heippa vaan kaikille..
eli meillä kaikilla on täällä murheita parisuhteessaan puolin jos toisin ja ajattelin vähän selventää omaa tarinaani tänne ja kuulisin mieluusti neuvoa antavaa kommenttia en niinkään haukkuja.
Eli siis olen 21-vuotias 4-vuotiaan pojan äiti ja lapsen isästä eronnut. mutta isä huolehtii edelleen lapsesta jos on tarvis. no olen tässä noin pari vuotta seurustellut on/off seurustelua yhden 20-vuotiaan nuoren miehen kanssa. Ollaan nyt seurusteltu vuosi putkeen ja tässä välissä mies kävi puolen vuoden armeijan..armeija ajan hän puhui kuinka rakennettaisiin yhdessä tulevaisuutta että hän muuttaa vanhemmiltaan pois armeijan jälkeen ja sitten ostettaisiin oma talo tai aluksi vuokralle kolmio kun minun tän hetkinen kaksio olisi liian pieni meille kaikille ym..tätä perusjuttua..no armeija ajan hän oli hirveän huomion kipeä ja tarkka yhteisestä ajasta ja välillä kun kävin kavereiden kanssa ulkona kun hän oli armeijassa niin toivoi usein minulta että olisin enemmän kotiäiti,vaikka kävin harvoin ulkona..tällöin ajattelin, että mukava tietää että hän on vamis perhe elämään eikä öinen juoksentelu jatkuisi kavereissa niinkuin edellisinä seurustelu aikoina.no se iloinen aamu koitti kun hän pääsi armeijasta ja kaikki meni alkuunsa ihan hyvin mutta nyt jo parin viikon sisällä asiat on alkanu menemään huonoon suuntaan..kavereissa juoksentelu yö myöhään tuolla jossain on taas alkanut eli periaatteessa tulee yöksi viereen..ja ennen hän oli tosi huomioon ottava lastani kohtaan ennen mutta nykyään sekin on sitä ettei kuunnella tai sitten ei vain muuten huvita..eli koko mielenkiinto on mennyt koko perhe hässäkkään vaikka vakuutteleekin minun huomautettua asiasta että parantaa tapansa ja on ollut stressiä töissä tai vastaavaa mitä en vähättele todellakaan ja siksi antanut aikaa ja katsonut aika monta asiaa läpi sormien. olen sanonut myös hänelle että ymmärrän että olet nuori ja haluat nähdä vähän maailmaa mutta se ei itse henkilökohtaisesti sovi mun elämän tyyliin,että seurustelen niin sanottua teini seurustelua enää,koska olen äiti..haluan vakiintua ja normaalia perhe elämää ja tuntuu että tän ihmisen kanssa on sitä vaikea saada, vaikka rakastankin häntä..en oikein tiedä enää miten tulisi toimia...että jos joku löytää sopivia ratkaisuja eron lisäksi niin otetaan huomioon..ja aika sekavasti selitetty,mutta niin monta eriasiaa liittyy tähänkin niin selitin vain pääpiirteittän..etää jos on kysyttävää nii vapaasti voi kysyä.
eli meillä kaikilla on täällä murheita parisuhteessaan puolin jos toisin ja ajattelin vähän selventää omaa tarinaani tänne ja kuulisin mieluusti neuvoa antavaa kommenttia en niinkään haukkuja.
Eli siis olen 21-vuotias 4-vuotiaan pojan äiti ja lapsen isästä eronnut. mutta isä huolehtii edelleen lapsesta jos on tarvis. no olen tässä noin pari vuotta seurustellut on/off seurustelua yhden 20-vuotiaan nuoren miehen kanssa. Ollaan nyt seurusteltu vuosi putkeen ja tässä välissä mies kävi puolen vuoden armeijan..armeija ajan hän puhui kuinka rakennettaisiin yhdessä tulevaisuutta että hän muuttaa vanhemmiltaan pois armeijan jälkeen ja sitten ostettaisiin oma talo tai aluksi vuokralle kolmio kun minun tän hetkinen kaksio olisi liian pieni meille kaikille ym..tätä perusjuttua..no armeija ajan hän oli hirveän huomion kipeä ja tarkka yhteisestä ajasta ja välillä kun kävin kavereiden kanssa ulkona kun hän oli armeijassa niin toivoi usein minulta että olisin enemmän kotiäiti,vaikka kävin harvoin ulkona..tällöin ajattelin, että mukava tietää että hän on vamis perhe elämään eikä öinen juoksentelu jatkuisi kavereissa niinkuin edellisinä seurustelu aikoina.no se iloinen aamu koitti kun hän pääsi armeijasta ja kaikki meni alkuunsa ihan hyvin mutta nyt jo parin viikon sisällä asiat on alkanu menemään huonoon suuntaan..kavereissa juoksentelu yö myöhään tuolla jossain on taas alkanut eli periaatteessa tulee yöksi viereen..ja ennen hän oli tosi huomioon ottava lastani kohtaan ennen mutta nykyään sekin on sitä ettei kuunnella tai sitten ei vain muuten huvita..eli koko mielenkiinto on mennyt koko perhe hässäkkään vaikka vakuutteleekin minun huomautettua asiasta että parantaa tapansa ja on ollut stressiä töissä tai vastaavaa mitä en vähättele todellakaan ja siksi antanut aikaa ja katsonut aika monta asiaa läpi sormien. olen sanonut myös hänelle että ymmärrän että olet nuori ja haluat nähdä vähän maailmaa mutta se ei itse henkilökohtaisesti sovi mun elämän tyyliin,että seurustelen niin sanottua teini seurustelua enää,koska olen äiti..haluan vakiintua ja normaalia perhe elämää ja tuntuu että tän ihmisen kanssa on sitä vaikea saada, vaikka rakastankin häntä..en oikein tiedä enää miten tulisi toimia...että jos joku löytää sopivia ratkaisuja eron lisäksi niin otetaan huomioon..ja aika sekavasti selitetty,mutta niin monta eriasiaa liittyy tähänkin niin selitin vain pääpiirteittän..etää jos on kysyttävää nii vapaasti voi kysyä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Valitettavasti se on totta, että harvat 20 miehet haluavat sitoutua loppuelämäkseen.. Vastahan tuossa iässä opiskelut ja pipplointi elämä alkaa.
on sellainen että seurustelin ihanan jätkän kanssa, oltiin kihloissa, asuttiin yhdessä ja suunniteltiin tulevaisuutta yhdessä. Hän meni armeijaan ja oli edelleen ihana. Kunnes intti loppu niin se ihanuuskin loppui, alkoi tekeen töitä aamusta iltaan n. klo 22 joskus myöhempäänkin, ei juur nähty toisiamme. Vkonloppusin teki töitä ja ryyppäs että siinä sitten tuli ero :'( en tainnu kuitenkaan olla se rakkain vaan se työ. Halusin kertoa tarinani koska on hieman samanlainen kun mulla. Nii ja se jätkäkaverini ei myöskään osannu puhua asioistaan juur mitään.
ja lapselle, menee elämä varmasti uusiin raameihin ainakin kerran.
tilanteesta. et kerro tarkemmin, että miten pitkään tuota juoksentelua on sitten jatkunut jne. onko välinpitämättömyys jokapäiväistä vai onko vain tarve oikeasti tuulettautua? kaikista paras keino , mihin oon tormännyt, on puhua asiasta. kysyt suoraan , että mitä mies oikein haluat. jos faktat on jo hänellä tiedossa, niin käy mielessä toisaalta, että miksi se mies siinä enää olisi, jos ei teistä välittäisi ?!?!?
tsemppiä!