Erään suurehkon liikkeen myyjä on ruvennut tervehtimään minua, yllättäen ilman syytä. En ole ostanut häneltä, edes ko. osastolta, mitään mutta sijoittelusta johtuen olen kulkenut läpi. Asioin liikkeessä vain satunnaisesti. Luullakseni asiakkaita on sen verran että ohikulkijat ovat yleisesti ottaen merkityksettömiä.
Varmasti en tunne häntä mistään muualta, liikkeen yleinen linja ei ole erityisen kohtelias kaikille taloon tuleville. Torimyyjät huutelevat asiakkaita, mutta ei sellaisen liikkeen.
Mitähän tuosta pitäisi ajatella, voisiko hänellä olla alkavaa kiinnostusta, kai täällä on myyjiä jotka osaavat kertoa miten töiden ohelle ehtii seurata asiakkaita?
Mulle olisi aika vaikeaa mennä kysymään miksi tervehdit, ymmärrätte varmaan :) Omalla työpaikalla vieras ihminen kysymässä jotain tuollaista minulta olisi lähinnä kiusallista, vaikka voisihan se imarrellakin. Sinkkuna ei kuitenkaan haluaisi menettää tilaisuutta, ulkoisesti vaikuttaa kivalta.
Varmasti en tunne häntä mistään muualta, liikkeen yleinen linja ei ole erityisen kohtelias kaikille taloon tuleville. Torimyyjät huutelevat asiakkaita, mutta ei sellaisen liikkeen.
Mitähän tuosta pitäisi ajatella, voisiko hänellä olla alkavaa kiinnostusta, kai täällä on myyjiä jotka osaavat kertoa miten töiden ohelle ehtii seurata asiakkaita?
Mulle olisi aika vaikeaa mennä kysymään miksi tervehdit, ymmärrätte varmaan :) Omalla työpaikalla vieras ihminen kysymässä jotain tuollaista minulta olisi lähinnä kiusallista, vaikka voisihan se imarrellakin. Sinkkuna ei kuitenkaan haluaisi menettää tilaisuutta, ulkoisesti vaikuttaa kivalta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eräs ruokamarketin nuori myyjä alkoi samaten tervehtiä minua heti kun aloin liikkeessä asioida. Tästä on aikaa noin vuosi. Tietysti aloin itsekin vastata tervehdyksiin ja nyt moikkaamme aina kun vaan näemme (vaikka välimatkaa kaupassa olisi 20 metriä). Muille hän ei näyttäisi näin tekevän. Mistä moinen johtuu? Onko hän vaan kohtelias minua kohtaan, kun olen jo "vakiasiakas", vaiko oikeasti kiinnostunut?
Itse olen ainakin ihan lätkässä häneen. Söpö tyttö. Pari-kolme vuotta minua nuorempi (eli noin 20v). Sormusta hänellä ei ole, mutta voisiko olla, ettei niin herttaisella tytöllä muka olisi poikakaveria? Olisivatko muutkin pojat yhtä saamattomia ja ujoja nössöjä kuin minä?
En tiedä mikä avuksi, en haluaisi rikkoa tätä herkkää idylliä, sillä työpaikalla pitää tietysti olla oikeus tehdä työtä rauhassa (ilman treffiehdotuksia tms.)ja "vapaalla" en ole häntä nähnyt. Sääli.
Onko kenelläkään kokemusta vastaavista tilanteista? Miten keskustelun avaajan ja minun pitäisi toimia? Itsekin olen sinkku (koko ikäni ollut) ja tyttöystävä olisi kyllä enemmän kuin tervetullut. Tätä hellyyden ja läheisyyden puutetta on ollut jo ihan tarpeeksi. Mutta miten tehdä haaveista totta aiheuttamatta tytölle kiusallista tilannetta töissä?
Minuakin yksi myyjä tervehti kerran iloisesti jo kauppaan astuessani. Muisti minut entuudestaan, koska olin muutaman kerran liikkeessä aiemminkin asioinut ja jonkun kaupanteon yhteydessä vaihtaneetkin muutaman sanan. Sitten seurasi se odottamaton käänne: Ajattelin että olemme sen verran tuttavallisissa väleissä, että päätin seuraavalla kerralla ehtiä itse ensin ja huusin myyjälle "hei" sisään tullessani ennen kuin hän ehti havaita minua. Siitä hän mykistyi täysin eikä sen jälkeen enää suostunut sanomaan minulle sanaakaan paitsi mitä nyt oli pakko sanoa tyyliin "pankilla vai visalla?" jne. Aiemmin olimme sinutelleet mutta hän vaihtoi senkin saman tien teitittelyksi. Haluaisiko joku selittää tämäntyyppisen naisen logiikan? Todellakin yksi ainoa sana sai kaiken aikaan. Täysin selvin päinkin olin, joten sitä ei kannata tarjota selitykseksi.
Voisin sanoa sen verran, että jotkut naamat vaan jää mieleen, vaikka vain kerran näkisi jossain..
Mulla on monta asiakasta, jota tervehdin muuallakin kuin "kaupassani", koska se vähän niinkuin kuuluu meidän työnkuvaan.
Tosin tuota loppua en osaa sulle selittää...
...kun myyjä tai muu asiakapalvelija tervehtii asiakkaita tai juttelee. Itse tervehdin kaikkia mahdollisia asiakkaita aina iloisesti ja hymyillen. Se kuuluu tietysti työnkuvaan. Toivottavasti ei kukaan heistä erehdy luulemaan muuta:) Olen ollut myös myyjänä ja silloinkin tietysti tervehdin kaikkia, jotka vaan katsoivat minuun. Jos toinen ei vastaa, niin en vastasuudessa tervehdi, vaan annan rauhan. Ihmisiä on erilaisia eikä kaikki välitä tervehtiä. Olen kuitenkin olettanut, että suurin osa asiakkaista haluaa kohteliasta palvelua, johon kuuluu tervehtiminen ja hymy sekä kenties pikkanen juttutuokiokin välillä. Eihän tässä kohta uskalla enää tehdä töitään, jos miehet tuollain erehtyy luulemaan liikoja...Toisaalta mitäs sitten - varmaan on vaan parempi myynti:)
Mitä ihmeellistä tuossa että joku myyjä tervehtii?? Urpo, tervehtimine on vain kohteliasta ja osoittaa että tällainen henkilö omaa hyvät käytöstavat. Miksi heti pitää ajatella mahdollisia taka-ajatuksia?