sivistynyt ihminen? Kuvailkaa sivistynyt ihminen. Ihmetyttää käsitteet, mistä on helvetin monia eri tulkintoja. Jos päästäisin vaikka yhteisymmärrykseen siitä sivistyneestä ihmisestä.
Siis ainoastaan sivistynyt. Ei mitään yleissivistystä, koulutusta jne. Ne ei mielestäni tee vielä ihmisestä sivistynyttä. Tai ehkä tekeekin. Valaiskaa tietämätöntä,
Siis ainoastaan sivistynyt. Ei mitään yleissivistystä, koulutusta jne. Ne ei mielestäni tee vielä ihmisestä sivistynyttä. Tai ehkä tekeekin. Valaiskaa tietämätöntä,
Vastaukset 57
Vanhimmat
sivistys olis niinku perimätietoo jota sivilisaatio (yhteiskunta) opettais kaikemaailma opinahjois.
yleensä se opittava asia olis niinku kirjoitettuu tai jotenki muutoin tallennettuu. et toi lukemine olis niinku sivistykse pohja.
sit tää kommunikointi tapahtuis juttelemalla ja kirjoittamalla, et sivistykseen kuuluis se, et osais kommunikoida jollaintavalla ja sillee, et toisetki ymmärtäis.
se ketä olis vahvin, se olis oikeessa ja sen sivistys olis se paras ja kaunein mitä maa päällään kantaa. kaikki muu sivistys pitää kitkee pois. tai siis noin on ainaki aiemmi ollu.
kai seki, et oppis jotai, et osais sit hyödyntää kaikkee oppimaansa, olis jonkinlaista sivistystä. et siks toi sivistys ja älykkyys olis niinku vähä käsikädes.
jotai tollast ehken. joku sivistyneempi sais alkaa korjaileen jos meni karkeesti pieleen.
Voiko lukutaidoton ihminen olla sivistynyt? Onko täysin mahdoton ajatus? Onko lukutaito ehdoton edellytys sivistykselle?
henkilökoht mielipide saa tähän paikkaan laittaa, nii se olis se, et lukutaito ei ole edellytys mut se helpottais huomattavasti.
et tän mielest on helpompaa opetella lukeen, ku olla osa yhteiskuntaa lukutaidottomana.
mut se, et ei osaa lukee siks, et ei olis koskaa ollu mahdollisuutta tai jos muuten on rajoitteita, se ei ihmistä huononna ihmisenä pätkääkään. mut jos ei osaa laiskuuttaan lukee, ni sit tää kyllä katsois vähän kieroon. typeryyttä ei oo pakko sietää.
Kyllä totta. Laiskuus ei tosiaan kaunista ketään. Liika ahkeruuskin menee helposti typeryyden puolelle.
Kysyinn kysymyksen siksi, että jos lukutaito tekisi ihmisestä sivistyneen, niin silloinhan olisi lähes jokainen Suomessa sivistynyt. Se on asia, missä rohkenen olla vahvasti toista mieltä.
joo siis ton henkisen kasvun pitäis mennä samaa janaa ton muun opiskelun kans. ei välttämättä hengellinen.. se vaan voi olla vähä vaikeeta, tiedä vaa mistä se johtuis, mut sitä ei oikeen arvosteta. ja taas ilma sitä henkist puolta ihmisest vois tulla äkkii kylmä.
noh mut ehkei asiat kuitenka oikeesti nii huonosti olis.
ja onhan tota henkistä puoltakin siitä kiinnostuneille saatavilla. jos ei muute nii vaiks jaappanilaiste taistelulajie puolelta tai sitte vähemmä sotaisille noit itämaisii tai antiikin filosofien tekeleitä, tai sitte sieltä hengelliseltä puolelta sieltäki löytyis useita vaihtoehtoi. niis kaikis puhuttais melkei samoist jutuist ku puhuttais hyveist ja ihmise hyvist ominaisuuksist.
Olisiko se esimerkiksi yhdistelmä sydämensivistystä ja kirjaviisautta höystettynä elämänkokemuksella. Älykkyyttä, että osaa soveltaa oppimaansa käytännönelämään.
Ääh, liian vaikeaa määritellä, vaikka sen kyllä nähdessään tunnistaa.
Onhan se vaikea. Mulla on ikävä taipumus kysellä vaikeita, vaikka joskus helpoilta saattavat näyttääkin.
kirjoittamia tekstejä ja opetellut toistamaan niitä, kuin papukaija, ei tee ihmisestä sivistynyttä. Nehän on jumaliste toisten keksimiä viisauksia.
Sivistys on mielestäni enemmänkin niin kutsuttua sydämmen sivistystä, kykyä hyväksyä erilaisuutta.
Se on myös kykyä kyseenalaistaa vallitsevia totuuksia.
Ja niin edelleen maailmansyleilypaskaa.
joku sutki on opettanu.
et sieltä se sydämensivistyski tulee, vallitsevasta moraalikäsityksestä. eli siitä et tajuu (on lapsena oppinu) mitä on oikein ja mitä on väärin.
on vaa hyvä, et joku on keksiny joskus kaikkee viisasta. et sitä ei tarvii itte alkaa keksiin. vai mite?
oman pään käyttöö kandeis tosiaan harrastaa. ja kyseenalaistaaki juttui, mut myös asioitte hyväksymine olis kans viisasta?
on kasvatettu "usko auktoriteetteja".
Jos niitä kapinallisia kyseenalaistajia ei olisi ollut historiassa, me eläisimme vieläkin maailmassa joka olisi litteä kuin pannukakku ja aurinko ja koko universumi kiertäisi maata.
Se pyörii sittenkin :)
aina sitä auktoriteetillä kyykytystä ei tehdä aina välttämättä pahuus mielessä, se on vaa vähä taitamaton tapa toimia.
kai sellase voi niis tapauksis antaa anteeks?
helposti haluaa olla oikeassa, johtaa siihen, että jos on valta, niin sitten jyrätään, ei toki kaikki.
Kunnon opettaja pikemminkin tukee luovaa ajattelua, antaa oppilalleen sirpaleita, joita oppilas hyvän opettajan avulla koittaa koota uudella tavalla.
Huono opettaja antaa palapelin oppilaalleen valmiiksi koottuna ja kertoo, että se on ainut oikea tapa.
nykyään vähä liian moni asia kuitataan et ei ole aikaa.
näit suoritusyhteiskunnan varjopuolii..
Kai se sivistyminen tosiaan alkaa opittujen totuuksien kyseenalaistamisella. Näkisin itsekin asian jokseenkin niin. Ei voi ymmärtää ennen kuin on kyseenalaistanut ja saanut sen jälkeen itse varmuuden asiasta tai oivaltanut jotain uutta, mikä on todennäköisesti unohdettu vanha...
...tuskin löytyy. Melko monesta asiasta on muuten paljon mielipiteitä. Mistä voidaan päästä universsaliin yksimielisyyteen? Siitä että lämmin on parempi kuin hyvn kylmä?
Kattavaa määritelmää on vaikea antaa. Sivistynyt ihminen osaa kommunikoida kohtuullisen taitavasti erilaisten ihmisten kanssa. sivistyneellä ihmisellä on laajat tiedot jostain erityisalasta tai erittäin hyvä yleissivistys. Sivistyneellä ihmisellä on käytöstapoja, eli hän esim. ei rynni julkisiin kulkuneuvoihin päästämättä poistuvia ensin ulos, hän ei ruokaile lakki päässä - oli miten muodikas myssy tahansa, hän osaa tervehtiä ja vastata tervehdykseen... listaa voi jatkaa jos jaksaa.
joka kulttuuris olis noit omii tapoi.
hymyilemine ja käden nostamine tervehdykseen (moi) tai vilkuttaa hyvästiks olis sellasii, et niitä tulkittais väärin todella harvoin.
noi haarukka vasemmas kädes ja muut olis vähä toisarvoisii, mut kuitenki vallitsevii ja katsottais hyviks tavoiks, joten ei väheksyttävii. mut toissijaisii siks, et noi muuttuu pikkuhiljaa.
Mut olis hyvä olla sitä kykyä elää huomaavaisesti toisia kohtaan, se on kai sitä nk. sydämen sivistystä. On hyvä olla silmää missä tilanteessa mitenkin.
huomaavaisuus olis yks hyveistä
Lyhesti. Ymmärtää itseään ja ympäröivää.
Aika hyvä! Tietysti sitä on sitten jokaisen tarkennettava, mutta tuotahan se loppujen lopuksi on. Hyvää itsen ja ympäristön tuntemusta. Toiset painottaa enemmän itsen, toiset ympäristön osuutta.
ymmärtää edellisiin liittyvät normit ja käyttäytyy niiden mukaan.
niiden kulkevan aikalailla käsikädessä. En voi tietää, koska en ole sivistynyt. Sellaiseksi vaan kuvittelisin sivistyneen ihmisen. En taida tuntea ainuttakaan henkilökohtaisesti.
tämä huomautus käytöksestäni?
Toivottavasti et sitä niin ottanut, sillä ei edes käväissyt mielessäni tuollaisen tulkinnan mahdollisuus.
olla vitsikäs. En tainnut onnistua siinä...
No, mä taidan olla vähän (liikaa?) varpaillani täällä. Oli se ihan hyvä :)
hyvä olla varpaillaan. Tulkintoja on yhtä paljon kuin tulkitsijoita. Pohkeetkin vahvistuu...
hyvä tatsi tähän keskusteluun.;) Lähtökohtiin nähden aidosti viisas valinta puhua yksilökohtaisesta näkökulmasta.
Vilpittömästi tarkoitan.:)
Niin, no itsensä sitä kai parhaiten tuntee. Että niistä lähtökohdista ja omilla vähäisillä eväillä... :D
sivistynyt ihminen osaa käyttäytyä tilanteen mukaan ja hän osaa keskustella kaikista maailman asioista.
osata olla hiljaakin kun ei ole mitään sanottavaa. Ja kun puhuu niin pitäisi kai tietääkin, mistä puhuu, ettei vaan menisi paskanjauhamiseksi.
ei nyt kaikesta mutta lähes:)
on hyvä ainakin presidentin juhlissa ja sen tapaisissa olla mielumminkin hiljaa ku möläytellä jotain typerää.
nimenomaan pitäisi möläyttää jotain typerää. Tuskin erottuisi kovin paljon muusta typeryydestä siellä. Ehkä sillä, että se olisi naamioton typeryys. Rehellinen typeryys, eikä mielistelevä tekopyhä typeryys niin kuin sellaisissa tilaisuuksissa on usein se tapana.
olen oikeastaan samaa mieltä
on kulttuurisidonnainen käsite. Tästä lähtökohdasta määrittelisin sen tarkoittavan kulttuurisesti merkittävien tapojen, käsitysten ja tiedon tuntemusta.
"Sivistys,
Einsten1 14.1.2008 klo 21.15
on kulttuurisidonnainen käsite. Tästä lähtökohdasta määrittelisin sen tarkoittavan kulttuurisesti merkittävien tapojen, käsitysten ja tiedon tuntemusta."
..erittäin pätevä määritelmä. Lisäisin, että kulttuuri myös vaikuttaa kahtalaisesti: yksilöstä poispäin ja ympäristöstä takaisin yksilöön päin. Yksilö muokkaa ympäristöä ja ympäristö yksilöä. "Sivistyskäsitys" ( =miten kukin "sivistyksen" määrittää) lienee melko pitkälle yksilökohtaista. Pelkkä ulkosyntyinen ts. ulkoa opittu ymmärrys ei takaa syvällisyyttä.
varmasti näin, mutta mihin tää liittyy:
"Pelkkä ulkosyntyinen ts. ulkoa opittu ymmärrys ei takaa syvällisyyttä."
Tarkoitatko siis, että sivistys ei voi olla ulkoaopittua? Musta se voi olla.
"Pelkkä ulkosyntyinen ts. ulkoa opittu ymmärrys ei takaa syvällisyyttä."
Olin just korjaamassa tuota mut sä ehdit jo vastata. Ilmaisin näemmä löperösti...En tarkoittanut, etteikö sivistys voisi olla ulkoaopittua. Tarkoitin, että ulkoa opittu ei takaa sivistyksen syvällistä sisäistämistä. Tietoisuus tavoista, normeista jne. voi joskus olla ihmisellä olemassa, mutta toiminta jotain ihan muuta... Sitä meinasin.
nyt olisi teille liian helppoa, niin vaikeutetaan vähän.
Mikä on syvällisyys? Missä on syvällisyys? Mistä tulee syväällisyys? Mihin katoaa syvällisyys?
on kulttuurisidonnainen käsite. Tästä lähtökohdasta määrittelisin sen tarkoittavan kulttuurisesti merkittävien tapojen, käsitysten ja tiedon tuntemusta.
Zori, mul on vaan tää yks vastaus. Se sopii kyl aika hyvin vissiin vähän kaikkeen.
vastauksesi alle.
Hyvä vastaus. En väitä vastaan. En pysty. Koska uskon ymmärtäväni tarkoituksesi. Se vastaus sopii jokaiseen käsitteen kuvaamiseen. Kuin moni taas ymmärtää, onkin asia erikseen. Sanat on edelleen vaan ja ainoastaan sanoja. Ei muuta.
Kiitos nauruista.
"Mikä on syvällisyys? Missä on syvällisyys? Mistä tulee syväällisyys? Mihin katoaa syvällisyys?"
"vaikeutetaan vähän."
Tiedätkö.;) Sä et vaikeuttanut vain vähän, vaan erittäin paljon.;D Sanoisin, että jos tota ihan oikeasti vakavissaan lähtis pohtimaan, niin ensin pitäis määritellä _perspektiivi_.
Eli: minkä perspektiivin asiaan haluaisit? Näitä mainitsemiaisi kysymyksiä olisi mahdollista pohtia esimerkiksi yksilölliseltä, yhteisölliseltä, yhteiskunnalliselta, talouspoliittiselta, moraalifilosofiselta etc. etc. (esim. vaikka kauppakassin sisältöönkin perustuvista) lähtökohdista. Jos kysymyksiäsi esimerkiksi vaikkapa akateemiselta kannalta ajateltaisiin, niin niiden selittämisessä vois jollekin olla ihan jopa elämän kestävä työ... Jokatapauksessa yleispätevää vastausta kysymyksiisi ei ole olemassa.
Henkilökohtaisessa mielessä ajattelisin jotenkin ehkä tapaan, että syvällisyys on ihmisen henkilökohtaiseen tahtoon ( vrt. esim. kantilaiset näkökulmat) ts. jotenkin vilpittömiin(?) pyrkimyksiin perustuvaa halua _ymmärtää_ asioita, ehkä myös halua oppia. Vaikea nopeasti määritellä näin vaikeaa asiaa... "Missä on syvällisyys?" Kuten jo sanoin: ei vain yksilössä, vaan myös ympäristössä. Ei vain jommassa kummassa, vaan kyse on yksilön ja ympäristön vuorovaikutteisesta suhteesta. "Mistä tulee syvällisyys?" Joo, no nyt loppuu rahkeet tässä vaiheessa.;D Sanon suuntaansa, että tulee aika pitkälti varmaan ainakin ihmisen tietoisesta _halusta_ ymmärtää. Kuitenkin syvällisyys tulee myös halusta kyseenalaistaa. "Mihin katoaa syvällisyys?" No varmaan se katoaa ainakin pinnallisuuteen, kaiken ulkokohtaisen _kyseenalaistamattomana_ omaksumiseen...
Kysyt todella niin vaikeita, että näihin on vaikea nopeasti vastata.;D
syvällisyydestä tulis ekana mielee niinku synkkyys tai joku ihme angsti. tai et iloine ei vois olla syvälline. tai et jos haluais olla syvälline, nii pitäis eristää ittesä johonki seipään päähä ku mikäki guru.
kaikelaisii mielikuvii.
mut kai se jonkilaista pysähtymistä vaatis, et huomais et asiat ei aina oo iha nii yksinkertaisii, et on useita puolia. nopeesta liikkeestä ei ehtis nähdä ku vaan jonku sivun ja senki vaa hätäseen.
mut toi assosiaatio angstiin ja synkkyytee olis varmaanki väärä.
tuossa sulla. Ihanaa, että täällä on sivistyneitä miehiä...noin teorianpyörittelemisen ja filosofisen ajattelun kannalta.
edellisessä siis, että "vain" noissa mielessä. :)
sanat syvällisiä? Miten? Miten sanat voi olla syvällisiä?
"syvällisyydestä tulis ekana mielee niinku synkkyys tai joku ihme angsti. tai et iloine ei vois olla syvälline. tai et jos haluais olla syvälline, nii pitäis eristää ittesä johonki seipään päähä ku mikäki guru."
Samalla kaavalla kaunis ei voi olla älykäs, köyhä on tyhmä ja blondit ei osaa syödä purkkaa ja kävellä samaan aikaan... ;) Olisit ny hei vähän voinu skarpata ton kanssa, jooko :)
vaa se mitä syvällisest tulis niinku mielee.
ja tää skarppas jote turha skarpata enää ;D
"mut toi assosiaatio angstiin ja synkkyytee olis varmaanki väärä."
En mä tiedä.;) Assosiointikin tapahtuu aina aika yksilökohtaisesti. Olisko jokin näkemys väärä, joku oikea? En osaa tässä asiassa ottaa kantaa...
"Syvällisyys" lienee kuitenkin aina kulloiseenkin kontekstiin, asiaintilaan, tapahtumaan (etc. kulttuurillisen kontekstiin) sijoitettava juttu. Sinänsä se ei musta ole riippuvainen persoonasta.
Sulla on vaikeiden kysymysten ilta?:D
"Onko
ap. 14.1.2008 klo 23.29
sanat syvällisiä? Miten? Miten sanat voi olla syvällisiä?"
Kyllä sanat ainakin rakentavat todellisuutta, jossakin määrin. Language et parole..vai miten nyt olisi. On sanoilla musta arvoa. Ei niitä pidä väheksyä. *mut nyt loppu rahkeet tällä erää.;D*
..tää vielä:
"Syvällisyys" lienee kuitenkin aina kulloiseenkin kontekstiin, asiaintilaan, tapahtumaan (etc. kulttuurillisen kontekstiin) sijoitettava juttu. Sinänsä se ei musta ole riippuvainen persoonasta."
Tarkoitus oli sanoa, että on persoonasta riippuvainen, mutta rajallisessa määrin kylläkin sikäli, että ympäristö vaikuttaa aina.
vaikeita? Tai onhan ne. En kai osaa kysyä helppoja kysymyksiä. En näe mitään mieltä kysyä helppoja kysymyksiä, mihin voi etsi vastaukset vaikkapa googlen avulla. Lähes jokainen kai osaa käyttää googlea.
Mutta joo. Tämä on juuri sitä, mitä rationaalisuus ei ymmärrä ja irrationaalisuudelle se on taas aika selvää. Irrationallisuudessa ei ole sanoja.
Sanat ei voi mielestäni olla syvällisiä. Sanat on aisteilla havaittavissa. Kun on aisteilla havaittavissa, sanat tulee puhuttuna, kirjoitettuna tai luettuna pinnallisiksi. Oma pikainen tulkintani.
..tämä kieltämättä:
"Tämä on juuri sitä, mitä rationaalisuus ei ymmärrä ja irrationaalisuudelle se on taas aika selvää. Irrationallisuudessa ei ole sanoja."
Juurikin. Irrationaalisuus ei pyri "rakentamaan" mitään, ei siltoja ymmärrykseen, ei lisäämään ymmärrystä ylipäätään. Rationaalisuus ts. rationaalinen mieli taas on tietyssä mielessä käsitteistyksen vanki, tai ehkä parempi sana kuvaaman olisi "itsensä vanki".
Tosta ehkä kuitenkin olen vähän eri mieltä:
"Sanat ei voi mielestäni olla syvällisiä"
;) Se olisi kuitenkin eri juttu taas... Nyt pitää mennä nukkumaan. Huomenna on ( pitäis ehkä sanoa onneksikin) niin tappokiirepäivä, ettei ehdi palstailemaan. Öitä ( tai aamuja, iltoja, päiviä sinne, missä nyt lienetkin).
:)
Kulttuurisidonnainen käsite? Eli onko todennäköistä että japanilainen ja amerikkalaisen kirjallisuuden professorin tavatessa toisensa toinen käyttäytysi tai vaikuttaisi sivistymättömätä toisen näkökulmasta. Okei, voidaan ajatella että yliopistomaailam on yhtenäinen kulttuuri. No, entäs shintolaispapin ja länsimaisen filosofin kohtaaminen, toinen sivistymätön toisen mielestä?
käyttöön.
Roomalainen sadanpäämies ajalta ennen kristusta ja nykyinen Paavi.
Radikaalimmaksikin voi vetää. Joko kulttuurisidonnaisuus paljastuu?
Kaikkea sitä arkistosta löytyykin, kun selailee...