Kun tätä nyt usein haukutaan ja mollataan, jäin miettimään, ettei tämä nyt niin paha voi olla. Pakkohan tässä on jotain hyvääkin olla. Ei kai muuten tässä isommallakin porukalla notkuttaisi.
Mitä hyvää olet saanut
ML-palstalta?
14574
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
tämän avulla vieroittamaan itseni televisiosta. Nyt täytyisi vielä päästä eroon tästä.
Monet naurut.
Ajankulua.
Saa mut tuntemaan itseni normaaliksi.
Terapiaa, kun käy täällä aukomassa päätään.
Ainakin itsehillintää täällä joutuu käyttämään korostetusti. Raivostuttavasta epäloogisuudesta ja/tai sisälukutaidottomuudesta johtuvaan provosoitumiseen kun yrität kommentoida itse edes jotenkuten asiallisena pitäytyen: se on muuten luonnetta kasvattavaa touhua... Samaa on se, kun koetat olla näkemättä noloa ja keskustelut tuhoavaa pyllyjen nuolemismentaliteettia tai kun yrität hokea itsellesi, että kenties siinäkin "ehkä" olisi jotain kehittävän keskustelun aineksia, joita et vain itse huomaa.
Iloa aidosti ovat kyllä tuottaneet monetkin keskustelijat.:) Hirveän hienoa on aina, kun huomaa jossakin keskustelijassa esimerkiksi korkeaa sisäistettyä etiikkaa ja periaatteita, mitkä eivät muutu keskustelijan nimimerkin tai tuulen mukana. Ja on täällä aina ollu myös oikeasti fiksujakin kommentoijia joukossa. Niiden takia mäkin tänne (kai vähän liiaksikin) koukutuin. Pyrky ja pakko on kyllä kohta vähentää tosissaan. Syytä en valitettavasti voi (enkä edes halua) kertoa tässä.
kertoa, mutta kerro ajankohta!
Ihan tarpeeksi olen jo joustanut ja madellutkin kaikenmaailman epäasiallisten edessä, kun olen halunnut uskoa kaiken sortin täysmulkvisteistakin hyvää, vaikka nähnyt toki totuuden. Ajattelin, että mitäs jos niiden kiusaksi ( esim. sun kenties?) kirjoittelisin vaikka maailman tappiin.;) No ei: niin ei tule tapahtumaan.
Sulle vinkkiä: jos(?) mun persoona herättää sussa aggressioita, tai jos(?) olet jonkin sortin sadisti, joka nauttii mauttomasta yhden keskustelijan kyykyttämisestä ( niitä täällä on ollut muuten aika paljonkin), niin ihan kevyesti saat mielenrauhan sillä, ettet lue mun juttuja.
Enhän mä ole sun elämässäsi mitenkään erikoisen tärkeä, joten miksi mä en saisi kirjoitella jollekin kuppaiselle nettipalstalle?:) Vai onko tämä keskustelupalsta sittenkin sulle niin elämän keskiö, että sua jaksais haitata yksittäiset kirjoittajat? Mua muuten ei haittaa pysyväisluontoisesti ketkään: tää on kivaa tää palstailu näin.:) Eihän tässä mitään kavereita olla hakemassa, mutta ei tasan mitään vihamiehiäkään. Ihan vain keskustelu on niinkuin mulle Se juttu keskustelupalstalla.;)
PS. Et ollu nokkela.:/
huomiota. Annoit sitä, kiitos! (vaikka vaimoksi et tuossa yksi päivä suostunut, johonkin riskinoton rajallisuuteen viittasit)
"Mä halusin
vain sulta 16.1.2008 klo 00.33
huomiota. Annoit sitä, kiitos! (vaikka vaimoksi et tuossa yksi päivä suostunut, johonkin riskinoton rajallisuuteen viittasit)"
Well...Tiedän. Keskusteluthan on aina jatkumo. Kommenttia kommentin perään. Mitäs sen kummempaa. Riskinotokykyni rajallisuudesta vaimoehdotukseesi liittyen puhuin kyllä aivan rehellisesti.;D
mikä kunnon liikunnalla ja luonnossa olemisella on ynnä sillä että ymmärtää pysyä täältä pois mahdollisimman paljon
Kel Onni on, sen kätkeköön.
Teillä muilla viel Toivo tai Anna on! ;)
seksiä.
Mitäköhän itse olen saanut? En oikein tiedä. Ehkä jonkinlaisen vahvistuksen aavistuksilleni itsestäni... En oikeastaan vieläkään ymmärrä, että miksi on pitänyt hakea sitä nettikeskusteluista. Täällä ja muuallakin.
Mutta kieltämättä olen käynyt monia hyviäkin keskustelujakin täällä. Huonoja en ole muttei niitä joitakin oikein hyviksikään voi sanoa. Ne on ollut vaan keskusteluja. Aika mitäänsanomattomia loppujen lopuksi.
On kuitenkin jotain, mitä olen saanut. Jotain aika tärkeää. Olen välttänyt jonkinlaisen erakoitumisen. Olen huomannut, että kiinnostavia ihmisiä on edelleen olemassa. Täällä ja tämän ulkopuolella. Se on jotain, mitä en olisi uskonut saavani täältä. Tai oikeastaan erakko olen vieläkin mutta vähemmän erakko kuin olisin ilman tätä...
aikaa on siitä jo vierinyt,
vettäkin joessa Vantaan, paljon virrannut,
tuli tänne ukko murheineen, joku huomas,
sai takaisin jaloilleen,
ja toi uskon ja ilon elämään,
ja huulilleni hymyn :)
vihtori liiottele;)
T. Justiina
uutta ystävää