.
Ihmeellisiä tuollaiset väkinäiset parisuhteet? Miten ne on solmittu? Miksi on haluttu hankkia lapsia järjestelmällisesti useita, jos suhde muuten on kuin heikoilla jäillä?
Onko se niin, että heikkoitsetuntoinen löytää toisen ja sitten leikitään rakastuneita sen kaksi viikkoa tai kolme kuukautta? Lopulta omat mielen kuohut nousee pintaan ja sitten kuuluu kuten mun kerrostalossa yläkerrasta "jumalauta pöllö mä lyön sua niin että et herää enää". Sen kuuli silloin jokainen naapuri kun yöllä oli hiljaista. Ihme touhua ihmiset harrastavat. Ne naiset ovat niin heikkoja, että eivät pääse miehestä irti ja mies haluaa jonkun jotta ei tarvii tehdä itsemurhaa.
Voiko näitä heikomman luokan ihmissuhdeongelmia edes muut ymmärtää. Meno on niin ihmeellistä kummankin sukupuolen osalta.
Tuntuu, että alla kirjoittanut on nainen joka tulee raskaaksi aina silloin tällöin satunnaisesti ihan koko ajan ja lapsia pitää hankkia, koska se on ainut elämänsisältö. Ei oikein osata hoitaa rahataloutta, ei liiemmin tieteitä, ei tajuta politiikasta mitään. Mutta paksuksi aina voi tulla lisää. Ja sitten mies väsyy siihen, että kaikki on aina yhtä pilttipurkkia ja paksua masua.
On se ihmisen elo niin ihmeellistä. Kellä onni kellä ei ja kuka tekee mitkäkin valinnat. Olen itse aika onnellinen tällä hetkellä. Mulla ei ole mitään valittavaa naista. Eikä rumaa. Eikä piikittelyä muuten kuin netin kautta esim tämän viestini jatkoksi.
Tuossa alempana joku valitteli, että mies ei siivoa ja käy kaupassa kun nainen itse on raskaana viimeisillään. Tulin surulliseksi. Miksi jonkun pitää olla niin ruma tai puoleensavetämätön, että mies ei innostu mistään. Tilanne on mulle ihan käsittämätön. En voisi kuvitella ettenkö tekisi asioita naiseni eteen. Ja varsinkin lapseni olisi mulle tärkeä. Olen vielä ainakin toistaiseksi lapseton, 28v.
Ihmeellisiä tuollaiset väkinäiset parisuhteet? Miten ne on solmittu? Miksi on haluttu hankkia lapsia järjestelmällisesti useita, jos suhde muuten on kuin heikoilla jäillä?
Onko se niin, että heikkoitsetuntoinen löytää toisen ja sitten leikitään rakastuneita sen kaksi viikkoa tai kolme kuukautta? Lopulta omat mielen kuohut nousee pintaan ja sitten kuuluu kuten mun kerrostalossa yläkerrasta "jumalauta pöllö mä lyön sua niin että et herää enää". Sen kuuli silloin jokainen naapuri kun yöllä oli hiljaista. Ihme touhua ihmiset harrastavat. Ne naiset ovat niin heikkoja, että eivät pääse miehestä irti ja mies haluaa jonkun jotta ei tarvii tehdä itsemurhaa.
Voiko näitä heikomman luokan ihmissuhdeongelmia edes muut ymmärtää. Meno on niin ihmeellistä kummankin sukupuolen osalta.
Tuntuu, että alla kirjoittanut on nainen joka tulee raskaaksi aina silloin tällöin satunnaisesti ihan koko ajan ja lapsia pitää hankkia, koska se on ainut elämänsisältö. Ei oikein osata hoitaa rahataloutta, ei liiemmin tieteitä, ei tajuta politiikasta mitään. Mutta paksuksi aina voi tulla lisää. Ja sitten mies väsyy siihen, että kaikki on aina yhtä pilttipurkkia ja paksua masua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kyllä se taitaa ihan parasta olla yksin,meitä on moneen junaan,ei voi kuin ihmetellä joittenkin elämää,olen kuullut että jotkut elää huonossa suhteessa,koska kun se lähteminensuhteesta on paljon rankempaa kuin jäädä siihen tuttuun turvalliseen suhteeseen,kun itsetunto on painettu niin alas..