kertokaa miten pitää suhtautua?olen kahden lapsen yksinhuoltaja ja mulla on etäsuhde mieheen joka asuu 250km päässä, olemme lasten kanssa ne jotka ajavat tuon matkan 2-3 kertaa kuussa, aina viikonloppuna, nyt lapset on alkanu temppuilemaan, äitinä olen kahden tulen välissä, ajatukseni on niin, että jään lasten kanssa, mies ei suostu muuttamaan, mitä tehdä neuvokaa, jos jollain samanlainen kokemus. Lapset ovat 12ja 10
ratkaisu
2xtytöt+mies
111460
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei ole samaa kokemusta. Tuleva mieheni aikoo muuttaa luokseni heti, kun mahdollista (2000 km päästä), koska en voi erottaa lastani isästänsä enkä siten muuttaa tulevan mieheni luokse (lapsen ja isän väliset tapaamiset vaikeutuisivat liiaksi). Minusta miehesi ei sitten rakasta sinua riittävästi. Olen pahoillani. Mutta kyllä sinäkin löydät miehen, joka rakastaa sinua niin, että antaisi elämänsä edestäsi (tai ainakin muuttaisi luoksesi).
välillä käy teidän luona? Ei mikään ihme jos lapset alkavat temppuilemaan jatkuvan viikonloppureissaamisen takia.
hän sanoo, meidän on helpompi tulla hänen luokseen
jos ei mennä, otetaan "herne nenään", en jaksa aina lähetä työnjälkeen ajamaan....tytöt kiukkuaa, onko se sen arvoista, mies ei tule mitenkään vastaan. Olen sitä mieltä, että eniten tässä kärsii lapset.....aina joka viikonloppu menossa.
No voi helvetti! Jos itsekin tajuat, että lapset kärsii niin miksi silti jatkat tuota?! Jos mies todella on aikuinen, hän ymmärtää tulla vastaan ja joustaa lasten takia. Ihan turha haaveilla elämästä tuollaisen miehen kanssa, joka ei edes silloin osaa huomioida lapsia kun asutte yhdessä. Voi taivas!!!
mieshän ehdotti mulle että tule yksinään ja jätä tytöt kotiin, se ei tule onnistumaan, Miksi voi ihminen olla noin omahyväinen. kysynkin nyt äidit ja isät, ollaanko samaa mieltä? ensin tulee lapset sitten rakkaus, jos eivät mahdu sovulla samaan lokeroon, kertokaa
Ei ei. Ei kuulosta hyvältä. Ei ajattele lapsiasi. Miten kukaan täysjärkinen voi ehdottaa tuon ikäisten lasten jättämistä kotiin viikonlopuksi yksin? Lapset ovat vastuusi nr 1. Sinun on ensin täytettävä vastuu heitä kohtaan. Jos rakastatte toisianne miehen kanssa, voittehan aina perustaa perheen eli muuttaa yhteen. Silloin eivät lapsetkaan joudu tuollaisen retuutuksen kohteeksi. Ei lapsia voi raahata joka viikonloppu pois kotoa.
en ole valmis muuttamaan, se olisi liian epävarmaa, jättää työpaikka, asunto ja kaikki tukiverkosto,paras vaihtoehto on erota miehestä ja jatkettava lasten kanssa yhdessä. tykkään kuitenkin miehestäkin, mutta ennenkaikkea lasten onni ja hyvinvointi on numero 1. miehen ehdotus oli, että lapsille pitää hoitaa viikonlopuksi hoitaja
ja minulla kokemusta myös kaukosuhteesta.Sanon suoraan tämän,miehesi ei rakasta sinua.Keskity lapsiisi,kyllä se oikea rakkauskin varmasti tulee vielä.Suhteessa molempien pitää antaa yhtä paljon,nyt se olet sinä joka pitää suhdetta yllä.
on 4 lasta.
Heti alussa mies sanoi, että hän odottaa ja olettaa minun huolehtivan ensiksi lapsistani. Ja hän on todella sanansa mittainen mies. En osaa tarpeeksi selvästi edes ilmaista miten onnellinen tästä asiasta olen, kun lasten isäkään ei ymmärrä että lapset ovat aina numero 1.
Minusta sinun ei kannata tuhlata aikaasi itsekkääseen paskapäähän. Tyttöjesi on aivan luonnollista haluta olla kotonaan viikonloppuna.
kyllä sen huomaa, että haluaako mies vain sinut, vai koko paketin.
teidän tapauksessa mies ei halua huomioida lasten tarpeita ja sinun tilannetta teidän kaikkien välissä.
jos olet jo valmis jättämään miehen, tee testi
sano, että et voi ajaa joka viikonloppu. korkeintaan kerran kuussa, mutta että mies voi tulla teille. äkkiä näet tuleeko hän vai ei.
jos vielä jatkatte, kerro lapsille, että menette sinne harvemmin.
onko lapsille keksitty siellä kivaa tekemistä, vai ovatko vaan. yritä sielläkin saada lapset viihtymään kuin kotonaan. jos matka rassaa, niin sitten satsaa pariin pidenpään yhdessäoloon monen lyhyen sijasta.
välillä voit tehdä matkan yksin, välillä lasten kanssa. kysele välillä lapsilta, että mitä he haluavat valita. hoitaja välttämätön tuon ikäisille, mutta välillä voivat vaihteeksi jäädä mielellään myös kotiin kavereiden luokse.
ps. kuka maksaa matkat, siitäkö miehen matkustusvastaisuus johtuu?
Minulla kokemusta etäsuhteesta ja kun molemmilla, minulla sekä miehellä, on huollettavana lapsi. Minulla 5v ja miehellä 14v. Olen työharjoittelussa ja hän työssä joten olemme sopineet että hän kulkee enemmän ja tarvittaessa kustantaa minulle matkat. Meillä tosin välimatkaa ei ole kuin 45km. Mutta vietämme aikaa hänen luona sekä minun luona lapsien kanssa tai ilman lapsia. Poikani on joka toinen viikonloppu isänsä luona ja helpottaa tilannetta jonkin verran ja mieheni lapsi asuu 2 vkoa isänsä luona ja 2 äitinsä. Istumme kalenterin ääreen aika ajoittain ja päivitämme menomme, työvuoromme ja lasten tapaamiset. Mietimme kummassa vietämme aikaa. Mieheni tytär menee minun edelle kaikessa ja se alkuun tuntui aika rankalta mutta pikku hiljaa totun ajatukseen. Keskustella täytyy ja tehdä kompromisseja, päivittää tilanne aika-ajoittain. Meillä on hetkiä jolloin olemme kahden, joskus meitä on 3 ja joskus 4 mutta osaamme molemmat nauttia myös tilanteista jossa me molemmat olemme yksin kotona. Suhde tarvitsee välillä ilmaa! Ja mieheni lepoa koska hänellä on epäsäännöllisen säännöllinen vuorotyö. Hän ei mielellään tule pitkän vuoron jälkeen minun luo koska poikani on omalla tavallaan vilkas ja hyvinkin kova ääninen.
Minun mielipide on se että miehenkin täytyy tulla puolitiehen vastaan ja panostaa suhteeseen eli silloin hän välillä vierailisi teidän luona, ettei lasten tarvitse hirveesti matkustella. Tuon ikäinen ei koko viikonloppua yksin voi olla kotona .
Hieman vaikeaselkoisesti kirjoitettu väsyneenä ja ikävissään kun ollut jopa kahden viikon pakollinen tauko...