Olen nuori 3kk ikäisen lapsen äiti.
Asumme kolmisin miehen kanssa, mutta tuntuu etten vaan jaksa miestäni enää! Kaikki mitä hän tekee tai sanoo, ärsyttää minua. Hänelle tärkeintä on vain jääkiekon pelaaminen, minä ja lapsi tullaan selkeästi kakkosena!
Tuntuu etten enää rakasta edes miestäni, kunhan olen vain hänen kanssaan kun siihen olen tottunut ja yksin en ehkä osaisi olla. Mutta silti minulle on saman tekevää onko hän kotona vai ei? Pärjään ehkä paremminkin lapsen kanssa sillon, koska mies on kova hermoamaan lapselle (varsinkin öisin)
Meillä ei ole oikeastaan mitään yheistä, olen huomannut, ajatusmaailmamme eivät kohtaa enkä saa edes kunnon keskustelua hänen kanssaan aikaiseksi kun nyt olen miettinyt asioita.
Kerran käynyt muhunkin kiinni kännissä, riepotteli pitkin katuja eikä meinannut päästää lähtemään kotoa vaan laittoi oven turvalukkoon.
Muutenkin minussa elää pieni pelko häntä kohtaan aina, on niin agressiivinen ja hermo heikko aina välillä.
En enää vaan tiedä mitä edes olen joskus siinä nähnyt?!
Enkä tiedä pärjäänkö rahallisesti lapsen kanssa yksin :(
Mutta kai minullakin on oikeus onneen? Olen miettinyt eroa jo kauan mutta joka kerta ajattelen että noh, koitan nyt jaksaa vielä siihen ja siihen asti. Mutta en vaan enää jaksa.
Asumme kolmisin miehen kanssa, mutta tuntuu etten vaan jaksa miestäni enää! Kaikki mitä hän tekee tai sanoo, ärsyttää minua. Hänelle tärkeintä on vain jääkiekon pelaaminen, minä ja lapsi tullaan selkeästi kakkosena!
Tuntuu etten enää rakasta edes miestäni, kunhan olen vain hänen kanssaan kun siihen olen tottunut ja yksin en ehkä osaisi olla. Mutta silti minulle on saman tekevää onko hän kotona vai ei? Pärjään ehkä paremminkin lapsen kanssa sillon, koska mies on kova hermoamaan lapselle (varsinkin öisin)
Meillä ei ole oikeastaan mitään yheistä, olen huomannut, ajatusmaailmamme eivät kohtaa enkä saa edes kunnon keskustelua hänen kanssaan aikaiseksi kun nyt olen miettinyt asioita.
Kerran käynyt muhunkin kiinni kännissä, riepotteli pitkin katuja eikä meinannut päästää lähtemään kotoa vaan laittoi oven turvalukkoon.
Muutenkin minussa elää pieni pelko häntä kohtaan aina, on niin agressiivinen ja hermo heikko aina välillä.
En enää vaan tiedä mitä edes olen joskus siinä nähnyt?!
Enkä tiedä pärjäänkö rahallisesti lapsen kanssa yksin :(
Mutta kai minullakin on oikeus onneen? Olen miettinyt eroa jo kauan mutta joka kerta ajattelen että noh, koitan nyt jaksaa vielä siihen ja siihen asti. Mutta en vaan enää jaksa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
etenkin kun nyt pelkäät joka tapauksessa..
Yksinhuoltajana saat esim. seuraavat etuudet:korotetun lapsilisän,asumistuen paremman,elatustuen mieheltä...ja silloin ei myöskään tarvitsisi joka hetki pelätä..vaan voisit keskittyä lapseesikin täysillä.
Yksin et myöskään olisi,onhan sinulla lapsesi:)
Nyt tarvitset hyvän stävän,jolle voit uskoutua..ja joka seisoo tukenasi!
Erosin kun lapset oli 5 ja 1½ luulin myös etten pärjäisi mutta hyvin tultiin toimeen ja nyt 12v myöhemmin olen onnellinen teiniikäisten lasten kanssa jotka ovat tasapainoisia ja mukavia aikuisen alkuja.
Aina pärjää kun tahtoa riittää
olemme SELVIYTYJIÄ:)
kyllä pärjäät lapsen kanssa aivan varmasti, pärjään minäkin. samallaista se oli meilläkin siloin kun yhdessä oltiin. nyt paremmin asiat.
Selviät lapsen kanssa paremmin kun ei sinun tarvitse pelätä miestäsi, jos tuntuu ettei suhteessa ole mitään mieltä niin suosittelen muuttaamaan pois, itsellä oli oli sama tilanne ja erosin miehestäni vielä raskaana ollessa kun oli humalapäissään liian usein ja väkivaltainen. Yksinhuoltajana pärjäät kyllä rahallisesti ja hvyien ystävien ja perheen tuella.
Mielentilasi heijastuu helposti lapseesi hänen kasvaessaan, jos pelkäät itse miestäsi ja jatkat, niin se tulee vaikuttamaan lapseesi jos asiat ei muutu.
Oletko jutellut asiasta esimerkiksi neuvolassa? Ehdotan, että otat yhteyttä ihan ensiksi sinne.
Vauva-aika on todella väsyttävää ja stressaavaa aikaa ja väsyneenä asioita ei ehkä jaksa ajatella järjen kanssa loppuun asti. Kannattaa minusta tutkia kaikki mahdollisuudet teidän liiton pelastamiseksi. Miehesikään ei ehkä ole ymmärtänyt, mitä vauva tuo tullessaan.
Jos ajattelisi järjen kanssa niin lähtisi! Jos mies lyö kerran se lyö toisenkin! KOSKAAN ei saa antaa väkivaltaa anteeksi!
LÄHDE! Älä kuvittele, että sinulla on joku velvollisuus lapsen takia "pelastaa" liittosi. Lapsi on onnellinen kun vanhemmat ovat onnellisia.
Puhu nyt sen miehesi kanssa ensin ennen kuin toimit näitten kaakattajien ohjeiden mukaan. Lapsihan muuttaa tullessaan koko entisen elämän. Se voi olla raskas ja stressaava vaihe. Yhdessä yrittämällä selviätte parhaiten.
juuh, kun luin ton sun jutun nii tuntu kun mun elämää siin ois kerrottu..
Ainoa vain että meillä 2 lasta ja tietokone vie miehen mukanaan.
oon viime aikoina alkanu päivittäin ajattelemaan eroa.. mutta jotenkin oon niin heikko luonne etten sitten pystykkään.
Olen päivittäin pahalla päällä ja oikeastaan mies ärsyttää jo pelkällä olemassa olollaan... :( kauheeta sanoa noin.. :((
Tiedän kyllä että ero on ainoa oikea ratkaisu.. hyväksi niin minulle kuin miehelle..
Mutta mailaile vaikka jos haluat lisää "kokemuksia" ja ajatuksia jakaa.. :)
[email protected]