Minun siivellä asuu. Ei osallistu asumiskustannuksiin. Ruokaa tuo kaupasta vain silloin, jos sattuu puuttumaan vaikka hiiva. Tuo vain sen hiivan ja ritarillisesti toteaa, ettei tarvitse sitä maksaa. Jos jääkaappi on typötyhjä, niin silloin ei kauppaan lähde. Minä tuon ostoksia monta kassillista kotiin.
Mihin ihmeeseen se mies rahansa laittaa? On aina viimeisen päälle komeat vaatteet, ajopelit, koneet ja vehkeet, joita naapureille esitellä. Muu perhe kulkee kirppareilla ostetuissa vaatteissa (tosin ihan hyviä ovat, ei sen puoleen), lasten hiukset leikkaan itse, kun vielä antavat. Säästyy siinä jokunen euro. Sitten mies puhuu, että menee niin paljon rahaa asumiseen ja kaikki on kallista. Sapettaa, kun tuli tuollaista kuultua.
Jos ei muutosta tule, niin kohta tulee kengän kuva takapuoleen. -huh- helpotti.
Mihin ihmeeseen se mies rahansa laittaa? On aina viimeisen päälle komeat vaatteet, ajopelit, koneet ja vehkeet, joita naapureille esitellä. Muu perhe kulkee kirppareilla ostetuissa vaatteissa (tosin ihan hyviä ovat, ei sen puoleen), lasten hiukset leikkaan itse, kun vielä antavat. Säästyy siinä jokunen euro. Sitten mies puhuu, että menee niin paljon rahaa asumiseen ja kaikki on kallista. Sapettaa, kun tuli tuollaista kuultua.
Jos ei muutosta tule, niin kohta tulee kengän kuva takapuoleen. -huh- helpotti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nuorempana tutustuin ja päätäpahkaa ihastuin. Vaihdoin asuntoa niihin aikoihin ja kysyin mieheltä että muutetaanko yhteen, eli etsinkö yksiötä vai kaksiota. Hän ei missään nimessä halunnut vielä muuttaa yhteen. Siispä muutin yksiöön.
Viikon päästä olikin huomaamatta kaikki hänen vähät rojunsa kulkeutuneet minun asuntooni. Kuukauden päivät hän asunnossani asui eikä puhettakaan kulujen maksusta ennenkuin sanoin että jos meinaat täällä olla niin alat maksamaan elämisestäsi.
Siinä sitten yksiössä eleltiin ahtaasti. Kun pyysin häntä lähtemään kantoavuksi huonekalukauppaan, niin lähti ja sen jälkeen kun oli niin rankkaa lähti myös baariin. Minä kokosin mööpelit itse ja kun herra viikonlopun jälkeen tuli kotiin niin oli siinä ihmeteltävää kun kaikki olikin järjestyksessä.
Sitten jäi pettämisestä kiinni. Sanoin etten halua häntä enää kodissani katsella ja että suhde on nyt ohi. Hän uhkasi itsarilla ja nukkui väen vängällä "omassa" sängyssään, siis sängyssä minkä olin itse ostanut itselleni ennenkuin edes tavattiin. Minä nukuin sitten patjalla kun äijä vaan etoi niin paljon etten halunnut häneen vahingossakaan koskea.
Pyysin häntä monasti muuttamaan pois kodistani. Ei. Hän oli sitä mieltä ettei lähde omasta kodistaan mihinkään. Kerran sitten hänen ollessaan sukuloimassa vaihdoin lukot ja pakkasin hänen tavaransa ja pyysin hänen kaveriaan hakemaan ne pois. Voi sitä soittelun, uhkailun ja huudon määrää!
Kaiken huippu oli kun hän soitti minulle pari vuotta tapahtuneen jälkeen jouluaattona kyselläkseen vain kuulumisia ja toivottaakseen mukavaa joulua kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Mainitsi myös että on tulossa käymään paikkakunnalla ja olisi mukava tulla piipahtamaan kahville. Kerroin suoraan etten taida häntä uskaltaa päästää kotiini kun en tiedä meinaako lähteä sitten ollenkaan. Siihen loppui se piina :)
täytyy sanoa että että nauratti tuo tarina...siis ei siinä mielessä ettenkö uskoisi vaan ihan tuon miehenlogiikan puolesta:) onneksi olet ollut vahva ja päässyt moisesta eroon...kaikennäköistä sankaria sitä maailman mahtuukin.
Itselläni nyt ei sen puoleen ole yhteisasumisesta tarinaa, mutta huvittava yksityiskohta minunkin parisuhdemenneisyydestäni löytyy. Opiskeluaikojeni seurustelusuhteessa mieheni lainasi minulta silloin tällöin pieniä summia, milloin baarissa halusi oluen tai grillillä hampparin. Kun pyysin jälkeenpäin maksamaan tämän velan takaisin (opiskelijana täytyi pitää tarkkaa huolta kaikista pennosistaan), totesi hän ettei aio maksaa koska ei halua olla velkaa:) Täytyy myöntää että tuon logiikan edessä menin hetkeksi hieman sanattomaksi...
Minusta on äärimmäisen mielenkiintoista, että tuo "miehen logiikka" näyttää jostain syystä huvittavan, vailla minkäänlaista kykyä katsoa peiliin ja miettiä miksi omaan seuraan valikoituu näitä pummeja ja luusereita.
Älkää missään tapauksessa muuttako kaavaa, vaan pariutukaa jatkossakin samanlaisten kanssa ja keskittykää valittamaan "miehen logiikasta".
en vois elää päivääkään miehen kanssa,joka ei osallituis millään lailla kodin menoihin.meillä on tyyliin sellanen homma,että se ostaa kellä on rahaa.eli sillon,kun mies saa tilin se ostaa ja,sitten,kun mulla on tili,niin minä ostan.joten nostahan nyt kissa pöydälle ja tee selväks ukolles mikä on homman nimi,jos ei tahti muutu!
Oletkos sitten useasti hänelle asiasta maininnut ja ollut vihainen? Ihan vaikka näillä sanoin, mitä tänne kirjoitit? Sano sille suoraan, että jos tähän ei muutosta tule, niin kohta on vähintäänkin asumusero luvassa. Saa sitten "osallistua" ihan omiin asumiskustannuksiinsa ja ruoan ostoon.
aikuista ihmistä.Hänhän käyttää sinua täysin hyväkseen.Ilmainen asunto ja vielä ruokakin.Heitä pihalle tuollainen lusmu.
No niin!
Vuosisatoja on naiset eläneet miehen siivellä hakien turvaa ja toimeentuloa ja iso joukko elää vieläkin.
Jos asetelma on 1:10000 toisin päin, niin kyllä siitä osataan valittaa. Miehet ei siitä yleensä valita, mutta nakkaa kaveripiirissä iroonista huumoria.
Turhaa poraamista. Parisuhde on aina jonkinlainen sanaton sopimus. Jos asetelma ei kiinnosta, niin ei kun kantapäät yhteen ja jatkaa eri suuntiin.
Uskon miehesi pärjäävän omillaan.
Tajusin tämän, kuulkaa EILEN. Ollaan vasta sellaiset viisi kuusi vuotta asuttu yksissä. Että mies ei ole tainnut ostaa yhteisille lapsillemme joululahjoja lukuun ottamatta ikinä mitään. Ei ole maksanut hoitomaksuja, harrastuksia, vaatteita... Viime vuodet sen tulot on olleet heikot ja minä olen maksellut koko perheen asumista ja ruokaa pääosin, en nyt ihan yksin kuitenkaan. Lomamatkat ym. olen kustantanut meille, kun olen tahtonut että jonnekin mennään.
Mutta siis - käytetäänkös minua hyväksi???