Kertokaapa onko teidän puolisoillanne erilainen koulutustausta vai samanlainen? Onko mielestänne erilainen koulustaso este suhteelle? Esim. toinen yliopiston maisteri ja toinen ammattikoulun käynyt sähkömies. Luulisi, että todennäköisyys suhteelle onnistumiselle laskee aika roimasti. Löytyykö muuten jotain tilastoja tästä netistä?
puolisoiden koulutus
Gallup
495301
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Asia kiinnostaa myös minua... Itselläni on kokemusta pitkästä suhteesta huonommin koulutetun kanssa. Ei se ehkä aluksi haittaa, mutta pidemmän päälle suhde ainakin meillä vaikeutui. Yhä useammin huomasi eron keskustelutasossa ja monessa muussa asiassa. Toki yksilöllisillä asioilla on myös suuri merkitys, enkä väitä etteikö tuollainen suhde voisi joskus toimia... Itse opin silti sen, etten enää ihan helposti lähde suhteeseen, jossa on kovin suuret koulutuserot.
Olen itse akateeminen, miehellä on opistotsaon koulutus. Olin aluksi todella epäilevä-inen, mutta kyllä on hyvin sujunut. Mies on kuitenkin yhtä fiksu kuin akateemiset ja omaa hyvän yleissivistyksen, ei vain ole ollut opiskelusta kovin kiinnostunut. Lisäksi olen huomannut, ettei parisuhteessa ole pääasiana keskustella ns syvällisiä vaan sen voi tehdä naispuolisten tai muiden kavereiden kanssa. Parisuhteessa painavat muunlaiset asiat kuten fyysinen läheisyys ja se, miten osaa käsitellä tunteita ja olla vuorovaikutuksessa, eli kemia ja sosiaaliset taidot eikä teoreettinen tieto.
Äitini on lisenssiaatti ja isäni ammattikoulun käynyt. Hyvää suhdetta on heillä takana useampi vuosi. Ei koulutus välttämättä kerro mitään enemmänkin se millainen ihminen on. Tietenkin kun vanhempani olivat nuoria oli kouluttautuminen enemmän rahoista kiinni.
Isäni on kemian tohtori ja äitini on yo-merkonomi. Tunnen useampia akateemisia naisia , joilla amk-tason mies ja useampia miehiä, joilla amk-tason nainen.
Amk on ikävä kyllä akateeminen koulutus nykyään, vaikka yliopistoihmiset ei sitä haluaisi myöntääkään. Tarkoitan siis, että amk-tutkinto ei ole yhtään alempi kuin yliopistotutkinto. Alempi amk vastaa kandidaatin tutkintoa ja ylempi maisterin. Opistotaso on se alempi koulutus:)
..se enemmänkin kiinni siitä miten asiaan suhtautuu itse. Eli hyväksyykö sen, että toinen on kouluttautuneempi kuin itse. Meillä ainakin mies jaksaa välillä huomautella siitä, kun minä olen ylioppilas ja pyrin yliopistoon, hän taas käynyt 'vain' ammattikoulun (emme ole siis "vielä" tämän vanhempia.. hän 24, minä 20).
Meillä ei kuitenkaan ole mitään huikeita eroja, sillä mieheni on 'taustaansa nähden', jos näin voi sanoa, erittäin sivistynyt. Hän tietää paljon asioista joista itse voisin vain arvata, vaikka minunkin kai niistä pitäisi tietää 'koulutukseni takia'.
Mielestäni ei pidä mennä yleistämään tai sanomaan millainen suhde voi toimia koulutustaustoja katsoen ja millainen ei. Se kun on mielestäni enemmän kiinni siitä miten itse suhtautuu asiaan, ja voiko esim. mies hyväksyä sen, että nainen on kouluttautuneempi.
Nämä oli vaan mun mietteitä..
Mä myös uskon, että se riippuu ihan ihmisestä. Että mistä on kiinnostunut ja miten hankkii tietonsa. Mä esim. luen yliopistolla, mies opetteli itse työnsä eli ei käynyt sitä varten mitään kouluja. Hän on kuitenkin kiinnostunut monenlaisesta, yhteiskunnasta, tieteistä ja keskustelemme monista asioista yhdessä. Yleensä minä olen se, joka tietää vähemmän =).
Tietenkin poikkeuksena oma koulutusalani, josta yhdessä on vaikea puhua kun toinen ei tajua mitään.
mutta en usko että voi yleistää.
Paitsi jos ajattelee niin, että ehkä tietyntyyppiset ihmiset hakeutuvat ammatillisiin koulutuspaikkoihin? Eli että se koulutus ei ole syy vaan seuraus. En tiedä.
Iloista kesän jatkoa kaikille!
Itse olen koulutukseltani valtiotieteen maisteri, enkä voisi kuvitella seurustelevani esim. siivoojan tai kaupan kassan kanssa.
Piirit missä liikun töiden puolesta sekä vapaa-aikana ei vain yksinkertaisesti sulattaisi tällaista. Aina tulee puheeksi työ, mitä tekee enkä haluaisi tyttöystäväni/vaimoni kertovan, että hän on siivooja.
Taivahan vallat! Minä olen merkonomi ja mies on tekniikan lisuri. Ei ole kuulkaa vauhtia haitannut. Ei ole mies ikinä hävennyt minua tai koulutustani tai työtä, jota teen.
Jos tekisin huonosti työni tai asennoituisin elämään väärin, sitä hän häpeäisi ja varmasti sivistäisi minua. Olen aivan saletin varma, että voisin olla vaikka minkä värinen, kokoinen, uskontoinen jne., jos olisin IHMINEN.
Se sen ratkaisee. Jollei ole kypsä ihmisenä, kiinnittää ulkoiseen antamaansa kiiltoon aiheettoman paljon huomiota. Eihän kukaan päde/elä/opi kenenkään vuoksi tai kautta. Ei ole minun syntini, että mieheni on opiskellut, ei myöskään ansioni. Rakkauden yksi peruspilari on kunnioitus. Sitä ei oppiarvot tuo. Ajan myötähän ei ole väliä tuollaisilla asioilla. Henkinen samatasoisuus ratkaisee, ei koulutus.
Toivottavasti ymmärrät, kukonpoika, mitä tarkoitan. Oli kovin itseriittoinen kirjoituksesi. - Mikä muuten lienee äitisi/isäsi ammatti jne. kun noin kovin siivoojia ja kaupankassaa halveksit. Minä tarvitsen molempia...
jokainen sana, minkä kirjoitit on täyttä totta!
Mutta eihän se sinulle kuulu kenet minä valitsen kumppanikseni, vai?
En minä ketään halveksi ammattinsa takia mutta en vain pysty joitakin ammatin harjoittajia arvostamaan ja kunnioittamaan sen vertaa, että valitsisin sellaisen elämänkumppanikseni. Haluan nähdä kummpanillani jonkinnäköistä kunnianhimoa ja tavoitteiden asettamista sekä niiden saavuttamista.
Jos nämä mietteeni ovat jonkin mielestä pinnallisia, niin olkoon. Ne ovat minun mielipiteitäni.
Kai sinullakin jotain toiveita ja unelmia on nykyisestä, ja joskus aikaisemmin, tulevasta kumppanistasi...Vai otitko ensimmäisen, joka oli tarjolla? joitakin kriteereitä täytyy olla ja nämä ovat myös eräänlaisia tavoitteita elämässä, joiden saavuttamisesta saa mielihyvää. Minulla yksi näistä kriteereistä nyt sattuu vain olemaan koulutus.
Nykyinen tyttöystäväni on koulutukseltaan sairaanhoitaja, joten motiivinani ei ole raha! Ainoastaan nämä edellä mainitsemani asiat.
Jos ihminen on tehnyt jotain oman unelmansa eteen ja pystynyt vielä saavuttamaan sen, tekee se minuun tietynlaisen vaikutuksen kyseisen ihmisen tahdosta sekä taidoista.
Ammatit joihin ei vaadita minkäänlaista koulutusta, on tarkoitettu mielestäni sellaisille, jotka tavallaan ajautuvat niihin, koska eivät ole jaksaneet itseään kouluttaa vaativampiin tehtäviin. Nämä ovat näitä virran mukana kulkijoita, joilla ei ehkä ole sellaista otetta elämään eikä sellaista itsekunnioitusta, jota kaipaan kummpaniltani.
Se eka viesti oli niin kovin... sanoisinko, monitulkintainen..
No, täytyy tietysti ottaa huomioon myös se, että koulutus on ainakin joissakin tapauksissa osoitus myös arvoista ja jopa suorituskyvystä, joten ymmärrän, ymmärrän.
Silti aina täytyy muistaa myös se, että poikkeus vahvistaa säännön...
Kyllä se vaikuttaa. Ainakin jonkin verran. Minua ainakin ottaa aivoon kun itse pyrin korkeakouluun ja teen paljon töitä, mutta poikaystäväni ei juuri viitsi kouluttautua, eikä aina tehdä töitäkään. Pelkään, että hän vielä tulee viettämään pitkiäkin aikoja työttömänä, jolloin minä joudun elättämään hänet.
Myös perhetaustoissa on merkittävät erot, sillä vanhempani, kaikki serkkuni ja yli puolet tädeistäni ja enoistani ja isoäitini ovat ylioppiaita ja useimmat ovat akateemisia, kun taas poikaystäväni suvussa on hyvin vähän ylioppilaita, eikä akateemisia juuri nimeksikään.
Vaikka poikaystäväni sukulaiset ovat mukavia, on kasvatuksessamme ollut suuriakin eroja. Minun on aina pitänyt pukeutua asiallisesti juhliin, en ole saanut sanoa esim. räkää rääksi ja minun on aina pitänyt maistaa kaikkea/lähes kaikkea ruokaa, mitä pöydässä on tarjolla. Poikaystäväni vanhemmat, eivät ilmeisesti ole pakottaneet, eivätkä kehottaneet poikaansa maistamaan eri ruokalajeja, vaan ovat antaneet lapsensa syödä sitä, mistä pitää.
Poikaystävänion rajoittanut ruokavalionsa erittäin tarkasti ja melko kummallisesti, sillä hän en esim. syö lihapullia, eikä tavallisia pihvejä, mutta hampurilaisia kyllä ja pelkkiä keitettyjä perunoita. Vamistujaisissanikin kaikilla muilla oli juhlavaatteet päällä, paitsi poikaystävälläni, jolla oli aika arkipäiväiset kuteet.
Tosin mielenkiinnolla odottelen mikä on miesten vastaus asiaan. Tuntuu olevan niin, että naisen pitäisi tuntea miehen olevan jollakin tavalla "yläpuolellaan" myös koulutuksen suhteen, jolla ei itse elämän kanssa ole mitään tekemistä.
Sinulle "kouluttautuva" ja toinen nimimerkki joka aikaisemmin kirjoitti samaan suuntaan, sanoisin, että erotkaa hyvät ihmiset ja hyvän sään aikaan, jos noin paljon on ongelmia parisuhteessa, tuollaiset "ongelmat" eivät itsekseen katoa, ja koska ne teitä tuntuvat hävettävän ja häiritsevän, niin miksi jatkaa?
Vai onko kyse riippuvaisuudesta?
hauska kirjoitus. Onkohan sukusi täynnä väkisin koulutettuja hölmöjä? Mietippä sitä. Se tuli mieleen kun luki kirjoituksesi.
Itselleni ei koskaan ole merkinnyt hölkäsen pölähtävää, onko joku akateeminen tai duunari: sivistyneisyys ja hengen viisaus ovat ominaisuuksia, eivät opiskelemalla saavutettavia asioita. Tittelinkumartajia en ole koskaan ymmärtänyt: aivan kuin tutkinto olisi jokin tae fiksuudesta. Hah.
Omassa ystäväpiirissäni on paljon niin koulutettuja kuin kouluttamattomiakin, kaikki vuorollaan aivan yhtä mukavia, fiksuja, tyhmiä tai juntteja huolimatta siitä onko plakkarissa tohtorin paperit vai takana kesken jäänyt ammattikoulu. Ainoa selkeä ero näiden kahden ryhmän välillä on se, että koulutetut ovat selkeästi pinnallisempia, eli heille ulkoiset seikat merkitsevät enemmän (kuten näkyy joissakin tämänkin aloituksen vastauksissa). Ihmisiä kuitekin kaikki tyynni, ja minulle rakkaita aitoina itseinään.
Oma ukkoni toimii keskijohdon tehtävissä pelkältä kansakoulupohjalta, eikä mielessäni ole koskaan edes vilahtanut ajatus, että kouluttautuneempana olisin jotenkin häntä ylempänä tai parempi. Kuten sanottu, itse en ole koskaan aikaisemmissakaan suhteissani miettinyt sopiikohan tämä tyyppi nyt koulutukseni kanssa yhteen, tai vielä vähemmän lempannut ketään heti kättelyssä jos tämä ei ole ollut akateeminen. Eikä ole tullut mieleenkään miettiä, mitä ystäväni/sukulaiseni tästä miehestä ajattelevat, halveksivatko jos joku sivistyssana tule lausuttua väärin tai ruokapöydässä lipsahtaa käteen väärä haarukka. Toisaalta, boheemina ihmisenä en ole koskaan viihtynytkään paskantärkeillä intellektuellikokkareilla, eikä porvariston hillitty charmi ole minuun purrut. :-)
"koulutetut ovat selvästi pinnallisempia"
Näin sanoo tiukka yhteiskuntatutkija.
Voi vittu mitä tietäväisyyttä!
Vai on ne "selkeästi pinnallisempia".
Voi itku mitä kvasitiedettä.
Olen ihan samaa mieltä. Tosi viisas vastaus.
Kun reagoit.. "koulutetuista jotkut ovat selvästi pinnallisempia", taisi ottaa omaan nokkaan...
Älä sure, et ole ainoa, teitä on paljon.
lisään vielä tuohon, että käytännön elämässään mukavuudenhaluisempia, mutta se on ihan ymmärrettävää.
Sillä aikaa, kun te opiskelitte, tätä maata täyttävät (kansoittavat) lisääntymällä ne yksilöt, jotka kehittyvät navan alapuolelta ensin ja yläpuolelta ei ensinkään.
Niitten jälkeläisiä, tulevaa Suomen kansaa (ja heitä itseään myös) te koulutetut tulette sitten verorahoillanne elättämään. He tietävät kyllä peruturvaoikeutensa ja osaavat vedättää sossun tätejä, että saavat itse jokapäiväiset pullonsa/piikkinsä, jaksaakseen..
että silleen. ottakaa ihmeessä kouluttamattomia, niin saatte tyrkkiä niitä työelämään ;)
Menettekö naimisiin ammatin kanssa vai ihmisen kanssa? Eikö parin kanssa sopivuus ole tärkeämpää kuin parin ammatti? Itselläni ei ole koskaan vaikuttanut parin kouluttautuneisuus/kouluttautumattomuus. Seurustelusuhteissani vaikein suhde oli akateemisesti erittäin koulutettuun henkilöön kun taas helpoin suhde oli vähemmän koulutettuun. Ei koulutus ole ihmisen mitta.
Jos ajattelee tänä päivänä, niin kyllä se varmaankin vaikuttaa. Juuri kuten edellinen sanoi, että kouluttautuneet ovat pinnallisempia, ulkonäköseikat ovat tärkeämpiä, se on totta. Täytyy myöntää, että kyllä itse ainakin katson pukeutumista, tuskin kukaan raksaäijä kovin tyylikkäästi pukeudu.
Mutta kun ajattele miten asiat olivat ennen, ei silloin vaikuttanut niin paljon. Esim. äitini ei ole kouluttautunut vaan hän on ollut kotiäitinä. Isäni on taas korkeasti koulutettu akateeminen. Ja varmasti tiedän sen että isäni ei ole koskaan pitänyt äitiäni "huononpana".
Eikä se, että vain toinen vanhemmista on työelämässä, ole rajoittanut rahallisesti yhtään. Kaikki lapset ovat aina saaneet kaiken, ei olla jouduttu kärsimään siitä.
Mutta ei tietenkään ole kaikissa perheissä näin.
Kokemusta pitkästä suhteesta, jossa mies ammattikoulun käynyt, itse akateeminen. Alussa kaikki sujui hyvin enkä ole koskaan osannut ajatella, että akateemisuus tai ei-akateemisuus olisivat tae sivistyneisyydestä/sivistymättömyydestä. 16 vuoden yhdessäolon jälkeen kuitenkin miestä alkoi sapettaa koulutustasoni, tietotaitoni ja kaiken kaikkiaan kaikki muukin.
Nyt on kuvioissa akateeminen mies. Kaikki on paljon helpompaa.
Kokemuksesta väitän, että koulutuksella on merkitystä.
vaan esimerkiksi yleissivistys. Korkean koulutuksen ohella tuota nimittäin tulee ikään kuin varkain. Jos vaikka ammattikoulun käyneellä on esimerkiksi omien kiinnostuksien tai harrastuksien johdosta hyvä yleissivistys, niin ei se koulutustaso mitään merkkaa.
Se on kyllä totta, että jos toisen keskustelutaidot rajoittuu auton kaasuttimeen tai joihonkin kampauksiin, niin en minä vaan jaksais.
oikeessa olet..
Erittäin kiinnostavia vastauksia kaikilta! Minua kiinnostaa juuri tuo ajatusmaailman ja kiinnostuksen kohteiden erilaisuus joka heijastuu koulutuksesta. Keskustelu on kumminkin niin tärkeä osa parisuhdetta ja luulisi, että pitkän suhteen onneen liittyisi aika vahvasti ajatusmaailman samankaltaisuus.
ainakin meillä tuli ehkä, sanonko - viiden ensimmäisen yhteisen vuodenaikana. Kyllä hyvä parisuhde yhtenäistää arvot (tosin luulen, että ne alun alkaenkinovat olleet samansuuntaiset)
Laten kasvatuksessa viimeistään tullaan alueille, jossa yhdessä katsotaan, mikä on oikein ja mikä ei. Siinä sivussa tulee käydyksi monet muutkin arvot: rahankäyttö, kiinnostukset, harrastukset jne. läpi. Monet asiat viitemerkitysten/ryhmien kautta,monet puhutaan ihan aidosti asiaan paneutuen.
Joskus on niin, että jos toinen tahtoo toisen kouluttautuvan, hän motivoi kouluttamattoman aikuisopiskeluun. ym.
Vaikka lastenkasvatuksessa periaatteessa kannatettaisiinkin samoja arvoja niin käytäntö on ihan eri juttu. Itse kasvaa ihmisenä kuten puoliso ja lapsetkin eivätkä kaikki kasva koskaan täysin samaansuuntaan.
Paljonhan puhutaan, että vanhempien pitää antaa samanlaiset komennot lapsille, jotta nämä tietäisivät miten toimitaan. Tämä ei ole koskaan toiminut meillä ja kärsin siitä aluksi kunnes huomasin, etteivät yhteiset säännöt ole pakollisia. Jos mieheni noudattaa esim lepsumpia kotiintuloaikoja, hän tehköön sen silloin, kun en ole paikalla! Lapset oppivat tämän huikean nopeasti. Aina kun olen kotona noudatetaan minun käsityksiäni asioista...
Erilainen koulutustausta ei ole este henkilöille, joilla on itsetunto tallessa ja ajattelukyky ulottuu näennäisarvoja syvemmälle. Mielestäni parisuhteen onnistumisen ratkaisee erittäin pitkälle se, että löytyy yhteinen sävel huumorissa, estetiikassa, etiikassa, seksissä ja harrasteissa. Mitä väliä sillä on, mitä tekee työkseen? No.. ehkä siinä tapauksessa, että potee työnarkomaniaa, eikä pysty elämään kotonaankaan puhumatta ja puimatta työasioita.. Sitäpaitsi - kuka kieltää perehtymästä toisen ammatillisiin juttuihin, vaikka ollaan oman työn puitteissa hyvin erilaisissa toimissa? Onhan nyt melkoista putkiaivoisuutta, jos ei pysty kiinnostumaan mistään muusta kuin siitä, mitä itse tekee työkseen.
Makuasia tietenkin, mutta henkilökohtaisesti pidän erilaista ammattipohjaa enemmän rikkautena kuin haittana. Koulutus sinälläänhän menettää merkityksensä varsin pian ammattiin valmistumisen jälkeen ja on vain lyhyt episodi yleissivistävän perusopetuksen jatkeena. Eiköhän olisi jo aika siirtyä ajattelussa tälle uudelle vuosituhannelle ja unohtaa ne suomifilmien naivit näkemykset maisterin ja jätkän tai opettajatteren ja piian eriarvoisuudesta? Joskus sata vuotta sitten saattoi ollakin niin, että syntymäkodin varallisuus ja koulutustausta loivat ihmisille käytännössäkin haittaavan "tasoeron", mutta nykyisin tieto on kaikkien ulottuvilla ja on täysin henkilön omasta tahdosta kiinni, haluaako hän sen omaksua.
Henkilökohtaiseen kokemukseen perustuen voin myös sanoa, että koulutustausta ei tänä päivänä välttämättä ratkaise edes sitä niin tavattoman tärkeänä pidettyä toimeentulon tasoa. Esimerkiksi juuri nyt: hyvä ystäväni (melko tuore tekniikan tohtori) laskeskelee sitä, mistä saisi kokoon tarvittavat eurot, ostaakseen autoonsa uudet kesärenkaat - minä tein kaupat ja haen ensi maanantaina kokonaan uuden kulkineen (nojoo.. käytetyn..), kun kiinnostaa vaihtaa käyttötarkoituksiini sopivampaan. Eettisistä syistä noin ylipäätään elän varsin vaatimattomalla budjetilla, mutta mikä estää "vain" ammatillisellakin koulutuksella tarvittaessa_tekemästä_tulosta? Valinta-, tahto- ja arvostuskysymys.
Kuten sekin, voiko elää erilaisen taustan omaavan ihmisen kanssa. Tilastoista ei löydy ratkaisua siihen kysymykseen. On asetuttava peilin eteen ja kysyttävä sieltä näkyvältä tyypiltä, riittääkö kapasiteettia pari_suhteeseen, vai onko vain tyydyttävä työtoveruuteen kotonakin.
Aiemmissa vastauksissa olen näkeväni joiltain osin tiettyä kapasiteettivajausta, mutta myös ilahduttavaa ylemmän tason sivistystä :)
Kirjoitat asiaa. Olen kanssasi samaa mieltä monestakin asiasta. Luin kaikki kommentit aiheeseen liittyen. Joistakin kannanotoista näki selvästi, että ne olivat varsin vähäisen elämänkokemuksen omaavien ajatuksia. Mahtaa se elämä muodostua vaikeaksi jos puolisokin on valittava ammatin mukaan ja "hävettää sanoa muille että vaimo on siivooja".
Riippuu siitä mitä asioita puolisot elämässään painottavat ja arvostavat.
Tämän päivän Suomessa koulutuksensa voi päättää ja hakeutua melkeinpä mille alalle tahansa, joten en osaisi kenenkään koulutuksen perusteella arvuutella hänen sopivuudestaan minulle.
Kaikki eivät elä vain työtä varten, vaan esim. painottavat vapaa-aikaansa, jolloin parisuhteessa voi olla tärkeätä löytää vaikkapa purjehduskaveri tai Lapin vaeltaja, joten kompuroiva akateeminen vaeltaja voi saada kengänkuvan persuuksiinsa tehokkaalta siivoojavaeltajalta.Tai toisinpäin.
Voih, jos oikean puolison löytyminen olisikin vain siitä kiinni, että kysyy koulutuksen ja nykyisen ammatin, ei avioeroja olisi varmastikaan niin paljon kuin nyt on.
Riippuu siitä mitä asioita puolisot elämässään painottavat ja arvostavat.
Tämän päivän Suomessa koulutuksensa voi päättää ja hakeutua melkeinpä mille alalle tahansa, joten en osaisi kenenkään koulutuksen perusteella arvuutella hänen sopivuudestaan minulle.
Kaikki eivät elä vain työtä varten, vaan esim. painottavat vapaa-aikaansa, jolloin parisuhteessa voi olla tärkeätä löytää vaikkapa purjehduskaveri tai Lapin vaeltaja, joten kompuroiva akateeminen vaeltaja voi saada kengänkuvan persuuksiinsa tehokkaalta siivoojavaeltajalta.Tai toisinpäin.
Voih, jos oikean puolison löytyminen olisikin vain siitä kiinni, että kysyy koulutuksen ja nykyisen ammatin, ei avioeroja olisi varmastikaan niin paljon kuin nyt on.
Kun avioiduin 28 vuotta sitten tein sen rakkaudesta. Meillä kummallakaan ei ollut minkäänlaista koulutusta. Vuosien kuluessa minä kävin useitakin kouluja ja mieheni opetteli ammattiaan työelämässä koko ajan kehittyen. Olemme nyt molemmat sellaisissa tehtävissä mitkä vastaavat toiveitamme. Yleissivistyksen olemme yhdessä haalineet kasaan, suunnilleen samantasoisen. Minä olen nyt koulutustani vastaavassa virassa, mies on ollut 15v yrittäjä. Hänen tulotasonsa on omaani verrattuna nelinkertainen. Kahdesta lapsestamme toinen opiskelee innolla, toinen satsaa perhe-elämään. Väittäisin, että me olemme onnellisia kaikki.
Eiköhän se työpäivän päätteeksi ole hyvä juttu kun duunari palauttaa maanpinnalle stressaantuneen toimistossa ja palaverissa huhkineen ja päteneen ekonomivaimonsa !
ei pitäis vaikuttaa toisen koulutus suhteeseen? Miten niin..
Piti vielä kirjoittaa, että viimeinen pisara minulle suhteessani oli, kun poikaystäväni ei arvostanut koulutusta, josta tein suoran johtopäätöksen, että hän ei arvostanut minun koulutustani eikä siis minua. Hänen mielestään työn kautta saatu kokemus on tärkeämpää kuin koulutus! Tosiasiassa taisi itsekin tietää, että on minua "alempana" ja yritti tuolla vain pönkittää itsetuntoaan... Onneksi nyt on kiikarissa eräs erittäin sivistynyt ja omaani vastaavan koulutuksen omaava mies:).
miehesi pääsi sinusta eroon.
Ei asia kyllä noin ole... En halua mitenkään korottaa itseäni häneen verrattuna, mutta vasta vuosien päästä sitä ymmärtää monia asioita. Ja vasta kokemuksella voi puhua.
Minä olen lähihoitaja ja poikaystäväni pelkän peruskoulun käynyt. Eikä tunnu missään, ei ainakaan haittaavasti!
"toinen yliopiston maisteri ja toinen ammattikoulun käynyt sähkömies" on erittäin osuva, sillä ystävättäreni on väitellyt tohtoriksi ja hänellä on sähköasentajamies. He ovat olleet naimisissa jo yli 20 vuotta, joten kai heillä ihan siedettävästi menee..
Meillä on toistaiseksi erilainen koulutustausta. Minä olne käynyt itseasiassa vain lukion ja miedia-alaa luin vähän aikaa. Mieheni kävi ammattikoulun. Itsekin olen sinne varmaan suuntaamassa kun han tiedän mitä vain tekisin..
Miten ammatti vaikuttaa suhteen onnistumiseen? En ole koskaan ymmärtänyt mitä vaikutusta sillä muka on..
Mulla on Korkeakoulutason tutkinto ja toinen alemmantason tutkinto ja miehellä ei ole koulutusta peruskoulun jälkeen, muuta kuin muutama vuosi ammattikoulussa, jonka jätti kesken. Ei mitään valittamista. Yhdessä ollaan oltu 8 vuotta. Tuskinpa tuo koulutustausta mitään vaikuttaa ellei sitten anna sen vaikuttaa.
Haetko puolisoksesi ihmistä vai ammattia. Älytöntä kysellä esimerkkejä, niitähän löytyy vaikka minkälaisia. Voin kertoa esimerkin tuttavastani, joka meni naimisiin koulutetun kanssa on itsekin. Ero tuli ja on nyt onnellisesti naimisissa ei koulutetun miehen kanssa. Täytyy itse kokeilla ei täältä keskustelupalstalta niihin vastauksia löydy. Jos ei itse tiedä mitä hakee niin ei hyvältä näytä.
kehittymätön ihminen, että esim kirjoitusvirheet toisen ihmisen tekstissä vaikuttavat minuun siten, että alan miettiä, mitä muuta hän ei osaa.
Luulen, että monet kouluttamattomat/yleissivistystäkin vaille jääneet eivät ollenkaan tiedä, miten selvästi koulutuksen puute juuri kirjoituksessa näkyy.
Ei tarvitse olla akateemisestikaan koulutettu kun toisen kouluttamattomuus häiritsee. Olin useita vuosia naimisissa miehen kanssa, joka kuvitteli olevansa kaikkitietävä kaikessa. Kirjoitusasu jo paljasti koulutuksen tason. Jo isojen ja pienten kirjainten käyttö oli hukassa. Kaikki substantiivit alkoivat isolla kirjaimella. Niitä isoja kirjaimia oli myös tekstin keskellä. Yritin opettaa häntä kirjoittamaan oikein. Koetin myös opettaa hänelle lauseen muodostusta. Tämä siitä syystä, että hän toimi kouluttajana ryhmälle joka hakeutui ko. alalle. Huomasin virheitä hänen piirtoheitin kalvoissaan, mutta hän ei suostunut niitä korjaamaan. Hän itse ei niitä tietenkään tiedostanut, eikä siten ottanut apuani vastaan vaan loukkaantui aina. Ja minä häpesin.
Hän ei ollut lukenut kieliä, mutta sen verran kuvitteli osaavansa, että aukaisi kaikkitietävän suunsa seurassa, joka tietenkin huomasi osaamisen tason. Jos hän edes vähänkin olisi oikeasti lukenut kieliä ei sellaisia virheitä olisi tullut. Nyt ei pidä luulla, että olen liian kärkäs. Kannustan toki yrittämään, mutta en olisi halunnut hänen mokaavan itseään.
Mielipiteensä hän muodosti muilta kuulemiensa juttujen perusteella ja pontevasti esitti niitä ominaan. Taustatieto asioista puuttui. Perusteet puuttuivat.
Hänellä oli tapana "omistaa" puheissaan kaikki mitä hänen ystävänsä omisti. Hänellä oli hieno talo, auto ja moottoripyörä, vene ja kesämökkikin. Mikään näistä ei kuitenkaan ollut milläänlailla hänen omiaan. Hänen hyviä kavereitaan olivat kaikki ketä hän ammattinsa puolesta oli kerrankin sattunut tapaamaan.
Riitäisihän tätä.Juuri kouluttautumisen puutteen vuoksi hän varmaankin toimi em. tavalla. Kärsi siis alemmuutta muiden seurassa ja suurella suulla yritti sitä kompensoida. Tämä oli yksi syy miksi suhteemme ei toiminut. Niin, että kannattaa miettiä missä seurassa arkensa päättää elää. Aikansa sitä katselee ja toivoo muutosta ja kuvittelee jopa tottuvansa. Näin ei kuitenkaan valitettavasti käy. Lopulta nämäkin asiat ärsyttävät niin paljon, että tiet pikkuhiljaa erkanevat. Seuraavassa suhteessa on sitten jo viisaampi siinäkin asiassa.
Ei nyt millään pahalla, mutta pukkasi hiukan hymyilyttämään lukiessani kirjoittamaasi. Olkoonkin, että näin keskustelufoorumilla puhekielinen teksti soveltuu tyyliin, olisi nyt luullut kirjoitusvirheistä marisevan tarkistavan oman tuotoksensa ennen postausta. Aloita vaikka yhdyssanoista ja sen tehtyäsi voit siirtyä kritisoimaan lauserakenteita.
Tukkijätkän näkökulmasta tarkasteltuna näyttää siltä, että tähän koulutusaiheeseen vastanneiden joukosta osalla on itse hankittu koulutus valunut hukkaan. Tämän mielipiteen olen muodostanut lukemani perusteella ja esitän omanani. Noniin - se huumorista.
"Kannattaa miettiä, missä seurassa arkensa päättää elää." Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Täydellistä ihmistä ei liene vielä syntynyt, mutta harkinnalla voi poimia vähemmän täydellisten joukosta kiinnostavan persoonan, jonka voi hyväksyä sellaisenaan pienine vikoineenkin. Kahden useita vuosia kestäneen suhteen tuoman kokemuksen perusteella allekirjoitan väitteesi siitä, että muutosta on turhaa odotella ja kovin on heikkoa senkään varaan laskea, että itse tottuisi ärsyttävään piirteeseen toisen tekemisissä tai tekemättömyyksissä.
Piirtoheitinkalvo on yhdyssana :)
Itse en oikolue kirjoittamaani tekstiä ja varmasti löytyy virheitä koko ajan. Ainoa asia joka mua nyppii jostain syystä aivan järjettömästi on yhdyssanojen oikeinkirjoitus. Jos ei osaa kirjoittaa yhdyssanoja oikein, niin tulee heti fiilis, ettei oo minun lasten äiti tuo. Ei varmaan mikään maailman tärkein ominaisuus ole sekään, mutta en väitäkään olevani täydellinen.
Välimerkkejä käytän itsekin väärin, joten en vaadi kuin että kumppani käyttää niitä. Esimerkiksi et täällä palstoilla ei jaksa lukea monen sivun tekstiä, jos ei ole mitään kappalejakoa tai välimerkkejä.
PS. Jos joku on epävarma jonkun sanan yhteenkirjoituksesta, niin sen voi tarkistaa aika helposti. Lisää vaan sanojen väliin kin-päätteen ja testaa sanat yksinkertaisessa lauseessa.
Taskukin kello on keltainen. Ei oikee kuulosta hyvältä.
Taskukellokin on keltainen. No nii! Taitaa olla yhdyssana.
Mielestäni olet ällöttävä.
Eli niin hän onkin ällöttävä. Mutta kannattaa muistaa aina, että suurimmalla suulla parkuu se, joka ei itse mitään tiedä = papukaija. ehe ehe
Meidän perheessämme mies on akateeminen ja minä käynyt muutaman vuoden ammattikoulua. Koulutustaso ei vaikuta meidän suhteeseemme - erot koulutuksessa tulevat ilmi vain satunnaisesti, esimerkiksi kun katsomme dvd-elokuvaa ja mies ei muista laittaa suomenkielistä tekstitystä minua varten päälle. Mutta itse suhteeseen se ei vaikuta, kelpaan hänelle hyvin kehnolla englannillanikin.
Koulutustaso ei kerro ihmisestä paljoakaan. Minullakin oli peruskoulun jälkeen hyvät paperit pyrkiä mihin vain, mutta olen aina tiennyt, että tahdon tehdä työtä käsilläni, eikä siihen tarvita edes lukion päästötodistusta.
Minun mielestäni se, minkätyyppistä työtä puolisot tekevät, vaikuttaa koulutustasoa enemmän. Valittu ammatti kertoo aika paljon ihmisen persoonallisuudesta. Tietynlaiset ihmiset hakeutuvat kirjanpitäjiksi, ja toisenlaiset tahtovat työn, jossa pikkutarkkuus ei ole luovuuden esteenä.