En osaa ihmissuhdepeliä sillä tavalla kuin pitäisi ilmeisestikään. Olen ihan erilainen kuin monet muut : tavallaan itsenäinen, mutta herkkä ja kun rakastun niin rakastun syvästi ja uskollisesti ja tunteideni kanssa olen rehellinen. Ajatusmaailmani parisuhteesta on jotenkin poikkeava. Minulle tulee järjestyksessä ensin rakkaus, sen jälkeen vasta parisuhde.En haaveile parisuhteesta parisuhteen takia vaan haluan olla tietyn ihmisen kanssa. En halua enkä osaa sitoa toista ihmistä itseeni. Osaan olla yksinkin.
Mutta on paljon ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tätä. Etenkin useat naispuoliset pitävät outona sitä, ettei joku halua parisuhdetta. Useimmat ystäväni jaksavat olla hetken yksin suhteen jälkeen ja hankkivat sitten uuden poikakaverin vierelleen, enkä sano että siinä on mitään väärää, mutta koen itseni vain niin poikkeavaksi. Monet kyselevät että etkö esimerkiksi haluaisi lapsia ja totuus on etten ainakaan tällä hetkellä, koska en voi saada niitä rakastamani miehen kanssa. Elämässäni on ollut yksi suuri rakkaus ja epäilen ettei enempää tule. Ja tavallaan se riittää minulle.
Onko ketään muita samalla aaltopituudella olevia?
Mutta on paljon ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tätä. Etenkin useat naispuoliset pitävät outona sitä, ettei joku halua parisuhdetta. Useimmat ystäväni jaksavat olla hetken yksin suhteen jälkeen ja hankkivat sitten uuden poikakaverin vierelleen, enkä sano että siinä on mitään väärää, mutta koen itseni vain niin poikkeavaksi. Monet kyselevät että etkö esimerkiksi haluaisi lapsia ja totuus on etten ainakaan tällä hetkellä, koska en voi saada niitä rakastamani miehen kanssa. Elämässäni on ollut yksi suuri rakkaus ja epäilen ettei enempää tule. Ja tavallaan se riittää minulle.
Onko ketään muita samalla aaltopituudella olevia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
...Mutta sekavat tunteet tekevät musta tälläsen.
Mä olen aika tunnelatauksellinen pakkaus. Hyvin harvoin ihastun keneenkään,kun en kovin seuraahakeva ole.
Emmäkään hae mitään ,ellei sitten ihastuminen tapahdu.
Ne kaikki "mahdollisuudet"olenkin toimettomana idioottina jättänyt tekemättä.
Kaipa mä siitä junasta jäin....
Juuri tuo ihmis-suhdepeli on mitä en kanssa osaa. Kaipa sen osaisi jos haluaisi tuhlata energiaa ja nolata itsensä. Siinä myös syy miksi tässä tilanteessa vielä olen.
Elämässä pitää mennä eteenpäin. "Elämässäni on ollut yksi suuri rakkaus ja epäilen ettei enempää tule. Ja tavallaan se riittää minulle."
oletko luovuttanut?
että miksi elämässä PITÄÄ mennä eteenpäin ja miten se tapahtuu?
Sitä masentuu jos ei tee mitään...?
Toisaalta siihen olotilaan tottuun
mutta ei tässä mielestäni ollut nyt kyse siitä, etteikö tekisi mitään. Kyllä elämässä tekemistä riittää ilman rakkautta ja parisuhdettakin tai ilman sitä niin sanottua eteenpäin menemistä.
tavalla, kuin sinä. Ja sen takia olen saanut joskus siipeenikin pahasti. Enää en etsi mitään, vaan olen tyytyväinen siitä, mitä elämässä on. Rakkaus ja suhde tulee sitten, jos on tullakseen. Yksin oleminen on varsin hauskaa, kun osaa ottaa sen oikein. On turha täyttää päätänsä murheilla turhista toiveista.
Omassa tilanteessani luulen myös niin, etten pysty enää rakastumaan kehenkään, sillä tavoin kuin vakavassa suhteessa tulisi olla. Elin ja koin sen elämäni rakkauden ja se taisi kuluttaa kaiken loppuun.
Olen myös todella huono ihastumaan ihmisiin, mutta syytä siihen en ole saanut selville. Esimerkiksi pelkkä ulkonäkö ei riitä minulle ihastumiseen, vaan tarvitsen jotain muuta. En vain osaa sanoa, mikä se jokin muu on, joka saa minut ihastumaan johonkuhun. Joillakin ihmisillä se on, mutta useimmilla ei.
ajattelen itse täysin samalla tavalla. minullakin on ollut se yksi suuri rakkaus, ja tiedän, etten koskaan voi enää tuntea ketään kohtaan samoin. kysymys ei ole siitä, että olisin asian päättänyt näin olevan ja olisin jonkinlainen marttyyri- asia vain on niin. en vain voi tyytyä vähempään, kun tiedän tämän. lisäksi olisi huijausta muita kohtaan olla heidän kanssaan, koska tunteet eivät koskaan voi sen rakkauden tasolle yltää. se olisi juuri sitä; on oltava joku -tyyppistä yhdessäoloa.
Kylläpä kuulosti tutulta, jotenkin miehet vaan on niin vaikeita, etten ole sellaista kohdannut, joka olisi "oikeanlainen". olen tottunut yksin olemaan ja mikään riippakivi ei enää kelpaa. En minä jaksa nyhjätä koko aikaa miehen kanssa, on sitä muutakin elämää. Ei vaan kohtaa niin ei kohtaa...
niin suuri rakkaus, niin miten se saattoi päättyä?