Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Auttakaa

    Olen todella paniikissa! Siis, meillä on pieniä lapsia, vaimoni on halunnut kanssani seksiä viimeiseen viiteen vuoteen ehkä viisi kertaa (silloin on rakasteltu lapsi mielessä), viimeiseen kolmeen vuoteen vain kerran... Menin ja petin häntä ja jäin kiinni! Olen katunut tekojani ja olen todella häpeissäni ja surullinen... Olemme välillä sopineet välillä taas ei... Puhuttu aivan älyttömästi. Nyt hän ottaa avioeron ja vie lapset. Rakastan vaimoani ja lapsiani yli kaiken! Pokka vain petti ja hain seksiä, kun en voinut olla enää ilmankaan... Auttakaa joku, jolla on samanlaisia kokemuksia, että kuinka voin saada pidettyä perheeni koossa ja lasteni silmissä vielä valon...? JA VAIN ASIALLISIA VASTAUKSIA!
    1826779
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 182

    Vanhimmat

    et saa tekemättömäksi, puolisosi osoittaa suurta itsekeskeisyyttä. Olen Vaimo, sekä äiti ja vaikka välillä hammasta purren olen miehelleni persettä antanut, toki useinmiten itsekin haluan, pidän mieheni tyytyväisenä. Itseäni saisin syyttää jos mies vieraisiin lähtisi sitä varten, etten kotona anna. Tietysti täytyy myös miettiä, mistä moinen haluttomuus johtuu. Onko taustalla jokin uskonnollinen seikka? Onko mahdollisesti E-pillerit vienyt viimeisetkin halut? Lopetin kaksi vuotta sitten itse, 15:sta vuoden jälkeen ja voin sanoa, että välillä on halut kuin kaniinilla!
    Onko suhteenne fakkiutunut niin totaalisesti, ettei teillä ole yhteistä aikaa? Kärsiikö hän synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Se voi tulla hyvinkin takautuvasti. Joka tapuksessa tarvitsette ammattiapua, eikä vaimosi seksittömyys taatusti lopu siihen, että ottaa muksut ja lähtee. Eikä sitä niin vaan oteta ja lähdetä. Saattaisiko olla niin, että hän on vain odottanut jotain tälläistä tapahtuvan, jotta saisi syyn lähteä?
    Jos hänen rakkautensa sinua kohtaan on jo aika päiviä sitten lakannut, mutta kyllä itsekin tiedän kahden lapsen äitinä, ettei ole houkuttanut ottaa eroa kovin heppoisin syin, vaikka lähellä on ollut!
    Varaa itse aika perheneuvolaan. Käy siellä vaikka ensin itse, vaikka parikin kertaa, niin saat näkökulmaa siihen mitä siellä tapahtuu ja saat purettua sydäntäsi. Varaa sitten toinen aika, varmista, että saatte lapset hoitoon siksi aikaa ja menette yhdessä. Näytä puolisollesi, että menet vaikka läpi harmaan kiven pelastaksesi perheesi erolta. Hän ei ilmeisesti ymmärrä, että miehelle pussien tyhjennys on osittain mekaaninen asia, joka on pakko suorittaa. Meillä oli mieheni kanssa useampi vuosi sitten sellainen kriisi, että seksi jäi melkein puoleksi vuodeksi. Lopputulos oli se, että sai unissaan siemensyöksyjä! Muttei lähtenyt vieraisiin, vaikka lähellä varmasti oli. Itse menen aivan lukkoon, silloin kun mieheni vetää niistä "oikeista naruista" ja saattaa olla muutamankin viikon ilman, mutta saa myös itseään syyttää. Välillä suhteemme ollut pelkkää suoriutumista. Olen välillä käytännössä yh. Mutta olen sen päättänyt, että niin kauan kun lapset asuvat kotona, emme eroa, ellei sitten mies sitä väkisin halua. Voin suoraan sanoa, että haen "lohtua" muualta, muten seksiä! Minulla on henkilö, jonka olen tuntenut koko ikäni, muttei koskaan olla "ehditty" sille asteelle, saatika että meillä olisi ollut suhdetta. Meillä on sellainen henkinen yhteys, jota mieheni ei ymmärtäisi. Puhumattakaan siitä, että kertoisin hänelle, että treffailen ja soittelen vanhan ihastuksen kanssa. Myöskään hänen avokkinsa ei tiedä minusta. Parempi niin.
    Sitä ei koskaan tiedä, jos tästä nuoruuden rakkaudesta ja minusta tulee sitten 5-kymppisinä jotain.... Mutta en anna sen asian häiritä tän hetkistä elämään.

    Ymmärrän täysin, että olet hakenut seksiä suhteen ulkopuolelta. Kenenkään vieteri ei veny loputtomiin. Mutta puolisosi näkökanta asiaan tuntuu olevan hyvin mustavalkoinen. Hänhän on yksi osatekijä siihen miksi kävit vieraissa.

    Jos nyt sitten kuitenkin, kaikkien terapioiden, keskustelujen ym. jälkeen hän vielä haluaa erota ja viedä lapset, sitten on tarkoitettu niin tapahtuvaksi. Sitten vaan pidät kiinni lapsista kynsin hampain.
    Hänellä ei ole oikeutta kostaa sinulle, osittain itsensä aiheuttamaa vieraissa käyntiä, sillä että, estäisi sinua tapaamasta lapsiaan!!! Tämä on asia, jota niin harva tajuaa! Lapset eivät ole syypää eroihin, eikä heitä saa käyttää aseena!
    Ole myös yhteydessä Mannerheimin lastesuojeluliittoon. Sieltä saat neuvoja sekä juridisia, että parisuhteeseen.
    Ja ole tiukka, määrätietoinen! Ota asioista selvää, ennen kuin menet puolisollesi mesoomaan! Tieto luo varmuutta!!!!

    Toivon, että tästä jotain apua, itse painin omassa suhteessa, joka taas lähenee loppuaan...

    Älä kuitenkaan kuluta itseäsi loppuun, jos se ero tulee, se tulee, mutta älä luovu siitä ainakaan taistelematta. Parempi katua tehtyä kuin katua tekemättä jättämisiä!

    T: Vaimo, Äiti, Nainen

    Äänestä

    • Hyvää tekstiä. Kuitenkin asian käsittely näin tällä palstalla on hankalaa ja varmaan oikeaa käsitystä on vaikea saada. Myös toista osapuolta tulisi kuulla, ei vain minua. Minun olisi todella vaikea kuvitella, että vaimoni antaisi minulle vain, kun minä haluan. Sinä pystyt siihen ja voin vakuuttaa, että en olisi pettänyt, jos olisin saanut kotona. Olen kyllä taatusti sitä yrittänyt monen päivän lämittelyllä ja hellimisellä ja sitten taas suoraan kysymällä. Voisi tietenkin ajatella, että en osaa rakastella, mutta sen verran itsevarma olen, että tiedän osaavani... Tosi asia on se, että olen tehnyt TODELLA väärin, mutta saanko asioita kuntoon? Onko se ylipäätään mahdollista? Voiko suhteen saada paremmaksi pettämisen jälkeen, koska meillä on luottamuspula, vaikka teen kaikkeni asian eteen...? Kiitoksia sinulle vaimo, äiti, nainen

      Äänestä

    • erittäin kirjoitti:

      Hyvää tekstiä. Kuitenkin asian käsittely näin tällä palstalla on hankalaa ja varmaan oikeaa käsitystä on vaikea saada. Myös toista osapuolta tulisi kuulla, ei vain minua. Minun olisi todella vaikea kuvitella, että vaimoni antaisi minulle vain, kun minä haluan. Sinä pystyt siihen ja voin vakuuttaa, että en olisi pettänyt, jos olisin saanut kotona. Olen kyllä taatusti sitä yrittänyt monen päivän lämittelyllä ja hellimisellä ja sitten taas suoraan kysymällä. Voisi tietenkin ajatella, että en osaa rakastella, mutta sen verran itsevarma olen, että tiedän osaavani... Tosi asia on se, että olen tehnyt TODELLA väärin, mutta saanko asioita kuntoon? Onko se ylipäätään mahdollista? Voiko suhteen saada paremmaksi pettämisen jälkeen, koska meillä on luottamuspula, vaikka teen kaikkeni asian eteen...? Kiitoksia sinulle vaimo, äiti, nainen

      roikkumaan itsesyytöksiin, se kuluttaa viimeisetkin voimavarasi vaan keskity nyt olennaiseen. Faktahan on se, että menit vieraisiin, joka johtuu suuremmasta solmusta liitossanne. Ja puolisosi pitäisi myös nähdä se suurempi kuvio! Ei yksittäinen asia aja toista pitkässä suhteessa yhteen pettämisen, vaan taustalla on monta tekijää!
      En puolustele tekoasi, mutta ymmärrän sen täysin!
      Nosta kissa pöydälle ja vaadi vastauksia myös toiselta, miksi hänelle seksi on vain lastentekoväline????
      Seksi on suuri osa parisuhdetta, normaalia parsuhdetta! Ei olisi ollenkaan huono ajatus, että kävisitte myös seksiterapeutilla yhdessä ja erikseen.
      En usko, että syy seksittömyyteen olisi se, että muka osaisi... Ja onhan teillä molemmilla puhekyky tallella... Pitkässä parisuhteessa pitäisi voida sanoa toiselle, mitä haluaa ja mistä tykkää, ilman että, että tuntisit raiskaavan toista...
      Mutta sepäse, pitäisi voida sanoa jne... Jokuhan siellä mättää, että olette tässä tilanteessa!
      Vilpittömästi toivon että saatte asiaan apua ja jonkinlaisen ratkaisun. Ole vahva, rohkea ja määrätietoinen, ehkäpä tästä kriisistä avautuu jotain hyvää ja löydätte toisenne aivan toisella asteella! Ja paljon pahempaakin on maailma täynnä, kuin vieraissa käynnit. Sinun pitää saada nyt toisen silmät avautumaan! Ei ole helppoa, mutta yritä ainakin.
      Eipähän pääse kukaan sanomaan, ettet olisi kaikkeas yrittänyt! :)

      Äänestä

    • erittäin kirjoitti:

      Hyvää tekstiä. Kuitenkin asian käsittely näin tällä palstalla on hankalaa ja varmaan oikeaa käsitystä on vaikea saada. Myös toista osapuolta tulisi kuulla, ei vain minua. Minun olisi todella vaikea kuvitella, että vaimoni antaisi minulle vain, kun minä haluan. Sinä pystyt siihen ja voin vakuuttaa, että en olisi pettänyt, jos olisin saanut kotona. Olen kyllä taatusti sitä yrittänyt monen päivän lämittelyllä ja hellimisellä ja sitten taas suoraan kysymällä. Voisi tietenkin ajatella, että en osaa rakastella, mutta sen verran itsevarma olen, että tiedän osaavani... Tosi asia on se, että olen tehnyt TODELLA väärin, mutta saanko asioita kuntoon? Onko se ylipäätään mahdollista? Voiko suhteen saada paremmaksi pettämisen jälkeen, koska meillä on luottamuspula, vaikka teen kaikkeni asian eteen...? Kiitoksia sinulle vaimo, äiti, nainen

      Yrititkö aikanaan selvittää, miksi vaimosi ei halunnut enää seksiä? Siihen ongelmaan olisi pitänyt etsiä ajoissa jokin ratkaisu. Jos ette saaneet tuota seksiasiaa aiemminkaan toimimaan, niin on hyvin hyvin epätodennäköistä, että vaimosi halut saataisiin palaamaan sen jälkeen kun sinä olet käynyt vieraissa. Ilman asiantuntija-apua ei varmaan onnistu, mutta asiantuntijankin kanssa todennäköisyydet ovat varmaan hyvin pienet. Olisitko valmis jatkossa elämään vaimosi kanssa niin, että teillä ei olisi lainkaan seksielämää ja vaimosi vaatisi ettet sinä yritä edes vongata? Mieti tarkkaan mitä haluat. On hyvin todennäköistä, ettet saa enää vaimoasi takaisin, mutta ero saattaa olla hyväkin ratkaisu kunhan olet toipunut siitä. Yhteishuoltajuus ja vaikka naapuritaloissa asuminen ovat ihan käypäisiä ratkaisuja. Ei ole hyväksi lapsillekaan seurata rakkaudetonta ja ilman hellyyttä olevaa avioliittoa.

      Äänestä

    • hhekkshhjj kirjoitti:

      Yrititkö aikanaan selvittää, miksi vaimosi ei halunnut enää seksiä? Siihen ongelmaan olisi pitänyt etsiä ajoissa jokin ratkaisu. Jos ette saaneet tuota seksiasiaa aiemminkaan toimimaan, niin on hyvin hyvin epätodennäköistä, että vaimosi halut saataisiin palaamaan sen jälkeen kun sinä olet käynyt vieraissa. Ilman asiantuntija-apua ei varmaan onnistu, mutta asiantuntijankin kanssa todennäköisyydet ovat varmaan hyvin pienet. Olisitko valmis jatkossa elämään vaimosi kanssa niin, että teillä ei olisi lainkaan seksielämää ja vaimosi vaatisi ettet sinä yritä edes vongata? Mieti tarkkaan mitä haluat. On hyvin todennäköistä, ettet saa enää vaimoasi takaisin, mutta ero saattaa olla hyväkin ratkaisu kunhan olet toipunut siitä. Yhteishuoltajuus ja vaikka naapuritaloissa asuminen ovat ihan käypäisiä ratkaisuja. Ei ole hyväksi lapsillekaan seurata rakkaudetonta ja ilman hellyyttä olevaa avioliittoa.

      selvittää syitä, mutta ilmeisesti asia jäi aina kesken ja seurauksena oli riita tai puhumattomuus. En todellakaan syytä häntä, vaan kyllä kai se suurin syy on minussa, kun en osannut oikealla tavalla esittää asiaa... Kuitenkin minusta tuntuu, kun tälläkin palstalla luen näitä juttuja, että on paljon halukkaita naisia, joiden kanssa ei tarvitse juurikaan vongata, vaan he ymmärtävät miehen luonnolliset tarpeet ja sen, että ei sitä pitkään voi olla ilman seksiä terve mies.

      Ja se lasten rieputtelu ei todellakaan kiinnosta eikä myöskään seksitön suhde... Olen valmis tekemään kaikkeni, että saisimme asian kuntoon. Rakastan häntä todella!

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      roikkumaan itsesyytöksiin, se kuluttaa viimeisetkin voimavarasi vaan keskity nyt olennaiseen. Faktahan on se, että menit vieraisiin, joka johtuu suuremmasta solmusta liitossanne. Ja puolisosi pitäisi myös nähdä se suurempi kuvio! Ei yksittäinen asia aja toista pitkässä suhteessa yhteen pettämisen, vaan taustalla on monta tekijää!
      En puolustele tekoasi, mutta ymmärrän sen täysin!
      Nosta kissa pöydälle ja vaadi vastauksia myös toiselta, miksi hänelle seksi on vain lastentekoväline????
      Seksi on suuri osa parisuhdetta, normaalia parsuhdetta! Ei olisi ollenkaan huono ajatus, että kävisitte myös seksiterapeutilla yhdessä ja erikseen.
      En usko, että syy seksittömyyteen olisi se, että muka osaisi... Ja onhan teillä molemmilla puhekyky tallella... Pitkässä parisuhteessa pitäisi voida sanoa toiselle, mitä haluaa ja mistä tykkää, ilman että, että tuntisit raiskaavan toista...
      Mutta sepäse, pitäisi voida sanoa jne... Jokuhan siellä mättää, että olette tässä tilanteessa!
      Vilpittömästi toivon että saatte asiaan apua ja jonkinlaisen ratkaisun. Ole vahva, rohkea ja määrätietoinen, ehkäpä tästä kriisistä avautuu jotain hyvää ja löydätte toisenne aivan toisella asteella! Ja paljon pahempaakin on maailma täynnä, kuin vieraissa käynnit. Sinun pitää saada nyt toisen silmät avautumaan! Ei ole helppoa, mutta yritä ainakin.
      Eipähän pääse kukaan sanomaan, ettet olisi kaikkeas yrittänyt! :)

      Ja mites se oma liittosi sujuikaan..? Kyllä minä vaan sanon, että ero on parempi ratkaisu, kuin vuosikymmenten kituminen! Kyllä lapsetkin sen huomaavat, jos vanhemmat ovat yhdessä hampaat irvessä, ei ole lämpöä eikä iloa elämässä. Eikä lasten ole todellakaan kiva todeta sitten kun ovat nuoria aikuisia, että vanhemmat ovat pelkästään heidän takiaan kituuttaneet yhdessä. Vähänkö tulee petetty olo hyviltä tuntuneista hetkistä ja perhe-elämän kohokohdista, että onko kaikki ollutkin vain suurta näytelmää.

      Äänestä

    Haluat siis takaisin seksittömään avioliittoosi? Ymmärrän hyvin, jos vaimosi ei ota sinua takaisin. Koska seksitön avioliitto ei riittänyt sinulle aiemminkaan, niin miksi yrittää jatkaa sitä väkisin. Varmaan tulisi myöhemminkin kiusaus pettää. Ero on vaikea jokaiselle, mutta kyllä siitä selviää.

    Äänestä

    • voi pakottaa, mutta minun on hankala kirjoittaa tällä palstalla muita syitä. Tiedän kuitenkin, että vaimoni sisimmässään haluaisi jatkaa kanssani ja saada liittomme toimimaan. Asiat on ns. solmussa... Kertokaa joku, kuinka saitte asiat selvitettyä, koska luulen, että suurin syy pettämisiin on seksin puute ja väitän, että tällaiseen pettämiseen ei tarvitse tunnetta muualla, kuin kiveksissä...

      Äänestä

    • Itse elän seksittömössä ja tunteettomassa suhteessa, jossa olen yrittänyt keventää puolison takkaa tekemällä kaikkea kotona ja sitä kautta saada hyväksyntää. Siis jakamalla arjen raskaat asiat ja velvollisuudet. Meillä 3 lasta. Vaimo on saanut mennä työn vuoksi ja kavereiden kanssa, siis vapautta on ollut. Hoidan enemmän kuin puoliksi perheen kotityöt ja käyn töissä. Omista menoista olen luopunut taloudellisen tilanteen takia. Nyt viime syksyn ja tämän "talven" aikana on tullut mitta täyteen. Tajusin, että vaimoni on pitänyt minua itsestään selvyytenä. Ainoa asia, joka on kiinnostanut on ollut oma napa.

      Aloin tässä pohtia mihin koko vaimoa tarvitsen. Lasten kasvattamiseen...selviän siitä itsekkin,

      Siivoamiseen ja pyykin pesuun.... teen sitä joka päivä,

      Ruuan laittoon... osaan sen itsekkin,

      "miesten töihin" omakotitalossa... joo,

      seksiin...baarit on täynnä yh-äitejä ja varattuja naisia jotka hakevat sitä elämänsä suurta tunnetta, joka katosi kun omasta miehestä tuli itsestään selvyys tai kun oma mies meni ja petti sen seurauksena, että omat tarpeet jäi tyydyttämättä edes vähimmässä määrin.

      Viikonloppuna osoitin vaimolle ovea. Sanoin, että voi mennä itse miettimään, mitä parisuhteelta haluaa ja mitä on siihin valmis panostamaan. Jos seksikin on monopolisoitu parisuhteessa vaimon yksinoikeudeksi, kun "toista ei voi pakottaa" eikä seksiin tarvii suostua jos itteään ei huvita....koskaan.

      Onpahan elämä yksinkertaisempaa...

      Piti kai itsestään selvyytenä, että hän on se joka heittää jonkun pihalle....

      Hankkikoon itselleen uuden rengin. Piikan en itselleni tarvitse. Naisia saa baarista, niin vapaina viikonloppuina kun lapsen on äidillä....

      asustelee siskolla ja tänään kävin laittamassa ero paperit oikeuteen....

      Äänestä

    • se on, että ei kirjoitti:

      voi pakottaa, mutta minun on hankala kirjoittaa tällä palstalla muita syitä. Tiedän kuitenkin, että vaimoni sisimmässään haluaisi jatkaa kanssani ja saada liittomme toimimaan. Asiat on ns. solmussa... Kertokaa joku, kuinka saitte asiat selvitettyä, koska luulen, että suurin syy pettämisiin on seksin puute ja väitän, että tällaiseen pettämiseen ei tarvitse tunnetta muualla, kuin kiveksissä...

      Jos kyse oli vain "tunteesta kiveksisissä", niin eikö aikuinen mies tiedä miten asia hoidetaan omin käsin?!!

      Onko suhteessanne hellyyttä, kaipaatko edes sitä? Vaimosi varmaan kaipaisi, mutta olette tainneet päästää suhteenne aikalaisen kylmäksi. Noilla eväillä ei taida olla yhteistä tulevaisuutta.

      Äänestä

    • eetami kirjoitti:

      Jos kyse oli vain "tunteesta kiveksisissä", niin eikö aikuinen mies tiedä miten asia hoidetaan omin käsin?!!

      Onko suhteessanne hellyyttä, kaipaatko edes sitä? Vaimosi varmaan kaipaisi, mutta olette tainneet päästää suhteenne aikalaisen kylmäksi. Noilla eväillä ei taida olla yhteistä tulevaisuutta.

      kysäsen, että kuinka monta lasta itselläsi on ja minkä ikäisiä??? Minkälaisia parisuhteita itselläsi on taustalla. Minkä laista paskaa olet saanut niskaasi elämäsi aikasi?? Oletko "erehtynyt" seurustelemaan narsisitisen alkoholistin kanssa, tai oletko ollut sadistisen väkivältaisen miehen kanssa, josta pääsit eroon poliisin ja turvakodin kautta?? Oletko menettänyt tulevan lapsesi kesksenmenon kautta, oletko voittanut syövän? Onko lapsellasi kenties adhd tai muu keskittymis/oppimishäiriö? Oletko JOUTUNUT laittamaan elämässäsi asioita OIKEESTI tärkeysjärjestykseen.

      Miksi aiheuttasin lapsilleni ylimääräistä sressiä ja kaaosta elämään, vaikka heillä onkin joskus äänekkäästi riitelevät vanhemmat, jotak osaavat ottaa lapsensa huomioon riitatilanteessa. Ei tämä mitään kulissia ole!

      Lapsilla on terveet itsetunnot, hyvät kaverisuhteet ja turvallinen koti. Täällä ei mesota kännissä, vaan lapsilla terve suhtautuminen aikuisten alkoholin käyttöön. Tuttavapiirissä on perhe, jossa mies ei voi juoda edes saunakaljaa, ettei lapset näe, ei edes etelänmatkalla voi uima-altaalla ottaa yhtä pinacoladaa..... Pahimmillaan siitä seuraa se, että alkoholi on tabu, jota juodaan salaa.

      Kyse on siitä, kuinka ja miten asiat esittää! Käytämme myös englantia nuorimman ollessa paikalla, silloin kun emme halua hänen ymmärtävän kaikkea mitä puhumme. Ruotsia ei voi käyttää, lapset ovat kaksikielisiä. Vanhin osaa myös saksaa englannin ja ruotsin lisäksi. Ja osaamme olla hiljaa ja jatkaa riitelyä sitten kun lapset ovat poissa.

      Mutta lasten on myös tervettä oppia näkemään vanhempien ristiriitoja, mutta VIELÄ tärkeämpää nähdä se, kuinka vanhemmat ne tilanteet hoitaa!

      On asioita, jotka eivät kuulu lasten maailmaan, kuten seksiasiat.

      Olen niin monessa liemessä keitetty, että tämä avioliitto on hyttysen paska murheineen tässä elämässä. Ja se ei tarkoita, että suhtautuisin siihen kevysesti saatika "kevyt kenkäisesti". Olen hyvinkin realisti ja kääntynyt asioissa myös ammattiauttajan puoleen.
      Kaikki on suhteellista, miten asioita käsittelee ja miten ne esittää.

      Isäni aikoinaan tartutti minuunkin fraasin, jota käytän vieläkin.. "kilon paskaakin voi paketoida nätisti"...

      Pätee parisuhteessakin!

      Äänestä

    entistä epätyydyttävää liitoasi?

    Liittoa joka oli niin epätyydyttävä että hait lohtua muualta.

    Toki voit pitää vaimostasi..mutta miten voi VÄITTÄÄ rakastavansa ,jos sitten kuitenkin menee toisen kanssa pettämään?

    Onhan se totta että jos on pitkään yhdessä,ja on yhteiset lapsetkin..sitä kiintyy toiseen..mutta jos elämän sisältö ei enää perustu fyysiseen läheisyyteen,toisen hyvänä pitämiseen..kuka sellaista elämää vuosia jaksaa?Ja väittäisi vielä nauttivansa sellaisesta tunteiden kylmyydestä...

    Jos seksitön aika jatkuu kauan,saataa tulla "kyvyttömäksi"tunteiden osalta.Jos on pieniä lapsia ja arjessa joka hetki ei parisuhdetta huomioi..ongelmat vain kasautuu.
    Myöhemmin on sitä tilannetta vaikea paikata...eikä aina kenties onnistukkaan.

    Ei ero ole pahinta mitä voisi tapahtua...pahinta on antaa lasten huomata kuinka vanhempien väliltä läheisyys katoaa kokonaan,ja kuinka uhkaillaan erolla ja ikäänkuin käsketään lasten "valita"omat puolensa..isän vai äidin puolellako?

    Ei vaimosi erossa automaattisesti lapsiesi huoltajuutta saa,jos olet lapsiesi eteen valmis enemmän tekemään.

    Vaikea pitää perhettä koossa,jos toinen on päättänyt jo erota..ja tilanne vain pahenee.

    Itsellä oli aikoinaan vastaava tilanne,tosin mies petti..olisin ollut valmis anteeksi antamaan..mutta mies oli ehdoton,hän halusi eron.

    Nyt kun aikaa tuosta erosta on kulunut vuosia..ja kohtasin viimein sielunkumppanin,jonka kanssa aviouduin..olen sitä mieltä että vaikka se ero oli silloin elämäni kamalinta aikaa..on nyt kaikki paljon paremmin.

    Ei elämä lopu eroon..se voi hyvinkin olla jonkin uuden alku :)

    Äänestä

    • Suhteessa ei ole "muuta" epätyydyttävää, kuin seksi ja sen puuttuminen. Ja oikeasti rakastan häntä yli kaiken... Olin vain heikko ja tyhjensin pussini...

      Äänestä

    • ymmärtänyt asian laitaa kirjoitti:

      Suhteessa ei ole "muuta" epätyydyttävää, kuin seksi ja sen puuttuminen. Ja oikeasti rakastan häntä yli kaiken... Olin vain heikko ja tyhjensin pussini...

      mutta kyllä muijasikin on osa syyllinen ja on hirvittävän väärin kuvitella, että toinen EI menisi vieraisiin, jos yksi laittanut polvensa ristiin. Tavallaan sekin on toisen henkistä väkivaltaa, hyväksikäyttöä. Sun tarttee nyt selvittää ne syyt, miksi hän ei koe seksiä tärkeäksi ja yhteiseksi asiaksi. En jaksa uskoa, että hän mikään latvabee on?! Ja himot ne on hiirelläkin. Omasta miehestäni huomannut, että aktivoitunut vielä enemmän seksuaalisesti kun ylitti 30 rajapyykin.. Aktiivinen tosin jo ennen sitä.
      Ja kun tässäkin jo 12 vuotta rämmitty, en kovin hevillä luopuisi, vaikka kerran jo eropaperit käräjille viety!
      Itselläni oli jonkinlainen kausi, tuossa pari vuotta sitten, että porno ja kaikki siihen liittyvät sai mut voimaan pahoin, vaikka sitä ennen olin hyvinkin pornon ystävä ja olen sitä taasen nykyäänkin ( ja mieshän on tyytyväinen).
      Varsinaisesti en tiedä mistä se johtui, mutta parisuhdeongelmat oli yksi syy ja se, että oli hetkellinen luotamuspula. Tavallaan on vieläkin, mutta sitä ei saa päästää hallitsemaan, kuten ei mustasukkaisuuttakaan. Porno sai vain silloin näkemään punaista, varsinkin jos mies sattui olemaan lähistöllä tai katsottiin esim. tv:tä yhdessä. Mutta sitä ongelmaa ei ole enää.. toistaiseksi..

      Kyllä jokaisella parisuhteessa elävällä on velvollisuus toista kohtaan, myös miettiä omia toimintatapoja. Kaikkia ei voi miellyttää, ei kaikkea saada, myöskään parisuhteessa. Niiden kanssa pitää vaan voida pystyä elämään, tai sitten pitää miettiä elämänsä uusiksi!!!
      Joten, kyllä sinunkin puolisosi tarttee katsoa peiliin pari kertaa, ennen kun pakkaa kamansa!!!

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      mutta kyllä muijasikin on osa syyllinen ja on hirvittävän väärin kuvitella, että toinen EI menisi vieraisiin, jos yksi laittanut polvensa ristiin. Tavallaan sekin on toisen henkistä väkivaltaa, hyväksikäyttöä. Sun tarttee nyt selvittää ne syyt, miksi hän ei koe seksiä tärkeäksi ja yhteiseksi asiaksi. En jaksa uskoa, että hän mikään latvabee on?! Ja himot ne on hiirelläkin. Omasta miehestäni huomannut, että aktivoitunut vielä enemmän seksuaalisesti kun ylitti 30 rajapyykin.. Aktiivinen tosin jo ennen sitä.
      Ja kun tässäkin jo 12 vuotta rämmitty, en kovin hevillä luopuisi, vaikka kerran jo eropaperit käräjille viety!
      Itselläni oli jonkinlainen kausi, tuossa pari vuotta sitten, että porno ja kaikki siihen liittyvät sai mut voimaan pahoin, vaikka sitä ennen olin hyvinkin pornon ystävä ja olen sitä taasen nykyäänkin ( ja mieshän on tyytyväinen).
      Varsinaisesti en tiedä mistä se johtui, mutta parisuhdeongelmat oli yksi syy ja se, että oli hetkellinen luotamuspula. Tavallaan on vieläkin, mutta sitä ei saa päästää hallitsemaan, kuten ei mustasukkaisuuttakaan. Porno sai vain silloin näkemään punaista, varsinkin jos mies sattui olemaan lähistöllä tai katsottiin esim. tv:tä yhdessä. Mutta sitä ongelmaa ei ole enää.. toistaiseksi..

      Kyllä jokaisella parisuhteessa elävällä on velvollisuus toista kohtaan, myös miettiä omia toimintatapoja. Kaikkia ei voi miellyttää, ei kaikkea saada, myöskään parisuhteessa. Niiden kanssa pitää vaan voida pystyä elämään, tai sitten pitää miettiä elämänsä uusiksi!!!
      Joten, kyllä sinunkin puolisosi tarttee katsoa peiliin pari kertaa, ennen kun pakkaa kamansa!!!

      ymmärtävän tilanteeni, "vaikka" oletkin nainen... Tarkoitan tällä sitä ettet kuitenkaan aivan täysin tiedä, miltä tuntuu kun kalu seisoo pienimmästäkin ajatuksesta, kun on ollut niin pitkään ilman naista ja kuitenkin tietää ettei saa... No, luulenpa ettei miehesi halua luotasi pois. kun ymmärrät meitä miehiä kuitenkin noin hyvin. Ymmärtäisipä oma vaimonikin... ja saisimmepa suhteemme paremmaksi, kuin ennen pettämistäni. Kiitos sinulle!

      Äänestä

    • sinulle, kun tunnut kirjoitti:

      ymmärtävän tilanteeni, "vaikka" oletkin nainen... Tarkoitan tällä sitä ettet kuitenkaan aivan täysin tiedä, miltä tuntuu kun kalu seisoo pienimmästäkin ajatuksesta, kun on ollut niin pitkään ilman naista ja kuitenkin tietää ettei saa... No, luulenpa ettei miehesi halua luotasi pois. kun ymmärrät meitä miehiä kuitenkin noin hyvin. Ymmärtäisipä oma vaimonikin... ja saisimmepa suhteemme paremmaksi, kuin ennen pettämistäni. Kiitos sinulle!

      Meillä myös ollut asiat toisinpäin....
      Tai oikeastaan niin, että kummallakin teki mieli juuri silloin kun toista ei huvittanut pätkääkään. Joten kyllä "oma käden onni" oli itselläkin pelastus. Enkä koskaan ole ollut mustasukkainen miehelleni hänen runkkauksistaan. Viimeisin tauko seksissä oli nyt vuoden vaihteessa, viisi viikkoa kärvistelin, riitelimme paljon eikä voinut vähempää kiinnostaa. Lapsellista sekä minulta että häneltä, mutta hänkin tietää, mistä narusta vetää, niin menee pimpero lukkojen taakse! Kunnes sitten itsellä paikat repee.. Meillä harvinainen suhde kyllä siinäkin mielessä, että vaikka oltaisiin kuinka veemäisiä toisillemme, seksi sujuu ja on rajuakin. Ei tartte miettiä mistä toinen tykkää tai haluaa. Vuosien varrella oppinut, mutta tottakai se vaatii (aitoa) kiinnostusta molemmin puolin!

      Hieman tässä käy jopa sääliksi, kun tietää kuinka tärkeetä seksi on, etkä sitä saa!
      Jokaisella on tarpeet, pieniä tai suuria, parisuhteessa kun perkule pitää vaan löytää se yhteinen juttu!

      Vaikka rakkaus "kaiken antaa ja kaiken kestää", niin sitä ei voi pitää itsestään selvyytenä eikä käyttää hyväksi, vain ottaakseen.

      Iso hali sulle ja nyt mun pakko keskittyä työntekoon vaikka tästä aiheesta voisi keskutellla loputtomiin... :)

      Palataan!

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      Meillä myös ollut asiat toisinpäin....
      Tai oikeastaan niin, että kummallakin teki mieli juuri silloin kun toista ei huvittanut pätkääkään. Joten kyllä "oma käden onni" oli itselläkin pelastus. Enkä koskaan ole ollut mustasukkainen miehelleni hänen runkkauksistaan. Viimeisin tauko seksissä oli nyt vuoden vaihteessa, viisi viikkoa kärvistelin, riitelimme paljon eikä voinut vähempää kiinnostaa. Lapsellista sekä minulta että häneltä, mutta hänkin tietää, mistä narusta vetää, niin menee pimpero lukkojen taakse! Kunnes sitten itsellä paikat repee.. Meillä harvinainen suhde kyllä siinäkin mielessä, että vaikka oltaisiin kuinka veemäisiä toisillemme, seksi sujuu ja on rajuakin. Ei tartte miettiä mistä toinen tykkää tai haluaa. Vuosien varrella oppinut, mutta tottakai se vaatii (aitoa) kiinnostusta molemmin puolin!

      Hieman tässä käy jopa sääliksi, kun tietää kuinka tärkeetä seksi on, etkä sitä saa!
      Jokaisella on tarpeet, pieniä tai suuria, parisuhteessa kun perkule pitää vaan löytää se yhteinen juttu!

      Vaikka rakkaus "kaiken antaa ja kaiken kestää", niin sitä ei voi pitää itsestään selvyytenä eikä käyttää hyväksi, vain ottaakseen.

      Iso hali sulle ja nyt mun pakko keskittyä työntekoon vaikka tästä aiheesta voisi keskutellla loputtomiin... :)

      Palataan!

      Jatkahan töitäsi. Jos ehdit, niin käy aina silloin tällöin katsomassa tällä palstalla tilanteeni, koska minusta tuntuu, että ymmärrät asian hyvin. Mutta en halua ns. säälipimperoa, vaan aitoa, oikeaa ja intohimoista rakastelua vaimoni kanssa. Onko tämä liikaa pyydetty??? Kiitos Sinulle!

      Äänestä

    • ymmärtänyt asian laitaa kirjoitti:

      Suhteessa ei ole "muuta" epätyydyttävää, kuin seksi ja sen puuttuminen. Ja oikeasti rakastan häntä yli kaiken... Olin vain heikko ja tyhjensin pussini...

      sinun on vaikea ymmärtää sitä ettei vaimosi voi antaa sinulle anteeksi pettämistäsi?

      Miten olisit itse suhtautunut tilanteeseen,jossa vaimosi olisi pettänyt sinua useita kertoja..vain siksi ettet sinä ollut paikalla..ja hänen teki mieli VAIN seksiä?

      Penäisitkö silloinkin tällä foorumilla "anteeksiantoa"ja "ymmärrystä"??

      Jos on pakko pettää...silloin suhteessa ei ole kaikki kunnossa!Kenties vaimosi on kyllästynyt sinuun?

      Äänestä

    • mutta miksi kirjoitti:

      sinun on vaikea ymmärtää sitä ettei vaimosi voi antaa sinulle anteeksi pettämistäsi?

      Miten olisit itse suhtautunut tilanteeseen,jossa vaimosi olisi pettänyt sinua useita kertoja..vain siksi ettet sinä ollut paikalla..ja hänen teki mieli VAIN seksiä?

      Penäisitkö silloinkin tällä foorumilla "anteeksiantoa"ja "ymmärrystä"??

      Jos on pakko pettää...silloin suhteessa ei ole kaikki kunnossa!Kenties vaimosi on kyllästynyt sinuun?

      vaikka en tietenkään toivo sitä. Hän ei kyllä ole esittänyt koskaan mitään toiveita, vaikka uskoakseni minä olen kyllä valmis moniinkin muutoksiin yhteiselossa ja muutenkin.

      Äänestä

    Uskoisin olevan suht helppoa antaa anteeksi "kertahyppy" vaikka niitä olisi jopa useampia, pesän ollessa kuitenkin joka kerta eri. Tarkoitan tapauksia, joissa taustalla on puolison kieltäytyminen seksistä, seksi kuitenkin kuuluu osana parisuhteeseen.

    Pettämistä en ikinä voisi hyväksyä ja antaa anteeksi, jos kotona on seksiä tarjolla yllin kyllin, jopa yli tarpeen. Pahin vaihtoehto olisi pitkäkestoinen suhde yhden seksi-kumppanin kanssa.
    Minua ei silloin saisi mikään vakuuttuneeksi kyseessä silloin olleen pelkän seksisuhteen.

    Äänestä

    • mutta syynä oli silti vain seksi. Ilmeisesti naisten on sitä vaikea uskoa, mutta näin on. Ja miksi olisin sitä muuten tehnyt, kun suhteemme on muuten kunnossa...

      Äänestä

    • kertoja oli useita saman na... kirjoitti:

      mutta syynä oli silti vain seksi. Ilmeisesti naisten on sitä vaikea uskoa, mutta näin on. Ja miksi olisin sitä muuten tehnyt, kun suhteemme on muuten kunnossa...

      seksittömyys kotona johtuu siitä petetystä osapuolesta, ei syrjähyppyjen miuelestäni tulisi olla anteeksiantamattomia.
      On olemassa henkilöitä, jotka eivät ole seksistä kiinnostuneita muuten kuin lisääntymistarkoituksessa.
      Mielestäni heidän tulisi tämä kertoa kumppanilleen ennen papin aamenta, silloin olisi tulevalla puolisolla mahdollisuus valita mitä loppuelämältään haluaa.

      Äänestä

    • yhden naisen mielipide kirjoitti:

      seksittömyys kotona johtuu siitä petetystä osapuolesta, ei syrjähyppyjen miuelestäni tulisi olla anteeksiantamattomia.
      On olemassa henkilöitä, jotka eivät ole seksistä kiinnostuneita muuten kuin lisääntymistarkoituksessa.
      Mielestäni heidän tulisi tämä kertoa kumppanilleen ennen papin aamenta, silloin olisi tulevalla puolisolla mahdollisuus valita mitä loppuelämältään haluaa.

      hankala on asia, koska oon tässä asiaa mietittyäni tullut siihen tulokseen, että nainen äidiksi tultuaan omistautuu lapsiin niin kovasti, että ukko unohtuu ja, kun ukko alkaa anelemaan seksiä, niin ongelmat kasaantuu... Siis, kyllä me miehet ollaan naisten tossun alla ainakin avioliitossa. Korjatkaa mielipiteeni, jos voitte!

      Äänestä

    • mielipiteestäsi, mutta kirjoitti:

      hankala on asia, koska oon tässä asiaa mietittyäni tullut siihen tulokseen, että nainen äidiksi tultuaan omistautuu lapsiin niin kovasti, että ukko unohtuu ja, kun ukko alkaa anelemaan seksiä, niin ongelmat kasaantuu... Siis, kyllä me miehet ollaan naisten tossun alla ainakin avioliitossa. Korjatkaa mielipiteeni, jos voitte!

      ylipäätänsä mennä parisuhteeseen.. Olen aika usein miettinyt sitä ja tutkaillut omaa parisuhdetta läheltä ja kaukaa, sivusta ja peilistä ym.
      Välillä tulee itku, kun miettii, että onko tämä todella sitä mitä haluan???
      Upee koti, unelmien duuni, terveet, kauniit, hyväkäytöksiset lapset, mies...(vähemmän hyvä käytöksinen) Niin se mies....

      Kuten jo tuolla aiemmin tullut mainituksi, seksi sujuu silloin kun sitä harrastetaan.
      Muuten aika kuluttavaa on ollut viimeiset muutamat vuodet. Toisen lapsen syntymän jälkeen miehellä ryyppyreissut tiheenty ja lisäänty, kolmekin päivää oli ihan normia!!!

      No, niistä kriiseistä selvitty, mutta olen itsessäni huomannut sen, että kaipaan ememmän omaa aikaa, ihan siis vaan yksikseni. Miehestä tulee ajoittain mustis ja käyttää todella loukkaavaa tekstiä, mikä aiheuttaa sen, että taatusti lähden ovet paukkuen entistä enemmän.
      Työni on sen luonteista, että päivät saattaa venyä ja vuodessa ajan 60 000km. Hyvin vapaata mutta vastuullista duunia. Kyllähän tässä minun ammatissa (jonka jätän mainitsematta), tulee vastaan jos jonkinlaista häntäheikkiä, komeita pantavia uroita..varakkaita yritysjohtajia jne,. Mutta niin varmasti muissakin ammateissa.

      Tämä aiemmin mainitsemani nuoruuden rakkaus on sellainen henkilö, jolla tulee aina olemaan sydämesäni paikka, jota ei kukaan voi ottaa pois.
      Jos hän ei olisi kieltäytynyt menemästä asioissa pidemmälle, olisin langennut jo aika päiviä sitten! Toisaalta olen kiitollinen hänen selkärankaisuudelleen ja sitten taas vihainen omalle henkiselle heikkoudelleni.

      Pistää todella tunne tasolla hyrskyn myrskyn välillä ja se, että silti pitäisi jaksaa hymyillä töissä ja kotona jne, vie energiaa, jonka voisi oikeesti kuluttaa johonkin oleelliseen.

      Meillä miehen kanssa on ne tyypilliset samat ongelmat kuin tuhannella taas tuhannella muullakin. Siivoukset, pyykinpesut, lastenhoito,-kasvatus ym. asiat.
      Mieheni on perusluonteeltaan patalaiska paska, eikä tule ikinä muuttumaan, ellei siihen lääketieteellisesti keksitä jotain ratkaisua.
      Olen sen hänelle antanut anteeksi, mutta otan sen kyllä sitten takaisin jossain muussa, kuten siinä, että teen asioita yksin. Sekä lasten kanssa kolmisteen. Toista ihmistä ei voi muuttaa.
      Joten mitä sitten jos jätän tämän laiskajaakon, kiroilevan ja kuorsaavan ikääntyvän äijän!? Onko se seuraava sitten jotenkin parempi? Tod.näk valmiiksi kaljuuntuva, uimalakki päässä räkää salaa syövä lintubongari tai kaappijuoppohomo tai eläimiinsekaantuja jne. Tämähän on nyt tuttua ja turvallista ja hän on lapsieni isä. Maailman paras isä! (lasten mielestä) Vaikken saa häneltä hankistä tyydytystä, fyysisen kylläkin, on meillä silti mukavaa yhdessä, riidoista huolimatta. Voin luottaa siihen hän hoitaa lapset ja hoitaakin hyvin. Hän ei ole juoppo, juo silloin tällöin vaikka joskus ne reissut venähtää... mutta lapset ei siitä kärsi. Kaikkea ei voi saada... Kukaan!
      Jos mieheni kävisi vieraissa, syy olisi jotain muuta, kuin seksin puute! Antaisin varmasti anteeksi, epäilys on jo olemassa, mutta hulluksi en itseäni tee sen asian miettimisellä, kukaan mies ei ole sen arvoinen.
      Lukuisia kertoja riidelty siitä, että mieheni, joka pedantti saivartelija, kuluttaa aikaansa ja enrgiaansa aivan jonnin joutavaan.
      Häntä taas ärsyttää suunnattomasti, että etten stressaa pienistä, osaan keskittyä olennaiseen.
      Ja kiusa se on pienikin kiusa... kjäh!
      Totta kai rakastan häntä, enhän muuten tässä olisi kärvistelemässä pitkässä suhteessa, joka kuluttanut aika paljon, mutta myöskin antanut paljon. Toivon todella, että saisit suhteesi kuntoon ja niitä isoja solmuja auki!
      Se antaa yllättävän vapauttavan fiiliksen saada joku asia puitua pohjamutia myöten!

      Mä olen huomannut sellaisen asian miehestäni, että kun kerran kaks vuodessa räjähdän totaalisesti, menee sen verran hämilleen, "että perkele, toi muijahan on ihan tosissaan..."
      Muuttuu ääni kellossa ja alkaa funtsimaan, ejhkä hetkellisesti, oikeesti asioita ja miten ne on.

      Koitappa käänteistä psykologiaa, älä anele tai ruikuta, vaan ole määrätietoinen. Tee aloite seksiin ja viettelykseen aivan jollain muulla tavalla/paikassa, kuin siellä peiton alla puolipimeessä hampaiden pesun jälkeen.
      Oletko koskaan ottanut häntä rajusti tiskipöydällä kahvinkeittimen vieressä?? Kuulostaa ehkä kornilta, mutta...
      Tottakai puoliso pitää tuntea niin helvetin hyvin, ettei mene raiskauksen puolelle...
      Minua ei haittaa jos mies survaiseen nukkuessani tai tulee kokkaillessani taakse ja hyväilee rintojani. Se on kiihottavaa. Mutta sellanen mankuminen ei saa minua syttymään vaan toiminta!
      Teilläkin jo usemapi vuosi yhdessä, pakkohan sinun on jotenkin hänet tuntea. Mieti, mieti, mieti, mitä voit tehdä toisin, koska rakastat häntä!

      Äänestä

    • kertoja oli useita saman na... kirjoitti:

      mutta syynä oli silti vain seksi. Ilmeisesti naisten on sitä vaikea uskoa, mutta näin on. Ja miksi olisin sitä muuten tehnyt, kun suhteemme on muuten kunnossa...

      Suhteenne ei todellakaan ole ollut kunnossa, jos vaimo on kieltäytynyt kokonaan seksistä ja on ollut kireä kuin viulunkieli, kun pitäisi puhua seksistä. Kyllä siellä tunne-elämän puolella heittää pahasti, jos aikuinen ihminen ei pysty minkäänlaiseen seksielämään tai edes selvittämään mikä sillä osastolla mättää! Jos toinen on noin estynyt, niin sinun olisi ehdottomasti pitänyt tajuta, että pettäminen eliminoi sen viimeisenkin mahdollisuuden selvittää asia. Naiset ovat tosi herkkiä seksuaalisissa kysymyksissä ja sinä pilasit kyllä nyt viimeisetkin mahdollisuutesi. En usko että teillä tulee olemaan enää koskaan seksielämää (josko sitä oli ennenkään), vaikka vaimosi ottaisi sinut takaisin. Tämä ei mene ilmeisesti millään jakeluun, vaan haaveilet koko ajan "uudesta alusta", jolloin kaikki olisi paremmin kuin ennen. Millä ihmeen eväillä te nyt tuollaisen suurista suurimman loukkauksen eli pettämisen jälkeen sellaiseen pystyisitte, kun ette tähän astikaan ole onnistuneet?!! Varsinkin kun sinulle on koko ajan tärkeää puhua pelkästä pussien tyhjennyksestä. Oletko edes rehellisesti katunut sitä, että tulit pettäneeksi vaimosi ja lastesi äidin? Ei kukaan nainen ota takaisin miestä, joka vain selittelee tekojaan, mutta ei kadu niitä!

      Äänestä

    • mielipiteestäsi, mutta kirjoitti:

      hankala on asia, koska oon tässä asiaa mietittyäni tullut siihen tulokseen, että nainen äidiksi tultuaan omistautuu lapsiin niin kovasti, että ukko unohtuu ja, kun ukko alkaa anelemaan seksiä, niin ongelmat kasaantuu... Siis, kyllä me miehet ollaan naisten tossun alla ainakin avioliitossa. Korjatkaa mielipiteeni, jos voitte!

      eli suhteen alussa mies on kovinkin innokas raksteleen..mutta sitten hällä into lopahtaa..ja nainen elää vuosikausia puutteessa!

      Sanoisin että osaa ne miehetkin käyttää väärin "valtaa"...

      Äänestä

    • femakko M kirjoitti:

      Suhteenne ei todellakaan ole ollut kunnossa, jos vaimo on kieltäytynyt kokonaan seksistä ja on ollut kireä kuin viulunkieli, kun pitäisi puhua seksistä. Kyllä siellä tunne-elämän puolella heittää pahasti, jos aikuinen ihminen ei pysty minkäänlaiseen seksielämään tai edes selvittämään mikä sillä osastolla mättää! Jos toinen on noin estynyt, niin sinun olisi ehdottomasti pitänyt tajuta, että pettäminen eliminoi sen viimeisenkin mahdollisuuden selvittää asia. Naiset ovat tosi herkkiä seksuaalisissa kysymyksissä ja sinä pilasit kyllä nyt viimeisetkin mahdollisuutesi. En usko että teillä tulee olemaan enää koskaan seksielämää (josko sitä oli ennenkään), vaikka vaimosi ottaisi sinut takaisin. Tämä ei mene ilmeisesti millään jakeluun, vaan haaveilet koko ajan "uudesta alusta", jolloin kaikki olisi paremmin kuin ennen. Millä ihmeen eväillä te nyt tuollaisen suurista suurimman loukkauksen eli pettämisen jälkeen sellaiseen pystyisitte, kun ette tähän astikaan ole onnistuneet?!! Varsinkin kun sinulle on koko ajan tärkeää puhua pelkästä pussien tyhjennyksestä. Oletko edes rehellisesti katunut sitä, että tulit pettäneeksi vaimosi ja lastesi äidin? Ei kukaan nainen ota takaisin miestä, joka vain selittelee tekojaan, mutta ei kadu niitä!

      Kaikkien parisuhde kurssien ja oppaiden sekä naistenlehtien kirjoitusten perusteella arjen yhdessä jakaminen on tärkeää. Kirjoitusten mukaan: "esileikki alkaa yhteisten töiden jakamisesta" Nykypäivänä, ainakin tämän palstan kirjoitusten perusteellan, naisille se taitaa olla itsestään selvyys. Halutaan lapset, perhe omaa aikaa, ura ja mielellään rakastaja, kun oma mies ei enää tarjoakkaan jatkuvia yllätyksiä siis sitä tunnetta, jonka vuoksi yhteen mentiin ja tulevaisuutta suunniteltiin.

      Pikku hiljaa näyttää käyvän niin, että seksuaalinenkin mielenkiinto omaan puolisoon hiipuu ja puoliso alkaa katkeroitumaan. Katkeroitumisesta on lyhyt matka inhoon ja vihaan ja syrjä hyppyyn. Kysymys ei olekkaan silloin enää antamisesta ja saamisesta (tunnetasolla ja seksuaalisesti).

      Toisaalt on hämmästyttävää nähdä, että naiset tällä palstalla hakevat syytä aina miehestä. Jos nainen on käynyt vieraissa (mitä todellakin tapahtuu) on vika miehen kyvyttömyydessä huomioida naista, tarjota läheisyyttä, ymmärrystä yms. Jos mies käy vieraissa, vika ei koskaan ole puolisossa, vaan yksinkertaisesti mies on SIKA. Esim. risteilyt ovat paikkoja missä parisuhteessa elävät naiset pettävät aviomiehiään mennen tullen (Useamman kerran kokemuksesta tiedän, koska ovat helppoja nakkeja).

      Jostain syystä naiset pystyvät ainakin itselleen selittämään, miksi toimivat niin kuin toimivat. Perustelut löytyy aina vastapuolen toiminnasta. Näitä juttuja olen kuunnellut usein sinkku miehenä ja rehellisesti ainut asia, joka on ollut mielessä on ollut seksi. Siinä yksi syy miksi en ole koskaan alkanut seurusteleen vakituisesti, vaikka ikää on 35 vuotta.

      Toivotan kaikille menestystä valitsemallaan tiellä. Oma käsitykseni on, jos lähdette suhteeseen sitoutukaa siihen tai valitkaa toinen tie. Tiedän, että toimintani on monen miehenkin mielestä moraalisesti arveluttavaa, mutta en oikeasti usko, että kaikki miehet ovat paskiaisia ja jos ovat niin naiset ovat vähintää yhtä paskamaisia ja selän takana touhujia.

      ÄLÄ SIIS ALKUPERÄINEN TUNNE HUONOA OMATUNTOA. EI SYY OLE AINOASTAAN SINUN.

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      ylipäätänsä mennä parisuhteeseen.. Olen aika usein miettinyt sitä ja tutkaillut omaa parisuhdetta läheltä ja kaukaa, sivusta ja peilistä ym.
      Välillä tulee itku, kun miettii, että onko tämä todella sitä mitä haluan???
      Upee koti, unelmien duuni, terveet, kauniit, hyväkäytöksiset lapset, mies...(vähemmän hyvä käytöksinen) Niin se mies....

      Kuten jo tuolla aiemmin tullut mainituksi, seksi sujuu silloin kun sitä harrastetaan.
      Muuten aika kuluttavaa on ollut viimeiset muutamat vuodet. Toisen lapsen syntymän jälkeen miehellä ryyppyreissut tiheenty ja lisäänty, kolmekin päivää oli ihan normia!!!

      No, niistä kriiseistä selvitty, mutta olen itsessäni huomannut sen, että kaipaan ememmän omaa aikaa, ihan siis vaan yksikseni. Miehestä tulee ajoittain mustis ja käyttää todella loukkaavaa tekstiä, mikä aiheuttaa sen, että taatusti lähden ovet paukkuen entistä enemmän.
      Työni on sen luonteista, että päivät saattaa venyä ja vuodessa ajan 60 000km. Hyvin vapaata mutta vastuullista duunia. Kyllähän tässä minun ammatissa (jonka jätän mainitsematta), tulee vastaan jos jonkinlaista häntäheikkiä, komeita pantavia uroita..varakkaita yritysjohtajia jne,. Mutta niin varmasti muissakin ammateissa.

      Tämä aiemmin mainitsemani nuoruuden rakkaus on sellainen henkilö, jolla tulee aina olemaan sydämesäni paikka, jota ei kukaan voi ottaa pois.
      Jos hän ei olisi kieltäytynyt menemästä asioissa pidemmälle, olisin langennut jo aika päiviä sitten! Toisaalta olen kiitollinen hänen selkärankaisuudelleen ja sitten taas vihainen omalle henkiselle heikkoudelleni.

      Pistää todella tunne tasolla hyrskyn myrskyn välillä ja se, että silti pitäisi jaksaa hymyillä töissä ja kotona jne, vie energiaa, jonka voisi oikeesti kuluttaa johonkin oleelliseen.

      Meillä miehen kanssa on ne tyypilliset samat ongelmat kuin tuhannella taas tuhannella muullakin. Siivoukset, pyykinpesut, lastenhoito,-kasvatus ym. asiat.
      Mieheni on perusluonteeltaan patalaiska paska, eikä tule ikinä muuttumaan, ellei siihen lääketieteellisesti keksitä jotain ratkaisua.
      Olen sen hänelle antanut anteeksi, mutta otan sen kyllä sitten takaisin jossain muussa, kuten siinä, että teen asioita yksin. Sekä lasten kanssa kolmisteen. Toista ihmistä ei voi muuttaa.
      Joten mitä sitten jos jätän tämän laiskajaakon, kiroilevan ja kuorsaavan ikääntyvän äijän!? Onko se seuraava sitten jotenkin parempi? Tod.näk valmiiksi kaljuuntuva, uimalakki päässä räkää salaa syövä lintubongari tai kaappijuoppohomo tai eläimiinsekaantuja jne. Tämähän on nyt tuttua ja turvallista ja hän on lapsieni isä. Maailman paras isä! (lasten mielestä) Vaikken saa häneltä hankistä tyydytystä, fyysisen kylläkin, on meillä silti mukavaa yhdessä, riidoista huolimatta. Voin luottaa siihen hän hoitaa lapset ja hoitaakin hyvin. Hän ei ole juoppo, juo silloin tällöin vaikka joskus ne reissut venähtää... mutta lapset ei siitä kärsi. Kaikkea ei voi saada... Kukaan!
      Jos mieheni kävisi vieraissa, syy olisi jotain muuta, kuin seksin puute! Antaisin varmasti anteeksi, epäilys on jo olemassa, mutta hulluksi en itseäni tee sen asian miettimisellä, kukaan mies ei ole sen arvoinen.
      Lukuisia kertoja riidelty siitä, että mieheni, joka pedantti saivartelija, kuluttaa aikaansa ja enrgiaansa aivan jonnin joutavaan.
      Häntä taas ärsyttää suunnattomasti, että etten stressaa pienistä, osaan keskittyä olennaiseen.
      Ja kiusa se on pienikin kiusa... kjäh!
      Totta kai rakastan häntä, enhän muuten tässä olisi kärvistelemässä pitkässä suhteessa, joka kuluttanut aika paljon, mutta myöskin antanut paljon. Toivon todella, että saisit suhteesi kuntoon ja niitä isoja solmuja auki!
      Se antaa yllättävän vapauttavan fiiliksen saada joku asia puitua pohjamutia myöten!

      Mä olen huomannut sellaisen asian miehestäni, että kun kerran kaks vuodessa räjähdän totaalisesti, menee sen verran hämilleen, "että perkele, toi muijahan on ihan tosissaan..."
      Muuttuu ääni kellossa ja alkaa funtsimaan, ejhkä hetkellisesti, oikeesti asioita ja miten ne on.

      Koitappa käänteistä psykologiaa, älä anele tai ruikuta, vaan ole määrätietoinen. Tee aloite seksiin ja viettelykseen aivan jollain muulla tavalla/paikassa, kuin siellä peiton alla puolipimeessä hampaiden pesun jälkeen.
      Oletko koskaan ottanut häntä rajusti tiskipöydällä kahvinkeittimen vieressä?? Kuulostaa ehkä kornilta, mutta...
      Tottakai puoliso pitää tuntea niin helvetin hyvin, ettei mene raiskauksen puolelle...
      Minua ei haittaa jos mies survaiseen nukkuessani tai tulee kokkaillessani taakse ja hyväilee rintojani. Se on kiihottavaa. Mutta sellanen mankuminen ei saa minua syttymään vaan toiminta!
      Teilläkin jo usemapi vuosi yhdessä, pakkohan sinun on jotenkin hänet tuntea. Mieti, mieti, mieti, mitä voit tehdä toisin, koska rakastat häntä!

      Totta kai tunnen hänet, mutta hän ei ole sellainen, jota voi rakastella kunnolla pöydällä tai tulla taakse ja nostaa hame korviin ja survaista sisään. Ei todellakaan, vaikka sellaista minä haluaisin ja usko pois olen kokeillut sitä jonkun kymmentä kertaa. Mutta toisaalta silloin, kun hän haluaa, hän on aivan mahtava rakastelemaan. Enkä muuten ole ruikuttanut pitkiin aikoihin, vaikka nyt olen taas kyllä yrittänyt kaikkia keinoja...

      Mutta ymmärsin tekstistäsi, että sullakin on asioita, joihin et ole tyytyväinen, mutta vaaka kallistuu kuitenkin enempi "hyvän" puolelle. Niin meilläkin, mutta hitto se seksi puuttui niin kauan, että menin hakemaan sitä muualta ja sain sitä helposti, joten en kai nyt kovin onnetonkaan siinä suhteessa ole...

      Äänestä

    • miesten vika? kirjoitti:

      Kaikkien parisuhde kurssien ja oppaiden sekä naistenlehtien kirjoitusten perusteella arjen yhdessä jakaminen on tärkeää. Kirjoitusten mukaan: "esileikki alkaa yhteisten töiden jakamisesta" Nykypäivänä, ainakin tämän palstan kirjoitusten perusteellan, naisille se taitaa olla itsestään selvyys. Halutaan lapset, perhe omaa aikaa, ura ja mielellään rakastaja, kun oma mies ei enää tarjoakkaan jatkuvia yllätyksiä siis sitä tunnetta, jonka vuoksi yhteen mentiin ja tulevaisuutta suunniteltiin.

      Pikku hiljaa näyttää käyvän niin, että seksuaalinenkin mielenkiinto omaan puolisoon hiipuu ja puoliso alkaa katkeroitumaan. Katkeroitumisesta on lyhyt matka inhoon ja vihaan ja syrjä hyppyyn. Kysymys ei olekkaan silloin enää antamisesta ja saamisesta (tunnetasolla ja seksuaalisesti).

      Toisaalt on hämmästyttävää nähdä, että naiset tällä palstalla hakevat syytä aina miehestä. Jos nainen on käynyt vieraissa (mitä todellakin tapahtuu) on vika miehen kyvyttömyydessä huomioida naista, tarjota läheisyyttä, ymmärrystä yms. Jos mies käy vieraissa, vika ei koskaan ole puolisossa, vaan yksinkertaisesti mies on SIKA. Esim. risteilyt ovat paikkoja missä parisuhteessa elävät naiset pettävät aviomiehiään mennen tullen (Useamman kerran kokemuksesta tiedän, koska ovat helppoja nakkeja).

      Jostain syystä naiset pystyvät ainakin itselleen selittämään, miksi toimivat niin kuin toimivat. Perustelut löytyy aina vastapuolen toiminnasta. Näitä juttuja olen kuunnellut usein sinkku miehenä ja rehellisesti ainut asia, joka on ollut mielessä on ollut seksi. Siinä yksi syy miksi en ole koskaan alkanut seurusteleen vakituisesti, vaikka ikää on 35 vuotta.

      Toivotan kaikille menestystä valitsemallaan tiellä. Oma käsitykseni on, jos lähdette suhteeseen sitoutukaa siihen tai valitkaa toinen tie. Tiedän, että toimintani on monen miehenkin mielestä moraalisesti arveluttavaa, mutta en oikeasti usko, että kaikki miehet ovat paskiaisia ja jos ovat niin naiset ovat vähintää yhtä paskamaisia ja selän takana touhujia.

      ÄLÄ SIIS ALKUPERÄINEN TUNNE HUONOA OMATUNTOA. EI SYY OLE AINOASTAAN SINUN.

      havainnon, ihan tuttavapiirissä, että näitten onoff-suhteiden ja asumuserojen ja pettämisten jälkeen, kun saadaa jonkinlainen sopu aikaan ja palataan yhteen, anteeksanto ei ole kuin hetkellinen päähänpisto. Tulee pienikin karikko vastaan, oli se sitten joku meno tai roskapussin vienti, niin hupsista vaan, useinmiten se on se muija joka alkaa piikittelemään ja vetoomaan siihen mitä toinen teki vuosi tai viisi sitten... Kärvistää ja nöyryyttää toista.
      Jos jumalauta jotain yhteisesti sovittu ja vielä se alkuperäinen sovintoele on tullut naiselta ja ilmoittaa suureen äänen antaneensa anteeksi, ei siitä kyllä tarvitse piikitellä ja vittuilla joka käänteessä. Miten sitä siinä suhdetta sitten kehittää, kun toinen jauhaa samaa vanhaa paskaa. Se ei ole reilua, oli sitten toinen kuinka pettänyt tai vikitellyt toista.
      Ja pitää muista ne motiivit, miksi tekee jotain.
      Olen edelleen sitä mieltä, että miehelle pussien tyhjennys on fyysinen pakkotoiminto ja pillun saanti psyykkinen. Jos muija pitää polvet ristissä, mitä siitä seuraa? Jostain kumman syystä muijat eivät tätä tajua. Minä pidän äijäni tyytyväisenä, ei taatusti lähde vieraisiin. Pidän myöskin ulkonäöstäni huolta, vaikken ole missimitoissa, silti pidän itseäni nättinä ja otan mieheni huomioon, kun hän tykkää että olen huoliteltu, mutta voin myös olla kotona tukkapystyssä, samoin viedä roskapussin ilman meikkiä....
      Parisuhdehan on toisen huomioonottamista! Yhtälailla seksi on tarve, kuten ruoka ja raha!

      Itselläni alkaa kolmen viikon puutteen jälkeen käydä kroppa aivan ylikierroksilla ja veri pakkautuu alapäähän! Minusta tulee levoton, pinna kiristyy jne. Ja ei siihen sormeilut auta vaan kunnon pano!

      Ja sillon miestä viedään!!!! Hahaa!

      Äänestä

    • femakko M kirjoitti:

      Suhteenne ei todellakaan ole ollut kunnossa, jos vaimo on kieltäytynyt kokonaan seksistä ja on ollut kireä kuin viulunkieli, kun pitäisi puhua seksistä. Kyllä siellä tunne-elämän puolella heittää pahasti, jos aikuinen ihminen ei pysty minkäänlaiseen seksielämään tai edes selvittämään mikä sillä osastolla mättää! Jos toinen on noin estynyt, niin sinun olisi ehdottomasti pitänyt tajuta, että pettäminen eliminoi sen viimeisenkin mahdollisuuden selvittää asia. Naiset ovat tosi herkkiä seksuaalisissa kysymyksissä ja sinä pilasit kyllä nyt viimeisetkin mahdollisuutesi. En usko että teillä tulee olemaan enää koskaan seksielämää (josko sitä oli ennenkään), vaikka vaimosi ottaisi sinut takaisin. Tämä ei mene ilmeisesti millään jakeluun, vaan haaveilet koko ajan "uudesta alusta", jolloin kaikki olisi paremmin kuin ennen. Millä ihmeen eväillä te nyt tuollaisen suurista suurimman loukkauksen eli pettämisen jälkeen sellaiseen pystyisitte, kun ette tähän astikaan ole onnistuneet?!! Varsinkin kun sinulle on koko ajan tärkeää puhua pelkästä pussien tyhjennyksestä. Oletko edes rehellisesti katunut sitä, että tulit pettäneeksi vaimosi ja lastesi äidin? Ei kukaan nainen ota takaisin miestä, joka vain selittelee tekojaan, mutta ei kadu niitä!

      olen sen tuonut esille kaikella mahdollisella tavalla. Se kieli, mitä käytän niistä syistä, miksi menin tekemään näin, on tietysti kovaa, mutta näin se on. Ei mulla ollut mitään muuta syytä, kuin seksin puute. Ja todellakin meillä on "kaikki" muu kohdallaan, paljon yhteisiä hyviä ja huonoja asioita takana, jne. Ja, jos suhteesta on puuttunut jotain ja kriisi pakottaa sen puimiseen jollain tapaa sekä molemmat haluavat yrittää ratkaista pulmaa, niin sehän on uusi mahdollisuus. Jo pelkästään kriisi -sana ei tarkoita pelkästään negatiivista, vaan myös mahdollisuutta... En tiedä ymmärsitkö?

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      havainnon, ihan tuttavapiirissä, että näitten onoff-suhteiden ja asumuserojen ja pettämisten jälkeen, kun saadaa jonkinlainen sopu aikaan ja palataan yhteen, anteeksanto ei ole kuin hetkellinen päähänpisto. Tulee pienikin karikko vastaan, oli se sitten joku meno tai roskapussin vienti, niin hupsista vaan, useinmiten se on se muija joka alkaa piikittelemään ja vetoomaan siihen mitä toinen teki vuosi tai viisi sitten... Kärvistää ja nöyryyttää toista.
      Jos jumalauta jotain yhteisesti sovittu ja vielä se alkuperäinen sovintoele on tullut naiselta ja ilmoittaa suureen äänen antaneensa anteeksi, ei siitä kyllä tarvitse piikitellä ja vittuilla joka käänteessä. Miten sitä siinä suhdetta sitten kehittää, kun toinen jauhaa samaa vanhaa paskaa. Se ei ole reilua, oli sitten toinen kuinka pettänyt tai vikitellyt toista.
      Ja pitää muista ne motiivit, miksi tekee jotain.
      Olen edelleen sitä mieltä, että miehelle pussien tyhjennys on fyysinen pakkotoiminto ja pillun saanti psyykkinen. Jos muija pitää polvet ristissä, mitä siitä seuraa? Jostain kumman syystä muijat eivät tätä tajua. Minä pidän äijäni tyytyväisenä, ei taatusti lähde vieraisiin. Pidän myöskin ulkonäöstäni huolta, vaikken ole missimitoissa, silti pidän itseäni nättinä ja otan mieheni huomioon, kun hän tykkää että olen huoliteltu, mutta voin myös olla kotona tukkapystyssä, samoin viedä roskapussin ilman meikkiä....
      Parisuhdehan on toisen huomioonottamista! Yhtälailla seksi on tarve, kuten ruoka ja raha!

      Itselläni alkaa kolmen viikon puutteen jälkeen käydä kroppa aivan ylikierroksilla ja veri pakkautuu alapäähän! Minusta tulee levoton, pinna kiristyy jne. Ja ei siihen sormeilut auta vaan kunnon pano!

      Ja sillon miestä viedään!!!! Hahaa!

      pohtikaa tätä kirjoittajaa. Ei mitään p**kan jauhamista yms. Realismia ja aivojen käyttöä. Ei mitään höpön höpö löpinään mitä täällä jauhetaan.

      Ei mitää feministi p**kaa näennäis tasa-arvosta.

      Äänestä

    • kadun tekojani ja kirjoitti:

      olen sen tuonut esille kaikella mahdollisella tavalla. Se kieli, mitä käytän niistä syistä, miksi menin tekemään näin, on tietysti kovaa, mutta näin se on. Ei mulla ollut mitään muuta syytä, kuin seksin puute. Ja todellakin meillä on "kaikki" muu kohdallaan, paljon yhteisiä hyviä ja huonoja asioita takana, jne. Ja, jos suhteesta on puuttunut jotain ja kriisi pakottaa sen puimiseen jollain tapaa sekä molemmat haluavat yrittää ratkaista pulmaa, niin sehän on uusi mahdollisuus. Jo pelkästään kriisi -sana ei tarkoita pelkästään negatiivista, vaan myös mahdollisuutta... En tiedä ymmärsitkö?

      tapaus, nainen, joka ymmärtää miestä/miehiä hyvinkin paljon. En missään nimessä ole täydellinen, aina voi miettiä miten elää ja tehdä asioita paremmin. Siitähän tässä elämäss on kysymys.
      Toivon todella että rakkaus teilläkin voittaa ja saatte sen uuden alun, mutta et voi tehdä sitä yksin vaan vaimosi on tultava puolitiehen vastaan!
      Hänen on myös oikeasti ymmärrettävä sinua ja tekojesi taustat. Takes two to tango!

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      havainnon, ihan tuttavapiirissä, että näitten onoff-suhteiden ja asumuserojen ja pettämisten jälkeen, kun saadaa jonkinlainen sopu aikaan ja palataan yhteen, anteeksanto ei ole kuin hetkellinen päähänpisto. Tulee pienikin karikko vastaan, oli se sitten joku meno tai roskapussin vienti, niin hupsista vaan, useinmiten se on se muija joka alkaa piikittelemään ja vetoomaan siihen mitä toinen teki vuosi tai viisi sitten... Kärvistää ja nöyryyttää toista.
      Jos jumalauta jotain yhteisesti sovittu ja vielä se alkuperäinen sovintoele on tullut naiselta ja ilmoittaa suureen äänen antaneensa anteeksi, ei siitä kyllä tarvitse piikitellä ja vittuilla joka käänteessä. Miten sitä siinä suhdetta sitten kehittää, kun toinen jauhaa samaa vanhaa paskaa. Se ei ole reilua, oli sitten toinen kuinka pettänyt tai vikitellyt toista.
      Ja pitää muista ne motiivit, miksi tekee jotain.
      Olen edelleen sitä mieltä, että miehelle pussien tyhjennys on fyysinen pakkotoiminto ja pillun saanti psyykkinen. Jos muija pitää polvet ristissä, mitä siitä seuraa? Jostain kumman syystä muijat eivät tätä tajua. Minä pidän äijäni tyytyväisenä, ei taatusti lähde vieraisiin. Pidän myöskin ulkonäöstäni huolta, vaikken ole missimitoissa, silti pidän itseäni nättinä ja otan mieheni huomioon, kun hän tykkää että olen huoliteltu, mutta voin myös olla kotona tukkapystyssä, samoin viedä roskapussin ilman meikkiä....
      Parisuhdehan on toisen huomioonottamista! Yhtälailla seksi on tarve, kuten ruoka ja raha!

      Itselläni alkaa kolmen viikon puutteen jälkeen käydä kroppa aivan ylikierroksilla ja veri pakkautuu alapäähän! Minusta tulee levoton, pinna kiristyy jne. Ja ei siihen sormeilut auta vaan kunnon pano!

      Ja sillon miestä viedään!!!! Hahaa!

      Miten ihmeessä voi olla kaltaisiasi naisia ja vieläpä saan sinusta kuitenkin "kunnollisen" naisen kuvan? Olet sen tuntuinen, jollaisen miehet tai ainakin itse haluaisin naisen olevan -haluavan seksiä paljon, suhtautumalla siihen avoimesti ja kuitenkin kunnioittaen, hoitamalla itseään ja perhettään sekä olemalla kuitenkin hyvä äiti. En tiedä, että annatko vain sellaisen kuvan itsestäsi vai oletko oikeasti tuollainen? En kyllä ole tavannut vielä yhtään sellaista naista, johon nuo ominaisuudet sopisivat. Niin ja eihän meissä miehissäkään ole taatusti kaikki kohdallaan... Ilman toisiammekaan ei voi tulla toimeen...

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      tapaus, nainen, joka ymmärtää miestä/miehiä hyvinkin paljon. En missään nimessä ole täydellinen, aina voi miettiä miten elää ja tehdä asioita paremmin. Siitähän tässä elämäss on kysymys.
      Toivon todella että rakkaus teilläkin voittaa ja saatte sen uuden alun, mutta et voi tehdä sitä yksin vaan vaimosi on tultava puolitiehen vastaan!
      Hänen on myös oikeasti ymmärrettävä sinua ja tekojesi taustat. Takes two to tango!

      Vaan on se kumma homma, että sitä naista HALUAA tai ainakin minä olen aina halunnut niin paljon! En oikein keksi mahtavempaa asiaa, kuin kunnon p.... Ja vieläpä, kun siinä on tunteet ja rakkaus mukana. Hei, onko nämä keskustelut tällä palstalla sulle tavallista vai satuitko tänne vain nyt? Ois mukava tietää, kun jotenkin tunnut niin samanlaiselta, kuin minä...

      Äänestä

    • näköjään palannut koneen ää... kirjoitti:

      Miten ihmeessä voi olla kaltaisiasi naisia ja vieläpä saan sinusta kuitenkin "kunnollisen" naisen kuvan? Olet sen tuntuinen, jollaisen miehet tai ainakin itse haluaisin naisen olevan -haluavan seksiä paljon, suhtautumalla siihen avoimesti ja kuitenkin kunnioittaen, hoitamalla itseään ja perhettään sekä olemalla kuitenkin hyvä äiti. En tiedä, että annatko vain sellaisen kuvan itsestäsi vai oletko oikeasti tuollainen? En kyllä ole tavannut vielä yhtään sellaista naista, johon nuo ominaisuudet sopisivat. Niin ja eihän meissä miehissäkään ole taatusti kaikki kohdallaan... Ilman toisiammekaan ei voi tulla toimeen...

      jokaisen ihmisen, naisen sekä miehen oikeesti, miettiä syntyjä syviä ja mitä elämältään haluaa. Haluan myös kasvattaa lapseni toisia ihmisiä kunnioittavaksi, huomioon ottaviksi, rehellisiksi miehiksi. Lapset on vanhempiensa peili, joten kyllä sitä miettii miten käyttäytyy parisuhdeasioissakin lasten edessä. Tottakai on tullut kaduttua sanomisia ja typerää käytöstä, myös lasten edessä. Se laittaa miettimään toiminta tapojaan.
      Itselläni meni jokunen vuosi hiffata asioita, mutta tässä sitä edelleen ollan ja voin sanoa olevani onnellinen. Moni asia menee omalla painollaan, sen suuremmitta ponnisteluja....
      Ja monessa asiassa on kehittämisen varaa. Haluan vaan, että sitten kun olen ruma ja ryppynen ja raihnainen, voin katsoa elämääni taaksepäin ja todeta, että kyllä se elämä oli aika mukava ja voin jättää tämän mallisen maailman hyvillä mielin! ja ehkä joku aidosti minuakin sitten ikävöi...

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      jokaisen ihmisen, naisen sekä miehen oikeesti, miettiä syntyjä syviä ja mitä elämältään haluaa. Haluan myös kasvattaa lapseni toisia ihmisiä kunnioittavaksi, huomioon ottaviksi, rehellisiksi miehiksi. Lapset on vanhempiensa peili, joten kyllä sitä miettii miten käyttäytyy parisuhdeasioissakin lasten edessä. Tottakai on tullut kaduttua sanomisia ja typerää käytöstä, myös lasten edessä. Se laittaa miettimään toiminta tapojaan.
      Itselläni meni jokunen vuosi hiffata asioita, mutta tässä sitä edelleen ollan ja voin sanoa olevani onnellinen. Moni asia menee omalla painollaan, sen suuremmitta ponnisteluja....
      Ja monessa asiassa on kehittämisen varaa. Haluan vaan, että sitten kun olen ruma ja ryppynen ja raihnainen, voin katsoa elämääni taaksepäin ja todeta, että kyllä se elämä oli aika mukava ja voin jättää tämän mallisen maailman hyvillä mielin! ja ehkä joku aidosti minuakin sitten ikävöi...

      että sinua kaipaa silloin joku. Rehellisesti sanottuna olisi mukava tavata ja jutella näistä asioista, vaikka se ei viisasta olekaan...

      Äänestä

    • helposti uskoa sen kirjoitti:

      että sinua kaipaa silloin joku. Rehellisesti sanottuna olisi mukava tavata ja jutella näistä asioista, vaikka se ei viisasta olekaan...

      mutta kiitos vaan... :)
      Tämä keskustelu muoto sopii minulle. Vaikkakin onhan se aivan eriasia naamatusten parantaa maailmaa, niin et varmastikaan tarvitse yhtään ylimääräistä lusikkaa soppaasi!
      Olen minä näillä palstoilla joskus kommentoinut, tosin, tämä aihe on nyt tapetilla ystäväpiirissä, joten siksi otin kantaa. Harvemmin kommentoin, koska täällä jauhetaan niin hirvittävää paskaa suurimmaksi osaksi, etten viitsi nähdä vaivaa...
      Vaikkakin olen itse hyvinkin suora ja sanon asiat suoraan, niin miehelle, kavereille kun täälläkin, se ei tarkoita että olisin itsekäs ym. Terveellä tavalla saa ollakin itsekäs. Harmittavaa usein on se, että ihmiset ei tajua, kuinka tahdittomia ja ajattelemattomia ovat ja saavat aivan turhaa pahaa mieltä aikaiseksi. Edelleen palaan... Asiat voi esittää niin monella eritavalla...

      Mitä kriiseihin tulee, ihmiset käsittelevät niitä hyvin eritavoin. Itse olen vahva ja pystyn käsittelemään vastoikäymisiä. Mieheni taas saattaa heittäytyä kaksi vuotiaaksi, joka on sekin hyvin raskasta välillä. Siinä on ollut miehelläni kasvun paikka. Myös minulla, että olen oppinut käsittelemään miestäni ja suhtautumaan häneen tuomitsematta. Vittuako minä sille mitään voi!
      Mutta kun samassa veneessä perkule ollaan, niin enhän voi hänelle selkääkään kääntää vaan jollain tapaa siitä on suoriuduttava!
      Eikä mieheni lapsuus todellakaan ole ollut ruusuilla tanssimista, kaikki kunnia anopille, yh:lle joka kolme poikaa kasvattanut, vaikka monta asiaa hänkin olisi voinut tehdä toisin....

      Se mikä jokaisen hyvä muistaa, että ei pitäisi murehtia sellaisia asioita, joihin ei voi vaikuttaa! keskittyä olennaiseen, elämään ja sen hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Ja asioilla on tapana lutviutua, ennemmin tai myöhemmin! Kyllä se siittä! :)

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      mutta kiitos vaan... :)
      Tämä keskustelu muoto sopii minulle. Vaikkakin onhan se aivan eriasia naamatusten parantaa maailmaa, niin et varmastikaan tarvitse yhtään ylimääräistä lusikkaa soppaasi!
      Olen minä näillä palstoilla joskus kommentoinut, tosin, tämä aihe on nyt tapetilla ystäväpiirissä, joten siksi otin kantaa. Harvemmin kommentoin, koska täällä jauhetaan niin hirvittävää paskaa suurimmaksi osaksi, etten viitsi nähdä vaivaa...
      Vaikkakin olen itse hyvinkin suora ja sanon asiat suoraan, niin miehelle, kavereille kun täälläkin, se ei tarkoita että olisin itsekäs ym. Terveellä tavalla saa ollakin itsekäs. Harmittavaa usein on se, että ihmiset ei tajua, kuinka tahdittomia ja ajattelemattomia ovat ja saavat aivan turhaa pahaa mieltä aikaiseksi. Edelleen palaan... Asiat voi esittää niin monella eritavalla...

      Mitä kriiseihin tulee, ihmiset käsittelevät niitä hyvin eritavoin. Itse olen vahva ja pystyn käsittelemään vastoikäymisiä. Mieheni taas saattaa heittäytyä kaksi vuotiaaksi, joka on sekin hyvin raskasta välillä. Siinä on ollut miehelläni kasvun paikka. Myös minulla, että olen oppinut käsittelemään miestäni ja suhtautumaan häneen tuomitsematta. Vittuako minä sille mitään voi!
      Mutta kun samassa veneessä perkule ollaan, niin enhän voi hänelle selkääkään kääntää vaan jollain tapaa siitä on suoriuduttava!
      Eikä mieheni lapsuus todellakaan ole ollut ruusuilla tanssimista, kaikki kunnia anopille, yh:lle joka kolme poikaa kasvattanut, vaikka monta asiaa hänkin olisi voinut tehdä toisin....

      Se mikä jokaisen hyvä muistaa, että ei pitäisi murehtia sellaisia asioita, joihin ei voi vaikuttaa! keskittyä olennaiseen, elämään ja sen hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Ja asioilla on tapana lutviutua, ennemmin tai myöhemmin! Kyllä se siittä! :)

      kuten sanonta kuuluu. Kiitos sinulle monista hyvistä kommenteista! Hyvää työpäivää!

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      tapaus, nainen, joka ymmärtää miestä/miehiä hyvinkin paljon. En missään nimessä ole täydellinen, aina voi miettiä miten elää ja tehdä asioita paremmin. Siitähän tässä elämäss on kysymys.
      Toivon todella että rakkaus teilläkin voittaa ja saatte sen uuden alun, mutta et voi tehdä sitä yksin vaan vaimosi on tultava puolitiehen vastaan!
      Hänen on myös oikeasti ymmärrettävä sinua ja tekojesi taustat. Takes two to tango!

      Hei Vaimo, äiti, nainen... Minua jäi kiinnostamaan tuossa kertomuksessasi tuo suhteesi nuoruudenihastukseen. Liittosi kuulostaa jossain määrin samanlaiselta kuin omani: Olemme olleet nyt 10 vuotta kimpassa, mies juo välillä liikaa, arjessa olemme ajautuneet aika eri laduille, miehellä on työnsä, minulla omani. Minä hoidan suurimmaksi osaksi lapset ja kodin, mistä on kyllä säännöllisesti vääntöä. Seksielämä ei tällä hetkellä tyydytyä minua, nuorimmaisen syntymän jälkeen taas oli aika, jolloin minua ei seksi kiinnostanut. Johtui varmaan hormoneista ja siitä kun mies joi ja haisi viinalle ja oli inhottava. Nyt kuitenkin tilanne on sen osalta parempi, mutta mies mieluummin värkkäilee harrastuksissaan. Seksiä kuitenkin on, mutta siitä useimmiten puuttuu tunne, se ei ole Rakastelua. Mutta sitten on tämä jo ennen miestäni tapaamani ihminen, johon minulla on säilynyt voimakas tunneside. Tapaamme erittäin harvoin, mutta sillon kun tapaamme, saan häneltä kaipaamaani läheisyyttä ja lämpöä, ihailua ja kosketusta. Seksiä emme ole harrastaneet nykyisten liittojemme aikana, vaikka mieli olisi kyllä tehnyt! Itsekin haaveilen joskus siitä, kuinka sitten joskus parin vuosikymmenen päästä saamme vihdoin olla yhdessä... Minua kiinnostaa, mikä sinua siis estää menemästä yhteen tämän ihastuksesi kanssa jo nyt? Onko nykyisessä liitossasi kuitenkin enemmän hyvää kuin huonoa, vai haluatko vain uskoa niin, koska ero ja uusperhe tuntuu niin suurelta kynnykseltä? Sanansa on tietysti sanottavana myös tällä ihastuksella. Onko hän perheellinen?
      Sori, ap:lle ei ole nyt minusta paljoa apua, paitsi että minusta se(kin), että haluat täällä tapaamasi keskustelukumppanin kanssa tavata, kertoo omaa kieltään siitä, että oma liittosi ei ehkä ole pelastettavissa. Katso rehellisesti peiliin: miten haluat elämäsi elää?

      Äänestä

    • sama täällä kirjoitti:

      Hei Vaimo, äiti, nainen... Minua jäi kiinnostamaan tuossa kertomuksessasi tuo suhteesi nuoruudenihastukseen. Liittosi kuulostaa jossain määrin samanlaiselta kuin omani: Olemme olleet nyt 10 vuotta kimpassa, mies juo välillä liikaa, arjessa olemme ajautuneet aika eri laduille, miehellä on työnsä, minulla omani. Minä hoidan suurimmaksi osaksi lapset ja kodin, mistä on kyllä säännöllisesti vääntöä. Seksielämä ei tällä hetkellä tyydytyä minua, nuorimmaisen syntymän jälkeen taas oli aika, jolloin minua ei seksi kiinnostanut. Johtui varmaan hormoneista ja siitä kun mies joi ja haisi viinalle ja oli inhottava. Nyt kuitenkin tilanne on sen osalta parempi, mutta mies mieluummin värkkäilee harrastuksissaan. Seksiä kuitenkin on, mutta siitä useimmiten puuttuu tunne, se ei ole Rakastelua. Mutta sitten on tämä jo ennen miestäni tapaamani ihminen, johon minulla on säilynyt voimakas tunneside. Tapaamme erittäin harvoin, mutta sillon kun tapaamme, saan häneltä kaipaamaani läheisyyttä ja lämpöä, ihailua ja kosketusta. Seksiä emme ole harrastaneet nykyisten liittojemme aikana, vaikka mieli olisi kyllä tehnyt! Itsekin haaveilen joskus siitä, kuinka sitten joskus parin vuosikymmenen päästä saamme vihdoin olla yhdessä... Minua kiinnostaa, mikä sinua siis estää menemästä yhteen tämän ihastuksesi kanssa jo nyt? Onko nykyisessä liitossasi kuitenkin enemmän hyvää kuin huonoa, vai haluatko vain uskoa niin, koska ero ja uusperhe tuntuu niin suurelta kynnykseltä? Sanansa on tietysti sanottavana myös tällä ihastuksella. Onko hän perheellinen?
      Sori, ap:lle ei ole nyt minusta paljoa apua, paitsi että minusta se(kin), että haluat täällä tapaamasi keskustelukumppanin kanssa tavata, kertoo omaa kieltään siitä, että oma liittosi ei ehkä ole pelastettavissa. Katso rehellisesti peiliin: miten haluat elämäsi elää?

      jonka olen tavannut jo yli 20 vuotta sitten, elää itse uusperheessä/avoliitossa. Hänellä raskas ero lastensa äidistä. Häneltä idyllit murtui ja sitä ollaan hänen kanssaan puitu paljon. Hänkin haluaa pikkuhiljaa elämäänsä tasaisuutta, eikä myöskään halua vahingoittaa uutta avokkiaan. Heillä kieltämättä erikoiset järjestelyt, mitä esim. lapsiin tulee, joka sinänsä antaa selkeät pelisäännöt. Hän ei kasvata eikä ota osaa avokkinsa lapsiin ym. Mutta myös hänkään ei rasita avokkiaan omilla lapsillaan. Aika moonimutkainen juttu.
      Hän on minun "terapeuttini". Hän on kasvattanut kuoren, jonka olen osittain onnistunut murtamaan, mutta silti, emme ehkä olisi asuinkumppaneina se ihanne pari. Joskus olen haaveillut, ihan vaan spekuloinut, minkälaista olisi seurustella, asua eri osoitteissa ja tapailla häntä. Hän on jollakin tapaa erakko, oman tiensä kulkija. Silti hän on kohdellut minua enemmän kunnioittavasti, arvostavasti kuin kukaan toinen. Ja jos meistä tulisi jotain, saattaisi se "kupla" poksahtaa... En tiedä. Pidän kiinni tästä mitä minulla nyt on ja kunnioitan hänen valintojaan ja arvostan sitä, että hänellä joskus aikaa minulle ja mrheilleni. Silloin tällöin piristävä tekstari ja nätisti sanottuja asioita. Ja pieni pusu päälle, jaksaa sitten tulla kotiin katsomaan kiukuttelevaa, hysteeristä miestä! Kuten tänäkin aamuna... Verokortti kadoksissa ja yksi vetää paniikkikohtausta....Ja kuitenkin rakastan häntä!
      Lapset ovat yksi syy, miksi en miestäni jätä, hän ei ole paha ihminen, tunnollinen, turvallinen. En halua heittää näitä kasvun vuosia pois. Aloittaa taas kaikkea alusta. Olen onnellinen, tätä tämä arki on. Ja sitä piristystä kaipaa, jotta sitä arkea jaksaa. Nostan hattua nuoruudenrakkaudelleni, koska on pysynyt selkärankaisena, eikä ole pusuja pidemmälle mennyt, vaikka siihen on ollut lukuisia tilaisuuksia. Olisihan hän voinut leperrellä, panna ja heittää menemään, niinkuin lukuiset miehet tekevät. Sitä ei koskaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan, mutta tämän päivän elän täysin rinnoin ja nautin siitä mitä minulla on, enkä murehdi siitä, mitä minulle ei ole!

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      jonka olen tavannut jo yli 20 vuotta sitten, elää itse uusperheessä/avoliitossa. Hänellä raskas ero lastensa äidistä. Häneltä idyllit murtui ja sitä ollaan hänen kanssaan puitu paljon. Hänkin haluaa pikkuhiljaa elämäänsä tasaisuutta, eikä myöskään halua vahingoittaa uutta avokkiaan. Heillä kieltämättä erikoiset järjestelyt, mitä esim. lapsiin tulee, joka sinänsä antaa selkeät pelisäännöt. Hän ei kasvata eikä ota osaa avokkinsa lapsiin ym. Mutta myös hänkään ei rasita avokkiaan omilla lapsillaan. Aika moonimutkainen juttu.
      Hän on minun "terapeuttini". Hän on kasvattanut kuoren, jonka olen osittain onnistunut murtamaan, mutta silti, emme ehkä olisi asuinkumppaneina se ihanne pari. Joskus olen haaveillut, ihan vaan spekuloinut, minkälaista olisi seurustella, asua eri osoitteissa ja tapailla häntä. Hän on jollakin tapaa erakko, oman tiensä kulkija. Silti hän on kohdellut minua enemmän kunnioittavasti, arvostavasti kuin kukaan toinen. Ja jos meistä tulisi jotain, saattaisi se "kupla" poksahtaa... En tiedä. Pidän kiinni tästä mitä minulla nyt on ja kunnioitan hänen valintojaan ja arvostan sitä, että hänellä joskus aikaa minulle ja mrheilleni. Silloin tällöin piristävä tekstari ja nätisti sanottuja asioita. Ja pieni pusu päälle, jaksaa sitten tulla kotiin katsomaan kiukuttelevaa, hysteeristä miestä! Kuten tänäkin aamuna... Verokortti kadoksissa ja yksi vetää paniikkikohtausta....Ja kuitenkin rakastan häntä!
      Lapset ovat yksi syy, miksi en miestäni jätä, hän ei ole paha ihminen, tunnollinen, turvallinen. En halua heittää näitä kasvun vuosia pois. Aloittaa taas kaikkea alusta. Olen onnellinen, tätä tämä arki on. Ja sitä piristystä kaipaa, jotta sitä arkea jaksaa. Nostan hattua nuoruudenrakkaudelleni, koska on pysynyt selkärankaisena, eikä ole pusuja pidemmälle mennyt, vaikka siihen on ollut lukuisia tilaisuuksia. Olisihan hän voinut leperrellä, panna ja heittää menemään, niinkuin lukuiset miehet tekevät. Sitä ei koskaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan, mutta tämän päivän elän täysin rinnoin ja nautin siitä mitä minulla on, enkä murehdi siitä, mitä minulle ei ole!

      Kiitokset selvennyksestä, kuulostaa ihailtavan järkevältä. Meidän tilanteessamme nuoruudenihastuksella ehkä ennemmin on vielä ne idyllit jäljellä, minulla ei niinkään. Olen joutunut elämässäni pettymään ja sopeutumaan paljon enemmän ja useammin kuin hän. Hän jaksaa pitää idylleistään kiinni ja omaa selkärankaa, ja niin teen minäkin, joten kovin pitkälle emme ole menneet. Varsinaisesti emme ole koskaan seurustelleet ja luulen, että omallakin kohdalla olisi niin, että "kupla" saattaisi puhjeta, jos joskus toisemme oikeasti saisimme. Olemmassaolollaan ja satunnaisilla tapaamisillamme hän kuitenkin tuo virtaa arkeen ja auttaa jaksamaan tätä elämää. Nautitaan siis elämästämme, liitostamme ja ystävistä! :)

      Äänestä

    • sama täällä kirjoitti:

      Kiitokset selvennyksestä, kuulostaa ihailtavan järkevältä. Meidän tilanteessamme nuoruudenihastuksella ehkä ennemmin on vielä ne idyllit jäljellä, minulla ei niinkään. Olen joutunut elämässäni pettymään ja sopeutumaan paljon enemmän ja useammin kuin hän. Hän jaksaa pitää idylleistään kiinni ja omaa selkärankaa, ja niin teen minäkin, joten kovin pitkälle emme ole menneet. Varsinaisesti emme ole koskaan seurustelleet ja luulen, että omallakin kohdalla olisi niin, että "kupla" saattaisi puhjeta, jos joskus toisemme oikeasti saisimme. Olemmassaolollaan ja satunnaisilla tapaamisillamme hän kuitenkin tuo virtaa arkeen ja auttaa jaksamaan tätä elämää. Nautitaan siis elämästämme, liitostamme ja ystävistä! :)

      ja toivottavasti ap on saanut voimia siihen koitokseen, mitä käy läpi ja saa asiansa kuntoon!
      Iloista työpäivää itse kullekin!

      Äänestä

    • näköjään palannut koneen ää... kirjoitti:

      Miten ihmeessä voi olla kaltaisiasi naisia ja vieläpä saan sinusta kuitenkin "kunnollisen" naisen kuvan? Olet sen tuntuinen, jollaisen miehet tai ainakin itse haluaisin naisen olevan -haluavan seksiä paljon, suhtautumalla siihen avoimesti ja kuitenkin kunnioittaen, hoitamalla itseään ja perhettään sekä olemalla kuitenkin hyvä äiti. En tiedä, että annatko vain sellaisen kuvan itsestäsi vai oletko oikeasti tuollainen? En kyllä ole tavannut vielä yhtään sellaista naista, johon nuo ominaisuudet sopisivat. Niin ja eihän meissä miehissäkään ole taatusti kaikki kohdallaan... Ilman toisiammekaan ei voi tulla toimeen...

      vaan kun meihinkin kyllästyy...meillä esim. kriisi seksin suhteen, mies on myöntänyt kaipaavansa joskus sitä, etten haluaisi heti seksiä jos hän ehdottaa!!?? On jopa vetänyt exiä tähän mukaan siten, että sanonut suoraan seksin olleen joskus himottavampaa, koska sitä ei saanut. Että näin...koskaan ei mikään riitä. Läheskään kaikki miehet eivät kestä elämistä naisen kanssa, jolla on vahva libido. Ja mikään nymfomaani en ole, muutama kerta viikossa vallan riittävää, eikä aina sitäkään tarvitse..Enkä ole agrressiivinen, ronski ym, vaan hyvin naisellinen ja pidän itsestäni huolta ym...ei vaan tasan käy onnen lahjat. Olen kaikissa suhteissani ennemmin tai myöhemmin kärsinyt siitä, että miestä ei enää kiinnosta seksi kanssani, haluan sitä naiseksi liikaa. Minulla on kuulemma miehen libido.

      Äänestä

    • ................... kirjoitti:

      vaan kun meihinkin kyllästyy...meillä esim. kriisi seksin suhteen, mies on myöntänyt kaipaavansa joskus sitä, etten haluaisi heti seksiä jos hän ehdottaa!!?? On jopa vetänyt exiä tähän mukaan siten, että sanonut suoraan seksin olleen joskus himottavampaa, koska sitä ei saanut. Että näin...koskaan ei mikään riitä. Läheskään kaikki miehet eivät kestä elämistä naisen kanssa, jolla on vahva libido. Ja mikään nymfomaani en ole, muutama kerta viikossa vallan riittävää, eikä aina sitäkään tarvitse..Enkä ole agrressiivinen, ronski ym, vaan hyvin naisellinen ja pidän itsestäni huolta ym...ei vaan tasan käy onnen lahjat. Olen kaikissa suhteissani ennemmin tai myöhemmin kärsinyt siitä, että miestä ei enää kiinnosta seksi kanssani, haluan sitä naiseksi liikaa. Minulla on kuulemma miehen libido.

      koska muuten minulla alkaa pikku hiljaa usko loppua. Totta on varmasti se, että me ihmiset ollaan erilaisia. Toinen tulee vallan hyvin toimeen ilman seksiä pitkiäkin aikoja ja sitten on sellaisia kuin minä, että repeää liitoksistaan, jos ei saa... Ja todellakin tarkoitan nyt oikeaa ja kunnollista rakastelua enkä mitään tökkimistä ja örveltämistä. Hiljaa mielessäni olen satoja kertoja haaveillut naisesta, joka haluaisi vaikka joka päivä... mutta olisi silti hyvä äiti... Onko tällaisia unelmanaisia olemassakaan???

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      ja toivottavasti ap on saanut voimia siihen koitokseen, mitä käy läpi ja saa asiansa kuntoon!
      Iloista työpäivää itse kullekin!

      asiat jäsentyy, mutta kyllähän prosessi kestää pitkään, jopa vuosia. Täytyy kyllä teille kaikille sanoa, että tämä keskustelu on säilynyt fiksuna. Kiitos! Kannanottoja on tullut monenlaisia, mutta teksti ja tyyli ilmaista asiat on ollut minusta siistiä, aikuismaista.

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      tapaus, nainen, joka ymmärtää miestä/miehiä hyvinkin paljon. En missään nimessä ole täydellinen, aina voi miettiä miten elää ja tehdä asioita paremmin. Siitähän tässä elämäss on kysymys.
      Toivon todella että rakkaus teilläkin voittaa ja saatte sen uuden alun, mutta et voi tehdä sitä yksin vaan vaimosi on tultava puolitiehen vastaan!
      Hänen on myös oikeasti ymmärrettävä sinua ja tekojesi taustat. Takes two to tango!

      Juu-u, sinä olet täydellinen ja sellaiset naiset, jotka eivät hyväksy pettämistä misssään tilanteessa, ovat syvältä! Joillakin ihmisillä vaan on periaatteena se, että pettämminen väärin ja heidän mielestään se tuhoaa suhteen, olivat olosuhteet mitkä tahansa. Jos tilanne menee niin pahaksi, että pettäminen käy mielessä, pitäisi keskustella puolison kanssa ja sanoa, että ei suostu seksittömään liittoon ja tulee etsimään seksiä muualta, jos ei kotoa saa. Mutta onneksi on sinun kaltaisiasi joka miehen unelmanaisia, jotka ymmärtävät, että miesten pitää päästä toteuttamaan biologiaansa vieraissa...

      Niin...meillä harrastetaan seksiä enemmän tai vähemmän säännöllisesti, joten en kirjoita omasta tilanteestani.

      Äänestä

    • hissu k kirjoitti:

      Juu-u, sinä olet täydellinen ja sellaiset naiset, jotka eivät hyväksy pettämistä misssään tilanteessa, ovat syvältä! Joillakin ihmisillä vaan on periaatteena se, että pettämminen väärin ja heidän mielestään se tuhoaa suhteen, olivat olosuhteet mitkä tahansa. Jos tilanne menee niin pahaksi, että pettäminen käy mielessä, pitäisi keskustella puolison kanssa ja sanoa, että ei suostu seksittömään liittoon ja tulee etsimään seksiä muualta, jos ei kotoa saa. Mutta onneksi on sinun kaltaisiasi joka miehen unelmanaisia, jotka ymmärtävät, että miesten pitää päästä toteuttamaan biologiaansa vieraissa...

      Niin...meillä harrastetaan seksiä enemmän tai vähemmän säännöllisesti, joten en kirjoita omasta tilanteestani.

      tapauksessa ole TÄYDELLINEN nainen. Koitan vaan elää tätä elämää, ottamalla muut huomioon, myös mieheni.
      Aiheuttamatta suurempia sressejä itselleni tai muille. Jokainen joko oppii tai ei näitä elämän perusasioita ja jos ei opi, siitä ei seuraa taatusti mitään hyvää!
      Relaaminenkin pitää oppia ja itse erittäin temperamenttisena ihmisenä se on välillä vaikeeta, kuten ajan käytön hallinta. Uraa uurtava on pakko asettaa rajat kodin ja työn välille ja perhe menee aina edelle! Siitä en tingi. Oikeesti se nurmi ei ole sen vihreempää toisella puolella, kun lähempää kattelee, varsin kellertäväksi/ruskeaksi usein menee.... Ja turhaa paskaa ei kukaan niskaansa halua, joten kannattaa tehdä valintoja sen mukaan, varsinkin jos taakkaa on muutenkin liikaa yhden ihmisen kannettavaksi...

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      tapauksessa ole TÄYDELLINEN nainen. Koitan vaan elää tätä elämää, ottamalla muut huomioon, myös mieheni.
      Aiheuttamatta suurempia sressejä itselleni tai muille. Jokainen joko oppii tai ei näitä elämän perusasioita ja jos ei opi, siitä ei seuraa taatusti mitään hyvää!
      Relaaminenkin pitää oppia ja itse erittäin temperamenttisena ihmisenä se on välillä vaikeeta, kuten ajan käytön hallinta. Uraa uurtava on pakko asettaa rajat kodin ja työn välille ja perhe menee aina edelle! Siitä en tingi. Oikeesti se nurmi ei ole sen vihreempää toisella puolella, kun lähempää kattelee, varsin kellertäväksi/ruskeaksi usein menee.... Ja turhaa paskaa ei kukaan niskaansa halua, joten kannattaa tehdä valintoja sen mukaan, varsinkin jos taakkaa on muutenkin liikaa yhden ihmisen kannettavaksi...

      se, että "annat" miehellesi hänen pyytäessä? Siis huomioit hänen tarpeensa, kuten tuossa aikaisemmin sanoit, vaikket itse haluaisikaan. Tai mistä minä tiedän, että voihan se niinkin olla, että sinulla on niin voimakas seksivietti, että olet aina valmis...?

      Äänestä

    • onko tuosta luettavissa kirjoitti:

      se, että "annat" miehellesi hänen pyytäessä? Siis huomioit hänen tarpeensa, kuten tuossa aikaisemmin sanoit, vaikket itse haluaisikaan. Tai mistä minä tiedän, että voihan se niinkin olla, että sinulla on niin voimakas seksivietti, että olet aina valmis...?

      Kuin partiolainen! Ei vaiskaan, enhän minäkän aina jaksa eikä huvita, mutta jos joku ollut viisi vuotta ilman, niin se joka pihtaa ei ole normaali!
      Annan jos huvittaa ja kummasti pysyy mies kotona kun ei tartte vongata...

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      Kuin partiolainen! Ei vaiskaan, enhän minäkän aina jaksa eikä huvita, mutta jos joku ollut viisi vuotta ilman, niin se joka pihtaa ei ole normaali!
      Annan jos huvittaa ja kummasti pysyy mies kotona kun ei tartte vongata...

      Totta kai jokainen rakastava puoliso haluaa tyydyttää kumppaninsa mahdollisimman pitkälti, ei minusta tuollaisesta perusasiasta kuulu mitään sädekehää kutreilleen nostaa! Se tässä ihmetyttää, että ÄVN kannustaa pettämään. Hän puhuu ympäripyöreitä ja ymmärtää kaikkia, mutta pettämiseen ei ota mitään kantaa, mitä nyt taputtaa päähän miestä, joka on mennyt pettämään vaimoaan:O

      Pettäminen on väärin ja loukkaa pahasti puolisoa, eikä se taatusti ole oikea tapa "opettaa" puolisoaan antamaan enemmän seksiä. Päin vastoin väittäisin että seksi loppuu useimmilla kokonaan, kuin pettäminen paljastuu. Vai pystyykö joku kertomaan täällä opettavaisen tarinan siitä, miten seksielämä on parantunut pettämisen paljastuttua? En halua suomia tämän ketjun aloittajaa sen enempää (varsinkin kun vaimo oli ruvennut totaalikieltäytyjäksi), ihmetyttää vain se, että häntä kannustetaan täällä ja lupaillaan, että kyllä se vaimo siitä toipuu ja seksielämästä tulee kukoistavampaa, kuin mitä se oli ennen pettämistä. Niin ei taatusti käy, se nyt vain on sellainen luonnon laki. Parasta olisi tunnustaa tosiasiat ja lähteä haistelemaan uusia tuulia.

      Äänestä

    • Hissu k kirjoitti:

      Totta kai jokainen rakastava puoliso haluaa tyydyttää kumppaninsa mahdollisimman pitkälti, ei minusta tuollaisesta perusasiasta kuulu mitään sädekehää kutreilleen nostaa! Se tässä ihmetyttää, että ÄVN kannustaa pettämään. Hän puhuu ympäripyöreitä ja ymmärtää kaikkia, mutta pettämiseen ei ota mitään kantaa, mitä nyt taputtaa päähän miestä, joka on mennyt pettämään vaimoaan:O

      Pettäminen on väärin ja loukkaa pahasti puolisoa, eikä se taatusti ole oikea tapa "opettaa" puolisoaan antamaan enemmän seksiä. Päin vastoin väittäisin että seksi loppuu useimmilla kokonaan, kuin pettäminen paljastuu. Vai pystyykö joku kertomaan täällä opettavaisen tarinan siitä, miten seksielämä on parantunut pettämisen paljastuttua? En halua suomia tämän ketjun aloittajaa sen enempää (varsinkin kun vaimo oli ruvennut totaalikieltäytyjäksi), ihmetyttää vain se, että häntä kannustetaan täällä ja lupaillaan, että kyllä se vaimo siitä toipuu ja seksielämästä tulee kukoistavampaa, kuin mitä se oli ennen pettämistä. Niin ei taatusti käy, se nyt vain on sellainen luonnon laki. Parasta olisi tunnustaa tosiasiat ja lähteä haistelemaan uusia tuulia.

      En suinkaan ole kannustanut ketään pettämiseen. Ja kiinnostavaa olisi tietää, mikä kirjoittamastani on ympäri pyöreetä??? Jos patistan ihmistä tutkimaan itseään, sekä motiiveitaan parisuhteessa ja ottamaan vastuuta omista tekemisistään sen sijaan, että vaatii vain toiselta! Faktahan on se, että pettämistä on aina ollut ja tulee aina olemaan, niin kauan kuin tämä ihmisrotu täällä maanpäällä on.
      Henkilökohtaisesti varmasti antaisin anteeksi pettämisen, mutta taatusti haluaisin selvityksen siihen, mitkä asiat ovat siihen johtaneet. Pitkään jatkunutta suhdetta olisi vaikeampi niellä. Omasta miehestäni en jaksaisi uskoa, että kävisi polkemassa yhtä ja samaa naista vain seksin tarpeeseen. Varsinkin kun kotona saa 95%:sti silloin kun haluaa. Siihen olisin oltava joku muu syy...
      Kirjoituksestasi paistaa läpi, valitettavasti jonkin asteinen kateus... Mieluusti lukisin lisää mielipiteitäsi, kaiken oppinut kun en ole minäkään!
      ps. Meillä tiettyjen mutkien kautta rakkaus vahvistui ja koko parisuhteen laatu sai aivan uudet mittapuitteet, minun ihastuttua sellaiseen henkilöön, joka osottautui psykopaatiksi ( suhde ei ollut edes seksisuhde). Hänet tuomittiin erinnäisistä rikoksista korvauksiin ym. Se prosessi, joka kesti yli vuoden, lähensi meitä valtavasti ja sai myös minut ymmärtämään asioita.
      Suhtautumiseni miehiin on muuttunut, olen tullut skeptisemmäksi ja varovaisemmaksi monien asioiden suhteen, eikä minua mitkään "auervaarat" sokaise enää... toivottavasti...

      Äänestä

    • Hissu k kirjoitti:

      Totta kai jokainen rakastava puoliso haluaa tyydyttää kumppaninsa mahdollisimman pitkälti, ei minusta tuollaisesta perusasiasta kuulu mitään sädekehää kutreilleen nostaa! Se tässä ihmetyttää, että ÄVN kannustaa pettämään. Hän puhuu ympäripyöreitä ja ymmärtää kaikkia, mutta pettämiseen ei ota mitään kantaa, mitä nyt taputtaa päähän miestä, joka on mennyt pettämään vaimoaan:O

      Pettäminen on väärin ja loukkaa pahasti puolisoa, eikä se taatusti ole oikea tapa "opettaa" puolisoaan antamaan enemmän seksiä. Päin vastoin väittäisin että seksi loppuu useimmilla kokonaan, kuin pettäminen paljastuu. Vai pystyykö joku kertomaan täällä opettavaisen tarinan siitä, miten seksielämä on parantunut pettämisen paljastuttua? En halua suomia tämän ketjun aloittajaa sen enempää (varsinkin kun vaimo oli ruvennut totaalikieltäytyjäksi), ihmetyttää vain se, että häntä kannustetaan täällä ja lupaillaan, että kyllä se vaimo siitä toipuu ja seksielämästä tulee kukoistavampaa, kuin mitä se oli ennen pettämistä. Niin ei taatusti käy, se nyt vain on sellainen luonnon laki. Parasta olisi tunnustaa tosiasiat ja lähteä haistelemaan uusia tuulia.

      Minusta on ihan o.k käydä vieraissa, jos sitä seksiä ei kumppanilta heru. Kyllä sitä normaali ihminen kaipaa, oli sitten mies tai nainen. Jotakin on pahasti pielessä, jos rakastellaan kerran vuodessa. Ehkä se 70 vuotiaille on tavallista...Suotta sitä katumaan ja itkemään, jos on käynyt vieraissa ja jos vaimo siitä hermostuu, niin mitäpä tuosta...sitä saa mitä tilaa!!!

      Äänestä

    • ..ei käy vieraissa kirjoitti:

      Minusta on ihan o.k käydä vieraissa, jos sitä seksiä ei kumppanilta heru. Kyllä sitä normaali ihminen kaipaa, oli sitten mies tai nainen. Jotakin on pahasti pielessä, jos rakastellaan kerran vuodessa. Ehkä se 70 vuotiaille on tavallista...Suotta sitä katumaan ja itkemään, jos on käynyt vieraissa ja jos vaimo siitä hermostuu, niin mitäpä tuosta...sitä saa mitä tilaa!!!

      tutkimatta, voin laittaa vaikka pääni pantiksi, että vieraissa käyvistä miehistä valtaosa hakee nimeomaan seksiä ja naiset läheisyyttä ja hellyyttä.
      Kuten minunkin tapauksessa, turvauduin mieheen, joka käytti tilannetta hyväkseen. Oma mies heittäytyi hyvin kylmäkiskoiseksi, lapselliseksi kakaraksi, joka totaalisesti kieltäytyi keskustelemasta ongelmistamme. Halauksia ym. ei tullut kuukausiin ja tilanne paheni. Yksi asia johti toiseen, josta sain maksaa helvetilliset oppirahat. Kotirauhaamme häirittiin, lapsiamme uhattiin tappaa jne.
      Siinä vaiheessa perheenisän suojeluvaisto pelasti meidät tuholta ja hänkin heräsi päiviinsä...
      Se, että pettää toista tahallaan ja vahingoittamistarkoituksessa, kostamiseen jne. on eri asia.
      Kun ihmiset olisi avoimia toiselleen ja kertoisi mitä haluaa, ei jäisi arvailujen varaan... Eikä tulisi väärinkäsityksiä. Ja myös kunnoittaisi toista, tuomitsematta.

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      tutkimatta, voin laittaa vaikka pääni pantiksi, että vieraissa käyvistä miehistä valtaosa hakee nimeomaan seksiä ja naiset läheisyyttä ja hellyyttä.
      Kuten minunkin tapauksessa, turvauduin mieheen, joka käytti tilannetta hyväkseen. Oma mies heittäytyi hyvin kylmäkiskoiseksi, lapselliseksi kakaraksi, joka totaalisesti kieltäytyi keskustelemasta ongelmistamme. Halauksia ym. ei tullut kuukausiin ja tilanne paheni. Yksi asia johti toiseen, josta sain maksaa helvetilliset oppirahat. Kotirauhaamme häirittiin, lapsiamme uhattiin tappaa jne.
      Siinä vaiheessa perheenisän suojeluvaisto pelasti meidät tuholta ja hänkin heräsi päiviinsä...
      Se, että pettää toista tahallaan ja vahingoittamistarkoituksessa, kostamiseen jne. on eri asia.
      Kun ihmiset olisi avoimia toiselleen ja kertoisi mitä haluaa, ei jäisi arvailujen varaan... Eikä tulisi väärinkäsityksiä. Ja myös kunnoittaisi toista, tuomitsematta.

      Aihe näyttää edelleen kiinnostavan niin miehiä kuin naisiakin, mikä kertoo siitä, että emme puhu sontaa. Elämässä on tietyt perusasiat, joita ihmisrotu ja yhteiskunta tai ylipäätään elämänmeno on yrittänyt muuttaa ja on jopa jossain määrin siinä onnistunutkin. Heitänpä tähän sellaisiakin asioita pohdittavaksi, että miksi avioliitoista päättyy eroon n. 51% kun tuo prosentti oli minimaalinen muutama kymmenen vuotta sitten? Toki syitä on monia, mutta väitän että miehet ja naiset ovat monessa asiassa tulleet "lähemmäksi" toista sukupuolta ja sen käyttäytymistä (kotityöt, työssä käyminen, lastenhoito, puhetyyli, alkoholinkäyttö, tupakointi...). Luulen, että tässä kelkassa moni mies ei ole pysynyt mukana, vaan seurauksena on ollut kasvaneet eroprosentit. Se voi olla meidän miesten heikkoutta ja poloisuutta, en tiedä.

      Kuitenkin onnellisen parisuhteen edellytys on mm. tasa-arvo, toisen arvostaminen, kunnioittaminen, hyväksyminen jne., mutta myös tyydyttävä seksi! Ja perkule, jos sitä ei ole, niin se vaikuttaa taas kaikkeen muuhun. En tiedä ymmärsikö porukka tätä, mutta MINÄKÄÄN en todellakaan hyväksy mitään pettämisiä tai projekti-ihmissuhteita, vaan kunnioitan normaalia perhe-elämää!

      Tällä palstalla on muutama vakiokirjoittaja, jotka ovat kommentoineet näitä juttuja fiksusti. Vain se tuo varmasti jonkin asteista apua monelle ja myös minulle. Huomaa, etten nyt ihan tyhmä ollutkaan, kun haluttaa! Hitto soikoon ei se käsikään pitemmän päälle nappaa, kuten joku ehdotti! Onhan se naisen syli aivan mahtava, kun sitä saa tulkoon sekin tässä todettua. Paras on kuitenkin saada sitä kotona ja sen vuoksi nämä asiat pitäisi tulla selviksi niin miehille kuin naisillekin. Me olemme erilaisia!

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      tapaus, nainen, joka ymmärtää miestä/miehiä hyvinkin paljon. En missään nimessä ole täydellinen, aina voi miettiä miten elää ja tehdä asioita paremmin. Siitähän tässä elämäss on kysymys.
      Toivon todella että rakkaus teilläkin voittaa ja saatte sen uuden alun, mutta et voi tehdä sitä yksin vaan vaimosi on tultava puolitiehen vastaan!
      Hänen on myös oikeasti ymmärrettävä sinua ja tekojesi taustat. Takes two to tango!

      miten ymmärrät miehiä. Kuinka se ilmenee päivittäisessä avioliitossa? Kuinka käytännössä huomioit toista?

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      tutkimatta, voin laittaa vaikka pääni pantiksi, että vieraissa käyvistä miehistä valtaosa hakee nimeomaan seksiä ja naiset läheisyyttä ja hellyyttä.
      Kuten minunkin tapauksessa, turvauduin mieheen, joka käytti tilannetta hyväkseen. Oma mies heittäytyi hyvin kylmäkiskoiseksi, lapselliseksi kakaraksi, joka totaalisesti kieltäytyi keskustelemasta ongelmistamme. Halauksia ym. ei tullut kuukausiin ja tilanne paheni. Yksi asia johti toiseen, josta sain maksaa helvetilliset oppirahat. Kotirauhaamme häirittiin, lapsiamme uhattiin tappaa jne.
      Siinä vaiheessa perheenisän suojeluvaisto pelasti meidät tuholta ja hänkin heräsi päiviinsä...
      Se, että pettää toista tahallaan ja vahingoittamistarkoituksessa, kostamiseen jne. on eri asia.
      Kun ihmiset olisi avoimia toiselleen ja kertoisi mitä haluaa, ei jäisi arvailujen varaan... Eikä tulisi väärinkäsityksiä. Ja myös kunnoittaisi toista, tuomitsematta.

      "Se, että pettää toista tahallaan ja vahingoittamistarkoituksessa, kostamiseen jne. on eri asia" eli kannattaa selvittää millä asenteella panee; aikooko kostaa vai panna ihan muuten vaan.
      kukin tavallaan...

      Äänestä

    • panopertti kirjoitti:

      "Se, että pettää toista tahallaan ja vahingoittamistarkoituksessa, kostamiseen jne. on eri asia" eli kannattaa selvittää millä asenteella panee; aikooko kostaa vai panna ihan muuten vaan.
      kukin tavallaan...

      ne motiivit... Motiivit parisuhteeseen, eroamiseen, pettämiseen... Eli et näe mitään eroa kostonhaluisella pettämisellä, kuin sillä että ajautuu tilanteeseen olosuhteiden pakosta....

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      ne motiivit... Motiivit parisuhteeseen, eroamiseen, pettämiseen... Eli et näe mitään eroa kostonhaluisella pettämisellä, kuin sillä että ajautuu tilanteeseen olosuhteiden pakosta....

      Oletko kuullut jonkun pettäneen olosuhteiden pakosta. Petin vahingossa, petin koska halusin kostaa, petin koska ei ollut muutakaan tekemistä, petin koska äänet käskivät, petin koska sisko pääsi sahalle töihin jne. Itse tietysti päätät pettämisen taustat mutta minulle pettäminen on aina haitallista eikä sitä pyhitä motiivit tai niiden puuttuminen.

      Jos tulisit petetyksi,niin mitkä asiat sinä katsoisit lieventävän pettämistä?

      Äänestä

    • panopertti kirjoitti:

      Oletko kuullut jonkun pettäneen olosuhteiden pakosta. Petin vahingossa, petin koska halusin kostaa, petin koska ei ollut muutakaan tekemistä, petin koska äänet käskivät, petin koska sisko pääsi sahalle töihin jne. Itse tietysti päätät pettämisen taustat mutta minulle pettäminen on aina haitallista eikä sitä pyhitä motiivit tai niiden puuttuminen.

      Jos tulisit petetyksi,niin mitkä asiat sinä katsoisit lieventävän pettämistä?

      suoraan totean tässä, että en heittäisin yli 10 vuoden suhdetta olan yli, jos mieheni kävisi vieraissa. Se on sitten eriasia, jos siihen johtaineita syitä ei voisi korjata ja yrittää kehittää suhdetta. Meillä, minun platoninen suhde vieraaseen avasi molempien silmät ja tässä edelleen ollaan. Pikkuhiljaa asia unohtuu, jää taka-alalle. tietenkään se ei koskaan kokonaan unohdu, mutta siitä pääsee yli. Olemme jatkaneet yhdessä ja tehneet asioille jotain. Olemme lisänneet yhteistä aikaa, olen vähentänyt töitä. Mieskin on pikkuhiljaa pääsemässä takaisin urheilunmaailmaan pitkän tauon jälkeen. Asioista puhutaan heti, niiden oikeilla sanoilla ja merkityksillä. Kertoo mitä haluaa ja mitä ei halua. Suhteessa on pakko tehdä myönnytyksiä ja kompromisseja puolin sun toisin. Meillä se ehkä vei sen reilut 10 vuotta tajuta, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan ja vielä hiotaan niitä ihan piempiä särmiä. Mutta sahaa ei tarvita enää, viila riittää...

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      suoraan totean tässä, että en heittäisin yli 10 vuoden suhdetta olan yli, jos mieheni kävisi vieraissa. Se on sitten eriasia, jos siihen johtaineita syitä ei voisi korjata ja yrittää kehittää suhdetta. Meillä, minun platoninen suhde vieraaseen avasi molempien silmät ja tässä edelleen ollaan. Pikkuhiljaa asia unohtuu, jää taka-alalle. tietenkään se ei koskaan kokonaan unohdu, mutta siitä pääsee yli. Olemme jatkaneet yhdessä ja tehneet asioille jotain. Olemme lisänneet yhteistä aikaa, olen vähentänyt töitä. Mieskin on pikkuhiljaa pääsemässä takaisin urheilunmaailmaan pitkän tauon jälkeen. Asioista puhutaan heti, niiden oikeilla sanoilla ja merkityksillä. Kertoo mitä haluaa ja mitä ei halua. Suhteessa on pakko tehdä myönnytyksiä ja kompromisseja puolin sun toisin. Meillä se ehkä vei sen reilut 10 vuotta tajuta, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan ja vielä hiotaan niitä ihan piempiä särmiä. Mutta sahaa ei tarvita enää, viila riittää...

      Kuten olen monta kertaa tällä palstalla todennut, "äiti, vaimo, nainen" on hoksannut asian ytimen. Toivon todella, että olet myös oikeasti tuollainen, koska silloin miehelläsi menee hyvin... Ja juuri tuota olen itsekin toitottanut täällä, että pitkää suhdetta, jossa on paljon hyvää, ei kannata heittää menemään tappelematta. Se tarkoittaa paljon tuskaisten asioiden käsittelyä, vihaa, tuskaa... mutta lopulta pitää löytyä yhteinen sävel jollakin asteella ja vaa'an pitää kallistua plussan puolelle. Totta on varmasti se, ettei asiat palaa koskaan ennalleen. Joissakin asioissa ne toki voivat parantua huomattavastikin (mm. seksi meillä toivottavasti...), mutta luottamuksen puolella voi olla taas toisin.

      Äänestä

    • kommentoi taas tähänkin kirjoitti:

      Kuten olen monta kertaa tällä palstalla todennut, "äiti, vaimo, nainen" on hoksannut asian ytimen. Toivon todella, että olet myös oikeasti tuollainen, koska silloin miehelläsi menee hyvin... Ja juuri tuota olen itsekin toitottanut täällä, että pitkää suhdetta, jossa on paljon hyvää, ei kannata heittää menemään tappelematta. Se tarkoittaa paljon tuskaisten asioiden käsittelyä, vihaa, tuskaa... mutta lopulta pitää löytyä yhteinen sävel jollakin asteella ja vaa'an pitää kallistua plussan puolelle. Totta on varmasti se, ettei asiat palaa koskaan ennalleen. Joissakin asioissa ne toki voivat parantua huomattavastikin (mm. seksi meillä toivottavasti...), mutta luottamuksen puolella voi olla taas toisin.

      Sinä olet tainnut vähän ihastua tähän "äiti,vaimo,nainen" nimimerkkiin. Sen verran paljon ylistät häntä.
      Minulla on vähän sellainen tunne, että siihen vaimosi seksihaluttomuuteen on painavat syyt. Olet esim. joskus maininnut, ettei hän osaa niitä hommia tai olet arvostellut vaimoasi lihavaksi, rumaksi ym. Naisen muisti on yllättävän hyvä ja pitkä....

      Äänestä

    • hissu k kirjoitti:

      Juu-u, sinä olet täydellinen ja sellaiset naiset, jotka eivät hyväksy pettämistä misssään tilanteessa, ovat syvältä! Joillakin ihmisillä vaan on periaatteena se, että pettämminen väärin ja heidän mielestään se tuhoaa suhteen, olivat olosuhteet mitkä tahansa. Jos tilanne menee niin pahaksi, että pettäminen käy mielessä, pitäisi keskustella puolison kanssa ja sanoa, että ei suostu seksittömään liittoon ja tulee etsimään seksiä muualta, jos ei kotoa saa. Mutta onneksi on sinun kaltaisiasi joka miehen unelmanaisia, jotka ymmärtävät, että miesten pitää päästä toteuttamaan biologiaansa vieraissa...

      Niin...meillä harrastetaan seksiä enemmän tai vähemmän säännöllisesti, joten en kirjoita omasta tilanteestani.

      tämän kautta, kun viestihierarkia oli liian syvä, enkä voinut vastata sinulle suoraan. Siis "ihastunut" äiti, vaimo, nainen -nimimerkiin? Vai, niin. Olen todennut, että hän puhuu suoraan ja olen saanut sen käsityksen, että hän ymmärtää miehiä (siis kunnon miehiä, jotka tekee muutakin, kuin ryyppää, hakkaa vaimojaan yms. eli sellaisia perhearvoja arvostavia ja naista kunnioittavia miehiä). Hän myös on käsitykseni mukaan oivaltanut seksin merkityksen miehelle ja miksei myös naiselle, koska aivan taatusti sen puute tuo ongelmia.

      Vielä siitä ihastumisesta sen verran, että kyllähän noita ominaisuuksia luultavasti toivoo vaimostaan suurin osa miehistä, minä ainakin.

      Äänestä

    • kommentoi taas tähänkin kirjoitti:

      Kuten olen monta kertaa tällä palstalla todennut, "äiti, vaimo, nainen" on hoksannut asian ytimen. Toivon todella, että olet myös oikeasti tuollainen, koska silloin miehelläsi menee hyvin... Ja juuri tuota olen itsekin toitottanut täällä, että pitkää suhdetta, jossa on paljon hyvää, ei kannata heittää menemään tappelematta. Se tarkoittaa paljon tuskaisten asioiden käsittelyä, vihaa, tuskaa... mutta lopulta pitää löytyä yhteinen sävel jollakin asteella ja vaa'an pitää kallistua plussan puolelle. Totta on varmasti se, ettei asiat palaa koskaan ennalleen. Joissakin asioissa ne toki voivat parantua huomattavastikin (mm. seksi meillä toivottavasti...), mutta luottamuksen puolella voi olla taas toisin.

      Miten seksielämä voi parantua, jos luottamus on mennyt? Naiselle on erittäin tärkeää seksissä, että hän voi luottaa siihen, että on miehensä silmissä kaunis, mies haluaa nimenomaan häntä, eikä häntä verrata muihin rakastajattariin. Ensin tulee siis se luottamus (jos on tullakseen) ja sen jälkeen seksielämä. Tämä on jonkunlainen luonnonlaki.

      Sinulla oli/on pitkäaikainen seksisuhde toiseen naiseen. Sen lisäksi haluaisit tavata "Äiti,vaimo,naisen", johon olet ihastunut hänen mielipiteidensä takia ja luultavasti myös koet seksuaalista vetoa häntä kohtaan, koska hän kirjoittaa olevansa seksuaalisesti aktiivinen. "Äiti, vaimo, nainen" on myös kertonut katselleensa muita miehiä sillä silmällä, mutta ei ole sortunut pettämiseen. Että siitä vaan...anna palaa, kun kerran mieli tekee! Mutta älä sitten täällä itke, kun tulee ero tai muita murheita. Ihmisen pitää olla valmis kantamaan omien tekojensa seuraukset. Tulee sellainen kuva, että olet selvää pettäjäainesta, etkä tule siitä luultavasti muuksi muuttumaan.

      Äänestä

    • piti vastata kirjoitti:

      tämän kautta, kun viestihierarkia oli liian syvä, enkä voinut vastata sinulle suoraan. Siis "ihastunut" äiti, vaimo, nainen -nimimerkiin? Vai, niin. Olen todennut, että hän puhuu suoraan ja olen saanut sen käsityksen, että hän ymmärtää miehiä (siis kunnon miehiä, jotka tekee muutakin, kuin ryyppää, hakkaa vaimojaan yms. eli sellaisia perhearvoja arvostavia ja naista kunnioittavia miehiä). Hän myös on käsitykseni mukaan oivaltanut seksin merkityksen miehelle ja miksei myös naiselle, koska aivan taatusti sen puute tuo ongelmia.

      Vielä siitä ihastumisesta sen verran, että kyllähän noita ominaisuuksia luultavasti toivoo vaimostaan suurin osa miehistä, minä ainakin.

      "Voin suoraan sanoa, että haen "lohtua" muualta, muten seksiä! Minulla on henkilö, jonka olen tuntenut koko ikäni, muttei koskaan olla "ehditty" sille asteelle, saatika että meillä olisi ollut suhdetta. Meillä on sellainen henkinen yhteys, jota mieheni ei ymmärtäisi. Puhumattakaan siitä, että kertoisin hänelle, että treffailen ja soittelen vanhan ihastuksen kanssa. Myöskään hänen avokkinsa ei tiedä minusta. Parempi niin. Sitä ei koskaan tiedä, jos tästä nuoruuden rakkaudesta ja minusta tulee sitten 5-kymppisinä jotain..."

      Ihannenainen -ei koe henkistä yhteyttä oman miehensä kanssa, suunnitelee lemppaavansa miehensä kunhan saadaan lapset pois jaloista ja fyysisellä puolellakin olisi valmis pettämään, jos tilaisuus tulisi? No, tasapuolisuuden vuoksi ymmärtää kyllä pettävää miestäkin, ehkä se antaa tuon anteeksi...

      "Olen todennut, että hän puhuu suoraan ja olen saanut sen käsityksen, että hän ymmärtää miehiä (siis kunnon miehiä, jotka tekee muutakin, kuin ryyppää, hakkaa vaimojaan yms. eli sellaisia perhearvoja arvostavia ja naista kunnioittavia miehiä)."

      -Kunnon miehiä, jotka kunnioittavat perhearvoja ja pettävät -nyt ei ihan ymmärrä..? Kyllä tosimies olisi ratkonut nuo seksipulmat vaimonsa kanssa yhdessä ja jos ei olisi ratkennut, niin sitten olisi voinut ihan rehellisesti erota.

      Minusta hyvä puoliso on sellainen, joka ymmärtää panostaa sekä seksielämään, että henkiseen puoleen. Tämä koskee sekä miehiä että naisia, muuten liitto ei toimi pitkässä juoksussa, ei mitenkään. Ja kyllä meitä naisia löytyy, jotka pitävät itsensä timmissä kunnossa ja rakastelevat ihan halusta miehensä kanssa. Ollaan kyllä useimmat varmaan naimisissa, joten ei löydy vapailta markkinoilta, eikä pettämisenkään lähdetä...

      Äänestä

    • kommentoi taas tähänkin kirjoitti:

      Kuten olen monta kertaa tällä palstalla todennut, "äiti, vaimo, nainen" on hoksannut asian ytimen. Toivon todella, että olet myös oikeasti tuollainen, koska silloin miehelläsi menee hyvin... Ja juuri tuota olen itsekin toitottanut täällä, että pitkää suhdetta, jossa on paljon hyvää, ei kannata heittää menemään tappelematta. Se tarkoittaa paljon tuskaisten asioiden käsittelyä, vihaa, tuskaa... mutta lopulta pitää löytyä yhteinen sävel jollakin asteella ja vaa'an pitää kallistua plussan puolelle. Totta on varmasti se, ettei asiat palaa koskaan ennalleen. Joissakin asioissa ne toki voivat parantua huomattavastikin (mm. seksi meillä toivottavasti...), mutta luottamuksen puolella voi olla taas toisin.

      Jos kerran luottamus on välttämätöntä parisuhteen seksiin, niin miksi sitten baareissa pyörii naisia sormukset sormissa vieraiden miesten sylissä ja kammareissa? Myös näillä sivustoilla myös naiset valittavat seksin vähyyttä suhteessa ja toiset jopa avoimesti kerskuvat uskottomuudellaan! Onko silloin myös niin, että jos nainen ei saa suhteessa sitä mitä haluaa, on naisella oikeus hakeutua ulkopuoliseen suhteeseen ja syyttää puolisoaan tilanteesta. Jos mies tekee syrjähypyn, niin saa kantaa seuraukset vaikka olisi kuinka hyvin aikaisemmin pyrkinyt hoitamaan parisuhteessa ja perheessä oman osansa ja keväntänyt puolison takkaa sekä ottanut tekojen tasolla huomioon. Ainakin omassa suhteessani on näin käynnyt ja perustelut oli "kun en tunne sua kohtaan enää mitään, niin ei kiinnosta seksi eikä läheisyys" Minkäs teet... Eukko ja lapset pihalle ja uutta kehiinkö? Luonnonlait lakkasivat olemasta voimassa.

      Äänestä

    Minä lähtisin myös, jos minun mieheni pettäisi minua. Nyt toisaalta tässä on monta asiaa, joihin minun on vaikea samaistua, eritysiesti tuo taustatekijä, nimittäin seksittömyys. Luulenpa, että tässä tilanteessa, joka nyt on ns. päällä ja sillä seksittömyydellä, on jokin yhteinen tekijä, joka olisi tähän tilanteeseen johtanut joka tapauksessa. Nyt se vain tapahtui siksi, että sinä jäit kiinni uskottomuudesta.

    Vaikea tietysti mennä näin arvailemaan, mutta onko teillä sittenkin menty jo kauan metsään, kun ette ole voineet keskustella siitä miksi liittonne on lähes tulkoon seksitön? Onko mahdollista, että vaimosi on sairas, henkisesti tai fyysisesti? Onko mahdollista, että hänellä on toinen, mutta hän ei ole jäänyt kiinni, kuten sinä?

    Joka tapauksessa, oli tähän johtaneet syyt mitkä vain, uskon, että hän tarvitsee nyt välimatkaa ja tilaa. Siksi lähtee. Muistathan, että hän ei voi viedä sinulta lapsia kokonaan ja aina on onneksi harkinta-ajat jne. Saanko muuten kysyä, että miten et keksinyt muuta "purkautumiskeinoa" kuin pettämisen?

    Äänestä

    • mutta en ihan kaikkea voi tänne kirjoittaa. Ymmärrät varmaan miksen. Kyllähän minä oon purkautumiskeinoja keksiny. Tarkoititko sitten sillä ittensä uuvuttamista työllä tai harrastuksilla tai sitten ittensä tyydyttämistä. Kyllä kaikki on kokeiltu. Ja kyllä minä tuohon voin senkin sanoa, että en voi olla 100% varma siitä, että onko vaimollani ollut joku toinen. Sen kuitenkin tiedän, että ainakin tunnetasolla on ollut. Sehän oli tietysti yksi syy käyttäytymiseeni. Vaimoni ei myöskään ole sairas, vaan uskon että hän vain liian voimakkaasti keskittyi lastenhoitoon ja ukko unohtui...

      Äänestä

    • purkautumiskeinoja ???
      Herää!!! Seksi on perustarve ja kuuluu parisuhteeseen PISTE. Ei kukaan jaksa vongata vuodesta toiseen omassa suhteessaan. Kuka piru jaksaa vetää tumppuun vuodesta toiseen ja kattto pornoo netistä, että näkee jotain eroottisempaa kuin verkkarit. Kun hormonit hyrrää ja tekee mieli, eikä kotona saa kuin jouluna ja juhannuksena, niin alkaa väkisin kattelee kaikkia vastaan tulevia naisia sillä silmällä. Aínut vaihtoehtoko on pistää eukko pihalle, että saa suhteessa seksi. Olen 100% samaa mieltä asioista äiti, vaimo, nainen kirjoittajan kanssa. Onko seksi parisuhteessa naisten yksinoikeus. Lue toi kohta miksi aina miesten vika. Siinä joku sinkku mies kirjoittaa kuinka helppoa on saada tuheroa varatuilta naisilta. Ja jos miehesi pettäisi sinua, et tuskin näkisi mitään vikaa itsessäsi.

      Äänestä

    • huomenta!!! kirjoitti:

      purkautumiskeinoja ???
      Herää!!! Seksi on perustarve ja kuuluu parisuhteeseen PISTE. Ei kukaan jaksa vongata vuodesta toiseen omassa suhteessaan. Kuka piru jaksaa vetää tumppuun vuodesta toiseen ja kattto pornoo netistä, että näkee jotain eroottisempaa kuin verkkarit. Kun hormonit hyrrää ja tekee mieli, eikä kotona saa kuin jouluna ja juhannuksena, niin alkaa väkisin kattelee kaikkia vastaan tulevia naisia sillä silmällä. Aínut vaihtoehtoko on pistää eukko pihalle, että saa suhteessa seksi. Olen 100% samaa mieltä asioista äiti, vaimo, nainen kirjoittajan kanssa. Onko seksi parisuhteessa naisten yksinoikeus. Lue toi kohta miksi aina miesten vika. Siinä joku sinkku mies kirjoittaa kuinka helppoa on saada tuheroa varatuilta naisilta. Ja jos miehesi pettäisi sinua, et tuskin näkisi mitään vikaa itsessäsi.

      Ihan asialliseen viestiin et sitten osannut vastata asiallisesti. Itse kuvittelit minun puhuvan runkkaamisesta tai siitä, että seksi olisi naisen yksinoikeus. Ihme analyysejä heittelet. Ja jos mieheni pettäsi minua, lähtisin varmasti syytä ensin hakemaankin itsestäni, mikä sekään ei kyllä ole aina se oikea reitti vastaukseen. Oletko hieman katkera? Kantsisikohan sille tehdä jotakin ennen kuin kyynistyt ihan kokonaan?

      Äänestä

    • saat kysyä, kirjoitti:

      mutta en ihan kaikkea voi tänne kirjoittaa. Ymmärrät varmaan miksen. Kyllähän minä oon purkautumiskeinoja keksiny. Tarkoititko sitten sillä ittensä uuvuttamista työllä tai harrastuksilla tai sitten ittensä tyydyttämistä. Kyllä kaikki on kokeiltu. Ja kyllä minä tuohon voin senkin sanoa, että en voi olla 100% varma siitä, että onko vaimollani ollut joku toinen. Sen kuitenkin tiedän, että ainakin tunnetasolla on ollut. Sehän oli tietysti yksi syy käyttäytymiseeni. Vaimoni ei myöskään ole sairas, vaan uskon että hän vain liian voimakkaasti keskittyi lastenhoitoon ja ukko unohtui...

      olet tehnyt sen minkä tässä tilanteessa voit. Anna aikaa, ehkä se todellinen keskusteluyhteys löytyy ja vaimosikin ehkä kertoo missä mennään ja miksi.

      Äänestä

    • tämä tuli? kirjoitti:

      Ihan asialliseen viestiin et sitten osannut vastata asiallisesti. Itse kuvittelit minun puhuvan runkkaamisesta tai siitä, että seksi olisi naisen yksinoikeus. Ihme analyysejä heittelet. Ja jos mieheni pettäsi minua, lähtisin varmasti syytä ensin hakemaankin itsestäni, mikä sekään ei kyllä ole aina se oikea reitti vastaukseen. Oletko hieman katkera? Kantsisikohan sille tehdä jotakin ennen kuin kyynistyt ihan kokonaan?

      tuota vastausta, vaan joku muu. Minä muistaakseni kysyin sinulta asiallisesti, että mitä tarkoitat.

      Äänestä

    • ei kylläkään antanut kirjoitti:

      tuota vastausta, vaan joku muu. Minä muistaakseni kysyin sinulta asiallisesti, että mitä tarkoitat.

      siihen kohtaan, johon se kuului. En epäillytkään, että sinä olisit tuon Herää-viestin kirjoittanut. Ihme homma kun jollakulla on aina jokin pakottava tarve sotkea keskustelut.

      Äänestä

    • ja vastasin kirjoitti:

      siihen kohtaan, johon se kuului. En epäillytkään, että sinä olisit tuon Herää-viestin kirjoittanut. Ihme homma kun jollakulla on aina jokin pakottava tarve sotkea keskustelut.

      ja joku ei aikuistu koskaan. Ikävä kyllä olen huomannut, että se ongelma vaivaa meitä miehiä tieten enempi. Pidetään siis nämä keskustelut asiallisina, niin niistä olisi ihmisille ehkä jotain hyötyäkin.

      Äänestä

    Kokemuksesta sanon, että parempi on erota tuossa vaiheessa, kun pettäminen on jo tapahtunut. Ei asiat siitä miksikään muutu. Ehkä sopimalla ja puhumalla hetkellisesti, mutta ei pysyvästi. Jokin syy naisen seksihaluttomuuteen on, ihan varmasti. Se löytyy jostain syvältä, ehkä hänestä ehkä sinusta. Ihmiset muutumme, ei voi odottaa että vuosien jälkeen pysyisimme samoina haluttavina, rakastettavina aviopuolisoina. -Ei muuta kuin uutta tuulta kohti!

    Äänestä

    • sitkeä ukko, etten hevillä anna periksi. Se rakkaus vaimooni on vaan sen verran vahva tunne etten usko samanlaista koskaan enää kokevani. Kuulostaa varmasti pöljältä monen pinnallisen ihmisen mielestä, mutta uskon vahvasti siihen, että kriisissä piilee myös mahdollisuus, vaikka pettäminen onkin pahimmanlaatuinen asia... Me käydään "vain" nyt asiat pohjamutia myöten läpi mottona "ilmaista lounasta ei ole".

      Äänestä

    • oon sen verran kirjoitti:

      sitkeä ukko, etten hevillä anna periksi. Se rakkaus vaimooni on vaan sen verran vahva tunne etten usko samanlaista koskaan enää kokevani. Kuulostaa varmasti pöljältä monen pinnallisen ihmisen mielestä, mutta uskon vahvasti siihen, että kriisissä piilee myös mahdollisuus, vaikka pettäminen onkin pahimmanlaatuinen asia... Me käydään "vain" nyt asiat pohjamutia myöten läpi mottona "ilmaista lounasta ei ole".

      eiks nii... ja jälkiruokaakin joskus kiva saada! Ja ei ole nyt tällä ivallisuudella mitään tarkoitusta!!! Seksi on iloinen asia ja vahvassa parisuhteessa siitä täytyy pystyä myös laskemaan leikkiä!

      Äänestä

    • oon sen verran kirjoitti:

      sitkeä ukko, etten hevillä anna periksi. Se rakkaus vaimooni on vaan sen verran vahva tunne etten usko samanlaista koskaan enää kokevani. Kuulostaa varmasti pöljältä monen pinnallisen ihmisen mielestä, mutta uskon vahvasti siihen, että kriisissä piilee myös mahdollisuus, vaikka pettäminen onkin pahimmanlaatuinen asia... Me käydään "vain" nyt asiat pohjamutia myöten läpi mottona "ilmaista lounasta ei ole".

      Lykkyä pyttyyn sitten vaan! Kuten täällä onkin jo perään huudeltu, niin uskotko vaimosi jo aikoja sitten näivettyneiden seksihalujen palautuvan tämän episodin jälkeen? Kestääkö rakkautesi paluun seksittömään elämään tai luuletko pääseväsi sopimukseen ns. avoimesta suhteesta?

      Äänestä

    • erkkeri1 kirjoitti:

      Lykkyä pyttyyn sitten vaan! Kuten täällä onkin jo perään huudeltu, niin uskotko vaimosi jo aikoja sitten näivettyneiden seksihalujen palautuvan tämän episodin jälkeen? Kestääkö rakkautesi paluun seksittömään elämään tai luuletko pääseväsi sopimukseen ns. avoimesta suhteesta?

      suhdetta, enkä halua myöskään seksitöntä liittoa. Pyrimme hoitamaan ongelmat kuntoon. Molemmilla on onneksi siihen taas halu...

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      eiks nii... ja jälkiruokaakin joskus kiva saada! Ja ei ole nyt tällä ivallisuudella mitään tarkoitusta!!! Seksi on iloinen asia ja vahvassa parisuhteessa siitä täytyy pystyä myös laskemaan leikkiä!

      pitää saada! Voin sen sanoa omasta kokemuksestani jonka tuo viisivuotinen selibaatti aiheutti, että ei ne tutkijat ole väärässä, kun väittävät miehen ajattelevan seksiä joka toinen minuutti... Omalla kohdallani se pitää paikkansa ja olo on koko ajan kuin olisin valmis... No, virhe tuli tehtyä, kuten eka viestissä sanoin ja nyt täytyy mennä eteenpäin uusin ajatuksin ja tehdä kaikkensa, että asiat kotona tulisivat "kuntoon". Varsinkin äiti, vaimo, nainen -kirjoittajalle tsemppiä ja kiitos jo tässä vaiheessa - taas.

      Äänestä

    Turha tässä on rypistellä kun paskat on housussa. Jos olet tehnyt väärin suhteessanne sovittuja sääntöjä vastaan niin kumppanilla on oikeus lähteä. Samoin olisit kai sinäkin jättää sinulle seksittömän liiton.
    Minä en ole koskaan tajunnut miksi miehen pitää seurata kuin eläin oman panemisvietin perässä. Minulla on ollut aikoja jolloin seksiä on ollut ja ei ole ollut. Runkkaan silloin kun huvittaa ja se ei ole liittynyt mitenkään vaimon kanssa yhteisen seksin määrään. Nykyiset syyt tulevaan erooni on kaikkein vähiten seksi, vaikka sitä kaipaankin.
    Minulle on helpompaa elää yhden naisen elämää(useampaa ei sietäisikään kerrallaan)
    Ota vastuu tekemisesi seurauksista, älä pahenna tilannetta.
    Opi virheistäsi.
    Älä anna koneen hyytyä.
    Syyllistäminen ei auta mitään.
    Voimia ja tsemppiä rutkasti, sitä varmaan tarvitset.

    Äänestä

    • mutta hän tietää itse syyt ongelmiimme ja ne eivät välttämättä ole niin yksinkertaisia, kuin moni kirjoittaja helposti ajattelee. Varmasti kannan vastuun tekemisistäni! Mm. siksi jauhankin asiaa kotona...

      Äänestä

    • hänellä oikeus lähteä kirjoitti:

      mutta hän tietää itse syyt ongelmiimme ja ne eivät välttämättä ole niin yksinkertaisia, kuin moni kirjoittaja helposti ajattelee. Varmasti kannan vastuun tekemisistäni! Mm. siksi jauhankin asiaa kotona...

      Ymmärrät siis myös sen että hän tekee omat ratkaisut ja sinä kunnioitat niitä; tuntui miltä tuntui.

      Äänestä

    Tunnen myötätuntoa perheesi tilannetta kohtaan. Vaikea uskoa, että saisit täältä sellaisia neuvoja, jotka ainakaan heti auttaisivat sinua. Ehkä saat kuitenkin näkökulmia ja jos joku asia jäisi mieleenkin.

    Olen itse eronnut pari vuotta sitten ja se on kova koulu.

    Se on varmasti hyvä asia, että olette puhuneet paljon. Ainakin, jos olette olleet rehellisiä myös itsellenne ja pystyneet koskettelemaan niitä todella vaikeita asioita myös.
    Se miltä asiat (siis suhde ja sen kulku) näyttävät kuitenkin muuttuu kun aikaa kuluu ja koko tilanteeseen saa etäisyyttä.

    On myös meidän netti- ihmisten mahdotonta sanoa, kumpi teistä ensin hylkäsi toisen. Tarkoitan, sinä petit, hän oli seksuaalisesti kylmä sitä ennen ja mitä oli sitä ennen ja sanoitko, että siinä oli ainakin ihastumisen tunnetta hänen puoleltaan jotain ulkopuolista kohtaan jossain vaiheessa..

    Sinä teit pettämisen teon, mutta teitä on kaksi yhtä vastuullista ihmistä ollut suhdetta rakentamassa. Sitä vain ei voi tehdä yksin. Tai voi, niin minäkin tein, mutta se on silloin jotain muuta kuin tasavertainen parisuhde.

    Joko olet/te varanneet ajan perheasiain neuvottelukeskusksesta (vai mikä se oli)? Ihan käytännön neuvoja: seurakunnilla on tämä muistaakseni perheasiainneuvottelukeskus. Siellä on terapeutteja ihan teitäkin varten. Palvelu on ilmainen. Koska perheessä on lapsia, pääsette perheneuvolaan. Terveyskeskuksissa on psyk. sh ja psykologeja, ilmaisia myös. Näistä paikoista saat/te apua, jos omat resurssit ei nyt riitä. Useimmat parit varmaan pärjäävät ominkin voimin.

    Pettämisestä voi päästä yli ja on ihan mahdollista että suhteenne voi jopa parantua. Se on kuitenkin kivinen polku sekin.
    Jos vaimosi haluaa lähteä, se ei taida olla enää sinun käsissäsi?

    Toivon, että pääsette parhaaseen mahdolliseen tulokseen.

    Äänestä

    • Kyllä me on otettu kaikki resurssit käyttöön ja eteenpäin mennään koko ajan. Väitän, että minulle on ollut paljon hyötyä näistä keskusteluista, jotka on käyty tällä palstalla.

      Niin, itse olen tavallaan pääsyyllinen, mutta olen täysin varma etten olisi pettänyt, jos asiat olisi ollut kunnossa kotona. Siksi me valitsimme tämän kivikkoisen polun yhdessä. Saa nähdä paraneeko tämä suhteemme... Koska, kuten on tullut ilmi, me ihmiset olemme erilaisia - joku on kovasti seksuaalinen ja toinen ei juuri ollenkaan. Minä olen aika viriili, joten katsotaan...

      Äänestä

    Kun mokaaminen on jo tapahtunut, ei sitä saa tapahtumattomaksi millään. Minkäs teet. Ei auta kuin elää sen kanssa.

    Siltä pohjalta sitten mietit sitä elämääsi eteenpäin.

    Ps. toivottavasti oli sen väärti? Ja saatu pillu oli makiata?

    Äänestä

    Aivan käsittämätöntä, kuinka naiset ajattelet miehen pysyvän parisuhteessa, vaikka heillä itsellään ei ole mitään mielenkiintoa hoitaa suhdetta ja osoittaa miehelle rakkauttaan. Seksi kuuluu parisuhteeseen, se on varatulle ihmiselle ainoa paikka saada fyysistä kontaktia ja rakkautta. Miten kummassa naiset (useimmiten) kuvittelevat, että jos heitä ei kiinnosta seksi, ei se kiinnosta miestäkään?! Jos mies on kerran rengastettu, on hän täysin itsestäänselvästi vierelläsi elämäsi loppuun asti, vaikka et huolehdi enää itsestäsi, ulkonäöstäsi, suhteestanne, tms?? Mies ei ole sohva..

    Äänestä

    • Tätähän minäkin olen kokoajan yrittänyt omissa kommenteissa tuoda esille, mutta on sitten leimattu ties miksi...
      Ja yleisellä tasolla, olen tehnyt myös miehelleni selväksi sen, ettei voi olettaa minun olevan "kuukauden kotirouva"- asennossa hänen tullessaan töistä kotiin... Seksi kuuluu normaaliin parisuhteeseen, sanoi kuka mitä tahansa! Molemmin puolinen kunnioitus, arvostus, pitää suhdetta yllä. Mutta onhan se jo nähty, että monelle muijalle on oletuksena, kuinka auvoisaa sitten elämä on papin aamenen jälkeen. Silloinhan se suhteen todellinen vaalimien alkaa!
      Olen todella raivoissani ja huvittuneena seurannut erään tuttava pariskunnan tohelointia. Heidän suhteensa alkoi pettämisestä, äijä eros exästään, jonka kanssa kaksi lasta. Sitten tämän uuden muijan kanssa menivät alla vuoden seurustelun jälkeen naimisiin. Exän kanssa ovat erosta asti tapelleet elatuksista ym. Uusi muija ei ole sinut näiden mukuloiden kanssa ja nyt sitten odottavat yhteistä lasta. Viikkoa ennen häitä etsittiin heidän kihlasormuksiaan metallinpaljastimilla metsiköstä... Ihme että löytyi..
      Tässäkin muija nakitti miehen tekemään lapsen, vaikka mies oli sitä mieltä, että talous kuntoon, joka meni edellisen eron takia aivan persiilleen.
      Ostivat juuri kalliin asunnon.. Mies valmistuu keväällä. Olisi halunnut ensin saada vakkariduunin jne. Täysin järkevää, mutta mamma valittanut ja monkunut ja mies antoi periksi. Odotan mielenkiinnolla sitten kun vaavi tulee sotkemaan lisää heidän tarpeeksi sekavaa elämää... Esim. aivan järkyttävää mustasukkasuutta...
      Mies nyt sitten myöntänyt, että antoi periksi, että vinkuminen yhteisestä lapsesta lakkaa..
      Tsiisus!!!
      Ei käy edes sääliksi!

      Fakta on se, että nykypäivänä odotukset niin valtavat siitä kuinka elämä sitten niin ihanaa kun pidetty ensin miljoonan häät, ostettu vähintään puolen millin talo ja sitten väännetään niitä idylliperheen kakaroita, että kyllä on niin auvoisaa ja siinä sivussa unohtuu sitten se parisuhde ja sen hoitaminen, eli ne perusasiat Ja sitten tulee se kahden millin ero... Huhuhahheijaa...

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      Tätähän minäkin olen kokoajan yrittänyt omissa kommenteissa tuoda esille, mutta on sitten leimattu ties miksi...
      Ja yleisellä tasolla, olen tehnyt myös miehelleni selväksi sen, ettei voi olettaa minun olevan "kuukauden kotirouva"- asennossa hänen tullessaan töistä kotiin... Seksi kuuluu normaaliin parisuhteeseen, sanoi kuka mitä tahansa! Molemmin puolinen kunnioitus, arvostus, pitää suhdetta yllä. Mutta onhan se jo nähty, että monelle muijalle on oletuksena, kuinka auvoisaa sitten elämä on papin aamenen jälkeen. Silloinhan se suhteen todellinen vaalimien alkaa!
      Olen todella raivoissani ja huvittuneena seurannut erään tuttava pariskunnan tohelointia. Heidän suhteensa alkoi pettämisestä, äijä eros exästään, jonka kanssa kaksi lasta. Sitten tämän uuden muijan kanssa menivät alla vuoden seurustelun jälkeen naimisiin. Exän kanssa ovat erosta asti tapelleet elatuksista ym. Uusi muija ei ole sinut näiden mukuloiden kanssa ja nyt sitten odottavat yhteistä lasta. Viikkoa ennen häitä etsittiin heidän kihlasormuksiaan metallinpaljastimilla metsiköstä... Ihme että löytyi..
      Tässäkin muija nakitti miehen tekemään lapsen, vaikka mies oli sitä mieltä, että talous kuntoon, joka meni edellisen eron takia aivan persiilleen.
      Ostivat juuri kalliin asunnon.. Mies valmistuu keväällä. Olisi halunnut ensin saada vakkariduunin jne. Täysin järkevää, mutta mamma valittanut ja monkunut ja mies antoi periksi. Odotan mielenkiinnolla sitten kun vaavi tulee sotkemaan lisää heidän tarpeeksi sekavaa elämää... Esim. aivan järkyttävää mustasukkasuutta...
      Mies nyt sitten myöntänyt, että antoi periksi, että vinkuminen yhteisestä lapsesta lakkaa..
      Tsiisus!!!
      Ei käy edes sääliksi!

      Fakta on se, että nykypäivänä odotukset niin valtavat siitä kuinka elämä sitten niin ihanaa kun pidetty ensin miljoonan häät, ostettu vähintään puolen millin talo ja sitten väännetään niitä idylliperheen kakaroita, että kyllä on niin auvoisaa ja siinä sivussa unohtuu sitten se parisuhde ja sen hoitaminen, eli ne perusasiat Ja sitten tulee se kahden millin ero... Huhuhahheijaa...

      Sinusta ei kyllä aina tahdo saada selvää, että oletko puolesta vai vastaan, mutta nyt puhut asiaa;)

      Minusta monet näistä mainitsemistasi asioista koskee molempia puolisoita. Seksihalut säilyvät taatusti kumminkin puolin paremmin, jos kumppani ei ole lihonut muodottomaksi. Nuoruuden mitoissa pysyminen on useimmille ihmisistä kovan työn takana, mutta se kannattaa silti. Siinä tuntee itsekin itsensä seksikkääksi ja pitää enemmän rakastelusta, kun vielä 45-vuotiaana on vyötärö, eikä ole tasapaksua tavaraa. Monet (ylipainoiset) naiset sanovat niin, että "kyllä parisuhteessa on paljon tärkeämpiä asioita kuin vyötärönympärys tai laittautuminen, minun mieheni rakastaa minua juuri tällaisena". Ehkäpä, mutta seksi on tunnetusti parisuhteen liima ja sille liimalle voi joku päivä tulla tarvetta...

      Tuota on paljon, että pidetään omaa puolisoa itsestäänselvänä. Tulee semmoinen olo, että onko noille ihmisille loppujen lopuksi sama kuka siinä vieressä on, kun ei siitä rakkaimmasta yritetä yhtään pitää kiinni:O

      Äänestä

    • Tämä on totta! Selsi kuuluu parisuhteeseen ja sitä tulisi saada tyydyttävä määrä. Mitä se tyydyttävä määrä sitten on, riippuu ihmisestä. Minulla vielä 40-kymppisenä tuntuu siltä, että tarvitsen seksiä joka päivä ja olenkin kuullut siitä, että olen epänormaali silloin! Olenko? Minusta mies on silloin terve, kun haluttaa ja vehje toimii. Ja tuosta ulkonäöstään huolehtimisesta sen verran, että vaikken koe narsisti olevankaan, niin luulen kelpaavani suht monelle naiselle...

      Äänestä

    Moi, elämä on elämä... Valitettavasti, tälläisiä asia joskus tapahtuu.Minunulla ollut melko sama tilanne vuosi sitten. Olen rakastanut oman miehen, mutta hän hylkäsi minua. Se ollut minulle uskimaton rasitus.Lian vaikea ollut. Onneksi, mailmassa ovat hyvät ihmiset: he paljon ovat auttaneet minua. Hyvä on, että olet kirjoittanut tänne. Voin auttaa Sinua, koska tiedän kuin kipeä nyt sinulle on, vaikkapa sanoilla. Ja toivon, että muut ihmiset auttavat sinua. Muista, että on vanhoja ystäviä ja sukulaisia. Voinia sinulle!

    Äänestä

    vaimo kieltäytyy kaikesta lasten syntymän jälkeen,käyt vieraissa ja käryät olet maailman
    suurin rikollinen.OLET PETTÄNYT VAIMOASI,mutta
    oliskohan asia niin,että vaimosi on pettänyt ja
    nöyryyttänyt sinua vuosia ellei vuosikymmeniä
    kieltäytymällä kaikesta läheisestä yhteiselosta.
    lehdistähän saa lukea uutisia,kun äijällä pää
    pettää "ilman syytä"ja ruumiita tulee.asiasta
    toiseen,mehän kestämme naisten henkisen väkival
    lan vetäytymällä omiin oloihimme asuntojemme
    syrjäisiin soppeihin,kellareihin,saunoihin,
    vinteille.siellä me katsomme silmät sameina
    kaukaisuuteen,mietimme miksi ja kenen kanssa
    menimme avioliittoon.ennenkaikkea mietimme
    kuka vei meiltä kauniin,viehättävän,rakastavan
    naisen.tilalle saimme väheksyvän,v---------n
    vaimon.vaimoni,vaimoni kuinka sinua edelleen
    rakastan ja kaipaan,mutta sinä olet niin kaukana.

    Äänestä

    • Itselläni on pitkä, hyvä ja seksirikas parisuhde, joten sikäli en tunne näitä kuvioita, mutta herää ihmetys siitä asiasta, että miksi homman pitää mennä pettämiseen asti, onko tilannetta yritetty korjata sitä ennen? Onko yritetty keskustella seksin puutteesta tai muuten kohtuuttomasta käytöksestä? Onko puolisoa varoitettu, että seksin puute saattaa ajan mittaan johtaa kiusaukseen pettää? Ei parisuhteessa kuulu mitä tahansa kestää, eikä suhteessa pitäisi olla niin, että toinen on koko ajan altavastaajana tai ruinaamassa itsestäänselviä asioita (kuten seksiä tai hellyyttä)!

      Täällä suomi24:ssä miehet kirjoittelevat paljon siitä, miten naiset käyttäytyvät perheessä kuin kuningattaret, vaativat itse kaikenlaista, mutta eivät huomioi lainkaan miehen tarpeita. Mistä sellaisia naisia sikiää? Onko kaikki mahdollisesti lähtenyt jostain pienestä asiasta, joka on jäänyt käsittelemättä ja on johtanut epäluottamukseen ja kostomentaliteettiin puolin jos toisin? Miksi naiset muuttuvat sellaisiksi suhteen vanhetessa ja mitä miehet voisivat tehdä, ettei niin kävisi? En tarkoita että se olisi miesten vika, mutta kummankin olisi varmaan syytä tarkistaa omaa käytöstään. Meillä menee varmaan siksi hyvin, kun mieheni vaatii, että kaikki pienetkin kränät selvitetään heti. Niinpä jos joku asia loukkaa tai ärsyttää, siitä keskustellaan saman päivän aikana ja aina ollaan päästy yhteisymmärrykseen (aina ei olla samaa mieltä, mutta pystytään ymmärtämään toisen näkökulma) ja otettu opiksemme. Kyllä suhteessa eläessä pitää osata myöntää, ettei itse ole täydellinen. On nöyryyttävää myöntää jos on itse tullut käyttäydyttyä vähemmän fiksusti, mutta ei se niin paha ole, jos voi luottaa siihen että rakas ei koskaan käytä toisen heikkouksia lyömäaseena. Täydellisen (eli sellaiseksi itseään luulevan) ihmisen kanssa olisi tosi karmea elää!

      Äänestä

    • mutta mukana totuudenjyväkin. Kysykääpä ukot itseltänne tuo kysymys, että kuinka moni todellakin vetäytyy asunnossaan jonnekin silmät sumeina katsomaan kaukaisuuteen? Luulen, että aika moni. Eikä monessakaan tapauksessa ole kyse siitä, että rakkaus siihen vaimoon olisi edes hiipunut, vaan siitä, että se vaimo ei enää huomaa / tarvi miestään. Tai ainakin sanoo niin...

      Äänestä

    • joensuun liisa kirjoitti:

      Itselläni on pitkä, hyvä ja seksirikas parisuhde, joten sikäli en tunne näitä kuvioita, mutta herää ihmetys siitä asiasta, että miksi homman pitää mennä pettämiseen asti, onko tilannetta yritetty korjata sitä ennen? Onko yritetty keskustella seksin puutteesta tai muuten kohtuuttomasta käytöksestä? Onko puolisoa varoitettu, että seksin puute saattaa ajan mittaan johtaa kiusaukseen pettää? Ei parisuhteessa kuulu mitä tahansa kestää, eikä suhteessa pitäisi olla niin, että toinen on koko ajan altavastaajana tai ruinaamassa itsestäänselviä asioita (kuten seksiä tai hellyyttä)!

      Täällä suomi24:ssä miehet kirjoittelevat paljon siitä, miten naiset käyttäytyvät perheessä kuin kuningattaret, vaativat itse kaikenlaista, mutta eivät huomioi lainkaan miehen tarpeita. Mistä sellaisia naisia sikiää? Onko kaikki mahdollisesti lähtenyt jostain pienestä asiasta, joka on jäänyt käsittelemättä ja on johtanut epäluottamukseen ja kostomentaliteettiin puolin jos toisin? Miksi naiset muuttuvat sellaisiksi suhteen vanhetessa ja mitä miehet voisivat tehdä, ettei niin kävisi? En tarkoita että se olisi miesten vika, mutta kummankin olisi varmaan syytä tarkistaa omaa käytöstään. Meillä menee varmaan siksi hyvin, kun mieheni vaatii, että kaikki pienetkin kränät selvitetään heti. Niinpä jos joku asia loukkaa tai ärsyttää, siitä keskustellaan saman päivän aikana ja aina ollaan päästy yhteisymmärrykseen (aina ei olla samaa mieltä, mutta pystytään ymmärtämään toisen näkökulma) ja otettu opiksemme. Kyllä suhteessa eläessä pitää osata myöntää, ettei itse ole täydellinen. On nöyryyttävää myöntää jos on itse tullut käyttäydyttyä vähemmän fiksusti, mutta ei se niin paha ole, jos voi luottaa siihen että rakas ei koskaan käytä toisen heikkouksia lyömäaseena. Täydellisen (eli sellaiseksi itseään luulevan) ihmisen kanssa olisi tosi karmea elää!

      Hyvin sanottu ja pelkkää asiaa. Taitaa vaan olla niin että vaatii uskallusta kohdata riidat ja sopia ne, kun on mukavampaa oikeassa olemisen autuus.
      Se että mistä nuo tarkoittamasi naiset tulee, niin ehkä siitä, kun omat toiveet elämästä eivät toteutuneet ja syytetään siitä miestä.
      Toinen asia mikä usein unohtuu, terve nainen ja mies haluaa seksiä, siitä kertoo kaiketi lukuisat syrjähypyt.

      Äänestä

    • Kovaa tekstiä, kirjoitti:

      mutta mukana totuudenjyväkin. Kysykääpä ukot itseltänne tuo kysymys, että kuinka moni todellakin vetäytyy asunnossaan jonnekin silmät sumeina katsomaan kaukaisuuteen? Luulen, että aika moni. Eikä monessakaan tapauksessa ole kyse siitä, että rakkaus siihen vaimoon olisi edes hiipunut, vaan siitä, että se vaimo ei enää huomaa / tarvi miestään. Tai ainakin sanoo niin...

      usein turvaudun mieheen, kysyn hölmöistäkin asioista hänen mielipidettään ym. Mies tuntee arvostusta, että välitän hänen mielipiteestään. Itselleni merkkaa myös paljon, että hän ottaa huomioon minut. Kuten ei käytä viimeistä maitotilkkaa illalla, kun tietää minun tarvitsevan sitä kahviin aamulla. Tai laittaa uuden vessapaperirullan telineeseen kun käyttää edellisen loppuun, käy kaupassa, niin kysyy tarvitsenko jotain tai tuo silloin tällöin minulle tupakkiaskin vaikken en ole sitä pyytänyt.
      Meillä meni vuosia, ennekuin esim. äitienpäivänä sain arvostusta. Hänellä kotona juostu kirvestä karkuun niin jouluna kuin muinakin pyhinä, joten se malli mikä hänelle on tullut kotoaan, on ollut täysin vastakohta sille, mihin minä olen tottunut.
      Hänellä kesti todella pitkään tajuta, että minulle kaikk tuollaiset juhlat ovat todella tärkeitä, samoin se pieni suku, äiti, veli, eno jne, lähes tulkoon kaikki kuolleet. Oma isäni samoin mieheni isä, joka kuoli oman käden kautta, ovat kuolleet jo toistakymmentä vuotta sitten. Joten meidän lapsilla ei ole kuin mummit. Isoisovanhemmat ehtivät näkemään lapsemme, kun olivat ihan pieniä.

      Kuitenkin olen nämä kaikki vuodet jaksanut olla mieheni rinnalla, hänen käydessä läpi erittäin rankkoja lapsuuden traumoja. Kaikkiin en ole ottanut kantaa, mutta sijaiskärsijänä kylläkin ollut. Siksi olen turvautunut välillä ammattiapuun. Olemme saaneet työvälineitä hoitaa suhdetta ja se on kannattanut. Ihmisellä on oikeus purkaa tunteita, mutta miten sen tekee ja miten niitä vastoinkäymisiä käsittelee, on taitolaji. Tästäkin olen aiemmin tuolla kirjoitetellut.

      Välillä olen ollut valmis heittämään pyyhkeen kehään, mutta taas se vaakakuppi on painunut sinne plussan puolelle.
      Pakotin kerran mieheni kirjoittamaan paperille minusta kaikki vittumaiset asiat ja viereen kaikki hyvät asiat lopputulos oli se, että miinus puolella oli kymmenkunta asiaa ja plussat piti jatkaa paperin toiselle puolelle. Olin otettu.
      Hänkin tajusi, että ei ne veemäiset puolet olleet edes kovin kummoisia...

      Mieheni kärsii lukihäiriöstä ja se on erittäin suuri kynnys hänelle mm. työpaikkaa hakiessa. Vaikkei se tänä päivänä ole juurikaan kummeksuttu asia, mutta sellainen henkilö, joka ei tiedä kuinka paljon se vaikuttaa kirjoittamiseen ym. ei voi käsittää minkälaisiin tilanteisiin hänkin on joutunut. Lapsena hänet leimattiin tyhmäksi!
      Mummonsa haukkui laiskaksi jne. Nyt nuorimmaisemme käy ekaa luokkaa erityisluokassa, hänen onnekseen. Kaikki lapset eivät saa tarvitsemaansa apua.
      Pojallamme on vaikeuksia äänteiden kuulemisessa, mutta on taas sitten matemaattisesti lahjakas..
      Mieheni ei saanut lapsena tarvitsemaansa tukea, vaan sitten aikuisena hakenut apua tähän.
      Äidilläni on myös samantyyppinen lukihäiriö ja silti ollut toimittaja koko ikänsä, hänestä on ollut suurta apua miehelleni.
      Meni nyt hieman asian sivusta, mutta joka tapauksessa kitetytettynä asia kaikille naisille, arvostakaa miestänne ja heidän saavutuksiaan, olkootkin muka vähäpätöisiä, nostakaa silloin tällöin sille pienelle jalustalle... (ei keittiöjakkaraa korkeammalle... hahaa!!)
      Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan!

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      usein turvaudun mieheen, kysyn hölmöistäkin asioista hänen mielipidettään ym. Mies tuntee arvostusta, että välitän hänen mielipiteestään. Itselleni merkkaa myös paljon, että hän ottaa huomioon minut. Kuten ei käytä viimeistä maitotilkkaa illalla, kun tietää minun tarvitsevan sitä kahviin aamulla. Tai laittaa uuden vessapaperirullan telineeseen kun käyttää edellisen loppuun, käy kaupassa, niin kysyy tarvitsenko jotain tai tuo silloin tällöin minulle tupakkiaskin vaikken en ole sitä pyytänyt.
      Meillä meni vuosia, ennekuin esim. äitienpäivänä sain arvostusta. Hänellä kotona juostu kirvestä karkuun niin jouluna kuin muinakin pyhinä, joten se malli mikä hänelle on tullut kotoaan, on ollut täysin vastakohta sille, mihin minä olen tottunut.
      Hänellä kesti todella pitkään tajuta, että minulle kaikk tuollaiset juhlat ovat todella tärkeitä, samoin se pieni suku, äiti, veli, eno jne, lähes tulkoon kaikki kuolleet. Oma isäni samoin mieheni isä, joka kuoli oman käden kautta, ovat kuolleet jo toistakymmentä vuotta sitten. Joten meidän lapsilla ei ole kuin mummit. Isoisovanhemmat ehtivät näkemään lapsemme, kun olivat ihan pieniä.

      Kuitenkin olen nämä kaikki vuodet jaksanut olla mieheni rinnalla, hänen käydessä läpi erittäin rankkoja lapsuuden traumoja. Kaikkiin en ole ottanut kantaa, mutta sijaiskärsijänä kylläkin ollut. Siksi olen turvautunut välillä ammattiapuun. Olemme saaneet työvälineitä hoitaa suhdetta ja se on kannattanut. Ihmisellä on oikeus purkaa tunteita, mutta miten sen tekee ja miten niitä vastoinkäymisiä käsittelee, on taitolaji. Tästäkin olen aiemmin tuolla kirjoitetellut.

      Välillä olen ollut valmis heittämään pyyhkeen kehään, mutta taas se vaakakuppi on painunut sinne plussan puolelle.
      Pakotin kerran mieheni kirjoittamaan paperille minusta kaikki vittumaiset asiat ja viereen kaikki hyvät asiat lopputulos oli se, että miinus puolella oli kymmenkunta asiaa ja plussat piti jatkaa paperin toiselle puolelle. Olin otettu.
      Hänkin tajusi, että ei ne veemäiset puolet olleet edes kovin kummoisia...

      Mieheni kärsii lukihäiriöstä ja se on erittäin suuri kynnys hänelle mm. työpaikkaa hakiessa. Vaikkei se tänä päivänä ole juurikaan kummeksuttu asia, mutta sellainen henkilö, joka ei tiedä kuinka paljon se vaikuttaa kirjoittamiseen ym. ei voi käsittää minkälaisiin tilanteisiin hänkin on joutunut. Lapsena hänet leimattiin tyhmäksi!
      Mummonsa haukkui laiskaksi jne. Nyt nuorimmaisemme käy ekaa luokkaa erityisluokassa, hänen onnekseen. Kaikki lapset eivät saa tarvitsemaansa apua.
      Pojallamme on vaikeuksia äänteiden kuulemisessa, mutta on taas sitten matemaattisesti lahjakas..
      Mieheni ei saanut lapsena tarvitsemaansa tukea, vaan sitten aikuisena hakenut apua tähän.
      Äidilläni on myös samantyyppinen lukihäiriö ja silti ollut toimittaja koko ikänsä, hänestä on ollut suurta apua miehelleni.
      Meni nyt hieman asian sivusta, mutta joka tapauksessa kitetytettynä asia kaikille naisille, arvostakaa miestänne ja heidän saavutuksiaan, olkootkin muka vähäpätöisiä, nostakaa silloin tällöin sille pienelle jalustalle... (ei keittiöjakkaraa korkeammalle... hahaa!!)
      Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan!

      tähän, että silloin on suuri todennäköisyys, että se mieskin "nostaa" naisensa siihen korokkeelle ja ottaa hänet... Jos vaan nainen antaa... ristus, kun tuntuu taas siltä, että paine kasvaa liikaa...

      Äänestä

    • joensuun liisa kirjoitti:

      Itselläni on pitkä, hyvä ja seksirikas parisuhde, joten sikäli en tunne näitä kuvioita, mutta herää ihmetys siitä asiasta, että miksi homman pitää mennä pettämiseen asti, onko tilannetta yritetty korjata sitä ennen? Onko yritetty keskustella seksin puutteesta tai muuten kohtuuttomasta käytöksestä? Onko puolisoa varoitettu, että seksin puute saattaa ajan mittaan johtaa kiusaukseen pettää? Ei parisuhteessa kuulu mitä tahansa kestää, eikä suhteessa pitäisi olla niin, että toinen on koko ajan altavastaajana tai ruinaamassa itsestäänselviä asioita (kuten seksiä tai hellyyttä)!

      Täällä suomi24:ssä miehet kirjoittelevat paljon siitä, miten naiset käyttäytyvät perheessä kuin kuningattaret, vaativat itse kaikenlaista, mutta eivät huomioi lainkaan miehen tarpeita. Mistä sellaisia naisia sikiää? Onko kaikki mahdollisesti lähtenyt jostain pienestä asiasta, joka on jäänyt käsittelemättä ja on johtanut epäluottamukseen ja kostomentaliteettiin puolin jos toisin? Miksi naiset muuttuvat sellaisiksi suhteen vanhetessa ja mitä miehet voisivat tehdä, ettei niin kävisi? En tarkoita että se olisi miesten vika, mutta kummankin olisi varmaan syytä tarkistaa omaa käytöstään. Meillä menee varmaan siksi hyvin, kun mieheni vaatii, että kaikki pienetkin kränät selvitetään heti. Niinpä jos joku asia loukkaa tai ärsyttää, siitä keskustellaan saman päivän aikana ja aina ollaan päästy yhteisymmärrykseen (aina ei olla samaa mieltä, mutta pystytään ymmärtämään toisen näkökulma) ja otettu opiksemme. Kyllä suhteessa eläessä pitää osata myöntää, ettei itse ole täydellinen. On nöyryyttävää myöntää jos on itse tullut käyttäydyttyä vähemmän fiksusti, mutta ei se niin paha ole, jos voi luottaa siihen että rakas ei koskaan käytä toisen heikkouksia lyömäaseena. Täydellisen (eli sellaiseksi itseään luulevan) ihmisen kanssa olisi tosi karmea elää!

      Hyviä kysymyksiä ja ajatuksia. Kyllä meillä on puhuttu ja paljon asiasta ja asian vierestä. Luulen vain, että suurin syy on se, että minä yksinkertaisesti haluan enempi ja se taas uskoakseni aiheutti vaimossani sellaisen tunteen, että minulla on vain seksi mielessä. Olen kyllä miljoona kertaa kysynyt häneltä toiveita seksin suhteen, olen pehmitellyt häntä päiviä, jopa viikkoja, olen hellinyt ja hoitanut... Mutta jalat eivät vain ole auenneet... En juo enkä polta, en käy baarissa tai ole väkivaltainen, teen kotitöitä enempi, kuin olisi tarpeenkaan, elätän perheeni... Enkä usko, että syy on siinäkään, että olisin ei-kiihottava, koska suoraanko sanon, niin minulla oli ennen naimisiin menoa runsaasti naisia... Ja olen huomannut myös nyt ukkomiehenä ollessani, että vastakkainen sukupuoli on toistuvasti osoittanut kiinnostusta minua kohtaan. Ja aikaisemmista naissuhteista vielä sen verran, että eipä tuota rakastelutaitoakaan ole moitittu... Niin, tiedä sitten mistä se syy johtuu? Varmasti on totta, että asiaan vaikuttaa moni seikka ja taatusti myös minä itse, mutta MINÄ EN JAKSA LÄMMITELLÄ VIIKKOJA! Tarvitsen naista joka päivä!!

      Äänestä

    • puhut viisaita kirjoitti:

      Hyviä kysymyksiä ja ajatuksia. Kyllä meillä on puhuttu ja paljon asiasta ja asian vierestä. Luulen vain, että suurin syy on se, että minä yksinkertaisesti haluan enempi ja se taas uskoakseni aiheutti vaimossani sellaisen tunteen, että minulla on vain seksi mielessä. Olen kyllä miljoona kertaa kysynyt häneltä toiveita seksin suhteen, olen pehmitellyt häntä päiviä, jopa viikkoja, olen hellinyt ja hoitanut... Mutta jalat eivät vain ole auenneet... En juo enkä polta, en käy baarissa tai ole väkivaltainen, teen kotitöitä enempi, kuin olisi tarpeenkaan, elätän perheeni... Enkä usko, että syy on siinäkään, että olisin ei-kiihottava, koska suoraanko sanon, niin minulla oli ennen naimisiin menoa runsaasti naisia... Ja olen huomannut myös nyt ukkomiehenä ollessani, että vastakkainen sukupuoli on toistuvasti osoittanut kiinnostusta minua kohtaan. Ja aikaisemmista naissuhteista vielä sen verran, että eipä tuota rakastelutaitoakaan ole moitittu... Niin, tiedä sitten mistä se syy johtuu? Varmasti on totta, että asiaan vaikuttaa moni seikka ja taatusti myös minä itse, mutta MINÄ EN JAKSA LÄMMITELLÄ VIIKKOJA! Tarvitsen naista joka päivä!!

      Kannattaisiko ottaa ne "kovat otteet" käyttöön ja kysyä vaimoltasi, miksi meni sinun kanssaan naimisiin? Onko rakkaus kuollut jo aikaa sitten ja hän tuudittautunut turvalliseen suhteeseen? Vaikuttaa siltä, että hän vain odottanut jotain tälläistä tapahtuvaksi, jotta saisi "syyn" erota, kun itse on niin paskahousu, ettei ole saanut aikaiseksi itse mitään??
      Onhan tuollainen lämmittely ja aneleminen jo aika nöyryyttävää!
      En nyt muista, mainitseinko jo aiemmin tuolla, että käyttääkö hän ehköisynä E-pillereitä? Ne voivat oikeasti viedä kaikki halut pitkäksi aikaa!
      Patti tilanne teillä, mutta jos asiat ei parane, pakkaa kamat ja muuta vaikka vuokralle hetkeksi? Saat lomaa vaimostasi ja etäisyyttä suhteeseenne.
      Saapaahan vaimosikin rauhan ja asetat jonkinlaisen takarajan, kolme kuukautta?? Jätät pallon hänelle! Meillä on vain yksi elämä, ei yhtään enempää!

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      Kannattaisiko ottaa ne "kovat otteet" käyttöön ja kysyä vaimoltasi, miksi meni sinun kanssaan naimisiin? Onko rakkaus kuollut jo aikaa sitten ja hän tuudittautunut turvalliseen suhteeseen? Vaikuttaa siltä, että hän vain odottanut jotain tälläistä tapahtuvaksi, jotta saisi "syyn" erota, kun itse on niin paskahousu, ettei ole saanut aikaiseksi itse mitään??
      Onhan tuollainen lämmittely ja aneleminen jo aika nöyryyttävää!
      En nyt muista, mainitseinko jo aiemmin tuolla, että käyttääkö hän ehköisynä E-pillereitä? Ne voivat oikeasti viedä kaikki halut pitkäksi aikaa!
      Patti tilanne teillä, mutta jos asiat ei parane, pakkaa kamat ja muuta vaikka vuokralle hetkeksi? Saat lomaa vaimostasi ja etäisyyttä suhteeseenne.
      Saapaahan vaimosikin rauhan ja asetat jonkinlaisen takarajan, kolme kuukautta?? Jätät pallon hänelle! Meillä on vain yksi elämä, ei yhtään enempää!

      vaihtoehto, mutta kyllä minä tiedän sen, että vaimoni rakastaa minua. On hän sen sanonut ihan vastikäänkin, mutta hänelle riittää, että kaikki muu on ok. Ja niin meillä onkin... Mistään ei todellakaan ole puutetta, paitsi ukolla!!!! Miksi tämän pitää olla näin s...nan vaikeaa? En minäkään halua lähteä vaimoni luota pois. Hän on upea nainen kaikinpuolin, mutta ne halut on jääneet johonkin.

      Silloin alkuaikoinahan meillä oli todella villiä ja uskomattoman mahtavaa seksiä ja ei siinä tarvinnut tai siis en ehtinyt juurikaan ehdottelemaan, kun taas mentiin. Lasten syntymät muuttivat asian päälaelleen. Ja, joo käytti hän E-pillereitä. Siis käytti silloin, kun niitä vielä tarvi. Nythän hän ei tarvi, kun eipä siellä pimpsassa ole paljon meikäläisen kalu vieraillut.

      Totta on myös se, että meillä on vain yksi elämä, mutta mitä meistä jää jäljelle? Omat lapsemme ja muistot meistä. ja siihen taas vaikuttaa eletty elämämme. Vaikka kuinka palleja kutittaa, niin täytyy pysyä kovana... Ja toivoa parempaa huomista.

      Äänestä

    • puhut viisaita kirjoitti:

      Hyviä kysymyksiä ja ajatuksia. Kyllä meillä on puhuttu ja paljon asiasta ja asian vierestä. Luulen vain, että suurin syy on se, että minä yksinkertaisesti haluan enempi ja se taas uskoakseni aiheutti vaimossani sellaisen tunteen, että minulla on vain seksi mielessä. Olen kyllä miljoona kertaa kysynyt häneltä toiveita seksin suhteen, olen pehmitellyt häntä päiviä, jopa viikkoja, olen hellinyt ja hoitanut... Mutta jalat eivät vain ole auenneet... En juo enkä polta, en käy baarissa tai ole väkivaltainen, teen kotitöitä enempi, kuin olisi tarpeenkaan, elätän perheeni... Enkä usko, että syy on siinäkään, että olisin ei-kiihottava, koska suoraanko sanon, niin minulla oli ennen naimisiin menoa runsaasti naisia... Ja olen huomannut myös nyt ukkomiehenä ollessani, että vastakkainen sukupuoli on toistuvasti osoittanut kiinnostusta minua kohtaan. Ja aikaisemmista naissuhteista vielä sen verran, että eipä tuota rakastelutaitoakaan ole moitittu... Niin, tiedä sitten mistä se syy johtuu? Varmasti on totta, että asiaan vaikuttaa moni seikka ja taatusti myös minä itse, mutta MINÄ EN JAKSA LÄMMITELLÄ VIIKKOJA! Tarvitsen naista joka päivä!!

      Tarvitset naista joka päivä? Tuo kuulostaa ikävältä vaatimukselta sellaisesta, jolla on heikompi lipido! Mikähän olisi vaimosi luontainen tarve? Mikä on minimi mihin sinä olisit valmis tyytymään? Jos vaimosi antaisi sinulle 1-2 kertaa viikossa, malttaisitko olla ruinaamatta lisää? Ehkä vaimosi on todennut, että pääsee vähemmällä, kun ei anna koskaan. Siinähän voi käydä niin, että jos hän antaisi sinulle silloin tällöin, sinä kävisit vain entistä kiihkeämmäksi...

      Monilla naisilla ja miehilläkin käy niin, että suhteen vanhetessa ei haluta ihan niin usein kuin alussa. Useimmat kyllä löytävät tasapainon seksin suhteen, vaikka halut olisivat erilaiset. Ei se ole välttämättä kivaa sille vähemmän halukkaalle osapuolellekaan. Esim. minua haluttaa kovasti vasta kun olen ollut 7-10 päivää ilman seksiä. Meillä on silti seksiä keskimäärin 2-4 kertaa viikossa, koska olen päättänyt etten kieltäydy seksistä ellei minulla ole aivan erityistä syytä siihen. Haluaisin haluta oikein tosissani monta kertaa viikossa, mutta kun ei haluta, niin minkäs sille teet... Mieheni on ihana ja huomaavainen rakastaja ja suhde kukoistaa kaikin tavoin, joten mistään sellaisesta ei ole kyse. En ole estynyt enkä suhtaudus seksiin kielteisesti. Minussa nyt vain on tällainen ominaisuus. Toistaiseksi menee hyvin, mutta en tiedä tuleeko tästä ongelma jossain vaiheessa, kun harrastan useasti seksiä, vaikka ei hirveästi teekään mieli. Kyllä sitä jollain lailla pystyy aina innostumaan kun on alkuun päästy, mutta ei se silti ole sama kuin silloin harvoin kun minä olen se joka käyn miehen kimppuun.

      Äänestä

    • wrwwrrwwwr kirjoitti:

      Tarvitset naista joka päivä? Tuo kuulostaa ikävältä vaatimukselta sellaisesta, jolla on heikompi lipido! Mikähän olisi vaimosi luontainen tarve? Mikä on minimi mihin sinä olisit valmis tyytymään? Jos vaimosi antaisi sinulle 1-2 kertaa viikossa, malttaisitko olla ruinaamatta lisää? Ehkä vaimosi on todennut, että pääsee vähemmällä, kun ei anna koskaan. Siinähän voi käydä niin, että jos hän antaisi sinulle silloin tällöin, sinä kävisit vain entistä kiihkeämmäksi...

      Monilla naisilla ja miehilläkin käy niin, että suhteen vanhetessa ei haluta ihan niin usein kuin alussa. Useimmat kyllä löytävät tasapainon seksin suhteen, vaikka halut olisivat erilaiset. Ei se ole välttämättä kivaa sille vähemmän halukkaalle osapuolellekaan. Esim. minua haluttaa kovasti vasta kun olen ollut 7-10 päivää ilman seksiä. Meillä on silti seksiä keskimäärin 2-4 kertaa viikossa, koska olen päättänyt etten kieltäydy seksistä ellei minulla ole aivan erityistä syytä siihen. Haluaisin haluta oikein tosissani monta kertaa viikossa, mutta kun ei haluta, niin minkäs sille teet... Mieheni on ihana ja huomaavainen rakastaja ja suhde kukoistaa kaikin tavoin, joten mistään sellaisesta ei ole kyse. En ole estynyt enkä suhtaudus seksiin kielteisesti. Minussa nyt vain on tällainen ominaisuus. Toistaiseksi menee hyvin, mutta en tiedä tuleeko tästä ongelma jossain vaiheessa, kun harrastan useasti seksiä, vaikka ei hirveästi teekään mieli. Kyllä sitä jollain lailla pystyy aina innostumaan kun on alkuun päästy, mutta ei se silti ole sama kuin silloin harvoin kun minä olen se joka käyn miehen kimppuun.

      todellakin harrastettiin loistavaa seksiä päivittäin ja on totta, että nälkä kasvaa syödessä, ainakin minulla. Vaimoni luontaisesta tarpeesta nykyisin en tiedä, koska emme ole päässeet keskusteluissa vielä niin pitkälle ja tuppaa tulemaan aina takapakkia... Jos hän olisi täysillä mukana ja suostuisi seksiin tuon esittämäsi 1-2 kertaa viikossa, niin tottakai olisin TYYTYVÄINEN! Sehän on kahdessa viikossa yhtä paljon kuin viimeisissä viidessä vuodessa! Totta on sekin, että alkaahan minulla tekemään mieli lisää, kun äärimmäisen harvoin minulle riittää yksi laukeaminen, vaan laukean yleensä useamman kerran ja sen se vaimokin silloin alussa sanoi yhdeksi syyksi, miksi minuun rakastui, kun tyydytän hänet kuulemma kertakaikkisesti... Jospa se todella on niin, että tässä pitää panna pallit pölkylle ja... Ihan oikiasti, mitä tässä tekee, kun hän on minulle kaikki kaikessa, mutta tämä seksipuoli tökkii pahasti? Ja vieraisiin en enää mene, vaikka kuka tarjoaisi!

      Äänestä

    Niin hän huomaa että olet valmis jo tukeutumaan vaikka ventovieraisiin asiassa.

    Aika moni täällä varmasti on kuitenkin sitä mieltä että aikuisen ihmisen elämään kuuluu myös seksi. Ja jos sitä ei saa kotoa, sen luultavasti hakee muualta, vaikkei haluaisi kumppaniaan loukatakaan. Vietti vaan on terveellä ihmisellä olemassa ja joillakin vielä erityisen vahva.

    Teillä on saattanut olla suurin ongelma juuri puhumattomuus. Jos se puoli olisi kunnossa, olisitte jo lähteneet hakemaan apua seksielämäänne, ellette olisi sitä pystyneet keskenänne ratkaisemaan.

    Yritä saada vaimosi ja muut hänen läheiset vakuuttuneeksi siitä, että haluat rakentaa suhdetta uudelleen. Varaa aika parisuhdeneuvontaan ja yritä houkutella vaimosi edes kertaistuntoon sinne. Maarittele, vakuuttele, kirjoita hänelle rakkauskirje -jotain että viesti tunteistasi menee oikeasti perille.

    Jos millään ei ole kaikua vielä kuukauden päästäkään, voi paluu olla jo vaikeaa. Saattaahan olla että vaimosi on etsinyt juuri jotain syytä päästä ikeestä ja jatkaa elämää yksin lasten kanssa. Yritä kuitenkin säilyttää häneen välit, teki kuinka tiukkaa tahansa ja vaikka hän kuinka sinua provosoisi. Haluathan kuitenkin pitää lapset lähelläsi.

    Toivottavasti saat myös tukea joltain läheiseltäsi!

    Äänestä

    • Näin teenkin koko ajan ja se puoli on kunnossa. Minulla on täysin niin omien kuin vaimon vanhempien ja sisarusten tuki puolellani. Kuitenkin se "joku" ongelma lähenee vastaustaan koko ajan. Tunnen sen. Saamari, kun en itse ois menny tekemään sitä, mitä tein!!!!

      Äänestä

    • kiitos sinulle kirjoitti:

      Näin teenkin koko ajan ja se puoli on kunnossa. Minulla on täysin niin omien kuin vaimon vanhempien ja sisarusten tuki puolellani. Kuitenkin se "joku" ongelma lähenee vastaustaan koko ajan. Tunnen sen. Saamari, kun en itse ois menny tekemään sitä, mitä tein!!!!

      Ajattele asia niin, että tilanteenne vaati juuri jotain tällaista, että ongelmanne nousee vihdoin pintaan selvitettäväksi.

      Tästä ei voi mennä kuin parempaan, vaikka taival tuskainen onkin.

      Menestystä neuvonpitoon!

      Äänestä

    • kiitos sinulle kirjoitti:

      Näin teenkin koko ajan ja se puoli on kunnossa. Minulla on täysin niin omien kuin vaimon vanhempien ja sisarusten tuki puolellani. Kuitenkin se "joku" ongelma lähenee vastaustaan koko ajan. Tunnen sen. Saamari, kun en itse ois menny tekemään sitä, mitä tein!!!!

      Vaikka en periaatteessa hyväksykään pettämistä, ehkä se oli teidän tapauksessanne ainoa tapa saada vaimo hereille. Sinä olit käsittääkseni yrittänyt selvittää tuota seksiasiaa puhumalla vaimon kanssa, mutta hän ei pystynyt tai halunnut hoitaa asiaa, ennen kuin joutui selkä seinää vasten. Fiksumpi tapa olisi tietysti ollut kertoa etukäteen, että pettäminen on kohta lähellä, jos asiat eivät tästä edisty.

      Toivottavasti villakoiran ydin paljastuu pian, että mistä kaikki on ollut kiinni!

      Äänestä

    • ei kestä kirjoitti:

      Ajattele asia niin, että tilanteenne vaati juuri jotain tällaista, että ongelmanne nousee vihdoin pintaan selvitettäväksi.

      Tästä ei voi mennä kuin parempaan, vaikka taival tuskainen onkin.

      Menestystä neuvonpitoon!

      syytän pitkälti asiasta itseäni. Asia, minkä tein on totaalisen väärin ja sitä ei saa hyväksyä! Minä en vain kestänyt enää... ymmärrät toivottavasti. Vaimoni ei sitä ymmärrä, ainakaan vielä... sanoi joku aika taaksepäin, ettei seksi saa olla pääasia... Ja aivan kuin se minulla olisi pääasia? Se vain nousee pintaan ja siitä tulee isompi asia, kuin se oikeasti onkaan.

      Totta on myös se, että tästä pääsee vain parempaan. Yritän jaksaa, vaikka kyllä tämä jo alkaa väsyttään niin henkisesti kuin fyysisestikin...

      Äänestä

    • wrwrwwwrrw kirjoitti:

      Vaikka en periaatteessa hyväksykään pettämistä, ehkä se oli teidän tapauksessanne ainoa tapa saada vaimo hereille. Sinä olit käsittääkseni yrittänyt selvittää tuota seksiasiaa puhumalla vaimon kanssa, mutta hän ei pystynyt tai halunnut hoitaa asiaa, ennen kuin joutui selkä seinää vasten. Fiksumpi tapa olisi tietysti ollut kertoa etukäteen, että pettäminen on kohta lähellä, jos asiat eivät tästä edisty.

      Toivottavasti villakoiran ydin paljastuu pian, että mistä kaikki on ollut kiinni!

      kirjoituksissa kertonutkin aika paljon. Toivon todella, että asiat järjestyy, vaikka tiedän myös sen, että vaimoni luottamus minuun on mennyt. Kova homma siinä on sitten rakentaa suhdetta uudestaan... Ja tuohon, että jos olisin sanonut, että - rakas vaimoni, olen pian siinä pisteessä, että petän pian, jos ei ala herua. Niin tunnen hänet niin hyvin, että tilanne olisi ollut silloin juuri sama, kuin nyt, paitsi ilman pettämistäni...

      Äänestä

    • olen jo aikaisemmissa kirjoitti:

      kirjoituksissa kertonutkin aika paljon. Toivon todella, että asiat järjestyy, vaikka tiedän myös sen, että vaimoni luottamus minuun on mennyt. Kova homma siinä on sitten rakentaa suhdetta uudestaan... Ja tuohon, että jos olisin sanonut, että - rakas vaimoni, olen pian siinä pisteessä, että petän pian, jos ei ala herua. Niin tunnen hänet niin hyvin, että tilanne olisi ollut silloin juuri sama, kuin nyt, paitsi ilman pettämistäni...

      piparia irronnut..... :)

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      piparia irronnut..... :)

      kuin hullu ja usein mielessä todennutkin, että kaikkea se mies tekeekin pimperon eteen. Eipä kuitenkaan ole irronnut... Toki äärimmäisen lähellä on ollut... Arvaapa mitkä paineet on taas... Mutta olen nyt jämpti ja pysyn kotona. On se vaan kuitenkin niin uskomaton homma, että kuinka voin oikein aistia sen, kuinka useampikin nainen oikein vonkaa... En tiedä näkevätkö he ilmeestäni, etten ole saanut vai mikä on syynä? Rakastan kuitenkin vaimoani yli kaiken ja hän on minulle aina ykkönen, mutta... Muuten meillä mennään kaksi askelta eteen ja yksi taakse. Mites teillä?

      Äänestä

    • Töitä olen tehnyt kirjoitti:

      kuin hullu ja usein mielessä todennutkin, että kaikkea se mies tekeekin pimperon eteen. Eipä kuitenkaan ole irronnut... Toki äärimmäisen lähellä on ollut... Arvaapa mitkä paineet on taas... Mutta olen nyt jämpti ja pysyn kotona. On se vaan kuitenkin niin uskomaton homma, että kuinka voin oikein aistia sen, kuinka useampikin nainen oikein vonkaa... En tiedä näkevätkö he ilmeestäni, etten ole saanut vai mikä on syynä? Rakastan kuitenkin vaimoani yli kaiken ja hän on minulle aina ykkönen, mutta... Muuten meillä mennään kaksi askelta eteen ja yksi taakse. Mites teillä?

      tiedä tällä hetkellä... Mulla on ilmeisesti joku kausi taas menossa, että hyvin ristiriitaiset fiilikset. Soitin tuolle nuoruuden rakkaalle eilen ja purin ahdistustani. Jäi jutut kesken, joten lupasi soittaa tänään jossain välissä uudelleen ja odotan sitä soittoa kuin kuuta nousevaa.
      Mies oli koko viikonlopun ties miss (normi juttu), meni koko viikonloppu sekasin... Perkele kun se on itsekäs. Mutta sillähän se pyhittyy kun sanoo, että lähti vähä vivusta... ja ei ole käynyt vieraissa!
      Enkä edes epäillyt saatika kysynyt moista.. joten onkohan siellä sittenkin jotain... en tiedä en.

      Viime yönä en nukkunut kun päässä jyllää vaikka mitä ja olen hukkua duuneihin. Lapset sairastellut viikon verran. Jotenkin niin ontto olo.
      Seksiä ei tee mieli... Väsyttää ja jne..
      Kyllä tämä varmasti ohi menee, mutta fiilis on jotenkin aivan paska!

      Sois toi puhelin... niin tarvii sitä ymmärrystä ja ystävällistä ääntä...
      Sellanen ikävä kaihertaa mieltä, en edes tiedä mitä varsinaisesti mitä ikävöin tällä hetkellä...
      Tää on ihan perseestä!!!!

      Mutta työt kutsuu ja jne..

      Sulle halaus ja voimia tähän päivään. Koitan kerätä itteni, että jaksaa hymyillä tämän päivän, töissä kun en halua olla naama norsunvitulla...

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      tiedä tällä hetkellä... Mulla on ilmeisesti joku kausi taas menossa, että hyvin ristiriitaiset fiilikset. Soitin tuolle nuoruuden rakkaalle eilen ja purin ahdistustani. Jäi jutut kesken, joten lupasi soittaa tänään jossain välissä uudelleen ja odotan sitä soittoa kuin kuuta nousevaa.
      Mies oli koko viikonlopun ties miss (normi juttu), meni koko viikonloppu sekasin... Perkele kun se on itsekäs. Mutta sillähän se pyhittyy kun sanoo, että lähti vähä vivusta... ja ei ole käynyt vieraissa!
      Enkä edes epäillyt saatika kysynyt moista.. joten onkohan siellä sittenkin jotain... en tiedä en.

      Viime yönä en nukkunut kun päässä jyllää vaikka mitä ja olen hukkua duuneihin. Lapset sairastellut viikon verran. Jotenkin niin ontto olo.
      Seksiä ei tee mieli... Väsyttää ja jne..
      Kyllä tämä varmasti ohi menee, mutta fiilis on jotenkin aivan paska!

      Sois toi puhelin... niin tarvii sitä ymmärrystä ja ystävällistä ääntä...
      Sellanen ikävä kaihertaa mieltä, en edes tiedä mitä varsinaisesti mitä ikävöin tällä hetkellä...
      Tää on ihan perseestä!!!!

      Mutta työt kutsuu ja jne..

      Sulle halaus ja voimia tähän päivään. Koitan kerätä itteni, että jaksaa hymyillä tämän päivän, töissä kun en halua olla naama norsunvitulla...

      oudolla päällä tosiaan. Myönnän, että minua alkoi hieman epäilyttään, että oletko etes sama ihminen, joka aikaisemmin on kirjoitellut tällä palstalla... Sitäpä en saa tietää, mutta kuulostaa nuo ongelmat olevan sinullakin ja silti hyväksyt mieheltäsi tuollaisen normikäyttäytymisen... sulla ei tee seksiä mieli ja mulla tekee aivan mielettömsät... tasan ei käy onnenlahjat. Koitahan pärjäillä!

      Äänestä

    • Oletpa hiukan kirjoitti:

      oudolla päällä tosiaan. Myönnän, että minua alkoi hieman epäilyttään, että oletko etes sama ihminen, joka aikaisemmin on kirjoitellut tällä palstalla... Sitäpä en saa tietää, mutta kuulostaa nuo ongelmat olevan sinullakin ja silti hyväksyt mieheltäsi tuollaisen normikäyttäytymisen... sulla ei tee seksiä mieli ja mulla tekee aivan mielettömsät... tasan ei käy onnenlahjat. Koitahan pärjäillä!

      ei jaksa aina olla vahva... Mä itkeskelin eilen, että miksi mun tarttee olla se vahva! Jaksaa ja kestää kaikki. Tuntuu, että jos minä romahdan, olen heikko, kaikki hajoaa ympäriltä? Ja se olisi varmasti järkytys monelle, koska kukaan ei ole minua heikkona nähnyt. Muutakuin terapeutti...
      Työhön minäkin suruni hukutan. Jotenkin inhottaa, että pitää keksiä tekemistä väkisin, jotta sais pidettyä ajatukset pois tästä ahdistuksesta. Launtaina päätin ruveta maalaamaan eteisaulaa... ja kun se oli valmis, siirryin sitten yläkertaan... illalla varmaan täytyy jatkaa. Mies sitten kankkusessaan valitti, kun maali haisee...
      vastahan tuo maalipurkki puol vuotta odottanut tuolla portaiden alla..
      Täällä palstalla saan minäkin sitten murtua ja olla heikko, kotona jos teen sen, pidetään varman hulluna! Että mikäs sille nyt tuli? Kun kaikki on niin hyvin... hyvin my ass!

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      ei jaksa aina olla vahva... Mä itkeskelin eilen, että miksi mun tarttee olla se vahva! Jaksaa ja kestää kaikki. Tuntuu, että jos minä romahdan, olen heikko, kaikki hajoaa ympäriltä? Ja se olisi varmasti järkytys monelle, koska kukaan ei ole minua heikkona nähnyt. Muutakuin terapeutti...
      Työhön minäkin suruni hukutan. Jotenkin inhottaa, että pitää keksiä tekemistä väkisin, jotta sais pidettyä ajatukset pois tästä ahdistuksesta. Launtaina päätin ruveta maalaamaan eteisaulaa... ja kun se oli valmis, siirryin sitten yläkertaan... illalla varmaan täytyy jatkaa. Mies sitten kankkusessaan valitti, kun maali haisee...
      vastahan tuo maalipurkki puol vuotta odottanut tuolla portaiden alla..
      Täällä palstalla saan minäkin sitten murtua ja olla heikko, kotona jos teen sen, pidetään varman hulluna! Että mikäs sille nyt tuli? Kun kaikki on niin hyvin... hyvin my ass!

      siihen, että vaikka mieheni on välillä mikä paska tahansa ja sitä vuosia katsonut, ei se tarkoita, että hyväksyn hänen tekemisensä.... se on sietämistä!

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      siihen, että vaikka mieheni on välillä mikä paska tahansa ja sitä vuosia katsonut, ei se tarkoita, että hyväksyn hänen tekemisensä.... se on sietämistä!

      hänessä sitten olla paljon hyvää, että siedät häntä. Hän on ilmeisesti isänä hyvä tai seksi on loistavaa tai jokin muu ominaisuus hänessä on niin paljon parempaa, että kannattaa sietää. No, asia on sinun asiasi ja ongelmat on meillä jokaisella... Toiselle taas jokin ongelma ei ole edes ongelma, kun se taas toiselle on. Ääh! Ottaa itseäkin taas niin lujaa päästä ja palle..sta.

      Äänestä

    • Töitä olen tehnyt kirjoitti:

      kuin hullu ja usein mielessä todennutkin, että kaikkea se mies tekeekin pimperon eteen. Eipä kuitenkaan ole irronnut... Toki äärimmäisen lähellä on ollut... Arvaapa mitkä paineet on taas... Mutta olen nyt jämpti ja pysyn kotona. On se vaan kuitenkin niin uskomaton homma, että kuinka voin oikein aistia sen, kuinka useampikin nainen oikein vonkaa... En tiedä näkevätkö he ilmeestäni, etten ole saanut vai mikä on syynä? Rakastan kuitenkin vaimoani yli kaiken ja hän on minulle aina ykkönen, mutta... Muuten meillä mennään kaksi askelta eteen ja yksi taakse. Mites teillä?

      Sinulla on selvästi pettäjän mieli, kaikesta katumuksestasi huolimatta. Ole varovainen, jos ihan oikeasti haluat korjata suhteesi! Totta kai jos katselet naisia himoiten, jotkut rohkeat heistä alkavat ajatella, että josko tuon kanssa voisi ruveta johonkin. Sinä olet ihan itse vastuussa siitä, minkälaisia ajatuksia päästät muhimaan päässäsi. Siitä pussien tyhjennyksestä kannattaa huolehtia ihan soolona, niin ei tule turhia kiusauksia sen tähden...

      Äänestä

    • -varovaisuutta! kirjoitti:

      Sinulla on selvästi pettäjän mieli, kaikesta katumuksestasi huolimatta. Ole varovainen, jos ihan oikeasti haluat korjata suhteesi! Totta kai jos katselet naisia himoiten, jotkut rohkeat heistä alkavat ajatella, että josko tuon kanssa voisi ruveta johonkin. Sinä olet ihan itse vastuussa siitä, minkälaisia ajatuksia päästät muhimaan päässäsi. Siitä pussien tyhjennyksestä kannattaa huolehtia ihan soolona, niin ei tule turhia kiusauksia sen tähden...

      vastuuta suhteessa??? Eli, jos vaimo pihtaa vuosi tolkulla, niin sitten rääkyy, kun mies käy vieraissa. Eikö vaimon tehtävä ole pitää mies tyytyväisenä???

      Jos oma mieheni kävisi vieraissa, syy olisi kyllä jossain muussa, kuin seksin puutteessa.
      Eli silloin hakisi jotain muuta....

      Enkä väitä nyt asiaa noin yksinkertaiseksi tai mustavalkoiseksi, perus syyhän seksin hakuun vieraissa on nimenomaan kotipuute..

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      vastuuta suhteessa??? Eli, jos vaimo pihtaa vuosi tolkulla, niin sitten rääkyy, kun mies käy vieraissa. Eikö vaimon tehtävä ole pitää mies tyytyväisenä???

      Jos oma mieheni kävisi vieraissa, syy olisi kyllä jossain muussa, kuin seksin puutteessa.
      Eli silloin hakisi jotain muuta....

      Enkä väitä nyt asiaa noin yksinkertaiseksi tai mustavalkoiseksi, perus syyhän seksin hakuun vieraissa on nimenomaan kotipuute..

      alan jo pikku hiljaa ajattelemaan niin, että se on miehen tehtävä saada nainen haluamaan itseään. Otan siis täyden syyn itselleni...

      Äänestä

    • vaikka kyllä kirjoitti:

      alan jo pikku hiljaa ajattelemaan niin, että se on miehen tehtävä saada nainen haluamaan itseään. Otan siis täyden syyn itselleni...

      ankara itselles. Onhan se nyt jumalauta vaimosikin asia yhtälailla. Miten ihmeessä voisi olla noin ykspuolista. Teidän täytyy oikeesti mennä jollekkin seksiterapeutuille... Suostuisiko lähtemään? Jossainhan vikaa on kun ei normaali seksi, edes lauantaina saunan jälkeen onnistu...

      Onko siellä taustalla mahdollisesti jotain traumoja, sellaisia mitkä saavat vaimosi noin lukkoon.

      Aiotko olla lopun ikääsi ilman seksiä????

      Tuo kaikki on jotenkin niin vääristynyttä!!!!

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      ankara itselles. Onhan se nyt jumalauta vaimosikin asia yhtälailla. Miten ihmeessä voisi olla noin ykspuolista. Teidän täytyy oikeesti mennä jollekkin seksiterapeutuille... Suostuisiko lähtemään? Jossainhan vikaa on kun ei normaali seksi, edes lauantaina saunan jälkeen onnistu...

      Onko siellä taustalla mahdollisesti jotain traumoja, sellaisia mitkä saavat vaimosi noin lukkoon.

      Aiotko olla lopun ikääsi ilman seksiä????

      Tuo kaikki on jotenkin niin vääristynyttä!!!!

      että mitä teen ja panenko ne pallini pölkylle! Olen varmasti sitten loukannut häntä niin pahasti joskus. En tiedä... Että aijonko olla ilman seksiä? Taidan kuolla, jos olen ilman...

      Äänestä

    • en tiedä kohta kirjoitti:

      että mitä teen ja panenko ne pallini pölkylle! Olen varmasti sitten loukannut häntä niin pahasti joskus. En tiedä... Että aijonko olla ilman seksiä? Taidan kuolla, jos olen ilman...

      kuole, mutta näivetyt!!!!
      Saat täältä tälle päivälle ison halauksen!!!
      Haluaisin todella olla kärpäsenä katossa....
      Jotenkin saanut sen kuvan, että vaimosi on hieman naivi.... Hänellä on pakko olla joku henkilökohtainen solmu jossakin... Eihän tuo ole normaalia... pakkohan hänenkin on se tajuta!

      En sitten tiedä, onko sun aika vaihtaa leiriä...

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      kuole, mutta näivetyt!!!!
      Saat täältä tälle päivälle ison halauksen!!!
      Haluaisin todella olla kärpäsenä katossa....
      Jotenkin saanut sen kuvan, että vaimosi on hieman naivi.... Hänellä on pakko olla joku henkilökohtainen solmu jossakin... Eihän tuo ole normaalia... pakkohan hänenkin on se tajuta!

      En sitten tiedä, onko sun aika vaihtaa leiriä...

      tieten tulllut jo selväksi, että rakastan häntä yli kaiken! Leirin vaihtaminen tarkoittaisi siis luopumista suurista asioista. Haluanko siis näivettyä, toivonko ja odotan parannusta ja sitä, että pääsen kunnolla naimaan ensinnä vuosien paineet ja sitten normalisoitumaan vai vaihdanko leiriä ja menetän kaiken muun? Isoja kysymyksiä... Ja sääliseksiäkään en halua... Ja naisen kanssa iso halaus olisi nyt todella vaarallista...

      Äänestä

    • Onhan se kirjoitti:

      tieten tulllut jo selväksi, että rakastan häntä yli kaiken! Leirin vaihtaminen tarkoittaisi siis luopumista suurista asioista. Haluanko siis näivettyä, toivonko ja odotan parannusta ja sitä, että pääsen kunnolla naimaan ensinnä vuosien paineet ja sitten normalisoitumaan vai vaihdanko leiriä ja menetän kaiken muun? Isoja kysymyksiä... Ja sääliseksiäkään en halua... Ja naisen kanssa iso halaus olisi nyt todella vaarallista...

      henkinen sellainen... :)
      En suinkaa halua sinun lankeavan uudelleen, mutta pääätöksiä sinun on tehtävä, ihan kuten vaimosikin!
      Kenenkään vieteri ei edelleenkään veny loputtomiin.

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      henkinen sellainen... :)
      En suinkaa halua sinun lankeavan uudelleen, mutta pääätöksiä sinun on tehtävä, ihan kuten vaimosikin!
      Kenenkään vieteri ei edelleenkään veny loputtomiin.

      ja et sinä varmasti edesauttaisikaan lankeamistani. Ja voihan se olla ettei se vieteri veny loputtomiin... Ois kyllä aivan MAHTAVA...

      Äänestä

    • ymmärsinhän minä kirjoitti:

      ja et sinä varmasti edesauttaisikaan lankeamistani. Ja voihan se olla ettei se vieteri veny loputtomiin... Ois kyllä aivan MAHTAVA...

      Huomenta! Olen itsekin aika paljon nyt miettinyt tätä elämään, joka kieltämättä maistuu paskalle juuri nyt! Tarvitsisin lomaa, koko perheestä, mutta sitä ei nyt voi ottaa ja talvilomahan menee lasten kanssa viihdykeitä keksien... No, kivaahan sekin on.
      Käyn ihan hirvittävää sisäistä myllerrystä, kaaosta suorastaan. Siihen vaikuttaa moni asia, enkä tässä niitä rupea erittelemään. Tämä nuoruuden ystäväni liittyy siihen hyvin pitkälle...
      Heräsin tuossa yks päivä siihen ajatukseen, että jos mieheni kävisi vieraissa, miltä se tuntuisi? Ajatus ei herättänut inhoa, vihaa, suuttumusta, ei mitään... Olin aika yllättynyt. Makoilin sängyllä ja katselin ulos, laskeskelin kirsikka puun oksia... Onkohan aika kypsä vai mikä on?? Eihän päivässä tätä selvitä, ei, mutta aika paljon olen itseäni laimin lyönyt ja uhrautunut monella tavalla. Tätäkö se on sitten kun rakkaus loppuu, tai se muuttaa muotoaan...

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      Huomenta! Olen itsekin aika paljon nyt miettinyt tätä elämään, joka kieltämättä maistuu paskalle juuri nyt! Tarvitsisin lomaa, koko perheestä, mutta sitä ei nyt voi ottaa ja talvilomahan menee lasten kanssa viihdykeitä keksien... No, kivaahan sekin on.
      Käyn ihan hirvittävää sisäistä myllerrystä, kaaosta suorastaan. Siihen vaikuttaa moni asia, enkä tässä niitä rupea erittelemään. Tämä nuoruuden ystäväni liittyy siihen hyvin pitkälle...
      Heräsin tuossa yks päivä siihen ajatukseen, että jos mieheni kävisi vieraissa, miltä se tuntuisi? Ajatus ei herättänut inhoa, vihaa, suuttumusta, ei mitään... Olin aika yllättynyt. Makoilin sängyllä ja katselin ulos, laskeskelin kirsikka puun oksia... Onkohan aika kypsä vai mikä on?? Eihän päivässä tätä selvitä, ei, mutta aika paljon olen itseäni laimin lyönyt ja uhrautunut monella tavalla. Tätäkö se on sitten kun rakkaus loppuu, tai se muuttaa muotoaan...

      mutta "kestävä ja tyytyväinen siihen olen..." Mulla ihan rehellisesti pyörii ajatukset vain yhden asian ympärillä... En voi sille nyt mitään! Pakko tehdä kohta jotain...

      Äänestä

    • mahtavuudesta tiedä kirjoitti:

      mutta "kestävä ja tyytyväinen siihen olen..." Mulla ihan rehellisesti pyörii ajatukset vain yhden asian ympärillä... En voi sille nyt mitään! Pakko tehdä kohta jotain...

      Vaikka kuinka kääntelis ja vääntelis asiaa miten päin tahansa, olen pitkään haaveillut sinkkuudesta, sellaisesta vapaasta olotilasta. Fakta on se, että vaikka lapset jäisivät minulle, olisi minulle yh:na enemmän omaa vapaa-aikaa, kun nyt, koska lapsethan olisiva vähän väliä isänsä luona. Mies on joskus ottanut asian puheeksi, että haluasi lasten asuvan vuoroviikoin minulla ja hänellä. Se ei olisi ollenkaan huono ajatus, mutta miehen erittäin hankalan vuorotyön takia se ei kyllä käytännössä onnistuisi, vaan tarvittaisiin muita järjestelyjä.

      Haaveilen omasta kodista, jossa saisin olla niinkuin itse haluan. Saisin kutsua vieraita silloin kun haluan. Mieheni inhoaa vierailuja, meille tai muualle. Hänellä ei ole sellaista sosiaalista elämänhalua, muuta kuin duunikaverit ja sitten ne ryyppykaverit, joita en tunne, enkä edes halua tuntea. Hän elää poikamieselämää, kohtelee minua kuin ilmaa reissuillansa. Se on kuluttavaa. Välillä useimmin, sitten pitää parikun kuukautta taukoa, näin on jatkunut siis 12 vuotta!

      Itse haluasin tavata ystäviäni muulloinkin kuin baarissa, joissa muutenkaan en käy kuin firman pikkujouluissa ja yhdessä käymme jossain. Hyvin harvoin, kerran kaksi vuodessa käyn ulkona ilman häntä!
      Miestäni ei jostain syystä kiinnosta, ei ole vuosiin kiinnostanu tavata tuttujaan muutoin, käydä kahvilla tai bilistä pelaamassa. Maatuu sohvalla ja nalkuttaa minun vähäisistä menoista. Työni vie paljon aikaa ja sitten kun en hänen pillinsä mukaan jaksa kökkiä kotona häntä viihdyttämässä, alkaa riita, joka saattaa jatkua viikonkin. Hoidan silti lapset ja kodinasiat 95%:sti kaiken muun ohella....
      Hänellä on vihanhallinta hakusessa, ollut jo pitkään.
      Tämä sinkkuus on kypsynyt mielessä aika ajoin, välillä jäänyt taka-alalle, sitten en saa ajatusta pois millään, kuten juuri nyt.

      Jotain muutosta on tapahduttava. Meillä seksi sujuu vaikka riidellessä, se ei ole koskaan ollut ongelma, mutta miehelläni on taipuvaisuus narsismiin, vaikkei sitä tietenkään myönnä.

      Juuri nyt ajatukset pyörii tuossa nuoruuden kaverissani, herkeämättä. Kaipaan keskusteluja hänen kanssaan... Tää on jumalauta niin raskasta, että en tiedä miten käy... Toistaiseksi pidän mölyt mahassa.. Arhg!!!

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      vastuuta suhteessa??? Eli, jos vaimo pihtaa vuosi tolkulla, niin sitten rääkyy, kun mies käy vieraissa. Eikö vaimon tehtävä ole pitää mies tyytyväisenä???

      Jos oma mieheni kävisi vieraissa, syy olisi kyllä jossain muussa, kuin seksin puutteessa.
      Eli silloin hakisi jotain muuta....

      Enkä väitä nyt asiaa noin yksinkertaiseksi tai mustavalkoiseksi, perus syyhän seksin hakuun vieraissa on nimenomaan kotipuute..

      ajatukset oli kyllä siinä, mistä sulla ei ole puutetta... Kateeksi käy, täytyy myöntää.

      Äänestä

    • No, ne mun kirjoitti:

      ajatukset oli kyllä siinä, mistä sulla ei ole puutetta... Kateeksi käy, täytyy myöntää.

      kadehdi. Jos saisin valita, olisin vaikka vuoden ilman seksiä, ettei tarttis tälläistä pitkään jatkuvaa myllerrystä käydä läpi... Tää on todella yhtä helvettiä. Viime yönä katsoin kuorsaavaa miestäni salaa ja ihmettelin itsekseni, mitä meillä on yhteisä, muuta kuin lapset ja koti... Ja olen niin vitun kyllästynyt siihen korisevaan kuorsaukseen...

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      kadehdi. Jos saisin valita, olisin vaikka vuoden ilman seksiä, ettei tarttis tälläistä pitkään jatkuvaa myllerrystä käydä läpi... Tää on todella yhtä helvettiä. Viime yönä katsoin kuorsaavaa miestäni salaa ja ihmettelin itsekseni, mitä meillä on yhteisä, muuta kuin lapset ja koti... Ja olen niin vitun kyllästynyt siihen korisevaan kuorsaukseen...

      mutta kokemuksesta tiedän, että vuosi tai siis peräti viisi lähes ilman rakastelemista, seksiä, naintia, panemista, nuss..sta, suihin...oa, ym. on TUSKAA! Ainakin minulle, joka olen mielestäni hyvin seksuaalinen ja väitän, että aika hyvin varusteltukin. Olen myös fyysisetikin vertailukelpoisessa kunnossa eli luulisin kelpaavani vaimollenikin. Ainakin muille olen kelvannut ja näyttää siltä, että vientiä olisi koko ajan, mutta... Voi kuule, kun tekisi mieli... Hyvää päiän jatkoa sulle!

      Äänestä

    • Niin, kirjoitti:

      mutta kokemuksesta tiedän, että vuosi tai siis peräti viisi lähes ilman rakastelemista, seksiä, naintia, panemista, nuss..sta, suihin...oa, ym. on TUSKAA! Ainakin minulle, joka olen mielestäni hyvin seksuaalinen ja väitän, että aika hyvin varusteltukin. Olen myös fyysisetikin vertailukelpoisessa kunnossa eli luulisin kelpaavani vaimollenikin. Ainakin muille olen kelvannut ja näyttää siltä, että vientiä olisi koko ajan, mutta... Voi kuule, kun tekisi mieli... Hyvää päiän jatkoa sulle!

      paneminen kyllä sujuu joo, mutta aika mekaanista ollut viime aikoina... Mun ajatukset harhailee siellä sun täällä ja jos totta puhutaan, vaikka seksuaalinen olen itsekkin ja voisin panna joka päivä, en jaksa enää... Mies kun ei muutu ja huomoi minua hyvin vähän... Tais viime jouluna sanoa jotain nättiä ja sekin tuli aika irvistyksen takaa...
      Nyt eilen haukkui huoraksi, kun hänellä aamulla tullut kiire kun lippis oli kadoksissa..
      Eikös suhde silloin vetele viimesiä, kun keksitään tikusta asiaa... Hän odotti siis iltaan asti kun tulin puoli 9 kotiin, että pääsis sanomaan. Tässä kohtaa huomautin, että jokainenhan sanoo niinkuin parhaaksi katsoo, asiat voi esittää niin monella eritavalla.. joten menimme riidoissa nukkumaan. Mä en jaksa tollasta kaks vuotiaan kiukuttelua. Oli siis minun vika, että lippis oli kateissa, oli jäänyt erään takin alle. Mutta minähän olen niin puusilmä ääliö, että en katsonut... Mua sit niin korpee...

      Hyvää työpäivää sullekkin! :)

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      paneminen kyllä sujuu joo, mutta aika mekaanista ollut viime aikoina... Mun ajatukset harhailee siellä sun täällä ja jos totta puhutaan, vaikka seksuaalinen olen itsekkin ja voisin panna joka päivä, en jaksa enää... Mies kun ei muutu ja huomoi minua hyvin vähän... Tais viime jouluna sanoa jotain nättiä ja sekin tuli aika irvistyksen takaa...
      Nyt eilen haukkui huoraksi, kun hänellä aamulla tullut kiire kun lippis oli kadoksissa..
      Eikös suhde silloin vetele viimesiä, kun keksitään tikusta asiaa... Hän odotti siis iltaan asti kun tulin puoli 9 kotiin, että pääsis sanomaan. Tässä kohtaa huomautin, että jokainenhan sanoo niinkuin parhaaksi katsoo, asiat voi esittää niin monella eritavalla.. joten menimme riidoissa nukkumaan. Mä en jaksa tollasta kaks vuotiaan kiukuttelua. Oli siis minun vika, että lippis oli kateissa, oli jäänyt erään takin alle. Mutta minähän olen niin puusilmä ääliö, että en katsonut... Mua sit niin korpee...

      Hyvää työpäivää sullekkin! :)

      onkin joka asiassa kaiken a ja o. Hitto, kun minä itse nautin siitä, että saan kiihdyttää naiseni jumalaisiin orkkuihin, mutta kun en pääse sitä nyt tekemään! Ja tasan ei käy onnen lahjat, kun Sinä haluat ja voit naida joka päivä! Kieltämättä herätät minussa ajatuksia, vaikka ei saisikaan...

      Äänestä

    • toisen huomioiminen kirjoitti:

      onkin joka asiassa kaiken a ja o. Hitto, kun minä itse nautin siitä, että saan kiihdyttää naiseni jumalaisiin orkkuihin, mutta kun en pääse sitä nyt tekemään! Ja tasan ei käy onnen lahjat, kun Sinä haluat ja voit naida joka päivä! Kieltämättä herätät minussa ajatuksia, vaikka ei saisikaan...

      joskus yhden aikaan, ei yksinkertaisesti huvittanut mennä miehen viereen... Mieli jonnekkin aivan muualle... Mielikuvitusmatkalle päädyin sitten ihan omankäden onneen turvautuen.. Hyvällehän sekin tuntui.. hetken... Älä kiihota itseäsi mun kirjoituksilla ja ajatuksilla... Tosin ajtuksia saa olla, ne eivät loukkaa ketään! Ja kasvaahan sitä pari senttiä pituutta, kun saa "kohteliaisuuksia".. jne.. Nyt orientoidun töihin lähtöön, paljon ajettavaa taas tänään... paska kelikin vielä, tulis jo kevät ja aurinko. Halaus! :)

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      joskus yhden aikaan, ei yksinkertaisesti huvittanut mennä miehen viereen... Mieli jonnekkin aivan muualle... Mielikuvitusmatkalle päädyin sitten ihan omankäden onneen turvautuen.. Hyvällehän sekin tuntui.. hetken... Älä kiihota itseäsi mun kirjoituksilla ja ajatuksilla... Tosin ajtuksia saa olla, ne eivät loukkaa ketään! Ja kasvaahan sitä pari senttiä pituutta, kun saa "kohteliaisuuksia".. jne.. Nyt orientoidun töihin lähtöön, paljon ajettavaa taas tänään... paska kelikin vielä, tulis jo kevät ja aurinko. Halaus! :)

      sinua! Älä kiihota itseäsi... Väkisellä noista kirjoituksistasi kiihottuu ja kasvaa... sori, kielenkäyttöni, mutta meinaa pokka pettää. Minä puolestani oisin mielelläni ollut viime yönä kärpäsenä katossa. Ja toden totta mielessäni on nyt PALJON ajatuksia! Ajahan varovasti ja pistä aina välillä ajatuksiasi tänne palstalle. Eipä tällä palstalla enää monikaan käy. Minä myönnän myös, että ajatukseni on nyt... onko ne nyt siellä autossa vai missä, en tiedä.

      Äänestä

    • Herranen aika kirjoitti:

      sinua! Älä kiihota itseäsi... Väkisellä noista kirjoituksistasi kiihottuu ja kasvaa... sori, kielenkäyttöni, mutta meinaa pokka pettää. Minä puolestani oisin mielelläni ollut viime yönä kärpäsenä katossa. Ja toden totta mielessäni on nyt PALJON ajatuksia! Ajahan varovasti ja pistä aina välillä ajatuksiasi tänne palstalle. Eipä tällä palstalla enää monikaan käy. Minä myönnän myös, että ajatukseni on nyt... onko ne nyt siellä autossa vai missä, en tiedä.

      kun autossa tullut harrastettua seksiä... pusutellut kylläkin... Ja ihan sun kiusaks laitoin... Moikka nyt ja pidähän itses kurissä!!! Mä purista rattia loppupäivän vaikka puristelisin mielummin ihan jotain muuta... esim. hampaita...

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      kun autossa tullut harrastettua seksiä... pusutellut kylläkin... Ja ihan sun kiusaks laitoin... Moikka nyt ja pidähän itses kurissä!!! Mä purista rattia loppupäivän vaikka puristelisin mielummin ihan jotain muuta... esim. hampaita...

      Nyt meni pasmat sekaisin. Koita ymmärtää, missä tilassa minä olen. Miten hitossa pidän itteni kurissa, kun härnäät tuolla lailla. Mielelläni näkisin sinut puristelemassa ihan jotain muuta, kuin rattia tai hampaita... Aarghh! Ja erittäin mielelläni olisin siellä autossa, mutta ensimmäisen siirron joutuisit sinä tekemään.

      Äänestä

    • jessus sinua kirjoitti:

      Nyt meni pasmat sekaisin. Koita ymmärtää, missä tilassa minä olen. Miten hitossa pidän itteni kurissa, kun härnäät tuolla lailla. Mielelläni näkisin sinut puristelemassa ihan jotain muuta, kuin rattia tai hampaita... Aarghh! Ja erittäin mielelläni olisin siellä autossa, mutta ensimmäisen siirron joutuisit sinä tekemään.

      lounaaseen... tulin tässä kotiin välillä, kohta jatkan taas duuneja. Pakko syödäkin välillä, ajatus juoksee paremmin...
      Ei, ei , en kiusaa enää...
      Pientä piristystä pitää olla, ei saa ottaa niin vakavasti! Vai että eka siirto mulla... tuohan kuulostaa ihan kutsulta... Mites tuohon pitäisi suhtautua...

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      piparia irronnut..... :)

      juuri niin kuin ajatuksesi ja mielesi haluaa. Voit aika lailla suoraan ne kirjoittaa tänne. Ei tarvitse teeskennellä mitään tai olla muuta kuin on. Ja ihan jopa odotan sinulta jotain ehdotusta...

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      piparia irronnut..... :)

      Älähän ahmi sitä ruokaa suuhusi kuin se olisi... Minä ainakin odotan näitä sinun viestejä jo kovasti. On jokin ilo päivässä... jatkammeko tällä palstalla tätä keskustelua vai onko jokin muu vaihtoehto? Haluatko jotain muuta vai annammeko olla?

      Äänestä

    • ja vielä kirjoitti:

      Älähän ahmi sitä ruokaa suuhusi kuin se olisi... Minä ainakin odotan näitä sinun viestejä jo kovasti. On jokin ilo päivässä... jatkammeko tällä palstalla tätä keskustelua vai onko jokin muu vaihtoehto? Haluatko jotain muuta vai annammeko olla?

      sitä viestiäs vaan lukiessa meinas mennä väärään kurkkuun..
      Tässähän tulee ihan hiki...
      Mitäs nyt meinaat mies? Suoraan asiaan vai?
      Kivaahan tämä on, mutta aikas vaarallsilla vesillä liikkuu... Keskustelussa ei mitään pahaa, vaikka sekstailtiaisiin tälleen virtuaalisesti.... Hahaa!!
      Pitäsköhän sun kaataa jäitä pöksyihin....? :)

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      sitä viestiäs vaan lukiessa meinas mennä väärään kurkkuun..
      Tässähän tulee ihan hiki...
      Mitäs nyt meinaat mies? Suoraan asiaan vai?
      Kivaahan tämä on, mutta aikas vaarallsilla vesillä liikkuu... Keskustelussa ei mitään pahaa, vaikka sekstailtiaisiin tälleen virtuaalisesti.... Hahaa!!
      Pitäsköhän sun kaataa jäitä pöksyihin....? :)

      kaataa monta kuutiollista vettä. Ihan totta, voitko kieltää ettet hieman ole kiinnostunut? Enkä tarkoita nyt mitään sekstailua suoraan tai virtuaalisesti... se on monesta asiasta kiinni... Enhän tiedä millainen oikeasti olet, etkä myöskään sinä tiedä millainen minä olen, mutta rehellisesti sinussa kiinnostaa kovasti joku... Voitko sinä kieltää sen? Mietipä ja vastaa... Luulenpa, että mietit koko ajan...

      Äänestä

    • varmaan pitäisi kirjoitti:

      kaataa monta kuutiollista vettä. Ihan totta, voitko kieltää ettet hieman ole kiinnostunut? Enkä tarkoita nyt mitään sekstailua suoraan tai virtuaalisesti... se on monesta asiasta kiinni... Enhän tiedä millainen oikeasti olet, etkä myöskään sinä tiedä millainen minä olen, mutta rehellisesti sinussa kiinnostaa kovasti joku... Voitko sinä kieltää sen? Mietipä ja vastaa... Luulenpa, että mietit koko ajan...

      Tiedostan oman olotilani ja sen vaarat. Olen hyvin tunteellinen ja myös altistun helposti, vaikka loppupeleissä pidän pään kylmänä, ainakin tähän asti onnistunut... Mehän emme tiedä toisistamme yhtikäs mitään.. Skeptiseksi olen tullut uusien tuttavuuksien kanssa, enkä reality-elämässä luota oikeestaan kehenkään. Sujuvasti kyllä tulen toimeen kaikkien kanssa, mutta niin usein mielessä käy kuinka paljon paskaa jengi puhuu.. Täällä voi avautua... Sitä en kiellä etteikö ajatus ole kiehtova.. En hirvittävästi kiihotuksia tarvitse, ajatus riittää.. visuaaliset ärsykkeet taas saa villiksi! Kosketus tekee hulluksi! Perkule, että ottaa pattiin!

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      Tiedostan oman olotilani ja sen vaarat. Olen hyvin tunteellinen ja myös altistun helposti, vaikka loppupeleissä pidän pään kylmänä, ainakin tähän asti onnistunut... Mehän emme tiedä toisistamme yhtikäs mitään.. Skeptiseksi olen tullut uusien tuttavuuksien kanssa, enkä reality-elämässä luota oikeestaan kehenkään. Sujuvasti kyllä tulen toimeen kaikkien kanssa, mutta niin usein mielessä käy kuinka paljon paskaa jengi puhuu.. Täällä voi avautua... Sitä en kiellä etteikö ajatus ole kiehtova.. En hirvittävästi kiihotuksia tarvitse, ajatus riittää.. visuaaliset ärsykkeet taas saa villiksi! Kosketus tekee hulluksi! Perkule, että ottaa pattiin!

      Olet siis jopa kiihottunut... Hmm... Paranee vain... En kiellä ettenkö minäkin olisi. Nytkin piti tulla vielä koneelle... Minäkin tiedostan vaarat, mutta kuten sanottu sinussa kiehtoo minua moni asia... Ja arvaapa tulenko minä hulluksi... Meneeköhän tämä mullakin siihen, mihin sulla eilen illalla? Täytyy ilmeisesti antaa sitten ajatusten leijailla sinne (kun tietäs mihin?) Huomiseen!

      Äänestä

    • Olin siis oikeassa kirjoitti:

      Olet siis jopa kiihottunut... Hmm... Paranee vain... En kiellä ettenkö minäkin olisi. Nytkin piti tulla vielä koneelle... Minäkin tiedostan vaarat, mutta kuten sanottu sinussa kiehtoo minua moni asia... Ja arvaapa tulenko minä hulluksi... Meneeköhän tämä mullakin siihen, mihin sulla eilen illalla? Täytyy ilmeisesti antaa sitten ajatusten leijailla sinne (kun tietäs mihin?) Huomiseen!

      Oletko nyt ajatellut sitä, kuinka ristiriitaista käytöksesi on ??? En sano, että tunteesi olisit vääriä, päinvastoin, sehän vaan osoittaa, että et ole vielä näivettynyt.... Niin paljon tulee kiehtovia ja kiinnostavia, eksoottisia asioita eteen ja sitähän tämä elämä on, yhtä vitun kamppailua. Sehän sitten vasta merkkaa jotain, millaisia päätöksiä ja ratkaisuja tekee. En minä mieti ja murehdi asioita etukäteen liikaa, tottakai tervejärkinen ihminen puntaroi ja miettii mikä on oikein ja mikä vääärin. Alitajuisesti sitä tekee varmaan koko ajan....
      Eilen kieltäydyi seksistä... Mies meni aiemmin minua sänkyyn ja jäin kattomaan vielä töllöä alakertaan. Sinä meni puolisen tuntia ja kömmin perässä. Isäntä nukkui ja kuorsasi taas jälleen kerran ja havahtui sitten jossain vaiheessa että tulin tullut vierees. Hivutti kättä peiton alla jne... Mua ei huvittanut sitten pätkääkään ja väsytti niin perkeleesti. Muutenkin mennyt rytmit ihan sekasin.. Tehnyt helvetin pitkiä päiviä pari viikkoa. Siitähän se sessio sitten alko.. Pitkitin kuulema sänkyyn menoa siksi, ettei tarttis harrastaa seksiä... Mua korpee toi mun miehen tyyli laittaa sanoja mun suuhun ja tehdä johtopäätöksiä ja vielä esittää asiat niin, että hän on oikeassa. Antaa omat vaihtoehtonsa asioille. Älytön ehdottomuus...
      Tuon syyttelyn jälkeen totesin vaan, että "sovitaan niin..." ja käänsin kylkeä. Taas sitä sietämistä!

      En halua sua tyrmätä ja dissata tai muutenkaan johtaa harhaan... Kirjoittamasi teksti on herättänyt ajatuksia... Sun kanssas varmasti vois harrastaa rivoakin seksiä.. Tiskipöydällä tai pesukoneen päällä.. Mutta voitasko ottaa aikalisä, eikä ruokita näitä ajatuksia nyt liikaa.. Eihän ne sieltä mielestä kuitenkaan mihinkään lähde..
      Mulla on nyt joku murrosvaihe menossa ja ahdistaa aivan liikaa. Töitä aivan älyttömästi ja lapsia pitää kuskata ees taas.. Mies kyllä hoiti toisen pojan harrastuksen eilen, hatun nosto sille.

      Mun tarttee nyt suunnata kohti Helsinkiä... On palaveria jne...

      Kiitos sulle sun kiehtovista sanoista.. Piristää se muakin, kun on jotain mitä odottaa...

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      Oletko nyt ajatellut sitä, kuinka ristiriitaista käytöksesi on ??? En sano, että tunteesi olisit vääriä, päinvastoin, sehän vaan osoittaa, että et ole vielä näivettynyt.... Niin paljon tulee kiehtovia ja kiinnostavia, eksoottisia asioita eteen ja sitähän tämä elämä on, yhtä vitun kamppailua. Sehän sitten vasta merkkaa jotain, millaisia päätöksiä ja ratkaisuja tekee. En minä mieti ja murehdi asioita etukäteen liikaa, tottakai tervejärkinen ihminen puntaroi ja miettii mikä on oikein ja mikä vääärin. Alitajuisesti sitä tekee varmaan koko ajan....
      Eilen kieltäydyi seksistä... Mies meni aiemmin minua sänkyyn ja jäin kattomaan vielä töllöä alakertaan. Sinä meni puolisen tuntia ja kömmin perässä. Isäntä nukkui ja kuorsasi taas jälleen kerran ja havahtui sitten jossain vaiheessa että tulin tullut vierees. Hivutti kättä peiton alla jne... Mua ei huvittanut sitten pätkääkään ja väsytti niin perkeleesti. Muutenkin mennyt rytmit ihan sekasin.. Tehnyt helvetin pitkiä päiviä pari viikkoa. Siitähän se sessio sitten alko.. Pitkitin kuulema sänkyyn menoa siksi, ettei tarttis harrastaa seksiä... Mua korpee toi mun miehen tyyli laittaa sanoja mun suuhun ja tehdä johtopäätöksiä ja vielä esittää asiat niin, että hän on oikeassa. Antaa omat vaihtoehtonsa asioille. Älytön ehdottomuus...
      Tuon syyttelyn jälkeen totesin vaan, että "sovitaan niin..." ja käänsin kylkeä. Taas sitä sietämistä!

      En halua sua tyrmätä ja dissata tai muutenkaan johtaa harhaan... Kirjoittamasi teksti on herättänyt ajatuksia... Sun kanssas varmasti vois harrastaa rivoakin seksiä.. Tiskipöydällä tai pesukoneen päällä.. Mutta voitasko ottaa aikalisä, eikä ruokita näitä ajatuksia nyt liikaa.. Eihän ne sieltä mielestä kuitenkaan mihinkään lähde..
      Mulla on nyt joku murrosvaihe menossa ja ahdistaa aivan liikaa. Töitä aivan älyttömästi ja lapsia pitää kuskata ees taas.. Mies kyllä hoiti toisen pojan harrastuksen eilen, hatun nosto sille.

      Mun tarttee nyt suunnata kohti Helsinkiä... On palaveria jne...

      Kiitos sulle sun kiehtovista sanoista.. Piristää se muakin, kun on jotain mitä odottaa...

      Jonnekin. Vai aikalisää ehdotat. Kai se oikein on sitten niin, vaikka mulla on kyllä ajatukset nyt todella ristiriitaiset. En halua sulle myöskään ongelmia, joten jään odottelemaan... Olisitpa nähnyt illalla... Ja hei, sanoit, että voisit harrastaa mun kanssa sekstailua... Et voi olla siitä varma ennen kuin näkisit minut. Annan siis mielikuvituksesi lentää... Olen kyllä aika itsevarma ettet pettyisi... Taidan vähän härnätä sinua.

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      Oletko nyt ajatellut sitä, kuinka ristiriitaista käytöksesi on ??? En sano, että tunteesi olisit vääriä, päinvastoin, sehän vaan osoittaa, että et ole vielä näivettynyt.... Niin paljon tulee kiehtovia ja kiinnostavia, eksoottisia asioita eteen ja sitähän tämä elämä on, yhtä vitun kamppailua. Sehän sitten vasta merkkaa jotain, millaisia päätöksiä ja ratkaisuja tekee. En minä mieti ja murehdi asioita etukäteen liikaa, tottakai tervejärkinen ihminen puntaroi ja miettii mikä on oikein ja mikä vääärin. Alitajuisesti sitä tekee varmaan koko ajan....
      Eilen kieltäydyi seksistä... Mies meni aiemmin minua sänkyyn ja jäin kattomaan vielä töllöä alakertaan. Sinä meni puolisen tuntia ja kömmin perässä. Isäntä nukkui ja kuorsasi taas jälleen kerran ja havahtui sitten jossain vaiheessa että tulin tullut vierees. Hivutti kättä peiton alla jne... Mua ei huvittanut sitten pätkääkään ja väsytti niin perkeleesti. Muutenkin mennyt rytmit ihan sekasin.. Tehnyt helvetin pitkiä päiviä pari viikkoa. Siitähän se sessio sitten alko.. Pitkitin kuulema sänkyyn menoa siksi, ettei tarttis harrastaa seksiä... Mua korpee toi mun miehen tyyli laittaa sanoja mun suuhun ja tehdä johtopäätöksiä ja vielä esittää asiat niin, että hän on oikeassa. Antaa omat vaihtoehtonsa asioille. Älytön ehdottomuus...
      Tuon syyttelyn jälkeen totesin vaan, että "sovitaan niin..." ja käänsin kylkeä. Taas sitä sietämistä!

      En halua sua tyrmätä ja dissata tai muutenkaan johtaa harhaan... Kirjoittamasi teksti on herättänyt ajatuksia... Sun kanssas varmasti vois harrastaa rivoakin seksiä.. Tiskipöydällä tai pesukoneen päällä.. Mutta voitasko ottaa aikalisä, eikä ruokita näitä ajatuksia nyt liikaa.. Eihän ne sieltä mielestä kuitenkaan mihinkään lähde..
      Mulla on nyt joku murrosvaihe menossa ja ahdistaa aivan liikaa. Töitä aivan älyttömästi ja lapsia pitää kuskata ees taas.. Mies kyllä hoiti toisen pojan harrastuksen eilen, hatun nosto sille.

      Mun tarttee nyt suunnata kohti Helsinkiä... On palaveria jne...

      Kiitos sulle sun kiehtovista sanoista.. Piristää se muakin, kun on jotain mitä odottaa...

      Olet nyt kyllä pannut meikäläisen mietteliääksi. Voisitko minulle sanoa, että mitä sinä haluat tai odotat? Ja todellakin onko meidän mahdollista keskustella jossain muualla kuin tällä palstalla? Hankala on olo todellakin... Vastaisit vielä, että tietäisin joko jäädyttää ajatukset tai sitten en.

      Äänestä

    • piti vielä kirjoittaa kirjoitti:

      Olet nyt kyllä pannut meikäläisen mietteliääksi. Voisitko minulle sanoa, että mitä sinä haluat tai odotat? Ja todellakin onko meidän mahdollista keskustella jossain muualla kuin tällä palstalla? Hankala on olo todellakin... Vastaisit vielä, että tietäisin joko jäädyttää ajatukset tai sitten en.

      Mites päin tässä nyt pitäs olla... Myöhästyn viel kokouksestakin, kun tälläsiä pitää funtsia...
      Kuten jo kerroin, olen hyvin varautunut uusiin ihmisiin, enkä luota kehenkään! Luotan vain yhteen ihmiseen tässä maailmassa ja se on tuo minun nuoruuden ystävä.. Toki omaan mieheenkin, mutta luottamusta on eriasteisia.. Tuohon ystävääni luotan kuin kallioon! Aviomieheen en, sillä häneenkin on tietty varauksellisuus..
      Pidetäänkö yhteyttä näin, ehkä privana jollain tapaa.. Onhan näitä kaikenmaailman sivustoja..

      Mitähän nuo tähän keskusteluun osallistuneet miettii, jos lukevat näitä neidän jatkoja... :)

      Ei mennä asioiden edelle... Kerro jotain itsestäsi, sellaista yleismaallista... Ikä ja jne..

      Nyt mun tarttee mennä, kolleega hoputtaa tossa vieressä...

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      Mites päin tässä nyt pitäs olla... Myöhästyn viel kokouksestakin, kun tälläsiä pitää funtsia...
      Kuten jo kerroin, olen hyvin varautunut uusiin ihmisiin, enkä luota kehenkään! Luotan vain yhteen ihmiseen tässä maailmassa ja se on tuo minun nuoruuden ystävä.. Toki omaan mieheenkin, mutta luottamusta on eriasteisia.. Tuohon ystävääni luotan kuin kallioon! Aviomieheen en, sillä häneenkin on tietty varauksellisuus..
      Pidetäänkö yhteyttä näin, ehkä privana jollain tapaa.. Onhan näitä kaikenmaailman sivustoja..

      Mitähän nuo tähän keskusteluun osallistuneet miettii, jos lukevat näitä neidän jatkoja... :)

      Ei mennä asioiden edelle... Kerro jotain itsestäsi, sellaista yleismaallista... Ikä ja jne..

      Nyt mun tarttee mennä, kolleega hoputtaa tossa vieressä...

      Eiköhän tässä jotain keksitä... Privana ois kyllä hyvä. Koitahan ajatella tämän paivän aikana, että miten. Sitten vasta kerron itsestäni lisää. Toivottavasti saan sinut kuitenkin mietteliääksi...

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      Mites päin tässä nyt pitäs olla... Myöhästyn viel kokouksestakin, kun tälläsiä pitää funtsia...
      Kuten jo kerroin, olen hyvin varautunut uusiin ihmisiin, enkä luota kehenkään! Luotan vain yhteen ihmiseen tässä maailmassa ja se on tuo minun nuoruuden ystävä.. Toki omaan mieheenkin, mutta luottamusta on eriasteisia.. Tuohon ystävääni luotan kuin kallioon! Aviomieheen en, sillä häneenkin on tietty varauksellisuus..
      Pidetäänkö yhteyttä näin, ehkä privana jollain tapaa.. Onhan näitä kaikenmaailman sivustoja..

      Mitähän nuo tähän keskusteluun osallistuneet miettii, jos lukevat näitä neidän jatkoja... :)

      Ei mennä asioiden edelle... Kerro jotain itsestäsi, sellaista yleismaallista... Ikä ja jne..

      Nyt mun tarttee mennä, kolleega hoputtaa tossa vieressä...

      Oon pikkuisen pettynyt, kun ei kuulu mitään... Vituttaa oikeastaan lujasti!

      Äänestä

    • Eipä kuulu mitään kirjoitti:

      Oon pikkuisen pettynyt, kun ei kuulu mitään... Vituttaa oikeastaan lujasti!

      Reilu tunti sitten tulin töistä.. Pyykkien laittoa, lasten kanssa touhunnu. Just laitettiin piirustusvälineet pussiin ja pikkuhiljaa goisaamaan...
      Eläs nyt hermoile siellä... Ja enpä tietääkseni ole tilivelvollinen... :)

      Tänään koitan mennä ajoissa nukkumaan, oli helevetin pitkä ja raskas duunipäivä. Koko viikko ollut harvinaisen työn täyteinen...

      Nyt meen vahtii noiden yksien hampaiden harjausta.

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      Reilu tunti sitten tulin töistä.. Pyykkien laittoa, lasten kanssa touhunnu. Just laitettiin piirustusvälineet pussiin ja pikkuhiljaa goisaamaan...
      Eläs nyt hermoile siellä... Ja enpä tietääkseni ole tilivelvollinen... :)

      Tänään koitan mennä ajoissa nukkumaan, oli helevetin pitkä ja raskas duunipäivä. Koko viikko ollut harvinaisen työn täyteinen...

      Nyt meen vahtii noiden yksien hampaiden harjausta.

      Kiitos, kun vastasit. Joo, et tosiaankaan ole tilivelvollinen, sori. Jotenkin vaan odotin niin postia... Aika hankala olo...

      Äänestä

    • Hmmmmmmmmmmmmmmm kirjoitti:

      Kiitos, kun vastasit. Joo, et tosiaankaan ole tilivelvollinen, sori. Jotenkin vaan odotin niin postia... Aika hankala olo...

      Tullut ajettua sellaset 400km tänään... Ympäri ämpäri Uuttamaata.. Varsinais-Suomen puolellakin tuli piipahdettua.. Nyt hetki konttorilla ja sitten tuonne ruuhkan sekaan ja kotia kohti.

      Mukavaa viikonloppua ja ensi viikkoon!
      Aika pyhittää ilta ja huominen lapsille, kun sunnuntaina töitä! :)

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      Tullut ajettua sellaset 400km tänään... Ympäri ämpäri Uuttamaata.. Varsinais-Suomen puolellakin tuli piipahdettua.. Nyt hetki konttorilla ja sitten tuonne ruuhkan sekaan ja kotia kohti.

      Mukavaa viikonloppua ja ensi viikkoon!
      Aika pyhittää ilta ja huominen lapsille, kun sunnuntaina töitä! :)

      Taidat ajaa aika paljon? Teetkö työksesi jotain myyntityötä? Yritän kuvitella, millainen ja minkä näköinen olet... Meillä edelleen sama tilanne... ilman pimperoa olen edelleen kärvistelly, muuten menee "hyvin". Ajatukset ymmärrettävästi pyörii koko ajan sekstailun ympärillä... Oon varmasti huono ihminen, kun niin ajattelen. Olen myös kovasti miettinyt tätä meidän ajatustenvaihtoa... No, hyvää viikonloppua ja toivossa on hyvä elää...!

      Äänestä

    • kiitos sinulle kirjoitti:

      Näin teenkin koko ajan ja se puoli on kunnossa. Minulla on täysin niin omien kuin vaimon vanhempien ja sisarusten tuki puolellani. Kuitenkin se "joku" ongelma lähenee vastaustaan koko ajan. Tunnen sen. Saamari, kun en itse ois menny tekemään sitä, mitä tein!!!!

      Mihinhän ne viestit katosivat...? kerroin pitkän litanian viikonlopustani ja siitä, että oli todella lähellä, että saisin lopulta pimpsaa... Homma meni kuitenkin puihin, kun mulla kuulemma seisoi liian herkästi ja kovasti. Ajattele - herkästi ja kovasti! Kuinkahan moni nainen saati mies olisi siihen tyytyväinen?!! Joo ja sain vastauksen myös siihen, että miksi hän ei ole halunnut minua - KALUNI ON KUULEMMA LIIAN ISO! Herran jestas! Voivatko nämä olla syitä? Kieltämättä olen vehkeeseeni tyytyväinen ja niin ovat olleet naiset, joiden kanssa olen ollut... ja vaimonikin ennen, mutta nythän on ollut hiljaista vuosia... Niin tässä tämä viseti lyhykäisyydessään uudestaan... Mieli tekee sinne Uudellemaalle...

      Äänestä

    • noi voihan per... kirjoitti:

      Mihinhän ne viestit katosivat...? kerroin pitkän litanian viikonlopustani ja siitä, että oli todella lähellä, että saisin lopulta pimpsaa... Homma meni kuitenkin puihin, kun mulla kuulemma seisoi liian herkästi ja kovasti. Ajattele - herkästi ja kovasti! Kuinkahan moni nainen saati mies olisi siihen tyytyväinen?!! Joo ja sain vastauksen myös siihen, että miksi hän ei ole halunnut minua - KALUNI ON KUULEMMA LIIAN ISO! Herran jestas! Voivatko nämä olla syitä? Kieltämättä olen vehkeeseeni tyytyväinen ja niin ovat olleet naiset, joiden kanssa olen ollut... ja vaimonikin ennen, mutta nythän on ollut hiljaista vuosia... Niin tässä tämä viseti lyhykäisyydessään uudestaan... Mieli tekee sinne Uudellemaalle...

      Vai että liian suuri, eikä ole sitä sitten aikasemmin sanottua! Kaikki hampaiden kiristys ja kärvistely ja minkä takia! Olisit heittänyt, että ei se ole iso, sulla on liian pieni...
      Hyvin olette kuitenkin lapsia tehneet vai onko nekin sitten jollain pipetillä siitetty??

      Minä passittaisin muijas lekuriin ja samantien leikkauspöydälle! Eihän hän voi pitää sinua omien "ongelmiensa" takia puutteessa koko loppuelämääs!

      Mulla oli tuo viime viikko aika ongelmallinen, eilen sitten sovintosekstailtiin.. Parasta on se kun äijä tietää olleensa veemäinen ja väärässä, saan sellasta suuseksiä, että oksat pois!

      Tää päivä taas mennyt pää kolmantena jalkana, just sain syötyä, eka kerta koko päivänä. Vanhempi poika jossain liesussa ja nuorempi tossa tsiigaa piirrettyjä... Isäntä iltavuorossa, joten rauhallinen ilta tulossa ja saan olla "kaukon" herra! Voin kattoo vaikka ruotsinkielisiä tekstiteeveen uutisia ihan rauhassa...

      Sun tarttee nyt pistää mietintä myssy päähän ja keksiä joku keino venyttää mammas toosa käyttökuntoon!

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      Vai että liian suuri, eikä ole sitä sitten aikasemmin sanottua! Kaikki hampaiden kiristys ja kärvistely ja minkä takia! Olisit heittänyt, että ei se ole iso, sulla on liian pieni...
      Hyvin olette kuitenkin lapsia tehneet vai onko nekin sitten jollain pipetillä siitetty??

      Minä passittaisin muijas lekuriin ja samantien leikkauspöydälle! Eihän hän voi pitää sinua omien "ongelmiensa" takia puutteessa koko loppuelämääs!

      Mulla oli tuo viime viikko aika ongelmallinen, eilen sitten sovintosekstailtiin.. Parasta on se kun äijä tietää olleensa veemäinen ja väärässä, saan sellasta suuseksiä, että oksat pois!

      Tää päivä taas mennyt pää kolmantena jalkana, just sain syötyä, eka kerta koko päivänä. Vanhempi poika jossain liesussa ja nuorempi tossa tsiigaa piirrettyjä... Isäntä iltavuorossa, joten rauhallinen ilta tulossa ja saan olla "kaukon" herra! Voin kattoo vaikka ruotsinkielisiä tekstiteeveen uutisia ihan rauhassa...

      Sun tarttee nyt pistää mietintä myssy päähän ja keksiä joku keino venyttää mammas toosa käyttökuntoon!

      Joo lapsia on tehty ja vieläpä monta. Olenhan kertonut, että alkuvuosina seksimme oli minun mielestä ja vaimon ilmeestä, ääntelystä ja käyttäytymisestä päätellen ainakin hyvää. Mutta jotain todellakin tapahtui viisi vuotta sitten.

      Ja herranen aika, kuinka haluaisin itsekin jumalaisen suihinoton! Ja äärimmäisen mielelläni sen myös antaisin naiselleni... tai sinulle...

      Minulle tuo sovintoseksi on kuin haave, unelma, joka ei koskaan toteudu. Olen siis kade sulle. Ja siitä vaimon toosan venyttämisestä en todellakaan tiedä. Kerropa sinä naisena, että onko sillä väliä, miten iso kalu on ja onko tässä kuvailemassani vehkeessä jotain, mikä ei kiinnosta tai hirvittää? Alko huolestuttaan...

      Olen 40-kymppinen ja alennun tämmöiseen tällä palstalla, mutta voin sen sulle sanoa, että kaluni on omastanikin mielestä ainakin isohko ja taatusti kova, hieman ylöspäin kaareva. Mitat juhlakunnossa riippuen mittaustavasta 22-23 cm ja ympärysmitta n. 9 cm.

      Ja todellakin nautin seksistä, ainakin silloin, kun sitä sain... Aaaaargh, kun se tuntuu ja näyttää upealta! Pelottaa ajatus heilua vain nyrkkikyllikin kanssa... Tuu auttaan!!!!

      Äänestä

    • joopasen joo kirjoitti:

      Joo lapsia on tehty ja vieläpä monta. Olenhan kertonut, että alkuvuosina seksimme oli minun mielestä ja vaimon ilmeestä, ääntelystä ja käyttäytymisestä päätellen ainakin hyvää. Mutta jotain todellakin tapahtui viisi vuotta sitten.

      Ja herranen aika, kuinka haluaisin itsekin jumalaisen suihinoton! Ja äärimmäisen mielelläni sen myös antaisin naiselleni... tai sinulle...

      Minulle tuo sovintoseksi on kuin haave, unelma, joka ei koskaan toteudu. Olen siis kade sulle. Ja siitä vaimon toosan venyttämisestä en todellakaan tiedä. Kerropa sinä naisena, että onko sillä väliä, miten iso kalu on ja onko tässä kuvailemassani vehkeessä jotain, mikä ei kiinnosta tai hirvittää? Alko huolestuttaan...

      Olen 40-kymppinen ja alennun tämmöiseen tällä palstalla, mutta voin sen sulle sanoa, että kaluni on omastanikin mielestä ainakin isohko ja taatusti kova, hieman ylöspäin kaareva. Mitat juhlakunnossa riippuen mittaustavasta 22-23 cm ja ympärysmitta n. 9 cm.

      Ja todellakin nautin seksistä, ainakin silloin, kun sitä sain... Aaaaargh, kun se tuntuu ja näyttää upealta! Pelottaa ajatus heilua vain nyrkkikyllikin kanssa... Tuu auttaan!!!!

      Itsellä kyllä vahva epäily siitä, että vaimollasi tuo "suuri kalu" on valitettavasti tekosyy..
      Nimittäin ei se yht´äkkiä liian isoksi kasva, jos aiemmin ei ole ollut ongelmia ja lapsia tehty.
      Koska saitte kuopuksenne? Viisi vuotta sitten? Synnytyksenjälkeinen masennus voi tulla vuosien viiveelläin.. ja sen tuomat oheis ongelmat. Mitäs jos hän on lesbo? Millainen kaveripiiri?
      Oletko huomanut hänen muussa käyttätymisessä mitään erikoista? Koita nyt tehdä jonkinlaista analyysia, hae tietoa! Minkälaiset menot hänellä muuten?
      Ymmärrän täysin minkälaista on olla ilman seksiä!
      Se on niin suuri osa parisuhdetta ja kuuluu normaaliin elämiseen, itse en kykenisi tuohon kuin sinä, vaikka nainen olenkin.
      Pisimmät jaksot ilman seksiä, puhutaan siis viikoista, saa nupin sekoomaan ja huonolle tuulelle! Kuinka sitten jos olisi vuosissa.. Hirveetä!
      Nyt mä riennän röihin, just saatoin nuorimmaisen koulutaksiin. Palaveria taas pukkaa.. Jatketaan...

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      Itsellä kyllä vahva epäily siitä, että vaimollasi tuo "suuri kalu" on valitettavasti tekosyy..
      Nimittäin ei se yht´äkkiä liian isoksi kasva, jos aiemmin ei ole ollut ongelmia ja lapsia tehty.
      Koska saitte kuopuksenne? Viisi vuotta sitten? Synnytyksenjälkeinen masennus voi tulla vuosien viiveelläin.. ja sen tuomat oheis ongelmat. Mitäs jos hän on lesbo? Millainen kaveripiiri?
      Oletko huomanut hänen muussa käyttätymisessä mitään erikoista? Koita nyt tehdä jonkinlaista analyysia, hae tietoa! Minkälaiset menot hänellä muuten?
      Ymmärrän täysin minkälaista on olla ilman seksiä!
      Se on niin suuri osa parisuhdetta ja kuuluu normaaliin elämiseen, itse en kykenisi tuohon kuin sinä, vaikka nainen olenkin.
      Pisimmät jaksot ilman seksiä, puhutaan siis viikoista, saa nupin sekoomaan ja huonolle tuulelle! Kuinka sitten jos olisi vuosissa.. Hirveetä!
      Nyt mä riennän röihin, just saatoin nuorimmaisen koulutaksiin. Palaveria taas pukkaa.. Jatketaan...

      Sanoisit, että onko tuo vehkeeni nyt niin poikkeuksellinen? Ahistaa! Kait se ahistas vielä enempi, jos ei seisoisi tai olisi pieni pili... Joo, en tiedä, miksi se nyt yhtäkkiä tuli ongelmaksi...? Kuopuksen syntymästä on alle 4 vuotta... siis kaksi lasta on syntynyt sen seksittömyyden aikana ( muistaakseni 5 panoa tuona aikana).

      En usko, että hän lesbokaan on... ja kaveripiiri on mielestäni normaali... Menoista kyllä voisin, jos niin haluan, tehdä jollaista lukua... Siis tiedän, että hänellä on jollain tapaa ollut toinen mies pari vuotta sitten ja sehän laukaisi myös minun käyttäytymisen...

      Joo ja HIRVEETÄ TÄMÄ ON! Kassit venyy ja paukkuu, kivistää ja kihelmöi! Jatkuva jöpötys päällä... Hulluksi tuun!

      Äänestä

    • Ottaa niin päästä kirjoitti:

      Sanoisit, että onko tuo vehkeeni nyt niin poikkeuksellinen? Ahistaa! Kait se ahistas vielä enempi, jos ei seisoisi tai olisi pieni pili... Joo, en tiedä, miksi se nyt yhtäkkiä tuli ongelmaksi...? Kuopuksen syntymästä on alle 4 vuotta... siis kaksi lasta on syntynyt sen seksittömyyden aikana ( muistaakseni 5 panoa tuona aikana).

      En usko, että hän lesbokaan on... ja kaveripiiri on mielestäni normaali... Menoista kyllä voisin, jos niin haluan, tehdä jollaista lukua... Siis tiedän, että hänellä on jollain tapaa ollut toinen mies pari vuotta sitten ja sehän laukaisi myös minun käyttäytymisen...

      Joo ja HIRVEETÄ TÄMÄ ON! Kassit venyy ja paukkuu, kivistää ja kihelmöi! Jatkuva jöpötys päällä... Hulluksi tuun!

      Siis hänellä siis ollut säpinää jonkun äijän kanssa ja sinä tunnet syyllisyyttä. Eiköhän se nyt ole parempi vaihtaa leiriä ja käyt tyhejentämässä pussis oikeen kunnolla. Mistä tiedät ettei tuo suhde ole vieläkin hengissä?? Pitääkö sun muijas sua ihan dorkana, vai?? Nyt hyvä herra nostaa kissa pöydälle ja pistät muijas oikeesti seinää vasten ja puristat siitä ulos, missä mennään!! Kyllä sua viedään ku pässiä narussa! Ei teillä todellakaan ole "kaikki hyvin"... Paas menemään nyt!

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      Siis hänellä siis ollut säpinää jonkun äijän kanssa ja sinä tunnet syyllisyyttä. Eiköhän se nyt ole parempi vaihtaa leiriä ja käyt tyhejentämässä pussis oikeen kunnolla. Mistä tiedät ettei tuo suhde ole vieläkin hengissä?? Pitääkö sun muijas sua ihan dorkana, vai?? Nyt hyvä herra nostaa kissa pöydälle ja pistät muijas oikeesti seinää vasten ja puristat siitä ulos, missä mennään!! Kyllä sua viedään ku pässiä narussa! Ei teillä todellakaan ole "kaikki hyvin"... Paas menemään nyt!

      kuin tehty. JUMALISTE, KUN TEKIS MIELI TYHJENTÄÄ NE KASSIT! Ei jäis taatusti yhteen kertaan... Mutta missä? Sun luonako?

      Olen lähes varma, että ei sillä vaimokullalla enää ole mitään vipinää... Ja usko pois, olen puristanut tietoja ja asioita sekä syitä viime vuosina paljon... Ja en todellakaan ole tyhmä. Tietäisitpä mitä teen työkseni...

      Äänestä

    • Helpommin sanottu kirjoitti:

      kuin tehty. JUMALISTE, KUN TEKIS MIELI TYHJENTÄÄ NE KASSIT! Ei jäis taatusti yhteen kertaan... Mutta missä? Sun luonako?

      Olen lähes varma, että ei sillä vaimokullalla enää ole mitään vipinää... Ja usko pois, olen puristanut tietoja ja asioita sekä syitä viime vuosina paljon... Ja en todellakaan ole tyhmä. Tietäisitpä mitä teen työkseni...

      on arvata, ellet sitten ole polliisi tai juristi tai yksityisetsivä... No jos ei kuitenkaan mun luona, isäntä ei varmaan tykkäis kauheesti ajatuksesta...
      Mä en osaa sanoa tässä vaiheessä enää oikeestaan mitään.. Vaihtoehtoja on paljon, itse sun tilanteessa ottaisin vuokrakämpän ja muuttaisin evakkoon joksikin aikaa... Jos ei muijallas tule ikävä, niin mitä sitä sitten rypistelee ku on jo housuissa... Päätöksiähän sun on tehtävä, ainahan voi palata yhteen, mutta minä en enää sun asemassas antais muijalle kauheesti vaihtoehtoja! Kuuntele hyvä miäs järjen ääntä... vaikka se hetkellisesti oliskin valahtanut palleihin...

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      on arvata, ellet sitten ole polliisi tai juristi tai yksityisetsivä... No jos ei kuitenkaan mun luona, isäntä ei varmaan tykkäis kauheesti ajatuksesta...
      Mä en osaa sanoa tässä vaiheessä enää oikeestaan mitään.. Vaihtoehtoja on paljon, itse sun tilanteessa ottaisin vuokrakämpän ja muuttaisin evakkoon joksikin aikaa... Jos ei muijallas tule ikävä, niin mitä sitä sitten rypistelee ku on jo housuissa... Päätöksiähän sun on tehtävä, ainahan voi palata yhteen, mutta minä en enää sun asemassas antais muijalle kauheesti vaihtoehtoja! Kuuntele hyvä miäs järjen ääntä... vaikka se hetkellisesti oliskin valahtanut palleihin...

      Luultavasti se vähäinenkin järki, mikä minulla on ollut, on todellakin valunut palleihin. En tarkoittanutkaan sun kämpässä, vaan onhan niitä paikkoja, jos haluaa löytää. Kiinnostasko? Ennen sitä meidän pitää kyllä kirjoitella kahden kesken. Älä käsitä väärin. Haluan vain tietää kantasi, että haluatko viedä tätä asiaa pidemmälle vai et? Luottamuksen tulee olla 100% ja siksi privaattikeskustelu on tarpeen. Siis pallit eikun pallo on sulla...

      Äänestä

    • Auts!! kirjoitti:

      Luultavasti se vähäinenkin järki, mikä minulla on ollut, on todellakin valunut palleihin. En tarkoittanutkaan sun kämpässä, vaan onhan niitä paikkoja, jos haluaa löytää. Kiinnostasko? Ennen sitä meidän pitää kyllä kirjoitella kahden kesken. Älä käsitä väärin. Haluan vain tietää kantasi, että haluatko viedä tätä asiaa pidemmälle vai et? Luottamuksen tulee olla 100% ja siksi privaattikeskustelu on tarpeen. Siis pallit eikun pallo on sulla...

      Kuten jo aiemmin tullut mainittua, suhtaudun hyvin skeptisesti vieraisiin. Olen jo yhden terroristin kanssa joutunut menemään käräjille asti, onneksi laki oli minun puolellani... Nyt odottelen sitten valtionkonttorilta korvaksia. Vakuutus onneksi kattoi minun oikeuskuluni, mutta yli vuoden projekti oli, eikä edes lähestymiskielto auttanut tässä tapauksessa, onneksi oli sen verran taukki, että meni sitä sitten rikkomaan... Mutta se on nyt onneksi kuopattu asia. Aiheutti vaan todella syviä traumoja, sotki mukaan ventovieraitakin ihmisiä, koko perheen.
      Toivottavasti ymmärrät, etten todellakaan lähde hetken mielijohteesta mihinkään mukaan!

      Uskon, ettei kukaan syntyessään ole paha, mutta joistakin ihmisistä sitä hyvää on hyvin vaikea löytää...
      Ja minun luottamuksen kun kerran menettää...
      En myöskään usko, että joka asiassa aina tarvitsee tai pidä antaa toista mahdollisuutta.

      Voin melkein kuulla sun "kärvistelyn" äänet tänne asti. Vaikuttaa siltä olet todella kypsää kauraa.. Ja valmis mihin vain.. mitä nyt muistele nuita alkupään tekstejä, olet aikaslailla kelkkas kääntänyt, mitä tuohon pettämispolitiikkaan tulee..
      Mä täällä pompottelen palleja.. palloa tovin, palaillaan.. mun tarttee jatkaa duuneja!

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      Kuten jo aiemmin tullut mainittua, suhtaudun hyvin skeptisesti vieraisiin. Olen jo yhden terroristin kanssa joutunut menemään käräjille asti, onneksi laki oli minun puolellani... Nyt odottelen sitten valtionkonttorilta korvaksia. Vakuutus onneksi kattoi minun oikeuskuluni, mutta yli vuoden projekti oli, eikä edes lähestymiskielto auttanut tässä tapauksessa, onneksi oli sen verran taukki, että meni sitä sitten rikkomaan... Mutta se on nyt onneksi kuopattu asia. Aiheutti vaan todella syviä traumoja, sotki mukaan ventovieraitakin ihmisiä, koko perheen.
      Toivottavasti ymmärrät, etten todellakaan lähde hetken mielijohteesta mihinkään mukaan!

      Uskon, ettei kukaan syntyessään ole paha, mutta joistakin ihmisistä sitä hyvää on hyvin vaikea löytää...
      Ja minun luottamuksen kun kerran menettää...
      En myöskään usko, että joka asiassa aina tarvitsee tai pidä antaa toista mahdollisuutta.

      Voin melkein kuulla sun "kärvistelyn" äänet tänne asti. Vaikuttaa siltä olet todella kypsää kauraa.. Ja valmis mihin vain.. mitä nyt muistele nuita alkupään tekstejä, olet aikaslailla kelkkas kääntänyt, mitä tuohon pettämispolitiikkaan tulee..
      Mä täällä pompottelen palleja.. palloa tovin, palaillaan.. mun tarttee jatkaa duuneja!

      Todellakin olen hyvinkin kypsä! En tiiä, v***taa niin! Et vastannut kysymykseeni... Ja olenhan sanonut monta kertaa suhteeni vaimooni. Vain yksi asia klikkaa ja silloin siitä tulee suuri asia!

      Äänestä

    • Kypsää kauraa joo kirjoitti:

      Todellakin olen hyvinkin kypsä! En tiiä, v***taa niin! Et vastannut kysymykseeni... Ja olenhan sanonut monta kertaa suhteeni vaimooni. Vain yksi asia klikkaa ja silloin siitä tulee suuri asia!

      Jessss!!! Nyt on sitten pantu ja naitu edestä, takaa, päältä, alta, seisten, saunassa, sängyssä, pöydällä, lattialla, autotallissa... Kalua ja pimpsaa on nuoltu ja imetty posket tötteröllä... Nesteitä on lennätetty kiitettävästi!

      Äänestä

    • Nonnniin kirjoitti:

      Jessss!!! Nyt on sitten pantu ja naitu edestä, takaa, päältä, alta, seisten, saunassa, sängyssä, pöydällä, lattialla, autotallissa... Kalua ja pimpsaa on nuoltu ja imetty posket tötteröllä... Nesteitä on lennätetty kiitettävästi!

      Dodii!!! Syötitkä muijalles jotain nappeja vai juotitko taikajuomaa???

      Itse rättiviikko menossa, joten nyt ollut hiljaista sillä rintamalla pari päivää.. Justiinsa kotiuduin Tukholmasta! Siellä oli niin kevät, että!
      Oltiin ihan koko perhe ja oli kiva reissu, lapset tykkäs kovasti. Isäntä makaa nyt kankkusessa...
      Normi juttu!

      Mutta onnittelut flaksista, pidetään lippu korkeella, ettei seuraavaa kertaa tarttis odottaa taas viittä vuotta!!!

      Täytyy pikkasen tehdä töitä taasen, palaamisiin!!! :)

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      Dodii!!! Syötitkä muijalles jotain nappeja vai juotitko taikajuomaa???

      Itse rättiviikko menossa, joten nyt ollut hiljaista sillä rintamalla pari päivää.. Justiinsa kotiuduin Tukholmasta! Siellä oli niin kevät, että!
      Oltiin ihan koko perhe ja oli kiva reissu, lapset tykkäs kovasti. Isäntä makaa nyt kankkusessa...
      Normi juttu!

      Mutta onnittelut flaksista, pidetään lippu korkeella, ettei seuraavaa kertaa tarttis odottaa taas viittä vuotta!!!

      Täytyy pikkasen tehdä töitä taasen, palaamisiin!!! :)

      missä luuraat... Joo, ei tarvinnu syöttää muuta kuin m***naa! Nyt on sitten miestä viety joka päivä!!! Onhan mahtava homma... Vaikea keksiä mahtavempaa tekemistä. Hiukan harmittaa ettet ollut kiinnostunut kirjoittamaan privana vai oletko?

      Äänestä

    • ajattelinkin, että kirjoitti:

      missä luuraat... Joo, ei tarvinnu syöttää muuta kuin m***naa! Nyt on sitten miestä viety joka päivä!!! Onhan mahtava homma... Vaikea keksiä mahtavempaa tekemistä. Hiukan harmittaa ettet ollut kiinnostunut kirjoittamaan privana vai oletko?

      Jotta privailu onnistuis, tarttis olla anonyymi osote ja mulla ei ole sellasta tällä hetkellä. Onko ehdotuksia???

      Mun pakko vielä tässä painottaa, että ymmärrätkö oikeesti ja todella, minkälaisen yli vuoden helvetin kävin läpi, sen häirikön kanssa, joten mulla aivan valtava kynnys alkaa privailemaan. Koitappa olla vuos nukkumatta ja läheisin keskustelukumppani on poliisi...
      Enkä ole läheskään toipunut kaikista muista traumoista....

      Saisko tässä vaiheessa udella, että miten sun muijas pää yht´äkkiä käänty noin totaalisesti, viimeisin tekosyyhän oli sen koko???

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      Jotta privailu onnistuis, tarttis olla anonyymi osote ja mulla ei ole sellasta tällä hetkellä. Onko ehdotuksia???

      Mun pakko vielä tässä painottaa, että ymmärrätkö oikeesti ja todella, minkälaisen yli vuoden helvetin kävin läpi, sen häirikön kanssa, joten mulla aivan valtava kynnys alkaa privailemaan. Koitappa olla vuos nukkumatta ja läheisin keskustelukumppani on poliisi...
      Enkä ole läheskään toipunut kaikista muista traumoista....

      Saisko tässä vaiheessa udella, että miten sun muijas pää yht´äkkiä käänty noin totaalisesti, viimeisin tekosyyhän oli sen koko???

      todellista syytä vaimon mielen kääntymiseen. Tiedä sitten onko se lopullisesti kääntynyt. Illalla taas hirveä riitä, joka jatkui aamulla. Kokemuksesta tiedän, että edessä taas kuukausia ilman... Eihän tämä ole oikeaa elämää?! Ja kuten sanoin aikaisemminkin, että suhteemme alussa se kalun koko oli pikemminkin kiihoke... Hitto, kun taas en tiedä mistään mitään.

      Anonyymin osoitteenhan saat helposti. Minä ottaisin sen myös. Jompi kumpi ilmoittaisi sen toiselle ja siitähän se lähtisi. Pakko meidän olisi kuitenkin jonkin verran jo alussa luottaa toisiimme. Kysyin sulta, että uskallatko haluta?

      Äänestä

    Oli aika hektinen viikonloppu... Koneellakaan kerennyt käymään, tuli hieman tuossa lauantaina juhlittua...
    Kieltämättä olo on kuin seinän ja tapetin välissä, järki takoo takaraivossa... Mutta mitenkäs kävikään uteliaalle kissalle...?
    Keräänkö rohkeutta vai annako olla?
    Kynnys on jumalattoman korkea, enkä halua satuttaa itseäni enää yhtään!

    Mitenkäs sun viikonloppu meni, jatkuuko riitely vai onko piparia tullut lisää...

    Saako vielä armonaikaa vai...

    Äänestä

    • Mitäs se sun järki takoo? En voi muuta sulle tässä vaiheessa sanoa kuin, että en kyllä halua satuttaa sinua millään tavalla. Se sinun täytyy ensiksi uskoa. Ja totta totisesti rohkeutta tarvitsemme molemmat.

      Viikonloppu oli taas yhtä helvettiä! Ja, kuten sanoin piparia ei tule pitkiin aikoihin! Ja, jos armonaikapyyntösi tarkoittaa sitä anonyyminä kirjoittelua, niin totta kai saat. Mulla olis kyllä paljon asiaa, muttei niitä tänne viitti kirjoitella... Pall*(t) on sulla...

      Äänestä

    • Vai juhlittua?? kirjoitti:

      Mitäs se sun järki takoo? En voi muuta sulle tässä vaiheessa sanoa kuin, että en kyllä halua satuttaa sinua millään tavalla. Se sinun täytyy ensiksi uskoa. Ja totta totisesti rohkeutta tarvitsemme molemmat.

      Viikonloppu oli taas yhtä helvettiä! Ja, kuten sanoin piparia ei tule pitkiin aikoihin! Ja, jos armonaikapyyntösi tarkoittaa sitä anonyyminä kirjoittelua, niin totta kai saat. Mulla olis kyllä paljon asiaa, muttei niitä tänne viitti kirjoitella... Pall*(t) on sulla...

      juuh, oli vähän isommat kekkerit...
      Mä nyt pall*ttelen täällä hetkosen...

      Lähetän ton nuoremman kouluun ja sit pitäis siivota auto, kun lauantaisen bileyksen jälkeen kaara muistuttaa kaatopaikkaa... jäk!
      Ja mennä palauttamaan avainta.. Millään ei jaksais ajaa, vaikkei varsinaista kankkusta olekaan, mutta kun tullut valvottua. Eipä silti, ryypättyä tuli!

      Mulla oli pieni aamu "jöpötys", miten sen nyt naisellisesti ilmoittaa... hahaa!! Ja nyt on sit raukee ja flegu, täytyy juoda viel pari mukia kahvia, niin eiköhän se kone lähde käyntiin

      Nyt täytyy rientää.... kohta taas maisemissa!

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      juuh, oli vähän isommat kekkerit...
      Mä nyt pall*ttelen täällä hetkosen...

      Lähetän ton nuoremman kouluun ja sit pitäis siivota auto, kun lauantaisen bileyksen jälkeen kaara muistuttaa kaatopaikkaa... jäk!
      Ja mennä palauttamaan avainta.. Millään ei jaksais ajaa, vaikkei varsinaista kankkusta olekaan, mutta kun tullut valvottua. Eipä silti, ryypättyä tuli!

      Mulla oli pieni aamu "jöpötys", miten sen nyt naisellisesti ilmoittaa... hahaa!! Ja nyt on sit raukee ja flegu, täytyy juoda viel pari mukia kahvia, niin eiköhän se kone lähde käyntiin

      Nyt täytyy rientää.... kohta taas maisemissa!

      Vai "jöpötys"... Saitkos helpotusta "kutkaan"? Ilmeisestu sait, kun nyt on raukee olo... Mulla on kuule miehekäs jöpötys joka aamu... Joku on joskus jossain sanonutkin, että se kun katoaa mieheltä, niin ei mene enää kauan haluttomuuteen tai kalun pehmenemiseen. Tiedä häntä. Mutta ei sen puoleen minua kyllä vitu***aa suunnattomasti, kun halut on kovat ja sitten ei saa. Alavatsan kivistys ja pussien tiukkuus käy usein sietämättömäksi ja silloin täytyy turvata oman käden onneen... Kerros itsestäs jotain?

      Äänestä

    • Jaahanssss kirjoitti:

      Vai "jöpötys"... Saitkos helpotusta "kutkaan"? Ilmeisestu sait, kun nyt on raukee olo... Mulla on kuule miehekäs jöpötys joka aamu... Joku on joskus jossain sanonutkin, että se kun katoaa mieheltä, niin ei mene enää kauan haluttomuuteen tai kalun pehmenemiseen. Tiedä häntä. Mutta ei sen puoleen minua kyllä vitu***aa suunnattomasti, kun halut on kovat ja sitten ei saa. Alavatsan kivistys ja pussien tiukkuus käy usein sietämättömäksi ja silloin täytyy turvata oman käden onneen... Kerros itsestäs jotain?

      pientä... No senhän jo tiedät, että ajan paljon autoa. Kuuluu toimenkuvaan... joskin se on hyvin laaja. Ammattiani en voi kertoa tässä, sen verran pienet piirit... tumma, tulinen, ruskeat silmät ja strategiset mitat: normaali! Mitä nyt muutamat liikakilot, jotka sitkeesti raahautuu mukana.
      Olen tanssinut koko ikäni, erilaisissa kokoonpanoissa, opettanutkin. Rakastan musiikkia ja elokuvia... kotikirjastossa on dvd:tä nyt n. 600...
      Luen kirjoja laidasta laitaan, sillon kun kerkiää. Mies ei kirjallisuuden päälle ymmärrä mitään...

      Lapsia on siis kaksi.. lisää ei tule. Nyt sellainen elämänvaihe, että kaikki alkaa helpottamaan. Pojat pärjää jo kaksisteen ja kauppareissutkin on taivaallisia, kun pääsee yksin...

      Työt vie paljon aikaa, onneksi voin tehdä niitä kotoa käsin. Tänään illalla yksi keikka, mutta konttorilla ei tartte käydä.

      Mulla on kaksi pidempää suhdetta ollut ennen nykyistä ja niistä molemmista jäi paskaa käteen ja reippaasti. Lättyyn on tullut ja jne... Alotin vakavan seurustelun jo nuorena... Eikä sillon oma ikäluokka kiinnostanut, joten eka boyfrendi olikin 4 vuotta vanhempi.. Pojat kun laahaa hieman perässä.. :)

      Opiskeltu on kaupallista alaa, hoitoalalta yksi ammattitutkinto, alalla olin n. 7 vuotta, mutta se ei ollut mun juttu ollenkaan. Nyt olen unelma-ammatissani, luulisin. On mulla unelmia ja firman laittaisin pystyyn, mutta se mitä haluan vaatis sellaset investoinnit, etten halua laittaa henkilökohtasta omaisuutta siihen kiinni, vaikkei sitä nyt ole kun tää rivari....
      Mies ei ollenkaan tue mun unelmiani sillä saralla... Laiska paska kun on ja minä taas yrittäjä-luonne!

      Niin ja ikää kohta 34...

      Sun vuoro...

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      pientä... No senhän jo tiedät, että ajan paljon autoa. Kuuluu toimenkuvaan... joskin se on hyvin laaja. Ammattiani en voi kertoa tässä, sen verran pienet piirit... tumma, tulinen, ruskeat silmät ja strategiset mitat: normaali! Mitä nyt muutamat liikakilot, jotka sitkeesti raahautuu mukana.
      Olen tanssinut koko ikäni, erilaisissa kokoonpanoissa, opettanutkin. Rakastan musiikkia ja elokuvia... kotikirjastossa on dvd:tä nyt n. 600...
      Luen kirjoja laidasta laitaan, sillon kun kerkiää. Mies ei kirjallisuuden päälle ymmärrä mitään...

      Lapsia on siis kaksi.. lisää ei tule. Nyt sellainen elämänvaihe, että kaikki alkaa helpottamaan. Pojat pärjää jo kaksisteen ja kauppareissutkin on taivaallisia, kun pääsee yksin...

      Työt vie paljon aikaa, onneksi voin tehdä niitä kotoa käsin. Tänään illalla yksi keikka, mutta konttorilla ei tartte käydä.

      Mulla on kaksi pidempää suhdetta ollut ennen nykyistä ja niistä molemmista jäi paskaa käteen ja reippaasti. Lättyyn on tullut ja jne... Alotin vakavan seurustelun jo nuorena... Eikä sillon oma ikäluokka kiinnostanut, joten eka boyfrendi olikin 4 vuotta vanhempi.. Pojat kun laahaa hieman perässä.. :)

      Opiskeltu on kaupallista alaa, hoitoalalta yksi ammattitutkinto, alalla olin n. 7 vuotta, mutta se ei ollut mun juttu ollenkaan. Nyt olen unelma-ammatissani, luulisin. On mulla unelmia ja firman laittaisin pystyyn, mutta se mitä haluan vaatis sellaset investoinnit, etten halua laittaa henkilökohtasta omaisuutta siihen kiinni, vaikkei sitä nyt ole kun tää rivari....
      Mies ei ollenkaan tue mun unelmiani sillä saralla... Laiska paska kun on ja minä taas yrittäjä-luonne!

      Niin ja ikää kohta 34...

      Sun vuoro...

      Hmm... Tumma ja tulinen... ruskeat silmät... Yritän nähdä sinut, mutta en saa vielä ajatuksista kiinni... Kuulostaa, että olet upean näköinen, kun tanssitkin (siitä tietysti muodostuu tietty stereotypia).

      Minäkään en voi kertoa sulle ammattiani, mutta sen voin sanoa, että olen johtotehtävissä ja minulla on kohtuullisen paljon alaisia. Yliopistotutkintoja on takana kaksi (en uskalla vielä kertoa mistä). Olen työskennelllyt myös kansainvälisissä tehtävissä.

      Lapsia on monta... Harrastan paljon kaikenlaista, joista kerron privana sulle tarkemmin. Liikuntaa kylläkin tosi paljon ja olen menestynytkin SM-tasolla useammassa lajissa ja kansainvälisesti olen kouluttanut erästä lajia...

      Naisia minulla on ollut "aika paljon" silloin nuorempana, mutta nyt oli 15 vuotta vain vaimo, jota sitten petin, kuten tiedät...

      Olen tekevä ihminen. Ikää nelisenkymmentä, harteikas, tumma, rauhallinen...

      Heitäs itstäs lisää...

      Äänestä

    • Aika hyvin kerroit kirjoitti:

      Hmm... Tumma ja tulinen... ruskeat silmät... Yritän nähdä sinut, mutta en saa vielä ajatuksista kiinni... Kuulostaa, että olet upean näköinen, kun tanssitkin (siitä tietysti muodostuu tietty stereotypia).

      Minäkään en voi kertoa sulle ammattiani, mutta sen voin sanoa, että olen johtotehtävissä ja minulla on kohtuullisen paljon alaisia. Yliopistotutkintoja on takana kaksi (en uskalla vielä kertoa mistä). Olen työskennelllyt myös kansainvälisissä tehtävissä.

      Lapsia on monta... Harrastan paljon kaikenlaista, joista kerron privana sulle tarkemmin. Liikuntaa kylläkin tosi paljon ja olen menestynytkin SM-tasolla useammassa lajissa ja kansainvälisesti olen kouluttanut erästä lajia...

      Naisia minulla on ollut "aika paljon" silloin nuorempana, mutta nyt oli 15 vuotta vain vaimo, jota sitten petin, kuten tiedät...

      Olen tekevä ihminen. Ikää nelisenkymmentä, harteikas, tumma, rauhallinen...

      Heitäs itstäs lisää...

      Nuorena tuli tehtyä kaikenlaista, joista osan ehkä olisi voinut jättää tekemäti... Sanotaan näin, että keretty on... :)

      Toisaalta, en olisi se ihminen joka olen nyt, jos noita kokemuksia ei olisi. Monessa sopassa on keitetty eikä tämä tytsy ihan helpolla säikähdä. Paljon on tullut nähtyä...

      Tanssittu on, nuorena olin kova uimaan, mutta nyt vältän halleja, kloori ei tee hyvää iholle.. ja mä en tykkää siitä hajusta..

      Mun tarttis nyt lähtee viemään noita juhlapaikan avaimia, pitäs palauttaa ennen 12:sta. Muuten tulee sakkoa.
      Äijälleni järjestin yllärisynttärijuhlat, yllätty kyllä aikamoisesti. Mä olen tällänen järkkäjäluonne. Kova organiseeraamaan. Ja mielelläni olen monessa mukana, sekös mun äijää rsyttää.
      Bileet meni hyvin. Mies vaan mustis, kun tulen niin/liian hyvin toimeen hänen kavereittensa kanssa. Mun ongelma onkin se, että olen "hyvä jätkä"... Mä olen aina tullut paremin toimeen mies kun naispuolisten kanssa. Muijat on kavalia, jätkät osaa olla suoria ja reiluja.
      Porukassa oli sellasia joita en ollut koskaa nähnytkään. Silti synkkas heti... vientiäkin olisi ollut, mutta jotain rajaa sentään.. Ja kuormasta ei syödä!

      Toki rakastan miestäni, mutta jotain on muuttunut ja mun mies ei tajua sitä, että hänelläkin olisi töitä itsensä kanssa, kukaan ei ole parisuhteessa yksin, eihän...
      Vaikka seksi sujuu, eilenkin..(hieman meni sinne b-rappuunkin..) ei se ole parisuhteen perusta. Mutta jos ei sitä ole, ei sekään ole normaalia, kuten jo todettu tässä monta kertaa...

      Mä asustelen täällä Läntisellä Uudellamaalla... missäs sinä??
      Jätetään ne kaupungit tuonnemmaksi.

      Tänä amuna oli vaan sellanen olo, että oli saatava jöpötys pois.. Sitä se kankkunen teettää.. :)

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      Nuorena tuli tehtyä kaikenlaista, joista osan ehkä olisi voinut jättää tekemäti... Sanotaan näin, että keretty on... :)

      Toisaalta, en olisi se ihminen joka olen nyt, jos noita kokemuksia ei olisi. Monessa sopassa on keitetty eikä tämä tytsy ihan helpolla säikähdä. Paljon on tullut nähtyä...

      Tanssittu on, nuorena olin kova uimaan, mutta nyt vältän halleja, kloori ei tee hyvää iholle.. ja mä en tykkää siitä hajusta..

      Mun tarttis nyt lähtee viemään noita juhlapaikan avaimia, pitäs palauttaa ennen 12:sta. Muuten tulee sakkoa.
      Äijälleni järjestin yllärisynttärijuhlat, yllätty kyllä aikamoisesti. Mä olen tällänen järkkäjäluonne. Kova organiseeraamaan. Ja mielelläni olen monessa mukana, sekös mun äijää rsyttää.
      Bileet meni hyvin. Mies vaan mustis, kun tulen niin/liian hyvin toimeen hänen kavereittensa kanssa. Mun ongelma onkin se, että olen "hyvä jätkä"... Mä olen aina tullut paremin toimeen mies kun naispuolisten kanssa. Muijat on kavalia, jätkät osaa olla suoria ja reiluja.
      Porukassa oli sellasia joita en ollut koskaa nähnytkään. Silti synkkas heti... vientiäkin olisi ollut, mutta jotain rajaa sentään.. Ja kuormasta ei syödä!

      Toki rakastan miestäni, mutta jotain on muuttunut ja mun mies ei tajua sitä, että hänelläkin olisi töitä itsensä kanssa, kukaan ei ole parisuhteessa yksin, eihän...
      Vaikka seksi sujuu, eilenkin..(hieman meni sinne b-rappuunkin..) ei se ole parisuhteen perusta. Mutta jos ei sitä ole, ei sekään ole normaalia, kuten jo todettu tässä monta kertaa...

      Mä asustelen täällä Läntisellä Uudellamaalla... missäs sinä??
      Jätetään ne kaupungit tuonnemmaksi.

      Tänä amuna oli vaan sellanen olo, että oli saatava jöpötys pois.. Sitä se kankkunen teettää.. :)

      olla varovainen paikkakunnan suhteen... Sanotaanko, että asun pohjoisempana, kuin sinä...

      Vai meni B-rappuunkin... Pditkös? Voi ristus, kun alko haluttaan... Älä loukkaannu, mutta kuvittelen sut tuohon peppu pystyssä... Aaargh! Ja älä todellakaan loukkaannu sanoistani. Sanoin suoraan, mitä ajattelin.

      Ja ei todellakaan kukaan saa olla yksin parisuhteessa ja seksiasiaahan me ollaan puitu tässä jo aika paljonkin, josta olen kanssasi samaa mieltä. Mitä odotat minulta? Millainen kuvittelet minun olevan? Miksi kiinnostan sinua vai kiinnostanko? Uskallat kysyä tai sanoa minulle asioita suotaan.

      Äänestä

    • Haluaisin vielä kirjoitti:

      olla varovainen paikkakunnan suhteen... Sanotaanko, että asun pohjoisempana, kuin sinä...

      Vai meni B-rappuunkin... Pditkös? Voi ristus, kun alko haluttaan... Älä loukkaannu, mutta kuvittelen sut tuohon peppu pystyssä... Aaargh! Ja älä todellakaan loukkaannu sanoistani. Sanoin suoraan, mitä ajattelin.

      Ja ei todellakaan kukaan saa olla yksin parisuhteessa ja seksiasiaahan me ollaan puitu tässä jo aika paljonkin, josta olen kanssasi samaa mieltä. Mitä odotat minulta? Millainen kuvittelet minun olevan? Miksi kiinnostan sinua vai kiinnostanko? Uskallat kysyä tai sanoa minulle asioita suotaan.

      kiinnostaa.. Ajatusmaailma... nyt kun kerroit hieman taustojasi, saatat olla jopa kunnianhimoinenkin..
      Itse ainakin olen, terveellä tavalla, mieheni mielestä paukutan henkseleitä kun onnistun työasioissa ja saan hyvää palautetta.... Ja asiat voi esittää niin monella eri tavalla. Niin lukuisia kertoja saanut kuulla mieheltäni olevani urahuorabitch...
      Koitankin tehdä vähän töitä kotona, sillon kun mies himassa... en halua turhaan ärsyttää.
      Ja sitten jos teen töitä konttorilla ja päivät venyy välillä turhankin pitkiksi, valittaa kun en ole kotona...
      Itse asiassa, nuo järjestemäni bileetkin oli menestys, mutta mieheni ei kiittänyt kun vasta eilen, kun suutustpäissäni sitten huomautin asiasta. Sitä ennen käytiin jonninjoutavaa keskustelua näistä mustasukkaisuus asioista.
      Olisi luullut kiitoksen tulevan sponttaanisti. Ensimmäiseksi kysy, että voi, voi, mahtaa olla kalliit bileet...? Siis täh! Ei niihin omaisuutta mennyt, alle 500€ pysy budjetti ja jos kerran jotain järjestän ja viitsin nähdä sen vaivan ja kuluttaa aikaani, jota ei tietenkään voi rahassa mitata, luulisi olevan tyytyväinen. Loppupeleissä sitten olikin, mutta silti jäi sellanen lievä paskan maku suuhun..

      Mitä tuohon B-rappuun tulee, niin tykkäsin, mua ei haittaa ollenkaan jos sinne lipsahtaa ja oikeestaan suunnittelematta se on kivointa...

      Olen aika kaikkiruokainen, pissa ja kakkaleikit sinänsä voi unohtaa!
      Lelut on kivoja ja jotain on vielä kokemattakin...
      Yks juttu mua kiinnostaa kovasti.. odottakoon se vielä.. :)

      Mun tarttee nyt rientää, pari hommaa hoidettavana, tässä pikasesti tulinkin konttorilla käymään kun huomasin unohtaneeni yhden jutun, sama pää kesät talvet! :)

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      kiinnostaa.. Ajatusmaailma... nyt kun kerroit hieman taustojasi, saatat olla jopa kunnianhimoinenkin..
      Itse ainakin olen, terveellä tavalla, mieheni mielestä paukutan henkseleitä kun onnistun työasioissa ja saan hyvää palautetta.... Ja asiat voi esittää niin monella eri tavalla. Niin lukuisia kertoja saanut kuulla mieheltäni olevani urahuorabitch...
      Koitankin tehdä vähän töitä kotona, sillon kun mies himassa... en halua turhaan ärsyttää.
      Ja sitten jos teen töitä konttorilla ja päivät venyy välillä turhankin pitkiksi, valittaa kun en ole kotona...
      Itse asiassa, nuo järjestemäni bileetkin oli menestys, mutta mieheni ei kiittänyt kun vasta eilen, kun suutustpäissäni sitten huomautin asiasta. Sitä ennen käytiin jonninjoutavaa keskustelua näistä mustasukkaisuus asioista.
      Olisi luullut kiitoksen tulevan sponttaanisti. Ensimmäiseksi kysy, että voi, voi, mahtaa olla kalliit bileet...? Siis täh! Ei niihin omaisuutta mennyt, alle 500€ pysy budjetti ja jos kerran jotain järjestän ja viitsin nähdä sen vaivan ja kuluttaa aikaani, jota ei tietenkään voi rahassa mitata, luulisi olevan tyytyväinen. Loppupeleissä sitten olikin, mutta silti jäi sellanen lievä paskan maku suuhun..

      Mitä tuohon B-rappuun tulee, niin tykkäsin, mua ei haittaa ollenkaan jos sinne lipsahtaa ja oikeestaan suunnittelematta se on kivointa...

      Olen aika kaikkiruokainen, pissa ja kakkaleikit sinänsä voi unohtaa!
      Lelut on kivoja ja jotain on vielä kokemattakin...
      Yks juttu mua kiinnostaa kovasti.. odottakoon se vielä.. :)

      Mun tarttee nyt rientää, pari hommaa hoidettavana, tässä pikasesti tulinkin konttorilla käymään kun huomasin unohtaneeni yhden jutun, sama pää kesät talvet! :)

      Joo, olen varmasti kunnianhimoinen... Ja saan todellakin työstäni paljon fiboja... Kun mainitsit noiista pissa- ja kakkaleikeistä, niin olen samaa mieltä kanssasi - SIIS EI VOIS VÄHEMPÄÄ KIINNOSTAA! Mutta sitten jos naisella on upea peppu, niin kyllä mulla saattaa lipsahtaa takaporttiinkin... Ja, jos siitä nainen vielä pitää, niin a vot! MUTTA NYT KERROT SEN YHDEN JUTUN, mikä sua kiinnostaa!!! Ja hei, hommaa se anonyymi osoite!

      Äänestä

    • Herätät minussa suurta utel... kirjoitti:

      Joo, olen varmasti kunnianhimoinen... Ja saan todellakin työstäni paljon fiboja... Kun mainitsit noiista pissa- ja kakkaleikeistä, niin olen samaa mieltä kanssasi - SIIS EI VOIS VÄHEMPÄÄ KIINNOSTAA! Mutta sitten jos naisella on upea peppu, niin kyllä mulla saattaa lipsahtaa takaporttiinkin... Ja, jos siitä nainen vielä pitää, niin a vot! MUTTA NYT KERROT SEN YHDEN JUTUN, mikä sua kiinnostaa!!! Ja hei, hommaa se anonyymi osoite!

      olet herättänyt.. Hyvin seksipainotteistahan tää keskustelu on ollut... Mutta mitä nyt noista viimeistä viesteistä päättelen, olet itsestäsi huolta pitävä ja arvostat tiettyjä asioita perheessä sekä olet tunnollinen työtä tekevä ihminen, joka ajattelee myös yläpäällä... sen alapään lisäksi!

      En ole mikään missi tai malli, vaikka nuorempana niitäkin hommia tehnyt... En voi sanoa olevani kaunis, mutten mikään seinästä revittykään... En meikkaa joka päivä, kunhan tukka hyvin, kun käy asiakkaiden luona... :)
      Pukeudun miten sattuu, fiiliksen mukaan, jakkupuvut ahdistaa, pakosta joutuu niitäkin käyttämään. Farkut ja hupparit on mun juttu. Osaan kävellä korkkareilla, käytän päivittäin, ajan jopa autoa ne jalassa...
      Käytän tuoksuja, käyn kaksi kertaa päivässä suihkussa, juon paljon vettä (pullotettua hiilihapollista), hanavettä en saa alas...
      Poltan tupakkaa (älä ala motkottaan), juon harvoin kännejä(nyt oli poikkeus, olin jopa hiprakassa), punkkua siemailen suht usein ja rakastan ruoan laittoa.
      Hyllyt notkuu kaiken maailman kokkikirjoja, mutta parhaat reseptit loihdin omasta päästä.
      En syö ankeriasta enkä nahkiaisia, kaikki muu menee artisokasta simpukoihin!
      En ole allerginen millekkään, paitsi omahyväisille kieroille ihmisille. Kaksinaamaisuutta en voi sietää saatka selkään puukottajia.
      Olen hyvin tempperamenttinen ja pari kertaa nyrkkikin viuhunu... Sitä saa mitä tilaa...

      Osaan käyttää porakonetta, vaihtaa auton renkaat, katsoa ölyt, tankata ja teidän mihin pissapojan nesteet tulee... Osan asentaa digiboxin jne...
      Eli pärjäisin ilman miestäkin... Paitsi siinä yhdesä asiassa välttämätön..
      Toki saisihan sitä miestä ilman suhdettakin, mutta olen silti hyvin perinteinen...

      Aluksi en ajatellut sua ollenkaan urheilija tyyppinä, lähinnä sellasena kerta viikossa kuntokävelyä-tyyppinä... Sunnuntaisin vaimon kanssa...

      Esimiesasemassa olevista ihmisistä mulla on tietty käsitys, korjaa jos olen väärässä.. Yleensä he ovat aivan vääriä tyyppejä, sellaisia joille asema ei toudellakaan sovi, varsinkin mun alalla...
      Heidän paikallaan kun pitäis olla sellanen tyyppi joka ei sitä asemaa halua... Mä en itse haluasi olla esimies tällä alalla ainakaan. Olen tyytväinen näin, se on sitten eriasia, jos joskus laitan oman puljun pystyyn.

      Mun tarttee illalla kehitellä se osote jostain.. Oon asiakkaissa kiinni viidestä eteenpäin.
      Mies on iltavorossa, joten olen sitten lasten kanssa illan. Väsyttää niin pirusti!

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      olet herättänyt.. Hyvin seksipainotteistahan tää keskustelu on ollut... Mutta mitä nyt noista viimeistä viesteistä päättelen, olet itsestäsi huolta pitävä ja arvostat tiettyjä asioita perheessä sekä olet tunnollinen työtä tekevä ihminen, joka ajattelee myös yläpäällä... sen alapään lisäksi!

      En ole mikään missi tai malli, vaikka nuorempana niitäkin hommia tehnyt... En voi sanoa olevani kaunis, mutten mikään seinästä revittykään... En meikkaa joka päivä, kunhan tukka hyvin, kun käy asiakkaiden luona... :)
      Pukeudun miten sattuu, fiiliksen mukaan, jakkupuvut ahdistaa, pakosta joutuu niitäkin käyttämään. Farkut ja hupparit on mun juttu. Osaan kävellä korkkareilla, käytän päivittäin, ajan jopa autoa ne jalassa...
      Käytän tuoksuja, käyn kaksi kertaa päivässä suihkussa, juon paljon vettä (pullotettua hiilihapollista), hanavettä en saa alas...
      Poltan tupakkaa (älä ala motkottaan), juon harvoin kännejä(nyt oli poikkeus, olin jopa hiprakassa), punkkua siemailen suht usein ja rakastan ruoan laittoa.
      Hyllyt notkuu kaiken maailman kokkikirjoja, mutta parhaat reseptit loihdin omasta päästä.
      En syö ankeriasta enkä nahkiaisia, kaikki muu menee artisokasta simpukoihin!
      En ole allerginen millekkään, paitsi omahyväisille kieroille ihmisille. Kaksinaamaisuutta en voi sietää saatka selkään puukottajia.
      Olen hyvin tempperamenttinen ja pari kertaa nyrkkikin viuhunu... Sitä saa mitä tilaa...

      Osaan käyttää porakonetta, vaihtaa auton renkaat, katsoa ölyt, tankata ja teidän mihin pissapojan nesteet tulee... Osan asentaa digiboxin jne...
      Eli pärjäisin ilman miestäkin... Paitsi siinä yhdesä asiassa välttämätön..
      Toki saisihan sitä miestä ilman suhdettakin, mutta olen silti hyvin perinteinen...

      Aluksi en ajatellut sua ollenkaan urheilija tyyppinä, lähinnä sellasena kerta viikossa kuntokävelyä-tyyppinä... Sunnuntaisin vaimon kanssa...

      Esimiesasemassa olevista ihmisistä mulla on tietty käsitys, korjaa jos olen väärässä.. Yleensä he ovat aivan vääriä tyyppejä, sellaisia joille asema ei toudellakaan sovi, varsinkin mun alalla...
      Heidän paikallaan kun pitäis olla sellanen tyyppi joka ei sitä asemaa halua... Mä en itse haluasi olla esimies tällä alalla ainakaan. Olen tyytväinen näin, se on sitten eriasia, jos joskus laitan oman puljun pystyyn.

      Mun tarttee illalla kehitellä se osote jostain.. Oon asiakkaissa kiinni viidestä eteenpäin.
      Mies on iltavorossa, joten olen sitten lasten kanssa illan. Väsyttää niin pirusti!

      Ja se herätti kiinnostuksen sinuun entisestään! Joo, olen kyllä urheilullinen myös kropaltani vaikka itse sanonkin ja en motkota sun tupakanpoltosta... Kehitteles se sähköpostiosoite, jos kiinnostan sua yhtään enempää...? Hei, et muuten vastannut siihen kysymykseen!?

      Äänestä

    • Paljonpa kerroit kirjoitti:

      Ja se herätti kiinnostuksen sinuun entisestään! Joo, olen kyllä urheilullinen myös kropaltani vaikka itse sanonkin ja en motkota sun tupakanpoltosta... Kehitteles se sähköpostiosoite, jos kiinnostan sua yhtään enempää...? Hei, et muuten vastannut siihen kysymykseen!?

      [email protected]

      Äänestä

    • Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

      [email protected]

      Sivusta seuranneena tilanne huvittaa:D Koko ajan on ollut sellainen kutina, että sänkyyn päädytte. Jos jotain periaatteita on joskus ollut, niin mitäpä niillä väliä, kun riittävästi jalkoväliä kutkuttaa...

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    minua kirjoitti:

    Olen todella paniikissa! Siis, meillä on pieniä lapsia, vaimoni on halunnut kanssani seksiä viimeiseen viiteen vuoteen ehkä viisi kertaa (silloin on rakasteltu lapsi mielessä), viimeiseen kolmeen vuoteen vain kerran... Menin ja petin häntä ja jäin kiinni! Olen katunut tekojani ja olen todella häpeissäni ja surullinen... Olemme välillä sopineet välillä taas ei... Puhuttu aivan älyttömästi. Nyt hän ottaa avioeron ja vie lapset. Rakastan vaimoani ja lapsiani yli kaiken! Pokka vain petti ja hain seksiä, kun en voinut olla enää ilmankaan... Auttakaa joku, jolla on samanlaisia kokemuksia, että kuinka voin saada pidettyä perheeni koossa ja lasteni silmissä vielä valon...? JA VAIN ASIALLISIA VASTAUKSIA!

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu