miksi sitä alkaa miettimään muita miehiä, vaikka itsellään olisi ihan hyvä? jollain tavalla ehkä kaipaan hitusen sitä vapautta,sekoilua ja sitä kun saa tehdä mitä lystää, mutta näin perhe elämässä sitä kuitenkin tuntee haluavansa elää perheenä, ei sinkkuna. koen, että se "villi aika" on jo mennyt, vaikka todellisuudessa eihän sen tarvitse niin olla jos ei itse halua.
meillä oli noin puolen vuoden "tauko" suhteestamme ja sinä aikana olemme kumpikin kasvaneet. tai itse ainakin olen ja mielestäni mieskin on jonkin verran, hän itse ei kyllä huomaa mitään. välillä tuntuu etten ole varma tunnenko häntä enään. siis jollain tavalla hän vaikuttaa aivan toiselta ihmiseltä, jonka kanssa olen aiemmin seurustellut. hiukan pelottavaa. en tiedä onko se hyvä vai huono asia. erillään ollessamme huomasin hänen muuttuneen, enkä silloin pitänyt siitä lainkaan. nyt välillä tuntuu, että se millainen hän silloin oli olisi edelleen hänessä, mutta sitten ei kuitenkaan...
mietinki siis sitä, kasvoimmeko todella niin erilleen, vaikka näimme todella usein ja nyt olisin tavallaan "tavannut uuden miehen" (ihmettelen nimittäin itsekkin mitä tapahtui, että halusin kuitenkin jatkaa vielä suhdetta). päättelin kaikesta, että todellisuudessa rakastan häntä yhä niin paljon etten ole valmis hänestä luopumaan. ja olen miettinytkin, että miksi luopuisin hänestä. tästä kaikesta huolimatta mielessäni käy muut miehet ja epäilys kaikesta, onko kaikki vain kulissia.
meillä oli noin puolen vuoden "tauko" suhteestamme ja sinä aikana olemme kumpikin kasvaneet. tai itse ainakin olen ja mielestäni mieskin on jonkin verran, hän itse ei kyllä huomaa mitään. välillä tuntuu etten ole varma tunnenko häntä enään. siis jollain tavalla hän vaikuttaa aivan toiselta ihmiseltä, jonka kanssa olen aiemmin seurustellut. hiukan pelottavaa. en tiedä onko se hyvä vai huono asia. erillään ollessamme huomasin hänen muuttuneen, enkä silloin pitänyt siitä lainkaan. nyt välillä tuntuu, että se millainen hän silloin oli olisi edelleen hänessä, mutta sitten ei kuitenkaan...
mietinki siis sitä, kasvoimmeko todella niin erilleen, vaikka näimme todella usein ja nyt olisin tavallaan "tavannut uuden miehen" (ihmettelen nimittäin itsekkin mitä tapahtui, että halusin kuitenkin jatkaa vielä suhdetta). päättelin kaikesta, että todellisuudessa rakastan häntä yhä niin paljon etten ole valmis hänestä luopumaan. ja olen miettinytkin, että miksi luopuisin hänestä. tästä kaikesta huolimatta mielessäni käy muut miehet ja epäilys kaikesta, onko kaikki vain kulissia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
sitoutumaan vakavasti toiseen ihmiseen..joten suosittelen elämistä jonkin aikaa vain yksin..kummasti siinä ajatukset selkiää.
Parisuhde ei ole leikittelyä toisen tunteilla..se on vastuunottamista, hyväksyntää ja huomion antamista,pyyteettömyyttä..nöyryyttäkin..ja runsaasti helliä tunteita,intohimoa,rakkautta.
Senkun vaan meet sekstailemaan toisten ukkojen kans, mut sä tuut huomaa, että ruoho ei oo vihreempää aidan toisella puolella...
kyse ei nyt oo ihan pelkästään siitä... sen voin uskoa muutenki ettei se ruoho todella oo vihreämpää aidan toisella puolella, mut se on asia aivan erikseen jos kaipaa vapautta ja menemisiä. ei se välttämättä tarkoita sekstailua toisten miesten kanssa!