Olen kolmen lapsen uusperheäiti. Edellisestä liitosta minulla on esimurkkuikäinen poika ja nykyisen mieheni kanssa meillä on kaksi pientä lasta. Nyt vauvan syntymän jälkeen parisuhde tuntuu ajautuneen suoranaiseen kriisiin. Pinna tuntuu olevan kireällä puolin ja toisin, toraa ja kinaa tulee vaikka mistä. Hellyyttä ja läheisyyttä ei ole, seksielämä on hiipunut olemattomiin. Jos mies tulee lähelle on kysymys seksin vonkaamisesta. Minulla taas on halut ihan nollissa. Olen tai molemmat olemme jatkuvasti väsyneitä, minä valvon vauvan takia jatkuvasti öitä ja päivät ovat lievästi sanottuna hektisiä. Välillä tuntuu että olemme eron partaalla, välillä pientä valon pilkahdusta on näkyvissä. Joskus pelkään että eroamme. En millään haluaisi rikkoa lasten kotia. Vanhimman lapsen kanssa käymme perheneuvolassa setvimässä erotraumoja joten tiedän ettei se ole helppoa. Toisaalta jos ilmapiiri on jatkuvasti kireä, onko sekään lapsille hyvä? Ulkopuolisesta meillä on varmaan elämä mallillaan, ihanat lapset, uusi talo ja kaiken kukkuraksi menimme syksyllä naimisiin. Periaatteessa siis kaikki on kunnossa mutta mikä mättää? Mihin katosi ne suuret tunteet ja rakkaus jota tulvi ovista ja ikkunoista? Onko muilla pienten lasten vanhemmilla vastaavia kokemuksia ja miten olette vaikeudet selättäneet?
Kriisin partaalla
Kolmen äiti
2677
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eiköhän suurimmassa osassa lapsiperheitä ole tuo sama vaihe vauvan syntymän jälkeen. Paljon riippuu siitä mistä puhuitte ennen lapsen syntymää. Mitä sovitte kotitöiden jakamisesta, vauvan aiheuttamasta väsymyksestä, arjen vastuun jakamisesta? Kai olette näistä asioista keskustelleet ennen lapsen tekemistä?
Palautat vaan miehelle nämä keskustelut takaisin mieleen. Mistä sovittiin ennen lapsen tekemistä. Kerro miehellesi, että tilanteesi on nyt tämä, että olet ihan väsynyt valvomiseen ja tarvitset arjen jakamisessa mieheltäsi voimakkaampaa panostusta jne..
tosiaan ne tunteet häviää johinkin. meillä tosin on ollut toisin päin. mieheni ei halua minua lapsemme syntymän jälkeen. joskus ja harvoin. tosin myös minut halut ovat hiipuneet häntä kohtaan. meilläkin uusi koti ja mentiin naimisiin,tosin rakkaudesta. harmi jotta rakkautta ei riitä lapsen myötä. haluaisin miestäni,mut en uskalla enää lähestyä. aikas paha olla!