joo eli mun tarina, Olin iloinen nuori tyttö vaikka tietenkään oli kyllä vaikeudet mutta olin vahva, elämää hymyili ja kaikki oli loistavasti. Sitten menetin mun ystävän eikä se ollut vaan mitenkää kaveri vain oltiin kuin siskokset. En haluu nyt kertoo miten se kuoli mut se oli sairaus. Oli tosi vaikeeta alussa mutta sitten mun piti jaktaa elämää ja mulla oli aina ikävää sitä. Sitten yks päivää huomasin et mun hiukset on ohetumassa panikoin niin paljon nii menin lääkärille ei tullut mitään esiin ja joka vuos mun hiukset ohentui kunnes päälaki näkyi vähän ja oli pakko käyttää pantaa, mietin et kyll tääki hoituu mut aikanaan kävin 3 vuotta sairaalassa ihotautilääkärille gynerkologille mutta ne ei pystynyt sanoo mitä mull on ei mitää sairauksia ei mitään. sitten kun kerroin vähä mun elämästä niille ne käytti stressia syyksi. mä ajattelin ne vaan sanoi stressiä sen taki kun mitään ei löytynyt.. noh yritin hyväksya sen ja jatkoin elämäni.. mut nyt siit on 5 vuotta ja en yksinkertaista jaksaa enää.. en kestä jos ihmiset alkaa tujoittaa ja nauraa ja vaikka mitä.. miks mä jäisin tähä maailmaan.. oon miettinyt tosi paljon itsemurha ja on päättänyt et teen sen mutt en tiiä vaan miten ja joskus sanon ei mitä mä ajattelen.. jätin koulunkin mun hiusten takii kun ihmiset alkoi ihmetellä miks tolla on aina pantoja huivia mä en vaa jaksaa enää.. tää on niin epäreilu ..menetin ystävän ja samalla itteni.. joskus mietinki onkohan mulla kirous..
ensin 1 suru, sitten 2
N100
6813
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
anteeks kirjotusvirheistä.. mä en kyll enää välitä puhunko oikein vai kirjotaanko oikein..
Tiedän että on sellaiakin sairauksia jolloin tukka menee kokonaan , mutta onhan olemassa peruukkeja ihan laadukkaita , hanki perukki ,on olemassa jopa julkkiksiakin joilla on tukka mennyt ,ja heillä on peruukki päässä , silti elämä luistaa ilman tukkaa , kyllä selviydyt , pärjäile ,tuntematon ystävä .
kauniista viestistäsi! Sinulla on todella paljon surua ollutkin. Onkohan sinulla joku ystävä kuitenkin vielä, jolle voisit asioita kertoa? Monestihan se on niin, että hiukset voivat lähteä jo pelkästä pitkäaikaisesta ahdistuksesta ja huolista. Itselläni on ollut myös surua ja kaipausta mieheni kuoleman jälkeen. Siinä olikin monta kuukautta huolta jo sitä ennen. Hiuksia onkin lähtenyt. Ajattelin vähän piristää itseäni ja ostin tänään hiusten hoitoainetta, jossa mainostetaan, että se tuuheuttaa hiuksia. Ihan Lidlistä ostin, Pantene-nimistä. Enkä välitä siitä yhtään, sanokoon kuka mitä tahansa, että ei se auttaisi. Kaikkea on lupa ihmisen kokeilla saadakseen itsensä kuntoon, mm. tuollaisella hoitoaineella. En ole vielä sitä kokeillut siis. Myös sinäkin voisit sitä kokeilla tai vaikkapa kysyisit joltain kampaajalta tai vaikkapa googlettamalla nettilääkäriltä. Löysin nyt sellaisen hoitomahdollisuuden kuin: http://personal.inet.fi Sieltä voisit heidän sivujaan tutkia. Niin, ja kouluakin voit jatkaa vaikka aikuislukiossa iltaisin, sitten kun jatkat. Minun molemmat tyttäreni ovat käyneet aikuislukion, vaikka ovat nuoria. Myös aivan toisenlaista apua olen saanut, sisäisesti: www.nokiamissio.fi Sinne olen silloin tällöin laittanut rukousaiheita. Paljonhan sinne ihmiset niitä lähettävätkin. Muutenkin voit heidän sivuilleen mennä tutkailemaan. Apua varmaan tulee myös sieltä. Älä siis ole toivoton, apua varmasti tulee. Monenlaisia vaiheita ihmisille, aivan jokaiselle tulee, niissä kestää aikansa, mutta kyllä niistä pääsee ylitse, vaikkei aina siltä tuntuisikaan. Voimia ja siunausta sinulle!
kiitos teiän viestistä.. jo on mulla onneks muita kavereita mutt mun hiusten takia mä on mennyt kauas pois kaikkilta koska tää on oikeesti niin nolo juttu.. olin ensin tosi katkera kun kaverini kuoli mutta sitten mä tiesin et se halus mun jatkavan elämäni ja olla onnellinen sitähän se pyys multa mutta just kun olin vähä paremmall tuulella tän piti tapahtuu nyt romahduin taas alusta..
http://www.verkkoapteekki.fi/product_info.php/cPath/23_92/products_id/66
kävi niin, että isäni yllättävän kuoleman jälkeen sairastuin (tai sairaus ilmeisesti puhkesi,oli jo olemassa)pälvikaljuisuuteen. Hiukset lähtivät kokonaan. Alku oli kauheaa, kapinoin ja olin varma, että elämä loppuu siihen. Siitä on nyt 15 vuotta, olen edelleen hiukseton. Nykyään en edes huomaa asiaa, olen tottunut peruukin käyttöön ja sinut asian kanssa. Elän normaalia elämää. Nykyään saa ns. sporty peruukkeja, jotka tehdään aidoista hiuksista ja mittatilaustyönä. Ne ovat aivan aidon oloiset hiukset. Hiuksien lähteminen ei siis ole syy luovuttaa. Tsemppiä sinulle!!