Takana oli yhdessäoloa yli neljä vuotta ja ainakin minä olin viime metreilläkin vielä onnellinen... mutta toinen osapuoli ei ilmeisesti ollut koska hän jätti minut ja otti melko pian jo uuden kumppanin. Luulen että kyllä hänen on jossain vaiheessa täytynyt minua rakastaa, eikai muuten edes olisi ollut kanssani niin pitkään(?) mutta miten voi olla että ne tunteet vaan kuolee jossain vaiheessa...? On niin vaikeaa uskoa että se on tosiaan ohi...
Näen kokoajan painajaisia siitä kuinka hänen nykyinen kumppaninsa ylpeilee minulle sillä että hän saa nyt kokea exäni kanssa kaikki ne asiat jotka me joskus hänen kanssaan koimme. Ja että ne lempinimet joilla hän joskus minua kutsui on nyt tarkoitettu hänelle ja että jos me molemmat kuolisimme, exäni surisi hänen takiaan, ei minun.
Rankkaa on...
Näen kokoajan painajaisia siitä kuinka hänen nykyinen kumppaninsa ylpeilee minulle sillä että hän saa nyt kokea exäni kanssa kaikki ne asiat jotka me joskus hänen kanssaan koimme. Ja että ne lempinimet joilla hän joskus minua kutsui on nyt tarkoitettu hänelle ja että jos me molemmat kuolisimme, exäni surisi hänen takiaan, ei minun.
Rankkaa on...
Vastaukset 5
Vanhimmat
rakkaus kuule on vaan tunne.... ei siinä ole mitään "yliluonnollista" ja se muuttaa kokoa ajan muotoaan.
Mun exä petti ,jätti, otti takas, petti ja jätti. Ei kannata luottaa kehenkään muuhun ku itseensä.
toinen vaihtoehto on tajuta, ettei pettäjään voi luottaa. Eli jos pettää niin lähtee uuteen suuntaan ja unohtaa sen idiootin. Turha ottaa takaisin ja satuttaa taas itseään. Onneksi on hyviäkin ihmisiä vielä olemanssa, joten ei luottoa kannata kokonaan heivata. Muuten jää yksin kokonaan. Joillekkin sekin on tosin hyvä ratkaisu. Ei pidä katkeroitua, vaan antaa anteeksi ja pistää välit poikki kokonaan ja jatkaa elämää.
Ei rakkaus mihinkään kuole, jos sitä on. Mutta jotkut ei tiedä mitä se on. Useimmat sekoittaa sen alkuhuumaan ja rakastumiseen. Rakkaus kypsyy ajan myötä, eikä sitä voi rikkoa.
Sinun tilanteesi on se, että pääsit eroon huonosta miehestä. Ja hyvä niin. Nyt voit löytää paremman. Sillä uudella naisella on asiat huonommin. Hän on saanut miehen, joka hyvällä todennäköisyydellä jättää hänet, kun löytää taas paremman. Siis parin vuoden päästä kun rakastumisen tunne taas katoaa.
Itse en ikinä alkaisi olla miehen kanssa, joka syöksyy suhteesta toiseen. Se on merkki kyvyttömyydestä olla yksin ja selvittämään tunteitaan ja asioitaan. Se on erittäin huono lähtökohta suhteelle kuin suhteelle.
Ja lopuksi, jos te molemmat kuolisitte eli sinä ja exäsi nykyinen, ei ex surisi kumpaakaan. Hänellä olisi jo uusi nainen.
Mulla kans ero 4 vuoden suhteesta (mikä omasta mielestäni oli tosi rakkauden täyteinen) oli tosi kova paikka. Siitä on nyt 2 vuotta aikaa. Ja vieläkin koskee, ei tosin ihan niin kovaa kuin alussa. Runsas vuosi meni itkiessä joka päivä ja olo oli tosi kurja.
Exäni ehti ottaa uuden muutaman viikon sisällä erostamme. Asuimme vielä tuolloin yhdessä. Noh, hänen onneaan kesti ehkä kuukauden, kun hän taas otti minuun yhteyttä purkaakseen erosuruaan (siis erostaan siitä uudesta, kuukauden mittaisesta suhteesta!). Kelpasin lohduttajaksi.
Olen vieläkin satunnaisesti tekemisissä exäni kanssa. Sain juuri kuulla, että hän tapailee jotain naista. Ja vieläkin tunsin piston sydämmessäni, kun ajattelin että tämä nainen saa olla hänen pehmeässä, lämpöisessä, turvallisessa kainalossaan...siinä, joka oli minun paikkani niin monta vuotta. Elän itsekin jo uudessa suhteessa ja välitän poikaystävästäni todella, mutta silti tahtomattanikin tulee niitä hetkiä jolloin ero entisestä vielä satuttaa. Sille ei kai voi mitään...