mua raivostuttaa se että kun ihmiset rupeaa seurustelemaan niin ne unohtaa kaverinsa/ystävänsä. tai ei välttämättä unohda vaan ei enää pidä yhteyttä eikä kerkee nähä ikinä. sitte ku menee poikki tai kun puoliso on matkoilla sillon kylla seura kelpaa ku ei oo oma kulta kainalossa. ite oon seurustellu monia kertoja enkä ikinä oo kavereita enkä ystäviä hylänny enkä tuu hylkäämään. en mä sitä väitä ettei puolison kanssa saisi aikaa viettää.
liika kiintymys!
lizaaz
8820
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hommahan menee sillä tavalla, että kyllä sen kumppanin täytyy olla numero uno. Oikeat kaverit ymmärtää olla onnellisia toisen puolesta ja vähentyneet yhteiset hetket sen kaverin kanssa käytetään sitten tehokkaasti hyväksi.
Tottakai sitten on taas kavereille aikaa enemmän, jos menee seurustelu poikki. Minusta tämä asia on ihan itsestäänselvyys.
"Hei rakas. Ihanaa että kannat yhteistä lastamme, mutta kyllähän sinä sen tajuat, että et tule koskaan olemaan niin tärkeä minulle kuin ystäväni ovat..."
Siinä vaiheessa kun alkaa vituttaan kaverin seurustelu, niin kannattaa miettiä seuraavaa. Naiset tulee ja menee, mutta hyvät kaverit pysyy aina. Mikään ei sitä paitsi estä olemasta sen kaverin kans niin, että se kaverin kumppani on paikalla.
ekax haluun sanoa että mä oon nainen.
se ei kuitenkaan oo sama asia että siinä vieressä istuu ystäväni nainen/mies. ei tuu heitettyy samaa juttuu mitä kahestaan.
sekin kun ei ne soita eikä pidä mitää yhteyttä. jotkut pitää puhelimiaan äänettömalla tai jopa kiinni, että saavat olla kahestaan.
tottai mä oon onnellinen niiden puolesta, mutta raivostuttaa vaan se että tuntuu kuin olisi jokin vanha kenkä joka on heitetty kaappiin lojumaan ja sitten kun uuteen on kyllästynyt laitetaan vanhat jalkaan.
En ole oikein ikinä tajunnut, että kumppanit vaihtuu, mutta kaverit on ja pysyy. Itselläni on aina ollut niin, että kaverit vaihtuu ja exät jäävät niiksi parhaimmiksi ystäviksi, jotka eivät vaihdu.
"Mikään ei sitä paitsi estä olemasta sen kaverin kans niin, että se kaverin kumppani on paikalla."
Kyllä estää. Kumppanin läsnäolo vaikuttaa ratkaisevasti siihen mistä voi puhua ja mistä ei. Mistäköhän se muuten johtuu, että myös kaverin käytös kumppanin seurassa on tyystin erilainen kuin ystävänsä kanssa kahdestaan? Hyvin harva käyttäytyy silloin "luonnollisesti"...
no minä näkisin niin, että mulla on 4 parasta kaveria. Näiden puolesta teen ihan mitä vaan, jos tarve vaatii. Muut kaverit on siellä jossain välimaastossa ja ei menis yöunet, vaikka joku heistä ei enää seuraani kaipaisi. Nämä em. neljä taas menee mun kans läpi elämän kaikki ilot ja surut. Yks ainut exä ehkä ois, jonka kans vois vaikka käydä terassilla ja jutella. Muista en halua edes kuulla kuulumisia.
"Kyllä estää. Kumppanin läsnäolo vaikuttaa ratkaisevasti siihen mistä voi puhua ja mistä ei."
Meillä tuo hoituu yleensä silleen, että ne "salaiset" jutut hoidetaan aina jossain raossa, kun se kumppani ei ole vieressä istumassa. Aika vähän näitä asoita kuitenkin on, koska tämä kumppani kuuluu samaan remmiin.
Jos jotai pitempää sessiota kaivataan, nii sitten on poikien illat tai istutaan saunassa se 3h.
Tuohon luonnollisuuteen en osaa sanoa, koska itellä on sama pää kesät talvet. Ainoa paikka missä muutan jotnkin omaa käyttäytymistäni, on anopin luona. Sitä vaan yrittää jättää vähän fiksumman kuvan itestään...
juttu.
oltiin mun kaverin kaa tiiviisti yhteydessä käytiin raflassa sun muuta.
sit kamu löysi eron jälkeen uuden ukon ja yhteydenpito väheni ja nyt vielä muutti lähemmäs ukkoa. harvoin tulee mun edes soiteltua ku aina se ukko on siel ei pystytä rauhas puhumaan tai jos se ukko ei oo siel niin aina käy niin et ku ollaan puhelimes niin se soittaa ja mulle se sanoo aina että mä soitan myöhemmin. mä saatan monta tuntia oottaa sit tulee viesti et piti mennä lenkille tai muuta.
meidän yx kaveri teki muuta vuosi sitte saman homman ja sitä sillon kyseisen kaverin kaa naurettiin että me ei olla ikään tollasia. niinpä.
nyt nauran minä yksin.
hermot mennee
Sanonta kaveripiirissä on, että "Se aika ennen kun se alkoi seurusteleen ja siitä tuli tylsä.".
...sitä kun pitkän työpäivän jälkeen tulee kotiin,odottaa kotityöt ja sitä haluaa vain olla... ja viikonloput sujuu oman kullan kainalossa levätessä... valitettavaa mutta totta!
Nyt kyllä uudessa suhteessa olemme molemmat säilyttäneet hyvät suhteet kavereihin..vietämme viikonloppuisin paljon aikaa yhdessä ja viikollakin... toiset jäävät vähemmälle kuitenkin kun toiset kun on niin paljon ystäviä...
Mä ja mun jätkäkaveri ollaan kiinnytty jo liikaa toisiimme.Seurusteltu jotai 1.5 vuotta. Mä kyllä haluaisin viettää enemmän aikaa kavereiden kans mut mun jätkä haluaa olla koko ajan mukana. Se on ärsyttävää ja oonkin sanonu sen sille mut se on joka kerta ottanu nokkiinsa. Joka tapauksessa aion olla enemmän myös kavereiden kans, tykkäs jätkäkaveri tai ei.