Mä olen aivan sekaisen ajatusteni kanssa.
Mieheni osoitti ensimäistä kertaa väkivaltaisuutta suhteessamme muutama viikko sitten. Tuli baarista kotiin ja aivan raivon vallassa syytti että sai selville mun pettäneen häntä. Tuli aivan hirveä riita, ja lopulta mies paiskoi mua muutaman kerran seinää, heitti sänkyyn, esti lähtemästä kotoa yms. Lopulta tilanne rauhottui ja selvisi että joku oli vain sanonut mieheni olevan liian sinisilmäinen ja tästä mies oli vetänyt omat johtopäätöksensä.
Seuraavana päivänä keskusteltiin asiasta hyvin pitkään ja mä kerroin suoraan että mä en tiedä pystynkö mä enää tällaisen jälkeen jatkamaan. En kuitenkaan lähtenyt. Mutta tein selväksi että seuraavaa kertaa seuraa välittömästi syytteen nosto ja avioero. Mies oli todella järkyttynyt, ja niin kuin käsittääkseni aina näissä tilanteissa vannoi ja vakuutti että koskaan ei tule vastaava toistumaan.
Mä olen paljon käynyt lueskelemassa kaikkea mahdollista perheväkivallasta, henkisestä väkivallasta ja tunnusmerkeistä mitä ilmenee ennen varsinaista fyysistä väkivaltaa. Mitään noista merkeistä ei ole ollut havaittavissa. Ei minkäänlaista henkistä väkivaltaa, ei minkään laista pelkoa riitatilanteissakaan.
Noiden vuoksi mulla on nyt hyvin ristiriitainen olo. Mies on tuon tapahtuneen jälkeenkin humalassa ollut, tuli riitaakin, mutta mä en tuntenut minkään laista aihetta pelkoon. Mä haluaisin uskoa että tuo oli täysin yksittäinen tapaus,mutta liian paljon kuullut juttuja siitä miten tuollaista aina seuraa se seuraava kerta.
Tää olisi helppoa jo mies olisi lyönyt. Silloin se olisi ollut ero samantien. Nyt mä en todella tiedä pitäsikö mun seurata tilannetta, ja jos aihetta tulee vielä hiukankin pelätä, lähteä silloin, vai pitäisikö pelata varman päälle ja lähteä heti?
Mieheni osoitti ensimäistä kertaa väkivaltaisuutta suhteessamme muutama viikko sitten. Tuli baarista kotiin ja aivan raivon vallassa syytti että sai selville mun pettäneen häntä. Tuli aivan hirveä riita, ja lopulta mies paiskoi mua muutaman kerran seinää, heitti sänkyyn, esti lähtemästä kotoa yms. Lopulta tilanne rauhottui ja selvisi että joku oli vain sanonut mieheni olevan liian sinisilmäinen ja tästä mies oli vetänyt omat johtopäätöksensä.
Seuraavana päivänä keskusteltiin asiasta hyvin pitkään ja mä kerroin suoraan että mä en tiedä pystynkö mä enää tällaisen jälkeen jatkamaan. En kuitenkaan lähtenyt. Mutta tein selväksi että seuraavaa kertaa seuraa välittömästi syytteen nosto ja avioero. Mies oli todella järkyttynyt, ja niin kuin käsittääkseni aina näissä tilanteissa vannoi ja vakuutti että koskaan ei tule vastaava toistumaan.
Mä olen paljon käynyt lueskelemassa kaikkea mahdollista perheväkivallasta, henkisestä väkivallasta ja tunnusmerkeistä mitä ilmenee ennen varsinaista fyysistä väkivaltaa. Mitään noista merkeistä ei ole ollut havaittavissa. Ei minkäänlaista henkistä väkivaltaa, ei minkään laista pelkoa riitatilanteissakaan.
Noiden vuoksi mulla on nyt hyvin ristiriitainen olo. Mies on tuon tapahtuneen jälkeenkin humalassa ollut, tuli riitaakin, mutta mä en tuntenut minkään laista aihetta pelkoon. Mä haluaisin uskoa että tuo oli täysin yksittäinen tapaus,mutta liian paljon kuullut juttuja siitä miten tuollaista aina seuraa se seuraava kerta.
Tää olisi helppoa jo mies olisi lyönyt. Silloin se olisi ollut ero samantien. Nyt mä en todella tiedä pitäsikö mun seurata tilannetta, ja jos aihetta tulee vielä hiukankin pelätä, lähteä silloin, vai pitäisikö pelata varman päälle ja lähteä heti?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tietää, mitä tapahtuu? Kun miehesi päässään keksii seuraavan kerran vetää omia johtopäätöksiään?
Perheväkivalta ei useinkaan ala siten, että tekijä lyö uhriaan nyrkillä silmän mustaksi. Yleensä se alkaa pikkuhiljaa vaivihkaisella henkisellä väkivallalla. Tämän jälkeen alkaa vaivihkainen fyysinen väkivalta, joka voi olla ensin kiusaamista erilaisten "leikkien" varjolla (ei lopeta, vaikka pyydät) tai estämistä huoneesta toiseen pääsyä, lukitsemista parvekkeelle jne. Pikkuhiljaa, pitkän ajan kuluessa (niin ettei uhri edes tajua) fyysinen väkivalta hiipii mukaan myös riitoihin, esim. tartutaan lujasi uhria hartioista ja heitetään seinään.
Kaikkien näiden vaiheiden välissä on suvantoja, jolloin tekijä on hyvin katuvainen, pyytelee anteeksi, ostelee lahjoja. On mitä rakastettavin. Usein ulkopuoliset eivät ikinä uskoisi tekijästä mitään tuollaista. Hän on herttainen ja teillä on mukavaa yhdessä.
Tätä kaikkea sanotaan väkivallan kierteeksi. Ominaista sille on väkivallan raaistuminen, kerta kerralta.
Tyypillistä on myös se, että uhri haluaa sulkea silmänsä. On äärimmäisen tuskallista tunnustaa, että on valinnut vääränlaisen puolison. Ja että ne hyvätkin hetket haiskahtavat mielistelylle ja uhrin "ostamiselle".
Oletko ajatellut, että jo yksikin paha riepottelu, töniminen ja voit vaikka lyödä pääsi niin pahasti lattiaan tai johonkin huonekalun kulmaan, että vammaudut loppuiäksesi tai jopa kuolet?
Ihmisellä, joka turvautuu toisten fyysiseen vahingoittamiseen on jotain vialla itsessään.
Huh tuota miehesi "syytä" tähän riehumiseen.. kyllä minulla varoituskellot kilkattaa ja lujaa tuosta. Siis mies keksi, että olet pettänyt häntä jonkun muun sanomisen vuoksi. Mistä muuten tiedät, että joku on oikeasti sanonut edes miehelle mitään tuollaista? Ainakin tuo sairaalloinen mustasukkaisuus kuulostaa erittäin huolestuttavalta ja se on monille ihmisille jo ihan riittävä syy lopettaa suhde.
Sairaalloisesta mustasukkaisuudesta ei voi seurata mitään hyvää.
Henkistä väkivaltaa on joskus vaikea huomata, kun on siinä tilanteessa. Menevätkö teillä oikeudet ja velvollisuudet tasan? Henkistä väkivaltaa on jopa se, jos miehesi manipuloi sinua ystäviäsi ja sukulaisiasi vastaan (he eivät ole hyväksi sinulle, sinun ei kannata heitä tavata jne) Vähätteleekö miehesi vaivihkaa tekemisiäsi ("Anna minä näytän, kun et sinä kuitenkaan osaa" jne)
Onko hän julma lemmikkieläimille? Lapsille? Rikkooko hän tavaroita suuttuessaan?
Myös positiivisten tunteiden osoittaminen, lämmön,
hyväksynnän ja rakkauden tunteiden osoittaminen kuuluvat henkisen väkivallan kuvioon, kuten yleensäkin perheväkivaltaan.
Jos välttämättä haluat jatkaa, niin suosittelisin perheterapiaa teille.
siinähän se juuri on kun mustasukkainen tuo mies ei todellakaan ole. Mulla on miespuolisia kavereita joihin saan aivan vapaasti olla yhteydessä, käydä kahvilla jne. Naispuolisten kavereiden kanssa saan käydä baareissa aina kun haluan, se on miehelle ok, jopa laivareissut kavereiden kanssa ovat täysin hyväksyttyjä. Eikä kesken illan tule mitään tarkastuspuheluita eikä jälkeenpäin mitään tenttailuja siitä onko vieraiden miesten kanssa keskusteltu tms.
Yhdessä jos ollaan baarissa, mies ei ole moksiskaan jos juttelen muiden miehien kanssa, tasan yhden kerran se jälkeen päin sanoi että tuli tuosta mustasukkaiseksi, mutta silloinkaan se ei todellakaan aloittanut riitaa asiasta.
Tuosta henkisestä väkivallasta taas. Mies ei millään tavalla yritä erottaa mua ystävistä tai sukulaisista, päin vastoin, välillä oikein kehoittaa että soita jollekin kaverille ja lähde kahville jos valitan tekemisen puutetta. Ainuttakaan mun kaveria se ei ole koskaan haukkunut millään tavalla.
Mies arvostaa mun tekemisiä ja useasti kavereilleen kehuu miten hyvä mä tietyissä asioissa olen, kertaakaan se ei ole mua vähätellyt tai haukkunut muiden kuulen, eikä itse asiassa kahden keskenkään. Pikemminkin se menee niin että tee sä toi homma kun osaat sen paremmin.
Mun lemmikkiä se kohtelee todella hyvin, hemmottelee sitä itse asiassa paljon enemmän kuin minä. Suuttuessaan oikein kunnolla sillä ei todellakaan ole tapana rikkoa tavaroita, se joko painuu tupakalle ottamaan aikalisän taikka poistuu hetkeksi kävelemään tms.
Joten meillä ei näytä todellakaan esiintyvän ilman tuota yhtä ainoaa yksittäistä tapausta minkään laista merkkiä siitä että tuo tapahtunut oli odotettavissa.
Mä tiedän sen että tällä hetkellä tuo mies on hiukan epävarma mun suhteen koska on nyt työn puolesta paljon pois kotoaan ja on sanonutkin pelkäävänsä että mä kyllästyn yksinolemiseen ja löydän toisen. Mutta silti se ei oikeuta tuota riehumista. Mä voin vain toivoa että se todella järkyttyi asiasta niin paljon kuin esitti ja muistaa sen myös seuraavalla kerrallla jos tuollaisia ajatuksia nousee päähän.
Mä en itse pelkää sitä että mä joutuisin väkivallan kierteeseen. Mulle on täysin selvää se että toista kertaa en enää anteeksi anna ja myös mies sen tietää.
Minäkin ajattelin (ja kerroin exälleni sen myös silloin) että toinen kerta jos tulee niin lähden...sitten tulikin jo kolmas kerta, neljäs jne. jne. 11 vuotta kesti sitä helvettiä, sekä fyysistä väkivaltaa että henkistä...ihan niinkuin yksi kirjoittaja sanoi, pikkuhiljaa se alkoi tulemaan ja lisääntyi. Kolme ensimmäistä vuotta meni hyvin, kunnes tuli se ensimmäinen.
Niin "mukavahan" se mies oli, samankaltainen kuin omasi, ei mustasukkainen, tuli sukuni kanssa toimeen ja kavereitteni yms. yms.
kuinka miehesi kohtelee sun lemmikkiä kun et ole kotona?Meillä samanlainen tilanne kuin teillä, melkein kuin olisin itse kirjoittanut.
"kun mustasukkainen tuo mies ei todellakaan ole. Mulla on miespuolisia kavereita joihin saan aivan vapaasti olla yhteydessä, käydä kahvilla jne. Naispuolisten kavereiden kanssa saan käydä baareissa aina kun haluan, se on miehelle ok, jopa laivareissut kavereiden kanssa ovat täysin hyväksyttyjä. Eikä kesken illan tule mitään tarkastuspuheluita eikä jälkeenpäin mitään tenttailuja siitä onko vieraiden miesten kanssa keskusteltu tms. "
Olisiko niin, että mies sulkee mustasukkaisuuden sisäänsä ja sitten se joskus pääsee kuohahtamaan ylitse? Saattaisi olla hyvä, jos miehesi osoittaisikin jonkinlaisia normaaleita ja vaarattomia mustasukkaisia reaktioita, ihan vain siksi etteivät ne paineet kasautuisi ja sitten jossain vaiheessa räjähtäisi silmille.
Kyllähän sen koiran käytöksestä miestä kohtaan huomaisi heti jos huonoa kohtelua tulisi. Kyllä se alkaisi osoittaa varautuneisuutta, epäluuloa jne tai vastaavasti aivan ylilyövää miellyttämisen halua.
Exän kanssa huomasi heti koska se oli koiralle ärähtänyt, tuo kun on niin jumalattoman helposti luettava tapaus.
Mä jäin todella miettimään tuota ja luulisin että tossa on perää. Saattaa olla että mies yrittää kaikin tavoin peitellä sen aivan normaalinkin mustasukkaisuuden. Ehkä sillä on käsitys että minkäänlaista mustasukkaisuutta ei saa näyttää päällepäin. Täytyy todella puhua tuosta miehen kanssa. Tervettä kun ei ole mun mielestä sekään että ei ole missään tilanteessa mustasukkainen ja myös kerro sitä.
Yksi vaihtoehto on tietenkin se hyvinkin yleinen, jos itse pettää niin epäilee heti myös toista pienemmästäkin syystä...
http://www.turvakoti.net/kohteet/itsearviointi/testi kohteille/
A rule of thumb that is always safe and never fails. (talking as a familly man)if there is a first time, there will be a second time..do not wait for it, the respect for eachother is lost the minute a man raises a hand to a woman, there is no excuse, not alcohol, not infidelity, NO EXCUSE.
And please, do not wait until he "really hits", if you already said that "mies paiskoi mua muutaman kerran seinää", it's enough
ei se aina välttämättä toistu, kyllä tollasta voi sattua ei tuo minusta mitää hullun vakavaa ollu. kai tunnet sitä jonku verran et voit miettii mitä kannattis tehä. on minunkin ex tehnyt joskus humalassa vastaavaa vissi kerran tai kaks.. mut ei mitää sen kummempaa ja kyl sen aistii jos tarttee pelätä.
May be, may be not, research has stated that violent tendencies are more open in "violent people" when they are under the influence of an intoxicant.
By personal experience I would say that my father used to sometimes come drunk but NEVER reised a hand to our mother or any of the children, I have heard the same arguments (excuses) from several other people that "may be it will not happen again..some of them even ended up in the hospital the next time it happens, and still went back because maybe it will not happen again...
As I said before, even in 40 years of marriage, if the spouse hits the other,even just push them to the wall, it is just the beginning since it could be just that it was drunk but "not too drunk", what would happen next time when he/she is "more drunk".
Raisiolainen 43-vuotias mies surmasi viime heinäkuussa 40-vuotiaan naisystävänsä käräjäoikeuden mukaan erityistä julmuutta ja raakuutta osoittaen. Oikeuden mukaan teossa täyttyivät murhan tunnusmerkit, joiden perusteella mies tuomittiin elinkaudeksi vankeuteen.
Noin kaksi tuntia kestäneen pahoinpitelyn aikana nainen sai päähänsä, ylävartaloonsa ja sisäelimiinsä vakavia vammoja. Häneltä katkesi muun muassa rintalasta ja seitsemän kylkiluuta. Kuoleman aiheutti lopullisesti omaan vereen tukehtuminen.
SAIRAALLOISEN MUSTASUKKAINEN mies oli pari vuotta kestäneen seurustelun aikana pahoinpidellyt naista lukuisia kertoja. Nainen oli niitten seurauksena muun muassa kahdesti paennut turvakotiin.
sain aikoinaan köniini:tukistaminen,potku,lattialle heittäminen.
Jokaisen noiden kertojen jälkeen mieheni oli aivan kauhuissaan mitä oli tehnyt.Nämä tapahtuivat siis hänen ollessaan humalassa.
Pistin hänet koville ja sanoin että hänen on mentävä "lyömättömään linjaan" keskustelemaan ongelmastaan tai muuten lähden.
Hän meni ja kävi siellä aikansa.Hän itse sanoi ettei se ollut hänen mielestään kovinkaan hyödyllistä,mutta että saipahan jutella rauhassa toisten ukkojen kanssa asiasta.
Minun mielestäni se oli todellakin hyödyllistä!
Nimittäin siellä käynnin lopetettuaan hän sanoi ettei enää koskaan aio koskea minuun väkivaltaisesti.
Se sana on pitänyt jo 10 vuotta ja luotan siihen.
Asiaa on toki vuosien varrella puitu ja syitä siihen että miksi hän käyttäytyi niin.Olemme löytäneet selityksiä ja tyydyimme niihin.
Minua ei menneet enää ole haitanneet,enkä koskaan edes ajattele niitä,mutta hän joskus haluaa puhua
niistä tapahtumista vieläkin,koska kuitenkin ihmettelee että kuinka hän on saattanut tehdä niin.
Joten,toivon että teidänkin tapauksessa on ohimenevä ilmiö kyseessä.Syyt siihen kannattaa selvittää tavalla tai toisella joka tapauksessa.Sen voitte tehdä kahden kesken tai sitten kyseinen "lyömätön linja"-juttu voi auttaa.Ei siitä ainakaan haittaa ole.Ja kun siellä lyömättömässä on muitakin miehiä joiden kanssa jutella niin sekin voi auttaa miestäsi ymmärtämään jollain lailla omaa käytöstään.
Tsemppiä vaan,ei vielä kannata luovuttaa!ja noin muutenkin teidän suhde tuntuu olevan kohdillaan,se on hyvä!
pysy ja tulet sinäkin sen vielä huomaamaan.
Miten vitussa sä voit täällä jaella tuon kaltaisia neuvoja muille?!! Jos sun äijä oli noin tossun alla, en ihmettele yhtään että se sua löi, mutta älä luule, ettei koston aika tule.
Ihmisen pakottaminen mihin tahansa on väärin - vaikka sitten omaan etuun vedoten.
Taidat olla pirttihirmu?
http://www.nuleksen.net/etc/etcfiles/Documents/Pirttihirmu.txt
Kuinkas noin koville otti mun viestini???
Ihan kiva linkki pirttihirmuista,mielenkiintoista luettavaa,muttei päde meidän perheeseen,saatikka minuun.
Jos nyt kuitenkin ottaisit sen pikkuisen järjen hivenen kätöseesi ja lukisit viestini uudelleen.
Sen tarkoitushan on auttaa ja vahvistaa toista ihmistä,ei suinkaan pitämään itseään kuningattarena tai aliarvioimaan kumppania.
Kyllä nyt kuka tahansa tajuaa sen että raja on johonkin vedettävä ja toimia sen mukaan.
Toisilla se toimii,toisilla ei.
Ei tässä elämässä tarvitse leimautua pirttihirmuksi jos toiselta vaatii ihan peruasioita( EI LYÖDÄ).
Johan me lapsillemmekin opetamme (toivottavasti) ettei toiseen saa kajota.
Tiedätkö missä on Kellokoski?