siitei kauaakaan ollut kun aloin seurustelemaan nykyisen poikaystäväni kanssa, kunnes siin sitten aika pian kaiken kauniin keskellä sain kuulla että hän oli mennyt pettämään mua! se pysäytti mut täysin ja sen jälkeen on ollut vaikeaa, musta on muuttunu entistä enemmän mustasukkainen ja harhaluuloinen särkynyt ihminen,tää ei o eka kerta kun mul käy näin, mua monet kertaa kusetettu silmään sinisilmäisyydessäni !
ja kaiken tän keskellä mä annan aina anteeks ja siitä seuraa se et mä oon ihan hajalla! en suosittele kohtalotovereille tällaist jatkumoa, jos kumpani ei osaa olla luotettava ei sitä paskaa kukaan kauan jaksa kauan katsella, pitäis mennä itsevarmana eteenpäin ettei käy kuin mulle!
täs on lopputulos siitä kuinka ihminen vaipuu masennukseen ja se hajottaa tosi paljon ihmisitä , mä olen kai sen verran riippuja ja typeränä jaksan uskoa että kaikki kääntyy hyväks, vittu; jos kumpani on niin pelle niin miks rikkoa enää ja katsella häntä! kunpa pystyisin oleen vähä kovempi ja itsevarma!kohtalotoverit vastatkaa, miten te jaksatte tai luulette jaksavanne tällaisten asioiden kanssa!
"rankkaa"
ja kaiken tän keskellä mä annan aina anteeks ja siitä seuraa se et mä oon ihan hajalla! en suosittele kohtalotovereille tällaist jatkumoa, jos kumpani ei osaa olla luotettava ei sitä paskaa kukaan kauan jaksa kauan katsella, pitäis mennä itsevarmana eteenpäin ettei käy kuin mulle!
täs on lopputulos siitä kuinka ihminen vaipuu masennukseen ja se hajottaa tosi paljon ihmisitä , mä olen kai sen verran riippuja ja typeränä jaksan uskoa että kaikki kääntyy hyväks, vittu; jos kumpani on niin pelle niin miks rikkoa enää ja katsella häntä! kunpa pystyisin oleen vähä kovempi ja itsevarma!kohtalotoverit vastatkaa, miten te jaksatte tai luulette jaksavanne tällaisten asioiden kanssa!
"rankkaa"
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mä erosin silloisesta "miehestäni" n. vuosi sitten. Luulin seurustelevani, mutta puolen vuoden "seurustelun" jälkeen kuulin että sillä oli koko ajan ollut joku toinen.
Mä oon aina ollut muka niin ymmärtäväinen jne. ja tätä tyyppiä oli kerran satutettu todella pahasti. Joten yritin katsella sitä touhua ja odottaa, että se loppuisi. Sinä aikana musta kuitenkin tuli juuri kuvailemasi mustasukkainen ja vainoharhainen ihminen. Eräänä kauniina päivänä sain tarpeekseni ja löin välit poikki. Ei mun tarvitse sellaista kestää.
Vuoden verran mä oon ollut täysi paska ihminen. En mä ole välittänyt kenestäkään. Yhden illan jutut on ainoita, mihin oon pystynyt.
Nyt alkaa helpottaa. Mä olen vähän väliä puhunut asiasta ystäväni kanssa ja onneks se on jaksanut kuunnella. Sen miehen kanssa oon nykyään ihan väleissä. Joku kerta tuli lipsahdettua sen kanssa sänkyyn, mutta se teki vaan hyvää. Tuli vähän muisteltua "hyviä" aikoja ja nyt kun mullakin on jo niin paljon uudet piirit, ei tarvi roikkua siinä ihmisessä enää. On paljon muutakin tekemistä.
Aika parantaa. Etsi uusia ystäviä. Kostamaan ei kannata ruveta. (Se tuntuu helpottavalta, muttei oikeesti ole. Tulee vaan pahempi olo.) Ja anna anteeks sille tyypille, älä vaivaa päätäs sillä asialla. Ei sille voi mitään, että toiset ihmiset on erilaisia kuin sinä.