Onko kellään samanlaista kokemusta? Olemme keskenämme tuttuja, aika läheisiä, ja molemmat varattuja. Olemme olleet sängyssä muutaman kerran, mutta välissä on aina muutama vuosi. Edellisestä kerrasta on jo 6 vuotta ja sitä enne väliä oli 3 vuotta. Aika hassua, sillä näemme aina silloin tällöin ja aina on pientä flirttiä pelissä, mutta itse toimintaan se ei läheskään aina johda. Uskon, että se tapahtuu väistämättä vieläkin tilaisuuden tullen. Tiedän, että molemmat pidämme toisistamme.
Kivaa tuttavan kanssa
Justiina
72704
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joo hei. Pettäminen onkin tosi hassua puuhaa :) Kihihihihiii!
Että kukaan ei halua enään parisuhdetta, mies/poikaystävä tai tyttöystävä/vaimo pettää ja muuta vastaavaa.
Voi vittu kun olisi taas kirveellä töitä!
No olipas hassu juttu kun kävit antamassa pimppaa vieraalle ukkomiehelle toivottavasti jäätte kiinni joskus
Ollaaan me ihmiset kummallista porukkaa. Ollaan niin jumalattoman kateellisia muille jotka nauttivat elämästä. Suhde ei muutu siitä miksikään jos hieman seikkailee, päinvastoin voisi olla. Mutta ei sekään mitenkään ole mahdollista. Jos tekee jotain repäisevää kotona ja on "liian" aloitteellinen, niin heti aletaan mököttää ja epäillään että oot vissiin käynyt vieraissa kun niin virtaa piisaa. Jos taasen oot passiivinen, niin taas on käyty vieraissa, kun et ole yhtään kiinnostunut. Ja joku varmaan sanoo, että miks ootte yhdessä. Ei se tottavie ole niin yksinkertainen asia, lapset ja kaikki muutkin ympärillä kärsis erosta, vain sen takia että ollaan niin omistavia ja helvetin mustasukkaisia jopa naapurin koirasta, kun sitä käy silittämässä.
Tiedän erittäin hyvin mitä yhteiselo on kun toinen on lähes sairaalloisen mustis.
Se alkoi heti suhteen alussa.Oltiin baarissa,joku mies sanoi moi minulle.Se ei ollu mikään ex-poikaystavä.Mieheni sai kohtauksen kotimatkalla,syytti ja haukkui minua.Sormukset lenteli kotona.
Sen jälkeen en menny baariin mieheni kanssa,en menny sinne ollenkaan,ukko kyllä kävi entiseen malliin.
Baarivälikohtauksen jälkeen näin miehen josta kerroin tarinassa hetki lyö.Hän oli silloin 18,kerroin että olen kihloissa,itse olin 23v.Hän kysyi kohteleeko se mies sinua hyvin?En antanu ihan täysin todellista vastausta.Mieheni tuli hakemaan minua autolla,kuten oli sovittu.Hän näki meidät juttelemassa.Olin tulossa kampaajalta,juteltiin kampaamon pihalla.
Raivari oli taas valmis.Hän vihaa niitä porukoita jossa tuo jätkä liikkuu,sen kanssa ei tarvii enää jutella.
En jutellu enää kenenkään kanssa,en sanonu edes moi,jos joku tuttu mies tuli vastaan.
Olen ollu monessa työpaikassa missä on asiakkaana miehiä,työpaikkaruokaloissa ja kahviloissa.Monet juttelevat ihan puuta heinää,ei ole mistään pettämisestä kyse.
Joka kerta kun joku heitti läppää,tuli mieleen että en saisi vitsailla tässä yhtään.
Ja niin muutuin aika sulkeutuneeksi ja pelokkaaksi.Mies sensijaan harrasti hiihtoa(porukassa oli myös naisia) ja triathlonia,oli kilpailureissua,poikain iltoja.Minä olin aina yksin kotona.
Kun odotin toista lastani,mieheni jäi kiinni pettämisestä.Pari vuotta kului ja käry kävi taas.Kului pari vuotta,silloin kärysi oikein kunnolla,suhdetta oli kestänyt melkein vuoden.
Tässä vaiheessa lapset olivat 6ja 4v,ilmapiiri kotona oli todella huono.Mies ei ollut kotona juuri ollenkaan,joka ilta riideltiin kun lapset nukkui,minä itkin.Tehtiin eroa puoli vuotta.
Voin sanoa että lapset kärsivät ja vaistoavat huonon ilmapiirin,minä oli täysin hajalla,esitin naapureille,sukulaisille et kaikki on kuin ennenkin.Kukaan ei tienny että kaikki oli pielessä alusta saakka.
Muutto pois tutusta pihapiiristä oli lapsille raskasta,minut se hajotti lopullisesti.Lapset sai uusia kavereita,he toipuivat.Minun alamäkeni jatkui ja paheni.
Siitä alkoi sairaalakierre,terapiat ja hoidot.Vasta nyt alan olla tasapainossa,vaikka masennus vie vieläkin.
Et miettikää vähän kun alatte pettää kumppania,lapset kärsii taatusti,ero tulee ihan varmasti.
Kun kireä ilmapiiri katoaa,lapset alkavat voida paremmin,mutta aikuisella kaikki henkiset kärsimykset alkavat purkautua.
On erittäin vaikeaa lähteä rakentamaan luottamusta miehiin/naisiin.Koko ajan pelkää että se pettää kuitenkin.Menee aikaa että uskaltaa olla oma itsensä,voi jutella ja nauraa kenen kanssa vaan,voi tervehtiä kaikkia tuttuja.
Voi käydä baarissa,pitää ihan vapaasti hauskaa.Minulla vapautuminen löi lopulta yli,sairauteni vaikuttaa siihen myös hyvin pitkälti.
Pettäminen vaikuttaa vuosienkin jälkeen,se muuttaa ihmisen lopullisesti.Ehkä henkisesti vahva ihminen selviää siitä paremmin,kun taas heikompi yksilö saa kärsiä kovemman kautta.
syytä tilanteestasi, mutta yleisesti haluaisin sanoa, että miksi naiset ovat tuollaisten tyyppien kanssa ja sinnitellään vuosia. sitä saa mitä tilaa eli halutaan joku pintapuolinen macho joka hoitaa kaikki tyylin minä tiedän parhaiten. sitten itketään miten se hakkaa tai käyttää henkistä väkivaltaa. ei kelpaa nykyään naisille hiljaiset tai rauhalliset tyypit, mutta onhan se ihmisten geeneissä tuo vahvimman laki, mutta herätkää nyt jo perkele ollaan 2000 luvulla, ei tarvitse olla se voimakkain riittää kun on viisas.
_sitä saa mitä tilaa_
On se niin helppoa olla "vierestä viisas"
Kyllä "syytänkin"itseäni,tyhmyyttäni.Sen voi laittaa nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin.
Luulin että kaikilla avio ja avopareilla on samanlaista kotona.
Et muille vedetään kulissa,kotona on toinen meno.Siinä vaiheessa aloin herätä,kun pettäminen astui kuvaan.Se oli kertakaikkiaan liikaa minun kärsivällisyydelle,enkä hyväksy sitä missään nimessä.
Ja minun tapauksessa on masennuksellakin merkityksensä,silloin en tiennyt että olen perusmasentunut aina,siksi en jaksanut puoliani pitää,ennenkuin oli liian myöhäistä,tapahtui tosi ikäviä asioita.
Anyway,olen HEMMETIN onnellinen että kaikki on ohi,enää ei tarvitse miehen takia kärsiä.Tilalle on tullut muut kärsimykset joiden juuret ovat lapsuudessa ja avoliittovuosissa.
Ne asiat kertaantuvat elämässäni eri muodoissa,eri ihmiset tulee tilalle.Tiedän että toistan samaa kaavaa,en opi virheistä,en rakasta itseäni,yritän mielyttää kaikkia liikaa oman jaksamisen kustannuksella.
Niin on noidankehä taas valmis,ja tipahdan.Olen tällainen,tiedostan asiat,tiedän virheeni ja puutteeni,haluan muuttua,vaikeeta se on.
Mut mitäpä tästä kannattaa puhua edes,aika harva ymmärtää,jos ei itse ole kokenut mitään vastaavaa.