Pahin pelkoni

varma, omin silmin näin, ja sitten selvisi, että sitä on jatkunut jo kauan aikaa

kävi toteen kirjoitti:

varma, omin silmin näin, ja sitten selvisi, että sitä on jatkunut jo kauan aikaa

Toivottavasti et anna anteeksi petturuutta. Kova paikkahan se on kun jotain tuollaista tulee ilmi,en tarkoita loukata sinua kun sanon että hyvä että jäi kiinni. Mutta sinua ajatellen hyvä niin,kuka tietää kauanko sitä olisi jatkunut tai kuinka monen kanssa olisi tapaillut ajan mittaan selkäsi takana. Toivon sinulle kovasti voimaa ja jaksamista eteenpäin!! Aikaa siinä menee mutta sen tiedän että kipu helpottaa vielä.

toivo kenellekkään kirjoitti:

Toivottavasti et anna anteeksi petturuutta. Kova paikkahan se on kun jotain tuollaista tulee ilmi,en tarkoita loukata sinua kun sanon että hyvä että jäi kiinni. Mutta sinua ajatellen hyvä niin,kuka tietää kauanko sitä olisi jatkunut tai kuinka monen kanssa olisi tapaillut ajan mittaan selkäsi takana. Toivon sinulle kovasti voimaa ja jaksamista eteenpäin!! Aikaa siinä menee mutta sen tiedän että kipu helpottaa vielä.

mitä tekisin, kaikki ajatukset on niin sekaisin, lapset ja kaikki, katkeruus nousee pintaa, miten joku voi tulla ja hajoittaa toisen ihmisen elämän ja miten ihminen jonka kanssa luulee elävänsä onnellisesti satuttaa niin pahasti, en käsitä!! ja varsinkin sattuu kun ei ole ollut mitään ongelmia, mutta se että mie siivoan, teen ruuat, maksan laskuja, yhteisessä kodissa ja vielä ihan mieleläni niin nyt se kaikki tuntuu hyväksikäytetyltä.. toinen sillä aikaa tapailee muita, niin hyvä että jäi kiinni nyt eikä vuosien päästä..en tiiä sattuu vaan kovin ja kiitos siulle : )

kävi toteen kirjoitti:

mitä tekisin, kaikki ajatukset on niin sekaisin, lapset ja kaikki, katkeruus nousee pintaa, miten joku voi tulla ja hajoittaa toisen ihmisen elämän ja miten ihminen jonka kanssa luulee elävänsä onnellisesti satuttaa niin pahasti, en käsitä!! ja varsinkin sattuu kun ei ole ollut mitään ongelmia, mutta se että mie siivoan, teen ruuat, maksan laskuja, yhteisessä kodissa ja vielä ihan mieleläni niin nyt se kaikki tuntuu hyväksikäytetyltä.. toinen sillä aikaa tapailee muita, niin hyvä että jäi kiinni nyt eikä vuosien päästä..en tiiä sattuu vaan kovin ja kiitos siulle : )

tein kaiken mieheni eteen aikoinani.Siivosin,tein ruuat,silitin paidat,hoidin lapset.Miehelläni oli hauskaa selkäni takana.Sillä oli kaikki liian hyvin ja sen myötä ilmeisesti tylsää.Hän luuli,etten jättäisi häntä koskaan,koska olin liian kiltti.Hänen puhelin soi,niin hyppäsi autosta ulos etten kuullut puheluita.Mutta eräänä päivänä mittani tuli täyteen ja jätin hänet.Se oli kovaa aikaa minulle,mutta selvisin.Nyt hän räjähtänyt pässi,kukaan ei laita ruokaa,ei siivoa eikä mitään muutakaan.Ei huvitakaan enää heinät aidan toisella puolella.Sinun miehellesi voisi käydä samalla tavalla,vasta kun menettää huomaa mitä on menettänyt loppu iäksi.Voimia Sinulle...

kävi toteen kirjoitti:

mitä tekisin, kaikki ajatukset on niin sekaisin, lapset ja kaikki, katkeruus nousee pintaa, miten joku voi tulla ja hajoittaa toisen ihmisen elämän ja miten ihminen jonka kanssa luulee elävänsä onnellisesti satuttaa niin pahasti, en käsitä!! ja varsinkin sattuu kun ei ole ollut mitään ongelmia, mutta se että mie siivoan, teen ruuat, maksan laskuja, yhteisessä kodissa ja vielä ihan mieleläni niin nyt se kaikki tuntuu hyväksikäytetyltä.. toinen sillä aikaa tapailee muita, niin hyvä että jäi kiinni nyt eikä vuosien päästä..en tiiä sattuu vaan kovin ja kiitos siulle : )

Ymmärrän, miltä sinusta tuntuu. Itse olen kipuillut yli puolitoista vuotta samojen ongelmien kanssa. Mieheni ei varsinaisesti jäänyt kiinni, vaan itselleni tuli sellanen olo yhden mieheni risteilyreissun jälkeen että hän ei ehkä sittenkään ole niin uskollinen kun antaa ymmärtää. Meillä oli takana yli 13 vuotta yhteistä taivalta. Kävi ilmi että mieheni on pettänyt useiden eri naikkosten kanssa minua koko yhdessäolomme ajan, eräs heistä on vieläkin samassa työpaikassa mieheni kanssa ja joka aamu kun mieheni lähtee töihin, tulee itselleni kurja olo kun tiedän sen naisen edelleen olevan siellä samassa työpaikassa vaikka eivät enää olekaan tekemisissä toistensa kanssa. Tämän työpaikan naisen kanssa heillä oli jonkinlainen suhde, muut ovat olleet yhden yön "hoitoja". Vaikka mieheni on muuttunut, lopettanut alkoholin käytön kokonaan, eikä juokse enää kapakoissa eikä missään ilman minua, ei kuulema halua, panostaa sataprosenttisesti perheeseensä, niin silti en ole onnellinen. Luottamus on mennyt täysin, en osaisi luottaa enää kehenkään mieheen, niin pahasti minua on petetty ja rankasti mulle valehdeltu toistakymmentä vuotta.
Miksi en eroa, taloudellisesti se ei ainakaan vielä ole mahdollista. Hyvinä päivinä olen pikkuisen onnellinenkin, sillä mieheni on nykyisin mitä rakastettavin. Joka päivä osoittaa minulle ja lapsille rakkauttaan monin eri tavoin ja on sitä mieltä että nyt vasta ymmärtää mikä tässä elämässä todella on tärkeää. Käy jopa kirkossa ja lukee parisuhde ym. kirjallisuutta. Aikaisemmin ei pystynyt keskustelemaankaan mistään ns. henkisistä asioista puhumattakaan että olisi alkanut lukemaan alan kirjallisuutta.
Olin samanlainen kuin sinä. Iloiten hoidin perhettä ja olin onnellinen, kun minulla on niin ihana ja vihdoinkin uskollinen mies. Olen nimittäin ollut naimisissa aikaisemminkin "petturimiehen" kanssa. Siitäkin keskustelimme mieheni kanssa suhteemme alkuaikoina ja hän tietenkin vannoi minulle ettei voisi pettää minua missään olosuhteissa. Syyksi mieheni on kertonut sitoutumiskammon ja sen että hänen exänsä on pettänyt häntä. Olen niin vihainen välillä hänelle siitä että miksi hän ei ole kertonut minulle, mitä tuntee. Selityksensä on että on kuitenkin aina rakastanut minua ja halunnut olla kanssani mutta on ollut "tunnekylmä" johtuen edellisestä elämästään ja lapsuudestaan ja siitä ettei ole aikaisemmin pysähtynyt miettimään elämän peruskysymyksiä vaan on tehnyt sitä mitä muutkin kaverinsa, hekin kun pettävät vaimojaan. Itse en edelleenkään voisi pettää miestäni vaikka hän on pettänyt minua, mulle on tärkeintä elämässä rehellisyys edelleenkin..... Lapset meillä ovat saaneet kohtuuttomasti kärsiä, sillä en ole pystynyt pitämään suutani kiinni, kun minulla on kurja olo, en sanoja säästele, sitä mieheni ei oikein kestä, hänkin päästelee suustaan mitä sattuu suuttuessaan ja se satuttaa minua todella paljon...
Terapeuteista ei ole ollut mitään apua, meillä on niistä huonoja kokemuksia. Parhaiten ovat auttaneet kirjat, jopa numerologia, sekä tietenkin itsetutkiskelu....
Tässä vaan eletään päivä kerrallaan. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja Voimia. Kannattaa puhua asioista, jos sinulla on luottoystäviä jotka jaksavat kuunnella, ehdottomasti kannattaa puhua. Ainakin minua se on helpottanut.
Rakkaudella kohtalotoveri

Kovin on tuttua kirjoitti:

Ymmärrän, miltä sinusta tuntuu. Itse olen kipuillut yli puolitoista vuotta samojen ongelmien kanssa. Mieheni ei varsinaisesti jäänyt kiinni, vaan itselleni tuli sellanen olo yhden mieheni risteilyreissun jälkeen että hän ei ehkä sittenkään ole niin uskollinen kun antaa ymmärtää. Meillä oli takana yli 13 vuotta yhteistä taivalta. Kävi ilmi että mieheni on pettänyt useiden eri naikkosten kanssa minua koko yhdessäolomme ajan, eräs heistä on vieläkin samassa työpaikassa mieheni kanssa ja joka aamu kun mieheni lähtee töihin, tulee itselleni kurja olo kun tiedän sen naisen edelleen olevan siellä samassa työpaikassa vaikka eivät enää olekaan tekemisissä toistensa kanssa. Tämän työpaikan naisen kanssa heillä oli jonkinlainen suhde, muut ovat olleet yhden yön "hoitoja". Vaikka mieheni on muuttunut, lopettanut alkoholin käytön kokonaan, eikä juokse enää kapakoissa eikä missään ilman minua, ei kuulema halua, panostaa sataprosenttisesti perheeseensä, niin silti en ole onnellinen. Luottamus on mennyt täysin, en osaisi luottaa enää kehenkään mieheen, niin pahasti minua on petetty ja rankasti mulle valehdeltu toistakymmentä vuotta.
Miksi en eroa, taloudellisesti se ei ainakaan vielä ole mahdollista. Hyvinä päivinä olen pikkuisen onnellinenkin, sillä mieheni on nykyisin mitä rakastettavin. Joka päivä osoittaa minulle ja lapsille rakkauttaan monin eri tavoin ja on sitä mieltä että nyt vasta ymmärtää mikä tässä elämässä todella on tärkeää. Käy jopa kirkossa ja lukee parisuhde ym. kirjallisuutta. Aikaisemmin ei pystynyt keskustelemaankaan mistään ns. henkisistä asioista puhumattakaan että olisi alkanut lukemaan alan kirjallisuutta.
Olin samanlainen kuin sinä. Iloiten hoidin perhettä ja olin onnellinen, kun minulla on niin ihana ja vihdoinkin uskollinen mies. Olen nimittäin ollut naimisissa aikaisemminkin "petturimiehen" kanssa. Siitäkin keskustelimme mieheni kanssa suhteemme alkuaikoina ja hän tietenkin vannoi minulle ettei voisi pettää minua missään olosuhteissa. Syyksi mieheni on kertonut sitoutumiskammon ja sen että hänen exänsä on pettänyt häntä. Olen niin vihainen välillä hänelle siitä että miksi hän ei ole kertonut minulle, mitä tuntee. Selityksensä on että on kuitenkin aina rakastanut minua ja halunnut olla kanssani mutta on ollut "tunnekylmä" johtuen edellisestä elämästään ja lapsuudestaan ja siitä ettei ole aikaisemmin pysähtynyt miettimään elämän peruskysymyksiä vaan on tehnyt sitä mitä muutkin kaverinsa, hekin kun pettävät vaimojaan. Itse en edelleenkään voisi pettää miestäni vaikka hän on pettänyt minua, mulle on tärkeintä elämässä rehellisyys edelleenkin..... Lapset meillä ovat saaneet kohtuuttomasti kärsiä, sillä en ole pystynyt pitämään suutani kiinni, kun minulla on kurja olo, en sanoja säästele, sitä mieheni ei oikein kestä, hänkin päästelee suustaan mitä sattuu suuttuessaan ja se satuttaa minua todella paljon...
Terapeuteista ei ole ollut mitään apua, meillä on niistä huonoja kokemuksia. Parhaiten ovat auttaneet kirjat, jopa numerologia, sekä tietenkin itsetutkiskelu....
Tässä vaan eletään päivä kerrallaan. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja Voimia. Kannattaa puhua asioista, jos sinulla on luottoystäviä jotka jaksavat kuunnella, ehdottomasti kannattaa puhua. Ainakin minua se on helpottanut.
Rakkaudella kohtalotoveri

Ei koskaan voi olla varma kenenkään muun tekemisistä kuin omistaan. Sitä korkeammalta putoaa, mitä enemmän uskoo toisen uskollisuuteen.