Mitä tehdä kun isäni ei hyväksy oman lapseni isää jonka kanssa kuitenkin aion kihloihin ja vielä joskus naimisiinkin?? Alkaa tosiaan raivostuttaa isäni suhtautuminen elämäni valintoihin, kun ei tule millään tavalla toimeen rakkaani kanssa siitä syystä että tämä kerran hajotti ikkunan. Tästä on jo yli 3kk aikaa ja isäni vihoittelee vieläkin, eikä suostu minkäänlaisiin tekemisiin.. Enpä ole vielä isille kertonutkaan että 'kusipää'mieheni onkin hänen tulevan lapsenlapsensa isä ja aina osa elämääni.
Asun vuokralla tällä hetkellä yksin mummoni kämpässä (jonka edunvalvoja isäni on) joten vauvauutisten jälkeen on odotettavissa että minulla tulee kiire uuden asunnon hankkimisessa kun häätö tulee jos miestäni näkyy sielläpäinkään. Naurettavaako!? Siltä tuntuu. Ja isäni myös käski miettimään haluanko olla tekemisissä heidän kanssa vai mieheni, eli toisin sanoen pistää minut valitsemaan välillään. Valitsen epäilemättä lapseni isän, vaikka sitten olen itse isätön.
Voiko tällaista oikeasti tapahtuakkin oikeassa elämässä eikä vain saippuaoopperassa??
Asun vuokralla tällä hetkellä yksin mummoni kämpässä (jonka edunvalvoja isäni on) joten vauvauutisten jälkeen on odotettavissa että minulla tulee kiire uuden asunnon hankkimisessa kun häätö tulee jos miestäni näkyy sielläpäinkään. Naurettavaako!? Siltä tuntuu. Ja isäni myös käski miettimään haluanko olla tekemisissä heidän kanssa vai mieheni, eli toisin sanoen pistää minut valitsemaan välillään. Valitsen epäilemättä lapseni isän, vaikka sitten olen itse isätön.
Voiko tällaista oikeasti tapahtuakkin oikeassa elämässä eikä vain saippuaoopperassa??
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin...think about that. Totuus on tarua ihmeellisempää...!
JUU JUU! Joskus on niin että vanhemmat pyrkivät valitsemaan lapsensa tulevan puolison. Itselläni surullistakin surullisempi kokemus, kun seurustelin yhden pojan kanssa jonka vanhemmat erottivat meidät. Kerran vain huomasin, että pojasta ei ollut kuulunut mitään kummallisen pitkään aikaan, olimme olleet kirjeenvaihdossa ja nähneet pari kertaa, toisella kertaa poika tuli kotiini ja sitten minä olin hänen kotonaan käymässä. Hiljaista oli, ja päätin soittaa hänelle. Puhelimeen vastasikin pojan sisko, joka haki puhelimeen poikaystäväni äidin. Äiti sitten ykskantaan tokaisi: pitäisiköhän teidän pitää vähän taukoa tuossa seurustelussanne?!? Hän ei edes suostunut kutsumaan poikaa puhelimeen.
Siihen päättyi meidän seurustelu. Minä itkin tahollani ja poika omalla tahollaan. Niin oli vanhemmat valinneet pojan puolesta. Sellaista on elämä. Kehoitan sinua vain kuuntelemaan omaa sydäntäsi, itsellesi sinä puolisoa haet, ja tuskin isäsi sinua oikeasti hylkää vaikka et hänen pillinsä mukaan tanssisikaan. Hän kokeilee vaan miten suhtaudut jos hän vähän uhkailee.Toisen tunteita ei kuitenkaan voi ohjailla.
Olet aikuinen joten Sinun on elettävä omaa elämää. Jos isäsi ei sitä hyväksyy, niin ei ole mikä pakko totella. Tee oman tahtonsa mukaan ja jos isä panee välit poikkiin, niin pankoot.
Jos se vähä saa kauempaa asiaa ihmitellä, niin toivottavasti sekin alkaa ajatella, ettei voi Sinua komenella ja määrätä.
Harmi kun perheen sisäiset välit menee sellaisiksi, mutta muista että Sinulla on se yksi elämä ja Sinun on elättävä se nyt ja tässä ja mahdollisemman hyvin. Siis hyvin Sinun näkökulmasta , ei toisten.
Oletkos muuten koettanut puhua isälle järkeä?
Ymmärtääkö se esimerkiksi jos sanot, että isäsi on sinulle rakas , mutta jos se pakottaa Sinut valitsemään, niin isäsi on se joka häviää?Mitäs se siihen sanoo?
Elämää jonkin verran nähneenä sanoisin, että tarinasta taisi jäädä jotain oleellista pois.
Onko tuleva pariskunta täysikäinen?
Onko kummallakin edes kutakuinkin taloudelliset asiat mietittynä?
Onko varmaa, että isäukko on arvioinut väärin tyttärensä poikaystävän laadun?
Ja muuten: Tunteille ei voi ehkä mitään, mutta ratkaisuilleen voi. Jos tulevassa isukissa on arveluttavia piirteitä, tuleva nuori äiti on ikävässä tilanteessa hetken päästä. Ehkä silloin ei ole vauvalla isää eikä isoisää, onko kunnon asuntoakaan, onko äidillä kunnollista toimeentuloa?
Mietihän näitä, ennen kuin suutahdat. Sillä ongelmasi on sellainen, että kannattaa vähän hengähtää istumaan ja miettimään.
Vaikuttaaa, että olette kovin nuoria vielä. Tuntuu jotenkin hassulta, että aloitat perheen perustamisen vauvalla, ja sitten AIOT mennä kihloihin vauvan isän kanssa-
Oma isäsi ehkä ihan aiheesta ajattelee, että pojalla ei ole samanlaisia aikomuksia. Kunhan nyt bunkkaa siinä mummolta vuokratussa asunnossa aikansa.
Oko isäsi todella sanonut, että lähtö on edessä, jos vauva tulee? Ei kai hän vauvasta vielä mitään tiedä.
Kun asia tulee eteen, niin isäsi miettinee uudelleen, sillä onhan kysymyksessä silloin hänenkin lapsenlapsensa kohtalo.
Kirjoituksesi on kuin minulta yli kymmenen vuoden takaa. Vanhempani eivät sietäneet miestäni. Ja vauvan syntymä ei asiaa muuttanut. Lapsen lapsesta toki välitetään, mutta milloinkaan ei jäänyt epäselväksi, että miehestäni ei pidetty. Hän heitteli kännipäissään tavaroita ja hajotteli ikkunoita. Ja mä vaan rakastin.
Mä elin tätä suhdetta viisi vuotta. Ja kun itse päätin lähteä tajusin oikeasti, että ei ne mun kalkkis vanhemmat ihan tyhmiä olleet. Olin nuori ja kapinoin vastaan. Mähän rakastan juuri sitä ketä rakastan. Jälkeenpäin jäin miettimään, että oliko mun rakkauteni kuitenkin vain kapinointia vanhempiani vastaan.
Isäsi muistaa ikkunan hautaansa asti. Hän haluaa suojella sinua. Sitä ne välittävät vanhemmat tekee. En millään usko, että suhdetta tulevaan mieheesi isäsi koskaan hyväksyy. Ei ne tunteet muutu. Eivät ainakaan omalla kohdallani näin tapahtunut. Että älä vaan odota sellaista tapahtuvan, kun lapsi syntyy.
Nyt väliin oikeen ottaa päähän, kun on pakko tunnustaa, että vanhempani olivat oikeassa. Onneksi he eivät ikinä ole sanoneet sitä minulle. Antoivat kuitenkin elää sen suhteen läpi loppuun asti.
Monta kysymystä kirjoituksestasi jää epäselväksi. Kuka, mitä ja miksi?
Olin itse tuolloin kahdeksantoista ja luulin olevani aikuinen ja nyt yli kolmikymppisenä tiedän olleeni täysin kakara.
Kirjoitin vaan oman tarinani ns minun elämääni tuppautuneista vanhemmistani. Toivon sinulle parasta.
Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.