Pudotin painoa 6 kk:ssa 85 kilosta 65 kiloon. Söin pääsääntöisesti lihaa, kanaa ja kalaa sekä vihanneksia. Kävin lenkillä tai salilla noin 4 kertaa viikossa. Kuntoilu oli sellaista kevyttä liikuntaa eli mittarin mukaan noin 500 kcal kerrallaan.
Mutta mitäs nyt? Painon putoaminen näköjään pysähdyksissä, eikä tarvii enää pudotakaan. Mutta se ruokapuoli? Miten kannattais jatkaa - kokemuksia?
Mutta mitäs nyt? Painon putoaminen näköjään pysähdyksissä, eikä tarvii enää pudotakaan. Mutta se ruokapuoli? Miten kannattais jatkaa - kokemuksia?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hienoa että onnistuit! Täältä löytyy tietoa laihdutuksesta ja painonhallinnasta:
http://www.tohtori.fi/laihdutusklinikka/
Liikuntaa ei kannata nyt ainakaan lopettaa. Itsellä kävi niin, että sain melkeen 15kg pudotettua viime keväänä ja kun kesälomien alettua repsahdin. Olin näännyttänyt itseäni tiukoilla nälkäkuureilla ja hurjalla liikunnalla.. ja vaikka olin laihtunut ei tästä laihdutus ajasta voinnut tulla sellaisenaan elämäntapaa, koska se oli liian ankaraa minulaiselleni ihmiselle.
No kesä tuli, syksy ja joulu ja nyt kävin vaalla niin kaikki kilot tulleet takaisin! Tässä pitäisi taas jotakin keksiä =)
Avaaja on saanut kiloja pois ilmeisesti välttämällä aika tarkasti hiilihydraattien syömistä. Tässä saattaa olla jatkossa pulma.
Sokerit yms pullat on helppo jättää pois, mutta itsekin liha, kana ja kala kuurin jälkeen olen ottanut ruokavalioon vähitellen esim. pastan ja keitetyt perunat sekä leivän. Tarkkana saa olla kyllä koko ajan määrissä - ei missään nimessä liikaa.
Toisaalta herkutellakin pitää; jäätelö on erityisesti josta pidän. Olen päättänyt, että vain lauantaina 1/4 -osaa litran paketista herkuttelen. Toinen piintynyt tapa oli alkoholi, ei suuresti mutta kumminkin. Tietoisesti olen jättänyt "koti juopottelun" pois, vain kun on vieraita niin silloin mutta silloinkin kohtuudella eikä enää ns. kovia viinoja.
Jossa hiilihydraatit on suurilta osin kieletty .
Vain kalaa ,kanaa kananmunia ja avogadoa j n e.
painonvartioiden-lehden entinen päätoimittaja oli näin menetellen pudottanut 3 vkk.ssa 10 kiloa ???
MISTÄ DIETISDTÄ ON KYSE TIETÄÄKÖ KUKAAN ! ??
Tässä dieetissä (esim. Atkins) ruokavalio perustuu hiilihydraattien määrän rajoittamiseen. Jos on ylipainoa, pyritään ketoosiksi kutsuttuun aineenvaihdunnalliseen tilaan, jossa nälän tunne häviää, energiataso nousee ja keho (maksa) polttaa energiaksi pelkästään rasvaa, kun hiilihydraattivarastot on kulutettu loppuun (yleensä n. kahdessa vuorokaudessa). Juuri ketoositila tekee tästä dieetistä laihduttajan unelman.
Olennainen osa Atkinsin ruokavaliota on lisävitamiinit ja vihannesten, hedelmien, marjojen, pähkinöiden ym. valitseminen antioksidanttiarvon perusteella.
Ensimmäiset kaksi viikkoa syödään vapaasti lihaa, kanaa, kalaa ja kananmunia. Myös tofu sopii ja soijajauhot pienissä määrissä. Maitotuotteista voi kohtuudella syödä kermaa ja juustoa (ellei ole yliherkkyyksiä). Hiilihydraatteja saa nauttia vain alle 20 gr päivässä, käytännössä: 2 annosta salaattia ja 1 annos vihanneksia. (Annos=noin 2 dl). Monia vihanneksia, esim. kaalia, voi huoletta syödä niin paljon kuin jaksaa.
Tämän jälkeen lisätään hiilihydraattien määrää asteittain n. 5 gr annos päivässä viikon ajan niin että ketoositila pysyy ja laihtuminen jatkuu vaikkakin hidastuu. Sitten kun normaalipaino on lähellä etsitään itselle sopiva hiilihydraattitaso (sellainen määrä, ettei ala uudelleen lihoa). Ja sillä tasolla on tarkoitus pysyä loppuelämän. Yleensä se on n. 40-90 gr, tämä kuitenkin vaihtelee paljon.
Esimerkkejä siitä, mikä sisältää (noin) 5 gr hiilihydraattia: kourallinen pähkinöitä; kupillinen mustikkaa, mansikkaa tms; 1 viipale hapankorppua; 2 dl kermaa. Jne. joten tarkkana saa olla.
Atkinsin kirjoissa on hiilihydraattitaulukoita. Ja nykyisin ruokapakkauksissa on myös ilmoitettu hiilihydraatit. Niitä kyllä joutuu lukemaan ja laskemaan, mutta siihen tottuu varsin helposti.
Käytännössä tämä merkitsee, että viljaa ei juurikaan voi syödä. Samoin hedelmiä voi syödä hyvin rajoitetusti. Tämä ylläpitotaso merkitsee, että ketoosi ja normaali aineenvaihdunnallinen tila vaihtelevat, minkä vuoksi on syytä varoa etteivät syömähimot iske uudelleen.
Aamu-tv:n laihduttajan viesti oli päinvastainen. Hedelmiä voi syödä rajattomasti. Kokeilin heti dieettiä. Eilen aamu-tv:n jälkeen painoni oli 88,1 kg. Söin koko päivän paljon hedelmiä ja pähkinöitä ja join normaalit kahvit, mutta en mitään muuta. Hedelmistä söin avocadoja ainakin 3, saman verran banaaneja, hunajamelonia paljon, mandariineja puoli kiloa, 4 päärynää. Tänä aamuna painoni samaan aikaan klo 9.00 aamulla oli 86,9 kg. Eilen liikuin noin tunnin polkupyörällä ja vajaan tunnin kävellen.
Niin sanotussa hiilihydraattidietissä pyritään alussa välttämään hiilihydraattipitoisten ruokien syömistä (ml hedelmät).
Painon pudotuksen jälkeen syön nykyään kyllä hedelmiäkin, mutta rajoitetusti. Tämä siksi, että hiilihydraatitasapainon lisäksi tulee muistaa niiden sisältämät kalorit. Muutama esimerkki kcal/100 g:
- appelsiini 44
- banaani 84
- greippi 32
- kiivi 42
- omena 38
- vuunirypäle 42
Eli jos syöt näitä rajattomasti; esim aamulla pari omenaa ja greipin, päivän aikana puolenkymmentä banaania, töistä tultua pari omenaa ja illalla tv:tä katellessa pussillisen rypäleitä, niin 1000 kcal on mennyt kurkusta alas! Omasta mielestä ei ehkä ole tullut syötyä mitään, mutta todellisuudessa olet syönyt yhden ylimääräisen aterian vuorokaudessa.
20 kg puolessa vuodessa on aika paljon, pidä vain varasi, etteivät kilot tule takaisin nopeammin kuin putosivat - niillä on sellainen taipumus.
Laihdutusruokavalio tai vastaava energiamäärä on nyt sinun normaali ruokavaliosi tästä lähtien, koska 20 kg pienempänä kulutat huomattavasti vähemmän kuin 85-kiloisena. Syöt siis niin kuin olet syönyt laihdutusaikanasi, nyt sama määrä vain ei enää laihduta. Monipuolista, tavallista ruokaa, paljon vihanneksia, tarpeeksi proteiinia, kaloritonta juotavaa, säännölliset ruoka-ajat.
Joopa joo, asioista voi olla montaa mieltä. Itse laihdutin 30 kiloa puolessa vuodessa. Pari kiloa on tullut takaisin, mutta sekin liikunnan ansiosta. Minulle ei ainakaan sopinut/sopisi tahti, jossa laihdutetaan vuositolkulla. Liikuin paljon koko laihdutuksen ajan, ja söin enemmän mitä ennen laihdutusta. Koskaan en ole ollut yhtä tiukassa kunnossa, eikä mikään paikka roikukkaan. Tyhmää yleistää, että nopeasti laihdutetut kilot tulevat aina takaisin. Ja tästä laihdutuksestani on aikaa 5 vuotta piakkoin.
Onneksi olkoon, jos olet onnistunut pysymään pienemmissä mitoissa! Hieno saavutus, johon harva pystyy!
On nimittäin tutkittu tosiasia, että useimmille ne kilot tulevat takaisin, ei mitään summittaista yleistystä. Joidenkin lähteiden mukaan vain 5 % laihduttaneista onnistuu pysymään uusissa mitoissaan, mutta tämä luku lienee turhan pessimistinen.
Samoin on tutkittu tosiasia, että kilot tulevat takaisin sitä helpommin, mitä nopeammin ne on pudotettu. Taas on syytä onnitella, jos kuulut niihin harvoihin poikkeusyksilöihin, joilla näin ei ole käynyt. Hyvä sinä!
Uudelleen lihominen varsinkin nopean laihdutuksen jälkeen tulee usein siitä, että lyhyessä ajassa ei oikein "pää pysy mukana" eli ei sittenkään ole sisäistetty uusia elämäntapoja, vaan laihdutusta on pidetty ikään kuin kuurina, josta voi palata "normaaliin". Ja jos se normaali elämäntapa on lihottanut aikaisemmin, niin se lihottaa myös kuurin jälkeen - entistä helpommin, koska pienempi kroppa tarvitsee vähemmän energiaa kuin isompi.
Ei ne kilot "tule" takaisin, ne SYÖDÄÄN ihan tietoisesti takaisin. Miksi? Se on kyllä ainakin mulle täys arvoitus.
Liina väitti, että pudotetut kilot syödään TIETOISESTI takaisin. Tuskin se kovin tietoista on, koska eihän kukaan HALUA lihoa uudestaan. On vain vaikea tajuta sitä, että 20 kg pienempi massa kuluttaa koko lailla vähemmän energiaa kuin se entinen, isompi kroppa. Itselleni on käynyt näin ties kuinka monta kertaa.
Siihen on monta TIEDOSTAMATONTA syytä. Ihminen syö helposti huomaamattaan liikaa, koska useimmille ihmisille syömisen tarkkailu ja pikkutarkka kalorien laskeminen (jossa menee helposti pieleen) ei ole elämän päätehtävä. Lihoakseen 20 kiloa vaikkapa kymmenessä vuodessa ei tarvitse päivässä saada kuin noin 40 kcal enemmän energiaa kuin kuluttaa. Tästä ilmiöstä lihavuustutkija Pertti Mustajoki käyttää nimitystä "paahtoleipäkatastrofi".
Syömistä käytetään helposti erilaisten tunnetilojen tasaamiseen, ja jos haluaa tätä käytöstään muuttaa, se vaatii tietoista työstämistä joka ikinen kerta, kun "tekee mieli jotain hyvää", siis kun tekee mieli syödä, vaikkei ole nälkä. Tällaiseen työstämiseen taas ei riitä energiaa silloin, kun elämässä on paljon stressiä tai jokin kriisivaihe meneillään.
Sitten on vielä lukuisia lääkkeitä ja sairauksia, jotka lisäävät joko ruokahalua tai elimistön kykyä käyttää energiaa hyväkseen. Esimerkiksi vaihdevuosien hormonikorvaushoidolla on usein tällainen ikävä sivuvaikutus.
Laihdutuksessa ja sen jälkeisessä elämässä yleensä juuri jää huomiotta mielen merkitys. Tänä päivän ihmisillä on suht paljon tietoa, miten teknisesti laihtuu (ruuan määrä, vältetään rasvoja.....). Mutta siitä ei juurikaan ole tietoa, miten meidän aivot syömisen työstävät.
Jostain luin, että kyseessä jo varhaisessa vaiheessa on mielihyvän käsittelystä. Sylivauva reagoi nälkäänsä itkemällä -> äiti reagoi tähän imettämällä. Äidin maito on luotu makeaksi, joka miellyttää vauvan makuaistia jne. Tämä makeuden muistikuva jää meille pysyväksi. Muinoin tämä ominaisuus oli tarpeen jopa aikuisilla, mutta ei enää tänä päivänä kaiken yltäkylläisyyden maailmassa. Eli paasaukseni tarkoituksena on ilmiteerata: näiden tunneaukkojen täyttämiseksi tulsi löytää muuta toimintaa kuin syöminen!
Nyt taas pitäisi aloittaa. Ja nimimerkistäkin voi päätellä, että kokemusta on aikaisemmista laihdutuksista. Kaikki ovat pettäneet samoihin asioihin, kun lukemat ovat alkaneet näyttää järkeviltä: 1)alkaa taas syömään "normaalisti" (siis enemmän kuin kuluttaa?), 2) liikunta vähenee (ei sitä aina jaksa ja eihän nyt niin tarvitsekaan enää), 3) makeiset (tavallaan sisältyy ensimmäiseen).
Eli kirjoitat että painon putoaminen on pysähtynyt. Tuohan tarkoittaa sitä, että sinun kulutuksellasi nykyinen syömismäärä on sopiva (siis energiasisällöltään). Eli jos ei erityistä pudotustarvetta ole (niinkuin lukemista voi päätellä). Tämä on se todellinen laihduttajan haaste. Painon pudotus saattaa olla yllättävän helppoa, mutta lukemissa pysyminen on se todellinen vaikeus. Eli elämäntapojen pitää muuttua pysyvästi.
Siis miten se onnistuu. En tiedä oikeasti. Mutta ehkä muutama asia auttaa. Korvaavia ilontuojia elämään. Syötävissäkin on sellaisia saalittuja jopa terveellisiäkin nautintoja joita voi kuluttaa, joskus vähän persoonallisiakin (itselläni hillosipuli NAM). Luonnossa liikkuminen on useimmille iloa tuova tekijä (valmistautua esim kesän vaellus/luontoretkelle). Kotieläin (erityisesti koira liikuntatarpeineen). Muu harrastus (ratsastus, puutyöt, kieltenopiskelu yms). Harrastusten on hyvä viedä pois kotoa naposteltavien ääreltä. Tietysti esimerkiksi siivoaminen on hyvää kotona tehtävää hyötyliikuntaa.
Ei kun tsemppiä peliin. Nyt on mukava myös katsella peiliin. Vai mitä!
Ihminen opettelee ensimmäiset nautinnot jo heti synnyttyään: äidin läheisyys ja rakastavat äänet, äidin maito, joka on makeaa jne. Äidin maidosta johtuu ilmeisesti lasten luontainen viehätys makeisiin, joilla saadaan tyydytyksen tunnetta.
Nautintojen aukkoja ihminen paikkaa hyvinvointivaltiossa syömällä ja erityisesti syömällä liikaa. Mutta näitä aukkoja voi paikata muutenkin, kuten edellä kirjoitettiin; hillosipuleilla tai harrastuksilla. Pääasia on, että on iloa tuottavaa ja joskus myös poissa kotoa (ratsastus, golf....).