Vaimolla ollut suuria ongelmia itsensä kanssa. Ikäkriisi, itsenäistymiskriisi, isäkriisi, itsetunto-ongelmia ym. Ei ole ollut tyytyväinen enää mihinkään. On kuulemma tunneihminen ja tunteet ovat kuolleet. Keskustelemaan ei pysty kun saa vaan raivareita, jostain kumpuaa käsittämätön viha? minua kohtaan. Muutti jo kerran pois mutta tuli takaisin. Nyt haluaa taas eroa, yhteishuoltajuutta ja omaa osuuttaan talosta. En aio suostua yhteishuoltajuuteen (lapset 6 ja 4 v.) koska se olisi jatkuvaa kanssakäymistä kuitenkin, noin vuoden periaatteessa erossa asuminen jo osoitti sen. Yhtenä syynä siihen vaimon pitkä työmatka.
Itse aion yrittää kaikkeni jotta saisimme vielä ammattiapua. Vaimo ei siihen ole suostuvainen vaikka on itsensä kanssa aiemmin käynytkin terapiassa josta lisäksi oli selvästi apua. Mutta pahimpaankin on kai alettava varautua. Miten asia menee käytännössä; jos vaimo erohakemuksen jättää aion vaatia yksinhuoltajuutta ja pyytää elatusmaksut etukäteen että saan lisää mahdollisuuksia olla myymättä taloamme joka on loistava koti lapsille. Mitä tästä voi seurata?
Itse aion yrittää kaikkeni jotta saisimme vielä ammattiapua. Vaimo ei siihen ole suostuvainen vaikka on itsensä kanssa aiemmin käynytkin terapiassa josta lisäksi oli selvästi apua. Mutta pahimpaankin on kai alettava varautua. Miten asia menee käytännössä; jos vaimo erohakemuksen jättää aion vaatia yksinhuoltajuutta ja pyytää elatusmaksut etukäteen että saan lisää mahdollisuuksia olla myymättä taloamme joka on loistava koti lapsille. Mitä tästä voi seurata?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yksinhuoltajuus vaatisi pitkän ja raskaan oikeustaistelun. Yhteishuoltajuus siten että lähivanhemmuus on sinulla onnistuu helpommin. Kanssakäymisiin joudut joka tapauksessa oli kyseessä mikä vaihtoehto tahansa. Siksi kannattaa elatus- ja tapaamissopimuksista tehdä mahdollisimman pikkutarkka,jos asiat menevät niin pitkälle.
Jos ja kun vaimo haluaa osansa talosta niin hän saa.
Elareita et saa etukäteen, jos vaimosi ei sellaista sopimusta halua. Jos sopimalla saisitkin, niin samalla mahdollisuutesi vastata teidän taloudestanne heikkenisivät. Siis toistaen: Jos sinulla ja lapsilla olisi varaa elää ja asua tulevat vuodet ilman elareita, niin sitten sinulla olisi myös varaa ostaa vaimosi ulos talosta ja maksaa elareilla lyhenyksiä ja korkoja.
Voihan sitä yrittää vaimoa motivoida avunhakemiseen sillä, että hänen pitäisi käsitellä asiat joka tapauksessa vaikka eroaisikin. Siis jos hän itsekin koki terapiasta saaneensa apua. Jos ei teidän suhteesta tule mitään, niin helpottaisi ainakin tulevien ongelmien kanssa säätämistä.
joo
>
Noh, ellei hän tahdo... niin tilanne paha, vaikka kuinka sinä yrität.
Mites ne sanoo, köydellä voi vetää jos siihen tahtoo tarttua, mutta ei työntää toista ylämäessä.
Toivottavasti hänkin saa tahtotilaansa muutosta, ja lähtee kanssasi hakemaan apua.
>
Tuo ei liity erohakemukseen, ellei vaimosi itse jo vaadi siinä vaiheessa sopimusta huoltajuudesta. Yleensä erohakemuksella haetaan vain avioeroa, ja hakemuksessa todetaan että lapsia ja omaisuutta koskevat asiat sovitaan erikseen.
Kun eroprosessi käynnistynyt, sovitte ajan kunnan lastenvalvojalle. Siellä tarkoitus sopia (ja vahvistaa) miten lasten huoltajuus, tapaamiset ja elatus hoidetaan. Ellei sopua synny... sitten asia vietävä käräjäoikeuden päätettäväksi.
Käräjäoikeuden päätöksessä painaa paljon lastensuojelun tekemä olosuhdeselvitys (kumpi vanhemmista paras lähihuoltaja), tietenkin teitäkin tuomari kuulee. Lapsenne sen ikäiset, ettei heitä oikeudessa kuultaisi (olosuhdeselvityksessä kyllä ... ei ole riemastuttava kokemus lapsille). Ja sitten tulee päätös, noin 10% huoltajuuksista menee käräjille riitana ... niissä 1/3:ssa isästä tulee lähivanhempi.
>
Tuohon vaimosi voisi suostua... mutta ellei, oikeudessa ehdottamaasi elatussopimusta ei varmasti vahvistettaisi. Elarit ovat etävanhemman osuus lapsen kaikkiin menoihin, ei pelkästään asumiskuluihin (jota tuo tarkoittaisi)
Olen näissä jutuissa täysi noviisi joten miten määritellään tai mitä käytännössä tarkoittaa yksinhuoltaja, yhteishuoltajuus, lähivanhempi?
Onko vielä muita vaihtoehtoja?
Pahoittelen jos joku ehtii aloittamaan vastausta.
Löysin sivuston eroperhe.net jossa tuntuu olevan aika kattavasti koko setti.
Ensinnäkin siirrä syrjään katkeruutesi ja kiukkusi. Onko vaimosi oikeasti huono äiti?
Haluatko lastesi huoltajuuden sen takia, että pääset kostamaan vai sen takia, ettet halua itse olla lastesi äidin kanssa tekemisissä? Voiko olla enää suurempaa itsekkyyden huippua?
Onneksi lainvalvojat ovat vielä vähän puolueellisia äitien eduksi. Nainen ei voi niin vaan käydä tekasemassa lisää lapsia, kuten mies. Ja siksi ehkä luonto on viisaudessaan järjestänyt äitiydestä niin paljon vahvemman kuin isyydestä. Se todennäköisyys, että mies saa uusioperheessään lisää lapsia verrattuna naiseen, on paljon suurempi ja siksi lapset "kuuluvat" äidille.
Asia on tietysti toinen, jos vaimosi on oikeasti hullusekopää, eikä hänen sekopäisyytensä johdu oikeasti sinusta. Ei ruoki lapsiaan, ei laita heitä nukkumaan, unohtaa heidät kauppoihin, kännää heidän läsnäollessaan tms.
Vaikka kirjoitit lainvalvojien puolueellisuudesta... aloitan lastenvalvojista (heitä useammin siitä syytetään).
Lain- tai lastenvalvojien puoluellisuus ei todellakaan ole "onneksi" ... heidän pitäisi arvioida yksinkertaisesti kumpi kahdesta hyvästä vanhemmasta on se sopivin lähihuoltaja (jos siitä heillä riitaa) ... ei kummamkaan tarvitse olla "kelvoton", mutta ei sukupuoli saa olla automaatti siihen, kumpi on lapselle sopivin lähi.
Lastenvalvojan kuuluu auttaa vanhempien neuvotteluita tuohon suuntaan, jos riitaa on. Lastenvalvojahan ei voi päättää huoltajuudesta, sen voi tehdä vain käräjäoikeuden tuomari.
Oikeuteen päätyvistä huoltajuusriidoista nykyään 1/3:ssa tapauksista isälle annetaan lähihuoltajuus. Eli en usko että oikeussaleissa ihan kohtuutonta puolueellisuutta isää vastaan olisi.... jostain syystä sovituissa huoltajuussopimuksissa suhde jotain aivan muuta "äidin eduksi" ... miksiköhän...