Maksaako

työntekijöittensä verot? Jos et nyt sentään viitsisi noin luovasti verolainsäädäntöä alkaa tulkita.

Kössönöm kirjoitti:

työntekijöittensä verot? Jos et nyt sentään viitsisi noin luovasti verolainsäädäntöä alkaa tulkita.

Pitääkö sinulle taas vääntää rautalangasta? :D

Faktio kirjoitti:

Pitääkö sinulle taas vääntää rautalangasta? :D

tarvinnut rautalangasta vääntää. Näin sinä kirjoitit:

"Merkittävä potti tulee myös maksetuista palkoista valtiolle tilitetyt suoritukset."

Selitä nyt sitten mitä tuolla tarkoitit.

Kirkko saa monissa tapauksissa erityiskohtelun. Muistaakseni kirkkorakennuksista, hautausmaista yms ei makseta kiinteistöveroa. Jeesus muutti veden viiniksi, mutta kirkko saa vereksi muutettavan viinin ilman veroa - jos muistan oikein.

Faktio kirjoitti:

Pitääkö sinulle taas vääntää rautalangasta? :D

työntekijöidensä veroja.
Työntekijäthän ovat itse verovelvollisia eikä kirkon orjia.

Pe.ku kirjoitti:

työntekijöidensä veroja.
Työntekijäthän ovat itse verovelvollisia eikä kirkon orjia.

Kirkko maksaa luonnollisesti kaikki ne sivukulut työntekijöittensä palkoista, mitkä muutkin työnantajat, eli sotut ja eläkevakuutusmaksut. Näitähän nyt ei voi veroiksi sanoa, mutta ovatpahan ylläpitämässä suomalaista hyvinvointijärjestelmää.

ja muut sivukulut kirjoitti:

Kirkko maksaa luonnollisesti kaikki ne sivukulut työntekijöittensä palkoista, mitkä muutkin työnantajat, eli sotut ja eläkevakuutusmaksut. Näitähän nyt ei voi veroiksi sanoa, mutta ovatpahan ylläpitämässä suomalaista hyvinvointijärjestelmää.

Lue lisää

Ne on osa työtekijän palkkaa.

Pe.ku kirjoitti:

Ne on osa työtekijän palkkaa.

Katso vaikka netistä :)

Sivukulut kirjoitti:

Katso vaikka netistä :)

Työntekijän ansaitesemia rahoja ne on ja pidätetään valtiolle tulevaisuutta varten.

Ei ne missään tapauksessa ole mitää kirkon lahjoittamia rahoja kuten luulet.

Virkamies2 kirjoitti:

Työntekijän ansaitesemia rahoja ne on ja pidätetään valtiolle tulevaisuutta varten.

Ei ne missään tapauksessa ole mitää kirkon lahjoittamia rahoja kuten luulet.

Lue lisää

vaan ne on meijän maksamia ja ne ovat henkilöstösivukuluja ja ne saa vähennyksiin niin kuin palkatkin, jotka me maksetaan maksamalla kirkollisveroa.

Eija_Moilanen kirjoitti:

vaan ne on meijän maksamia ja ne ovat henkilöstösivukuluja ja ne saa vähennyksiin niin kuin palkatkin, jotka me maksetaan maksamalla kirkollisveroa.

Tarviaako kirkko verovähennyksiä?

Minkä firman kirjanpitoa on koskaan tutkittu leväperäisemmin kuin kirkon? Vai onko ev.lut.kirkon kirjanpitoa tutkittu lainkaan?

Sikäli omituista, kun se kuitenkin saa valtiolta niin suurta tukea. Eikö siitä tosiaan tarvitse kirkon antaa mitään tositteita? Kysyn vaan.

En pysty nyt tarkistamaan nopeasti, onko sinulla oikeat numerot. Kuitenkin saattaa syntyä kuva, että tuo "siunaaminen" olisi hyvin vähän aikaaviepä toimitus. Kyse on kuitenkin kristillisestä toimituksesta, jossa työntekijä tapaa omaiset. Itseltäni tähän kuluu noin 1-2 tuntia/hautauskeskustelu. Riippuu vähän mm. siitä käynkö omaisten luona vai käyvätkö he seurakuntakeskuksessa. Valmistaudun hautajaisiin 1-2 tuntia. Siunaustilaisuuteen menee kaikkiaan 2 tuntia, sillä sinne ei voi tulla viime tipassa. Siunaustilaisuuden jälkeen menen saattamaan vainajaa haudalle, ellei kyseessä ole tuhkaus. Siinä menee vähintään puoli tuntia. Sitten siirrytään muistotilaisuuteen (siirtymiseen menee aikaa riippuen paikasta), jossa olen yleensä läsnä noin kaksi tuntia. Kaikkiaan minun osaltani tähän kaikkeen kuluu työaikaa noin 8 tuntia/hautaus. Myös kanttori neuvottelee usein omaisten kanssa. Hänkin valmistautuu usein jotenkin, esim. harjoittelee esittämäänsä laulua. Sitten hän tulee hautajaisiin jne.. Hän ei välttämättä ehdi muistotilaisuuteen, mutta hänellekin voidaan laskea seurakunnasta riippuen puolesta työpäivästä jopa yhteen päivään. Papin ja kanttorin työtä ei lasketa hautaustoimen kuluiksi, vaan nämä ovat "hautaansiunaamisen" kuluja. Niitä kuluu myös silloin, kun vainaja ei kuulu kirkkoon, mutta hänelle halutaan hautaan siunaaminen. Näitä kuluja ei koskaan laskuteta keltään, vaan ne katetaan kirkollisveroista. Taisit ajatella, että tuo "siunaamisen" euromäärä olisi jotenkin kauhean paljon yläkanttiin, mutta vertaa nyt vaikkapa auton huoltoon. Bruttopalkkani on noin 2700 kuussa ja kun siihen lasketaan palkkojen sivukulut ja matkakulut ja sama homma kanttorin osalta niin ollaan käsittääkseni jo päästy yli 500 menoerään. Sitten tulee varmaan vielä jotain hallinnollisia työnmenekkejä, joita en nyt äkkiä osaa ajatella.

Niitä varsinaisia hautaustoimen kuluja ovat mm. hautapaikka, haudan avaaminen ja peittäminen, kappelitilasta ja vainajan säilytyksestä sekä mahdollisesta tuhkaamisesta aiheutuvat kulut, suntio, hautausmaiden hoito yms Lisäksi omaiset keskustelevat kirkkoherranviraston henkilökunnan kanssa sopiessaan käytännön järjestelyistä. Asioihin tuppaa liittyä myös suunnittelua, hallintoa ja seurantaa.

Yleensä ottaen, kun arvioi toisen työtä, se näyttää aina vähäiseltä. Onneksi totesit juuri tuon, että "ulkopuolisten on mahdoton tietää mitä kirkon antamat luvut tarkoittaa". Toivottavasti tästä oli jotakin apua.

En osaa vastata tuohon, että miksi hautaustoimen kulut ovat 2006 noin paljon suuremmat kuin vuonna 2003. Luulen, että oma edellä esitetty laskelmani on puutteellinen, että olen unohtanut jotakin, kun en laske näitä työkseni. Samoin seurakuntiemme taloustoimi on varmaan tarkentanut laskentatapojaan juuri siksi, että asia on saanut paljon huomiota. Silloin kyse olisi aikaisempaa tarkemmista luvuista.

Kössönöm kirjoitti:

Minkä firman kirjanpitoa on koskaan tutkittu leväperäisemmin kuin kirkon? Vai onko ev.lut.kirkon kirjanpitoa tutkittu lainkaan?

Sikäli omituista, kun se kuitenkin saa valtiolta niin suurta tukea. Eikö siitä tosiaan tarvitse kirkon antaa mitään tositteita? Kysyn vaan.

Lue lisää

"Minkä firman kirjanpitoa on koskaan tutkittu leväperäisemmin kuin kirkon? Vai onko ev.lut.kirkon kirjanpitoa tutkittu lainkaan? "

Aika monenkin firman kirjanpito on heikommassa mallissa kuin ev.lut. kirkon. Jos sinä ymmärtäisit jotakin kirjanpidosta, niin niihin tietoihin sinä voisit vapaasti tutustua. Ev.lut. kirkon seurakuntien taloudella on itseasissa erittäin kattava seuranta joka koostuu niin maallikoista kuin alan huippuammattilaisista.

Faktio kirjoitti:

"Minkä firman kirjanpitoa on koskaan tutkittu leväperäisemmin kuin kirkon? Vai onko ev.lut.kirkon kirjanpitoa tutkittu lainkaan? "

Aika monenkin firman kirjanpito on heikommassa mallissa kuin ev.lut. kirkon. Jos sinä ymmärtäisit jotakin kirjanpidosta, niin niihin tietoihin sinä voisit vapaasti tutustua. Ev.lut. kirkon seurakuntien taloudella on itseasissa erittäin kattava seuranta joka koostuu niin maallikoista kuin alan huippuammattilaisista.

Lue lisää

miksi kirkon hautaustoimikulut eivät ole julkisia.

Miksi kirkko saa rahaa yhteiskunnalta hautaustoimen kuluihin, vaikka siltä ei pyydetä kuitin kuittia. Ja vaikka laissa lukee, että hautaustominta ei saa tuottaa voittoa. Kirkko kuitenkin sitä saa. Eikä tarvitsisi yhteiskunnalta äyrin äyrityistä.

Leväperäistä toimintaa!!!!!! tämä valvonta meinaan.

Yhteisöveroprosentti määrätään vuosittain, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa mitkä ovat todelliset hautauskustannukset.

Kössönöm kirjoitti:

miksi kirkon hautaustoimikulut eivät ole julkisia.

Miksi kirkko saa rahaa yhteiskunnalta hautaustoimen kuluihin, vaikka siltä ei pyydetä kuitin kuittia. Ja vaikka laissa lukee, että hautaustominta ei saa tuottaa voittoa. Kirkko kuitenkin sitä saa. Eikä tarvitsisi yhteiskunnalta äyrin äyrityistä.

Leväperäistä toimintaa!!!!!! tämä valvonta meinaan.

Yhteisöveroprosentti määrätään vuosittain, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa mitkä ovat todelliset hautauskustannukset.

Lue lisää

Kyllähän siellä kirkon tilinpäätöksessä kerrottu mitkä ovat hautaustoiminnan kulut.

Vapaa-ajattelijat ovat kaiketi joskus ehdottaneet että hautausmaiden hoito siirrettäisiin kunnille. Se olisi kirkon kannalta hyvä ratkaisu kun kunta lunastaisi itselleen käypään hintaan hautausmaat ja kappelit. Silloin ei myöskään vapaamatkustajia pääsisi mukaan koska kunnan olisi perittävä kaikki kulut vainajien kuolinpesistä täysmääräisesti.

Faktio kirjoitti:

Kyllähän siellä kirkon tilinpäätöksessä kerrottu mitkä ovat hautaustoiminnan kulut.

Vapaa-ajattelijat ovat kaiketi joskus ehdottaneet että hautausmaiden hoito siirrettäisiin kunnille. Se olisi kirkon kannalta hyvä ratkaisu kun kunta lunastaisi itselleen käypään hintaan hautausmaat ja kappelit. Silloin ei myöskään vapaamatkustajia pääsisi mukaan koska kunnan olisi perittävä kaikki kulut vainajien kuolinpesistä täysmääräisesti.

Lue lisää

sinulla tietoa, miten kirkko on aikoinaan saanut maaomaisudet itselleen? Ihan ostamallako?

Faktio kirjoitti:

Kyllähän siellä kirkon tilinpäätöksessä kerrottu mitkä ovat hautaustoiminnan kulut.

Vapaa-ajattelijat ovat kaiketi joskus ehdottaneet että hautausmaiden hoito siirrettäisiin kunnille. Se olisi kirkon kannalta hyvä ratkaisu kun kunta lunastaisi itselleen käypään hintaan hautausmaat ja kappelit. Silloin ei myöskään vapaamatkustajia pääsisi mukaan koska kunnan olisi perittävä kaikki kulut vainajien kuolinpesistä täysmääräisesti.

Lue lisää

Aikana jolloin kirkkoon kuulumattomuus oli mahdotonta.

Taitaa lutkut ja heidän mainio kirkkonsa olla kansakunnan suurin vapaamatkustaja.

Elvis Napoleon kirjoitti:

Aikana jolloin kirkkoon kuulumattomuus oli mahdotonta.

Taitaa lutkut ja heidän mainio kirkkonsa olla kansakunnan suurin vapaamatkustaja.

Olen tuota kirkon omaisuuden alkuperää usein kysellyt, mutta vastausta en ole saanut. Varastamalla, uhkailemalla, huijaamalla, vai miten? Onko kukaan tehnyt väitöskirjaa aiheesta? Olisi kiva tietää.

pappiparka kirjoitti:

En pysty nyt tarkistamaan nopeasti, onko sinulla oikeat numerot. Kuitenkin saattaa syntyä kuva, että tuo "siunaaminen" olisi hyvin vähän aikaaviepä toimitus. Kyse on kuitenkin kristillisestä toimituksesta, jossa työntekijä tapaa omaiset. Itseltäni tähän kuluu noin 1-2 tuntia/hautauskeskustelu. Riippuu vähän mm. siitä käynkö omaisten luona vai käyvätkö he seurakuntakeskuksessa. Valmistaudun hautajaisiin 1-2 tuntia. Siunaustilaisuuteen menee kaikkiaan 2 tuntia, sillä sinne ei voi tulla viime tipassa. Siunaustilaisuuden jälkeen menen saattamaan vainajaa haudalle, ellei kyseessä ole tuhkaus. Siinä menee vähintään puoli tuntia. Sitten siirrytään muistotilaisuuteen (siirtymiseen menee aikaa riippuen paikasta), jossa olen yleensä läsnä noin kaksi tuntia. Kaikkiaan minun osaltani tähän kaikkeen kuluu työaikaa noin 8 tuntia/hautaus. Myös kanttori neuvottelee usein omaisten kanssa. Hänkin valmistautuu usein jotenkin, esim. harjoittelee esittämäänsä laulua. Sitten hän tulee hautajaisiin jne.. Hän ei välttämättä ehdi muistotilaisuuteen, mutta hänellekin voidaan laskea seurakunnasta riippuen puolesta työpäivästä jopa yhteen päivään. Papin ja kanttorin työtä ei lasketa hautaustoimen kuluiksi, vaan nämä ovat "hautaansiunaamisen" kuluja. Niitä kuluu myös silloin, kun vainaja ei kuulu kirkkoon, mutta hänelle halutaan hautaan siunaaminen. Näitä kuluja ei koskaan laskuteta keltään, vaan ne katetaan kirkollisveroista. Taisit ajatella, että tuo "siunaamisen" euromäärä olisi jotenkin kauhean paljon yläkanttiin, mutta vertaa nyt vaikkapa auton huoltoon. Bruttopalkkani on noin 2700 kuussa ja kun siihen lasketaan palkkojen sivukulut ja matkakulut ja sama homma kanttorin osalta niin ollaan käsittääkseni jo päästy yli 500 menoerään. Sitten tulee varmaan vielä jotain hallinnollisia työnmenekkejä, joita en nyt äkkiä osaa ajatella.

Niitä varsinaisia hautaustoimen kuluja ovat mm. hautapaikka, haudan avaaminen ja peittäminen, kappelitilasta ja vainajan säilytyksestä sekä mahdollisesta tuhkaamisesta aiheutuvat kulut, suntio, hautausmaiden hoito yms Lisäksi omaiset keskustelevat kirkkoherranviraston henkilökunnan kanssa sopiessaan käytännön järjestelyistä. Asioihin tuppaa liittyä myös suunnittelua, hallintoa ja seurantaa.

Yleensä ottaen, kun arvioi toisen työtä, se näyttää aina vähäiseltä. Onneksi totesit juuri tuon, että "ulkopuolisten on mahdoton tietää mitä kirkon antamat luvut tarkoittaa". Toivottavasti tästä oli jotakin apua.

En osaa vastata tuohon, että miksi hautaustoimen kulut ovat 2006 noin paljon suuremmat kuin vuonna 2003. Luulen, että oma edellä esitetty laskelmani on puutteellinen, että olen unohtanut jotakin, kun en laske näitä työkseni. Samoin seurakuntiemme taloustoimi on varmaan tarkentanut laskentatapojaan juuri siksi, että asia on saanut paljon huomiota. Silloin kyse olisi aikaisempaa tarkemmista luvuista.

Lue lisää

Miltä sinusta tuntuu, kun suollat pajunköyttä esimerkiksi kuollutta omaistaan sureville, ja teeskentelet että puhut totta, ja otat siitä hyvästä vielä palkan?

Eikö sinua hävetä yhtään?

pappiparka kirjoitti:

En pysty nyt tarkistamaan nopeasti, onko sinulla oikeat numerot. Kuitenkin saattaa syntyä kuva, että tuo "siunaaminen" olisi hyvin vähän aikaaviepä toimitus. Kyse on kuitenkin kristillisestä toimituksesta, jossa työntekijä tapaa omaiset. Itseltäni tähän kuluu noin 1-2 tuntia/hautauskeskustelu. Riippuu vähän mm. siitä käynkö omaisten luona vai käyvätkö he seurakuntakeskuksessa. Valmistaudun hautajaisiin 1-2 tuntia. Siunaustilaisuuteen menee kaikkiaan 2 tuntia, sillä sinne ei voi tulla viime tipassa. Siunaustilaisuuden jälkeen menen saattamaan vainajaa haudalle, ellei kyseessä ole tuhkaus. Siinä menee vähintään puoli tuntia. Sitten siirrytään muistotilaisuuteen (siirtymiseen menee aikaa riippuen paikasta), jossa olen yleensä läsnä noin kaksi tuntia. Kaikkiaan minun osaltani tähän kaikkeen kuluu työaikaa noin 8 tuntia/hautaus. Myös kanttori neuvottelee usein omaisten kanssa. Hänkin valmistautuu usein jotenkin, esim. harjoittelee esittämäänsä laulua. Sitten hän tulee hautajaisiin jne.. Hän ei välttämättä ehdi muistotilaisuuteen, mutta hänellekin voidaan laskea seurakunnasta riippuen puolesta työpäivästä jopa yhteen päivään. Papin ja kanttorin työtä ei lasketa hautaustoimen kuluiksi, vaan nämä ovat "hautaansiunaamisen" kuluja. Niitä kuluu myös silloin, kun vainaja ei kuulu kirkkoon, mutta hänelle halutaan hautaan siunaaminen. Näitä kuluja ei koskaan laskuteta keltään, vaan ne katetaan kirkollisveroista. Taisit ajatella, että tuo "siunaamisen" euromäärä olisi jotenkin kauhean paljon yläkanttiin, mutta vertaa nyt vaikkapa auton huoltoon. Bruttopalkkani on noin 2700 kuussa ja kun siihen lasketaan palkkojen sivukulut ja matkakulut ja sama homma kanttorin osalta niin ollaan käsittääkseni jo päästy yli 500 menoerään. Sitten tulee varmaan vielä jotain hallinnollisia työnmenekkejä, joita en nyt äkkiä osaa ajatella.

Niitä varsinaisia hautaustoimen kuluja ovat mm. hautapaikka, haudan avaaminen ja peittäminen, kappelitilasta ja vainajan säilytyksestä sekä mahdollisesta tuhkaamisesta aiheutuvat kulut, suntio, hautausmaiden hoito yms Lisäksi omaiset keskustelevat kirkkoherranviraston henkilökunnan kanssa sopiessaan käytännön järjestelyistä. Asioihin tuppaa liittyä myös suunnittelua, hallintoa ja seurantaa.

Yleensä ottaen, kun arvioi toisen työtä, se näyttää aina vähäiseltä. Onneksi totesit juuri tuon, että "ulkopuolisten on mahdoton tietää mitä kirkon antamat luvut tarkoittaa". Toivottavasti tästä oli jotakin apua.

En osaa vastata tuohon, että miksi hautaustoimen kulut ovat 2006 noin paljon suuremmat kuin vuonna 2003. Luulen, että oma edellä esitetty laskelmani on puutteellinen, että olen unohtanut jotakin, kun en laske näitä työkseni. Samoin seurakuntiemme taloustoimi on varmaan tarkentanut laskentatapojaan juuri siksi, että asia on saanut paljon huomiota. Silloin kyse olisi aikaisempaa tarkemmista luvuista.

Lue lisää

Tiedot ovat peräisin Kirkon tilastollisesta vuosikirjasta.

Täällä keskustellaan niin suurista joukoista että unohdetaan ihmiset. Ajattelin, että koska pappi ja kantoori voivat hyvinkin hoitaa kaksi hautajaista yhtenä päivänä, kirkko laskee kustannukset reilusti yläkanttiin. Enpä muistanut, kuinka hautajaisiin pitää valmistautua.

Aivan asian vierestä. Hautajaiset ovat myös papille ja kanttorille kova pala. Tapaturmaisesti kuolleen nuoren, puhumattakaan sairaan lapsen poismeno, vetää myös hautajaisissa viran puolesta olleet hiljaiseksi myös illaksi. Suurestakaan rahasta en yrittäisi lohduttaa niitä joiden lohdutukseen ei löydy sanoja. Omaiset, jotka uskovat, saavat oikeasti lohdutusta uudelleen näkemisen toivosta. Agnostikkona en kuitenkaan voi uskoa vaikka se soisikin lohtua.

Kimmo Koo kirjoitti:

Tiedot ovat peräisin Kirkon tilastollisesta vuosikirjasta.

Täällä keskustellaan niin suurista joukoista että unohdetaan ihmiset. Ajattelin, että koska pappi ja kantoori voivat hyvinkin hoitaa kaksi hautajaista yhtenä päivänä, kirkko laskee kustannukset reilusti yläkanttiin. Enpä muistanut, kuinka hautajaisiin pitää valmistautua.

Aivan asian vierestä. Hautajaiset ovat myös papille ja kanttorille kova pala. Tapaturmaisesti kuolleen nuoren, puhumattakaan sairaan lapsen poismeno, vetää myös hautajaisissa viran puolesta olleet hiljaiseksi myös illaksi. Suurestakaan rahasta en yrittäisi lohduttaa niitä joiden lohdutukseen ei löydy sanoja. Omaiset, jotka uskovat, saavat oikeasti lohdutusta uudelleen näkemisen toivosta. Agnostikkona en kuitenkaan voi uskoa vaikka se soisikin lohtua.

Lue lisää

Ymmärtämys ja myötätunto tuntuvat tosi hyvältä!

Siitä lohduttamisesta. Se lienee tärkeämpi asia kuin "hautaustoimen kustannukset." Sanoja siihen ei useinkaan löydy, mutta korvat ovatkin paljon tärkeämmät. Siispä sinäkin voit lohduttaa, kun kerran osaat kuunnella.

Jälleennäkemisen toivo on itseäni kantanut suurissa suruissa. Sitä olen miettinyt, että ne jotka eroavat kirkosta, eivät välttämättä ajattele, että se useimmiten lisää läheisten hätää ja vaivaa juuri kuolemantapausten kohdalla.

pappiparka kirjoitti:

Ymmärtämys ja myötätunto tuntuvat tosi hyvältä!

Siitä lohduttamisesta. Se lienee tärkeämpi asia kuin "hautaustoimen kustannukset." Sanoja siihen ei useinkaan löydy, mutta korvat ovatkin paljon tärkeämmät. Siispä sinäkin voit lohduttaa, kun kerran osaat kuunnella.

Jälleennäkemisen toivo on itseäni kantanut suurissa suruissa. Sitä olen miettinyt, että ne jotka eroavat kirkosta, eivät välttämättä ajattele, että se useimmiten lisää läheisten hätää ja vaivaa juuri kuolemantapausten kohdalla.

Lue lisää

kannattajat sanovat sen tuovan lohdutusta sureville, mutta

".. ne jotka eroavat kirkosta, eivät välttämättä ajattele, että se useimmiten lisää läheisten hätää ja vaivaa juuri kuolemantapausten kohdalla."

Viittaatko tuolla siihen, että kirkosta eronneen vainajan kristityt läheiset pelkäävät hänen joutuvan helvettiin, ja siksi ei pitäisi erota kirkosta?

Jos näin on, niin mistä heille sellainen pelko tulee?

Kimmo Koo kirjoitti:

Tiedot ovat peräisin Kirkon tilastollisesta vuosikirjasta.

Täällä keskustellaan niin suurista joukoista että unohdetaan ihmiset. Ajattelin, että koska pappi ja kantoori voivat hyvinkin hoitaa kaksi hautajaista yhtenä päivänä, kirkko laskee kustannukset reilusti yläkanttiin. Enpä muistanut, kuinka hautajaisiin pitää valmistautua.

Aivan asian vierestä. Hautajaiset ovat myös papille ja kanttorille kova pala. Tapaturmaisesti kuolleen nuoren, puhumattakaan sairaan lapsen poismeno, vetää myös hautajaisissa viran puolesta olleet hiljaiseksi myös illaksi. Suurestakaan rahasta en yrittäisi lohduttaa niitä joiden lohdutukseen ei löydy sanoja. Omaiset, jotka uskovat, saavat oikeasti lohdutusta uudelleen näkemisen toivosta. Agnostikkona en kuitenkaan voi uskoa vaikka se soisikin lohtua.

Lue lisää

juhlapuhujillekin kova paikka mennä hautajaisiin puhumaan. Minun molempien appivanhempieni hautajaisissa oli uskonnoton juhlapuhuja heidän toiveensa mukaisesti ja kyllä hän siihen puheeseensa valmistautui huolellisesti.

Ja puheet olivat kauniita, vainajia kunnioittavia ja niistä huomasi, että omaisia oli haastateltu ja taustatyö tehty huolella. Hän toi vainajan elämän ja historian esille, eikä piiloutunut korulauseitten taakse.

Elwen kirjoitti:

kannattajat sanovat sen tuovan lohdutusta sureville, mutta

".. ne jotka eroavat kirkosta, eivät välttämättä ajattele, että se useimmiten lisää läheisten hätää ja vaivaa juuri kuolemantapausten kohdalla."

Viittaatko tuolla siihen, että kirkosta eronneen vainajan kristityt läheiset pelkäävät hänen joutuvan helvettiin, ja siksi ei pitäisi erota kirkosta?

Jos näin on, niin mistä heille sellainen pelko tulee?

Lue lisää

Monia omaisia hävettää tunnustaa, että vainaja ei kuulunut kirkkoon. Sitä on tarve selitellä. On ehkä noloa pyytää viimeistä palvelusta yhteisöltä, josta ao. palveluksen saava on eronnut. Kuitenkin kristilliset hautajaiset koetaan tärkeinä. Helvetin pelko, josta kysyit, voi myös olla ainakin alitajuisesti taustalla, vaikka me ihmiset saamme jättää tuomiovallan Jumalalle. Oma käsitykseni on, että kukaan ei väkisin "taivaaseen joudu", ja Jumala yksin tietää, onko ihminen irtisanoutunut hänestä irtisanoutuessaan kristittyjen yhteydestä.

Kössönöm kirjoitti:

Olen tuota kirkon omaisuuden alkuperää usein kysellyt, mutta vastausta en ole saanut. Varastamalla, uhkailemalla, huijaamalla, vai miten? Onko kukaan tehnyt väitöskirjaa aiheesta? Olisi kiva tietää.

Lue lisää

Jos olisit ollut koulun historian tunnilla hereillä, niin tietäisit sen. :)

Faktio kirjoitti:

Jos olisit ollut koulun historian tunnilla hereillä, niin tietäisit sen. :)

Ei minun historian oppikirjassani puhuttu mitään kirkon omaisuuden alkuperästä.

Kössönöm kirjoitti:

Ei minun historian oppikirjassani puhuttu mitään kirkon omaisuuden alkuperästä.

Lyhyt pikainen selvitys ilman lunttausta.

Ruotsi-Suomen aikana (n. 1150 - 1809) Ruotsin kunkku jakoi Suomesta tärkeille suvuille palveluksiaan vastaan maatiloja. Suurimmat tilat olivat tuhansien hehtaarien kokoisia. Samoihin aikoihin suomalaiset kääntyivät kristityiksi ja alettiin rakentaa ensimmäisiä kirkkoja 1150 - 1300 luvuilla. Samassa vaiheessa myös seurakunnat saivat sen maa ja metsäomaisuuden. Kirkkohan hoiti moni yhteiskunnalle tärkeitä asioita kuten lukutaidon opettamisen uskonpuhdistuksen jälkeen 1500 luvun puolen välin jälkeen.
Kirkko edusti usein maallista esivaltaa aina tuonne 1800 luvun puoleen väliin asti, jolloin heräsi innostus perustaa itsenäisiä kuntia.

Eli tiivistettynä. Ruotsi kunkku antoi pohjan kirkon maa ja metsäomaisuudelle. Toki se on tällä hetkellä murto-osa entisaikojen suuruudesta.

pappiparka kirjoitti:

Ymmärtämys ja myötätunto tuntuvat tosi hyvältä!

Siitä lohduttamisesta. Se lienee tärkeämpi asia kuin "hautaustoimen kustannukset." Sanoja siihen ei useinkaan löydy, mutta korvat ovatkin paljon tärkeämmät. Siispä sinäkin voit lohduttaa, kun kerran osaat kuunnella.

Jälleennäkemisen toivo on itseäni kantanut suurissa suruissa. Sitä olen miettinyt, että ne jotka eroavat kirkosta, eivät välttämättä ajattele, että se useimmiten lisää läheisten hätää ja vaivaa juuri kuolemantapausten kohdalla.

Lue lisää

"Sitä olen miettinyt, että ne jotka eroavat kirkosta, eivät välttämättä ajattele, että se useimmiten lisää läheisten hätää ja vaivaa juuri kuolemantapausten kohdalla."

Paljon lapsia kastetaan vain sen takia, että isovanhemmat ovat uskovaisia. Lapsen eroaminen kirkosta on usein vanhemmille kova paikka. Paljon kovempi paikka on kuitenkin se, että lasta ei kasteta. Tiedän kirkkoherran, jolla kastamaton lapsenlapsi aiheutti itsesyytökset: miksi olen epäonnistunut siinä mikä on tärkeintä?

Aikanaan pohdin tätä paljonkin, mutta kukaan ei voi uskoa vanhempiensa tähden. Kirkosta eroaminen on ainoa oikea ratkaisu, jos oikeasti ei usko. Erostani on yli 30 vuotta, mutta yhä rukoillaan säännöllisesti puolestani ja tämäkin aiheuttaa paineita. Kuolemani ja tuhkani sirottaminen metsään tulee aiheuttamaan oman murheensa, mutta perusteeton toivo on toivoakin pahempi.


En osaa sanoa luterilaisesta kirkosta mitään, mutta ortodokseille olisi ollut paljon parempi, jos kirkko ei olisi ollut valtion talutusnuorassa. Meidän ortodoksinen kirkko on Venäjän kirkon tytärkirkko. Monet suomalaisten sekoilut ovat lähinnä koomisia, mutta 1600-luvun suhtautuminen vanhauskoisiin näyttää mitä karmeimmillaan seuraa valtion ja kirkon liian läheisestä suhteesta.



"Jälleennäkemisen toivo on itseäni kantanut suurissa suruissa."

Rivien välistä olen lukevina uskon merkityksen korostamisen. Epäilemättä todellisen kristityn elämä on monessakin suhteessa helpompaa kuin pakanan: elämällä on syy, aikuisellakin on joku joka huolehtii, maallisen elämän ja mammonan arvo vähenee... Vainotussa alkukirkossa oli tilaa vain uskoville, sillä muut olivat turvallisuusriski. Läheisyyttä, turvallisuutta ja osaksi suurempaan sulautumista ei voi koeta pelkästään maksamalla kirkollisveroa.

Osallistun varmaan enemmän kirkon toimintaan kuin keskiverto kirkon jäsen. Olen satunnaisesti mukana seurakunnan talkoissa, teen korvauksetta pikkuhommia eräälle kristilliselle kerholle, käyn myyjäisissä ja olenpa välillä eksynyt kirkkokahvillekin, mutta Jumalanpalveluksissa minua ei nähdä (paitsi hautajaisissa, mutta siellä ollaan muistelemassa edesmennyttä eikä palvelemassa Jumalaa). Auttaisin samalla tavalla näytelmäkerhoa tai kansantanssipiiriä, jos muori kuuluisi siihen. Vanhan kristillisen perinteen mukaan Jumalanpalvelus on uskovaisten yhteinen juhla ja minä olen ulkopuolinen.


Nettikeskusteluille on tyypillistä kärjistäminen, voimakas reagointi ja asioiden ja ihmisten sekoittaminen. Uskon, että moni täälläkin kirjoittavista ateisteista suhtautuu uskovaisiin myönteisesti ihmisenä ja päinvastoin. Tilastomatematiikasta oppii ainakin sen, että riittävän suuressa otannassa kaikki ryhmät ovat melko samanlaisia.

Kössönöm kirjoitti:

juhlapuhujillekin kova paikka mennä hautajaisiin puhumaan. Minun molempien appivanhempieni hautajaisissa oli uskonnoton juhlapuhuja heidän toiveensa mukaisesti ja kyllä hän siihen puheeseensa valmistautui huolellisesti.

Ja puheet olivat kauniita, vainajia kunnioittavia ja niistä huomasi, että omaisia oli haastateltu ja taustatyö tehty huolella. Hän toi vainajan elämän ja historian esille, eikä piiloutunut korulauseitten taakse.

Lue lisää

olet aivan oikeassa.

Muistaakseni Wittgenstein sanoi "Ei maailmakaan muutu kuolemassani. Se vain lakkaa olemasta." Vainajan lopullinen poistuminen on paljon kovempi juttu kuin usko jälleennäkemisestä kuoleman jälkeen.

Kirkko painottaa omaa erinomaisuuttaan mediassa, mutta unohtaa kertoa, että se edelleen hoitaa myös perustehtävänsä - minun mielestäni tärkeimmän tehtävänsä - Jumalan palvelemisen ja surevien lohduttamisen. Todellinen sankari ei ole menestyvä piispa vaan tyhjässä kirkossa Jumalanpalvelusta palkatta pitävä eläkkeellä oleva pappi, ei Vapaa-ajattelijan liiton johtajat vaan hautajaisten uskonnoton juhlapuhuja. Tämä perustyö on raskasta tekipä sitä kuka tahansa.

Tarkoitin häpeää kirjoitti:

Monia omaisia hävettää tunnustaa, että vainaja ei kuulunut kirkkoon. Sitä on tarve selitellä. On ehkä noloa pyytää viimeistä palvelusta yhteisöltä, josta ao. palveluksen saava on eronnut. Kuitenkin kristilliset hautajaiset koetaan tärkeinä. Helvetin pelko, josta kysyit, voi myös olla ainakin alitajuisesti taustalla, vaikka me ihmiset saamme jättää tuomiovallan Jumalalle. Oma käsitykseni on, että kukaan ei väkisin "taivaaseen joudu", ja Jumala yksin tietää, onko ihminen irtisanoutunut hänestä irtisanoutuessaan kristittyjen yhteydestä.

Lue lisää

"... yhteisöltä, josta ao. palveluksen saava on eronnut"

Meillä pidetään valitettavasti luonnollisena, että lapset liitetään kirkkoon, josta aikuisena voi halutessaan erota. Jeesuksen mielestä piti sallia lasten tuleminen eikä hän missään käske kastaa pakolla puolustuskyvyttömiä lapsia.

Maaseudulla kuulutaan enemmän kirkkoon kuin kaupungissa, sillä varsinkin naiset häpeävät kirkosta eroamista. Jos saadaan aikaan mielikuva, että nuoret dynamiset, älykkäät ja varakkaat eroavat kirkosta, lähtee lumipallo liikkeelle. Toivottavaa olisi, että kirkkoon jäisi vain uskovaiset.

Faktio kirjoitti:

Lyhyt pikainen selvitys ilman lunttausta.

Ruotsi-Suomen aikana (n. 1150 - 1809) Ruotsin kunkku jakoi Suomesta tärkeille suvuille palveluksiaan vastaan maatiloja. Suurimmat tilat olivat tuhansien hehtaarien kokoisia. Samoihin aikoihin suomalaiset kääntyivät kristityiksi ja alettiin rakentaa ensimmäisiä kirkkoja 1150 - 1300 luvuilla. Samassa vaiheessa myös seurakunnat saivat sen maa ja metsäomaisuuden. Kirkkohan hoiti moni yhteiskunnalle tärkeitä asioita kuten lukutaidon opettamisen uskonpuhdistuksen jälkeen 1500 luvun puolen välin jälkeen.
Kirkko edusti usein maallista esivaltaa aina tuonne 1800 luvun puoleen väliin asti, jolloin heräsi innostus perustaa itsenäisiä kuntia.

Eli tiivistettynä. Ruotsi kunkku antoi pohjan kirkon maa ja metsäomaisuudelle. Toki se on tällä hetkellä murto-osa entisaikojen suuruudesta.

Lue lisää

En osaa sanoa lunttamatta koska kaikki maat jaettiin, mutta käsittääkseni veiläkin Valtion omistamat suuret alueet Lapissa ovat oikeasti asukkaiden alkuperäisiä yhteisiä maita. Asiaa tarkistamatta, epäilen kovin, että vasta 1500-luvulla Ruotsin kuningas jakoi Suomesta palasia. Kalmarin unionin aikana (päättyi 1520-luvun alussa) Tanskassa asustanut kuningas ei ollut kiinnostutnut Suomen asioita.

Maanomistus käsittääkseni rajoittui pitkään raivattuun peltoon ja niittyihin ("oma maa mansikka, muu maa mustikka"; kun mustikka alkaa kasvaa aikanaan kasketulla pellolla, maasta on tullut yhteistä). Kirkon varallisuus perustui - ihan veikaten - seurakunnan velvollisuuteen rakentaa papille pappilla ja maksaa kymmenykset. Kirkko sai taloja testamenttien kautta.

Venäläinen Valamon luostari omisti parhaimmillaan 150 karjalaistaloa, joita varmaan hoidettiin samalla periaatteella kuin Bysantin mahtavien luostareiden maaomaisuutta. Tämäkin äkkiseltään veikaten.