Miten minun ja lasteni käy, kun mieheni haluaa viidentoista vuoden jälkeen ottaa eron.
Kaikki omaisuutemme,( talo, maata n.100ha, autot ja muut koneet )on mieheni nimissä. Myös velat. Meillä ei ole avioehtoa.
Mieheni mielestä minulle ei kuulu mitään, koska en omista mitään. Minun pitäisi vain lähteä kodistani.
Voiko näin tapahtua?!?
Kaikki omaisuutemme,( talo, maata n.100ha, autot ja muut koneet )on mieheni nimissä. Myös velat. Meillä ei ole avioehtoa.
Mieheni mielestä minulle ei kuulu mitään, koska en omista mitään. Minun pitäisi vain lähteä kodistani.
Voiko näin tapahtua?!?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Miehesi on osin väärässä.
Koska teillä ei ole avioehtoa, lasketaan teidän kummankin nettovarallisuus.
Sanotaan että miehen omaisuus on 400.000 EUR ja hänellä on velkaa 100.000 EUR. Sinulla ei mitään.
Miehen nettovarallisuus: 400 - 100 = 300.000 EUR
Sinun nettovarallisuus: 0 - 0 = 0 EUR
Jos vaadit, miehesi on maksetttava sinulle tasinkoa 150.000 EUR.
Hän on oikeassa siinä, ettet omista mitään omaisuudestaan (etkä vastaa hänen veloistaan), mutta tasinkoon sinulla on oikeus.
Vastaavasti miehelläsi on oikeus päättää millä omaisuudellaan (tai pankkilainalla) tasingon maksaa... vaikka et tahtoisi puimuria ja 30ha peltoa, voi hän niillä tasingon suorittaa (tietenkin arvoltaan oltava mikä euroissa laskettu tasingoksi)
Voiko hän siis vain käskeä minut lähtemään kodistani ja minun on mentävä, koska en omista taloa?
ennen kuin saat oman asunnon. Ja nimittäin sinä omistat nyt puolet siitä talosta avio-oikeuden perusteella. Kysy asianajajalta miten toimit. Mutta jos mies jää asumaan avio-oikeuden perusteella puoliksi omistamaanne taloon, on hänen maksettava sinun osuudesta vuokraa sinulle.
... avioliiton aikana ei voi ... ja sitä harkinta-aikakin on (alkaa kun I-vaiheen erohakemus käsitelty oikeudessa). Mutta kun lopullinen ero II-vaiheen hakemuksen jälkeen tulee... sitten voi.
Jo harkinta-aina hän voisi hakea oikeudelta "yhteiselämän päättämistä", jolloin toinen puolisoista velvoitetaan lähtemään kodista (lähtemään myös voi jouta hän, kuka omistaa koko asunnon). Tapauksessanne en usko, että oikeuskaan määräisi sinua lähtemään jo harkinta-aikana.
Mutta... tietenkin yhteiselämänne hän voi tehdä niin niin ahdistavaksi ja vaikeaksi, että oman asunnon hakemiseen löytyy motivaatiota...
Avio-oikeus on aivan eriasia kuin omistusoikeus, jos talo on miehen omaisuutta... ei vaimolla ole taloon mitään omistussuhdetta.
Koska vaimo EI omista talosta mitään, ei hän vapaaehtoisesti muuttaessaan saisi mitään "vuokraa" mieheltään.. toisin kuin JOS omistaisivat talon puoliksi (kuten yleensä ihmisillä on asianlaita)
MUTTA, se talon arvo on korottamassa miehen nettovarallisuutta ja vaikuttamassa tasinkoon... johon vaikuttaa myös ne pellot ja koneet SEKÄ hänen velkansa.
Jos yo. esimerkissäni ukolla olisikin velkaa siunaantunut 100.000 EUR sijaan 400.000 EUR ... olisi hänen nettovarallisuus nolla kuten vaimonsakin... eikä tasinkoa maksettaisi. Talo edelleen miehen.. mutta niin on velatkin...
Nyt sinäkin tiedät ... voit jatkossa neuvoa oikein.
Kuka määrää maalle hinnan? Soitin oikeusaputoimistoon ja ajan sain kuukauden päähän. Hirveää odottaa, mitä tapahtuu! Enhän minä mistään yhtäkkiä asuntoa saa, enkä voisi lähteäkään, kun eläimiä on vielä hoidettavanakin. Ja lapset. Niiden puolesta minä suren eniten. Miten kukaan voi tehdä tälläistä?
Osituksen tekeminen on teidän välinen ja sovittava asia... voisitte sopia kuten miehesi esittää (tasinkoa ei ole pakko vaatia), tai sitten aivan "pilkulleen" mitä laki osituksesta sanoo (jonka avauksessani kerroin)... tai jotakin siltä väliltä (sovitellen).
Ellette pääse sopuun, edes juristien avustuksella ... ainoa keino saada ositus syntymään on vaatia oikeuden määräämää pesänjakajaa... hän kyllä saa osituksenne suoritettua, ison laskun höystämänä.
Tietenkin sopimusosituksenkin lähtökohtana on, että varallisuuteen vaikuttavan omaisuuden arvo määritetään mahdollisimman oikein ja puolueettomasti. Ja että puolisot ymmärtävät mitä avio-oikeus tarkoittaa ja mitä ei.
Sinulla voi olla yksi arvio omaisuuksien arvosta, miehelläsi toinen... ja sitten neuvotellaan. Mistä arvion sitten saa (ellei itse osaa yhtään arvioda)... no tässä muutamia instansseja:
- kiinteistövälittäjä
- maatalouskonekauppias
- metsänhoitoyhdistys
- tavarantarkastaja
neljä vuotta sitten. Oli karjaa, jonka hoitamisesta vastasin siihen asti kun sain ne myytyä. Ukko jätti kaiken uuden naisensa vuoksi hullingolle. Lähti uuden naisensa luokse etelä suomeen ja maatila jäi minun vastuulle.
Sitten toi uuden naisensa samaan taloon asumaan minun kanssa. Etsin asuntoa epätoivoisesti, että pääsin erilleen helvetillisestä tilanteesta. Löysin kolmen kuukauden jälkeen asunnon johon pääsin muuttamaan ja erilleen tästä tilanteesta. Kysyin lakimieheltä silloin, että voiko toinen tuoda samaan asuntoon asumaan toisen naisen jossa vielä vihitty vaimo asuu? (harkinta-aikana) Ei ole mitään lakia sellaisen estämiseen.
Maan hinta määräytyy paikkakunnalla olevan hinta-tason mukaan, siitä saat tietoa maataloussihteeriltä.
Yksi asia on kuitenkin otettava huomioon. Jos maatila jatkaa toimintaansa normaalisti eron jälkeen, niin tilasta maksettavat tasingot pienenee huomattavasti. Koska tilan on pysyttävä elinvoimaisena eronkin jälkeen.
Muista myös maitokiintiöt, kaikki osuusmaksut ja osuudet ottaa huomioon tasinkoa laskettaessa (meijerinjäsenmaksut, metsänosuusmaksut, keinosiemennys osuusmaksut jne. koska niissä on sidottuna pääomaa tilasta.
Selviääkö hengissä? Se tässä eniten huolestuttaa. Miehen mielestä mailla ei ole mitään arvoa...
ja miehesi voi yrittää pudottaa maanhintaa, mutta hänen puheisiin tässä vaiheessa ei tarvitse luottaa pätkääkään. Ota yhteyttä maantaloussihteeriin hinnoista. Ja jos on metsää, niin metsäalan ammatilliseen eli metsänhoitoyhdistykseen. Rakennuksien arvon voi arvioida kunnan/kaupungin rakennustarkastaja. Näin minä tein ja kannatti.
Kovaahan se on tällainen ero, varsinkin kun on tehnyt yhteisessä yrityksessä töitä yhteisen edun vuoksi, mutta toivon edes, että MYEL maksut ovat olleet ajan tasalla, ettet jää tulevaisuudessa tyhjän päälle!
Ensimmäiseksi ota yhteyttä kunnalliseen oikeusaputoimistoon ja hanki asianajaja itsellesi.
Neljä vuotta sitten itse erosin maanviljelijästä ja koko omaisuus meni kahtia. Avioehtoa meillä ei ollut, takan 20 vuoden avioliitto.
Nimittäin avioerossa tulee voimaan puolison avio-oikeus, joka lasketaan siitä päivästä jolloin ero tulee voimaan.
Kauhea tilanne! Onneksi ei ole enää lehmiä, ettei niiden päällisiä tarvitse murehtia.
Mieheni mitätöi minun työpanokseni tilalla kokonaan ja haluaa vain heittää minut äkkiä uuden emännän tieltä pois. Lapsiakaan en kuulemma saa mukaani.
Miten tästä selviää?
... se EI ole päivä kun avioerotuomio tulee, se EI ole päivä kun harkinta-aika alkanut ... vaan se ON jo päivä kun I-vaiheen erohakemus saapunut käräjäoikeuteen.
SEN päivän tilanteen mukaan lasketaan nettovarallisuudet kun ositus joskus tehdään (usein vasta kun ero lopullinen, joskus jo harkinta-aikana... kuinka sovitaan tai toinen vaatii).
Eli, jos päivä I-vaiheen hakemuksen jättämisen jälkeen voittaa Lotossa miljoonan, se ei ole vaikuttamassa voittajan nettovarallisuuteen eikä siis tasingkoon jota puoliso saisi... ei vaikka puoliso ei vielä lauantai iltana tietäisi että erohakemusta edes jätetty.
Soita jollekin tai laita tekstari..
Voihan sitä toinen esittää ja väittää mitä tahansa. Ja voihan niihin suostua, tyhmyys kun ei ole mitenkään kiellettyä tai rikollista. Tunnetusti se ei ole hullu, joka pyytää vaan se, joka maksaa...
Voit lähteä avioliitosta ilman euron euroa koko jutusta, jos haluat. Tosin verottaja voi kiinnostua asiasta kun mahdollisesti näkee siinä lahjan, josta pitää saajan maksaa lahjavero. Normaalisti osituksessa siirtyvästä varallisuudesta EI makseta mitään veroja. Pesän ulkopuolelta tuotu varallisuus esim. tasingon maksuun on osin eri asia.
Lapsia miehesi ei voi saada yksipuolisella ilmoituksella. Ensinnäkin laki takaa _lapsen_ oikeuden molempiin vanhempiinsa. Toisekseen jos ette muuten pääse huoltajuudesta sopuun, niin käräjäoikeus tekee sen puolestanne, ja tukeutuu tässä sosiaaliviranomaisen lausuntoon asiasta.
Oikeusaputoimisto on siis juuri oikea osoite. Ja ota rauhallisesti sinä aikana, mikään ei muutu miksikään odotteluaikana.
>
Ei verottaja tuosta kiinnostu, koska tasingosta luopuminen on täysin mahdollista eikä se ole lahja. "Ylimitoitettu" tasinko on erijuttu... jos joku tahtoisi sellaista maksaa avioerossa.
Esimerkki:
A:n nettovarallisuus 400.000 EUR
B:n nettovarallisuus 0 EUR
B on oikeutettu 200.000 EUR tasinkoon A:lta, jolla nettovarallisuudet saadaan tasattua. Siitä B ei maksa veroa.
Jos B ei vaadi tasinkoa (vrt. avioehdollinen ositus, jossa tasinkoon ei ole oikeutta), se ei ole lahja B:ltä A:lle ... ei veroteta ketään vieläkään.
Mutta, jos A tahtoo maksaa B:lle "liikaa" tasinkoa, sanotaan vaikka 300.000 EUR, verotettaisiin lahjana 100.000 EUR osuutta.
Asuntoa lunastattettaessa voidan joutua käyttämään pesän ulkopuolisia varoja, silloinkaan ei lunastettavan tarvitse maksaa veroa... mutta lunastaja joutuu maksamaan lunastamastaan asunnosta varainsiirtoveroa (sikäli kun pesän ulkopuolisia varoja lunastamiseen joutui käyttämään). Muttä se ei liity tasinkoon.
Kiitos M36 jälleen kerran tarkennuksesta.
Varainsiirtoveroa joutuu siis maksamaan siltä osuudelta, mitä on käytetty pesän ulkopuolisia varoja (lue: lainaa). Jos osituksessa ei tarvita ulkopuolisia varoja niin varainsiirtoveroa ei makseta.
Varainsiirtoveron maksaa yleensä ostaja, erotapauksessa siis se joka asuntoon jää asumaan ja "ostaa ulos" puolisonsa asunnosta. Mikään ei kuitenkaan määritä, kumman pitäisi olla varainsiirtoveron maksaja, on vain ns. maan tapa se, että ostaja maksaa verot.
Omakotitalo omistustontilla on kiinteistö (tai toisinpäin oikeastaan: omistustontti on se kiinteistö) ja varainsiirtovero on huomattavasti suurempi kuin asunto-osakkeessa. Äkkiä noista tulee kuitenkin ihan merkittävä summa, joka kannattaa tiedostaa kun osituksia, tasinkoja ja lunastuksia suunnitellaan.
>
Sama juristiko sinulle tämän opasti, joka kertoi lunastuksen olevan tasingon maksamista?
Kysmys ei ole "maan tavasta", vaan Suomen Laista jossa määritetään kuka maksaa kiinteistökaupassa varainsiirtoveron.. ja se on yksiselitteisesti OSTAJA.
Mikään ei tietenkään estä tinkimästä myyjän pyytämästä kauppahinnasta tuota varainsiirtoveron osuutta, tai vaikka tuplaa, tai vaikka 10% pyyntihinnasta... mutta verovelvollisuutta se ei muuta.
Lukaisepa vaikka tämä:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960931
================================
2 Luku
Kiinteistön luovutus
4 §
Veron kohde ja verovelvollinen
Kiinteistön omistusoikeuden luovutuksesta on luovutuksensaajan suoritettava veroa.
Jos vastikkeena käytetään tässä laissa tarkoitettua omaisuutta, vero on suoritettava kummastakin luovutuksesta.
Veroa ei ole suoritettava kiinteistön saannosta tai sen osasta, joka perustuu lahjaan, perintöön, testamenttiin tai yhteisomistussuhteen purkamiseen. Osituksen yhteydessä tapahtuvasta kiinteistön saannosta on suoritettava veroa siltä osin kuin vastikkeena on käytetty muuta kuin jaettavana olevaa varallisuutta, ei kuitenkaan siltä osin kuin vastikkeena on käytetty elatusavun kertamaksua.
Enpä tiennyt tuota kiinteistökauppaa koskevaa lakipykälää. Asunto-osakekaupassa tilanne on kuvaamani: varainsiirtoveron maksajan sopivat ostaja ja myyjä yhdessä. Verottajaa kiinnostaa, että vero tulee maksetuksi.
Enivei: varainsiirtoveroa maksetaan avioeron osituksessa VAIN siltä osin, kun tarvitaan pesän ulkopuolisia varoja.
Onko mahdollista suorittaa tasinko siten, että osa maista ja asuintalo siirrettäisiin lasten nimiin? Minkälaisia veroseuraamuksia siitä olisi?
>
Onhan se mahdollista siirtää omaisuutta lasten nimiin, ei siihen avioeroa ja ositusta tarvita. Lahjavero tietenkin on maksettava.
Mutta tasinko on edelleen vain ja ainoastaan "instrumentti" jolla avioehdottoman avioeron osituksessa PUOLISOIDEN nettovarallisuudet tasataan yhtäsuuriksi, siitä ei makseta veroa.... toteutetaan yksinkertaisesti avio-oikeutta.
Toki tuossa vaiheessa voidaan sopia, että A ei vaadi tasinkoa jos B lahjoittaa sovitun määrän tiettyä omaisuuttaan lapsilleen ... tuo kirjataan ositussopimukseen (jottei tasinkoa tulla vaatimaan myöhemmin) ... mutta lapset maksavat näinkin tulleesta lahjasta lahjaveroa.
Samaa mieltä asiasta.
Lapsi tai lapsi ei ole juridisesti mitenkään osallinen avioeron ositukseen. Näinollen lahjaverot paukahtaa maksuun tämän tyyppisissä järjestelyissä.
Ainoa(?) mihin lasten olemassaolo voi osituksessa vaikuttaa on se, että kumpi siihen taloon saa/voi jäädä lasten kanssa ja kumpi ei. Mutta tässäkin ratkaisee omistussuhteet enemmän.
Mistä tuosta lahjaverosta saisi helpoiten tietoa?
http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/omatasiat/perintojalahjaverotus/
Kyllä toinen voi joutuu maksamaan lahjaveroa, nykyään toisen luokan mukaan, jos ositus ei mene lain mukaan ja sentilleen tasan. Tämä on kysytty lahjaverottajalta vuosi sitten. Olisin saanut ex miehelleni 55000 lahjaverot siitä hyvästä, että ositus ei mennyt tasan! Jos ei ole avioehto sopimusta, niin lain mukaan osituksen pitää mennä tasan, vaikka sopimuksen tekijät sopisivat muuta. Lahjaverossa katsotaan niin, että toinen on saanut aineetonta hyötyä siitä, että ositus ja tasingot ovat väärin. Voi luopua tasingosta, mutta verottaja kiinnostuu heti ja iskee lahjaveron sille joka on hyötynyt osituksesta ilman vastinta.
Kyllä valtio haluaa joka paikasta omansa itselleen.
Ositussopimukseen pitää laittaa jokaisen saannin kohdalle, että on tasinkoa! Muuten verottaja iskee heti. Ainakin täällä päin Suomea verottaja on tarkka näistä.
Veljeni erosi kuusi vuotta sitten silloisesta vaimostaan. Miehen nettotulot oli kaksinkertaiset vaimoon nähden.
Huonoa omaa tuntoa leppyyttääkseen mies suostui silloisen vaimonsa vaatimuksiin: elatusmaksut 300 euroa/lapsi/kk, rahavarat jaettiin puoliksi, kertyneet kulutusluotot maksoi mies, vaimo sai pitää auton (käytetty, markkina-arvo öpaut 4000 euroa) koska tarvitsi sitä lapsia varten, ja vaimo lasten kera sai jäädä asumaan taloon joka silloin jäi toistaiseksi yhteisomistukseen. Auton ja talon lisäksi muuta omaisuutta ei ollut.
Talosta sovittiin ainoastaan: vaimo maksaa asumiskulut, sekä mahdolliset remontit jotka aiheutuu käytöstä, ja että lopullinen ositus tehdään kun vaimo lapsien kanssa muuttaa pois. Tuon he laittoivat paperille sekä talon silloisen arvon (kiint.välittäjän arvio). Ositussopimusta ei vahvistettu missään virallisesti joten ei verottajakaan voinut tietää mitä oli sovittu.
Neljä vuotta vaimo asui talossa. Lapset kasvoi maailmalle ja piti saada pienempi asunto. Mutta menikö ositus oikein?
Ex-vaimon asuessa talossa tämän kieltäydyttyä maksamasta kiinteistöveroja mies maksoi ne, koska ei halunnut lasten joutuvan pihalle.
Mies lunasti vaimon ulos maksamalla puolet 4v. takaisesta arvosta. Oliko talo sen arvoinen? Periaatteessa asuntojen ja talojenkin hinnat oli nousseet. Käytännössä vaimo ja lapset oli saaneet talon hirveään kuntoon. Sen todisti myös miehen ja vaimon sukulaiset. Jossain 4 v aikana oli tapahtunut vesivahinko josta miehelle ei kerrottu, mutta joka korjattiin jollain tavalla. Ainoa vain että taloon jäi kosteutta ja muodostui hometta. Kuka maksoi lystin? No mies tietenkin jälkeenpäin, eihän ex-vaimoparalla ollut mitään rahaa. Jälleen ulkopuolinen asiantuntija arvioi, että ennen remonttia talon arvo olisi ollut alempi kuin 4 v takainen. Mies teki vähän enemmänkin remonttia yht. n. 30.000 eurolla. Talon arvo nousi huomattavasti enemmän kuin siihen laitetun rahan verran.
Ulkopuolinen henkilö kirjasi kaiken tämän jälkeen päin todetun. Kiinnostiko verottajaa koskaan missään vaiheessa miten oli toimittu? No ei kiinnostanut. Ex-vaimo sai hyvät rahat avioliitostaan vaikka talonkin pisti kelvottomaan kuntoon. Mies maksoi puolikkaastaan varainsiirtoveron. Lapset oli äitinsä puolella ja valmiit ties mihin jollei isä olisi hoitanut maksuja.
Mies asuu talossa aikomuksenaan myydä se vuoden kuluttua. Siinä vaiheessa hän saanee jonkinlaista rahallista tasoitusta.
En ihan päässyt kärryille, missä kohtaan meni homma pieleen ja miten?
Verottaja tässä tapauksessa lätkäisi varainsiirtoveron, niinkuin pitääkin. Siitä ei pääse eroon millään, ja sitä maksetaan _vain_ siltä osin kun tarvitaan pesän ulkopuolisia varoja.
Tapauksen mies varmaan saakin myynnistä sitä "tasoitusta" ja mikäs siinä. Sitten tietenkin, jos on asunut alle kaksi vuotta ao. talossa, joutuu maksamaan myynti_voitosta_ veroa. Siis voitosta, eli netolle jää jokatapauksessa. Tässä tapauksessa, kun mies on asunut välillä virallisesti muualla ilmeisesti, niin koko myyntivoitosta; jos olisi asunut tuossa talossa, niin myyntivoittoa olisi veroitettu vain puoliksi, eli siltä vaimolta lunastetulta osin. Siis jos on asunut siinä alle kaksi vuotta.
Tietosi ovat väärät... tai sitten olet myös sekoittanut lunastamisen ja tasingon keskenään.
Tasingosta luopuminen (tai osasta) on aivan mahdollista... eikä aiheuta veroseuraamuksia kenellekään. Voit tarkistaa ihan mistä ikinä tahdot.
Jos näin edes kuvitteellisesti olisi... sovussa avioeroavat puolisothan voisivat tehdä päivää ennen yhteisen avioerohakemuksen jättämistä AVIOEHDON, jolloin tasinkoa ei edes tarvitsisi maksaa ... eikä siis tasingonmaksulta säästynyt joutisi väittämääsi lahjaveroakaan maksamaan. Tietenkään asia ei ole kuten väität.
Jos tarkoitat yhteisen omaisuuden lunastamista vastikkeetta olet oikeassa... eli, jos maksettu 400.000 EUR talo jonka puolisot omistavat puoliksi... toinen tahtoo osituksessa että hän voi lähteä ja toinen saa lunastaa osuutensa vaikka 10.000 EUR:lla ... niin johan paukahtaa se lahjavero (koska kyse ei ole tasingosta!) ... avioehto tosin ei tätä muuta.