erilaista vanhemmalla iällä,kuin nuorena? Miten käy intohimon iän myötä?
Kertokaas vähän vanhemmat kokemuksianne.
Kun mulla on sellanen luulo,että vanhemmiten ihminen ei ole enään niin intohimoa pursuava paketti kuin nuorena? Ja rakastuminen olisi jotenkin tasasempaa,kuin nuorena?
Yllättävän moni eronnut ihminen on kertonut ettei enään haksahda eikä retkahda. Mitä sitten jos retkahtaakin,onko se erillaista?
Katoaako intohimo koskaan vai tuleeko siihen vaan järki mukaan?
Kertokaas vähän vanhemmat kokemuksianne.
Kun mulla on sellanen luulo,että vanhemmiten ihminen ei ole enään niin intohimoa pursuava paketti kuin nuorena? Ja rakastuminen olisi jotenkin tasasempaa,kuin nuorena?
Yllättävän moni eronnut ihminen on kertonut ettei enään haksahda eikä retkahda. Mitä sitten jos retkahtaakin,onko se erillaista?
Katoaako intohimo koskaan vai tuleeko siihen vaan järki mukaan?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei mitään eroa (intohimon tai järjen vähyyden suhteen) nuoruusvuosiin verrattuna.
intohimo pysyy vähän tasasempana. Ainakin näin nais näkökulmasta.
välii?
oikee päivänpaiste siinä :)
Älä vaan enempää hymyile,ettei tartu toi positiivisuus ;o)
Nuorena sitä oli jotenkin niin ehdoton. Oli suuria tunteita ja äkkinäisiä muutoksia. Ensin oli sydän pakahtua onnesta, seuraavana päivänä ei tuntunutkaan miltään tai tunsi syvää vihaa tai halveksuntaa. Sitten oli varma, ettei enää koskaan löydä ketään, kunnes parin viikon päästä kierros alkoi alusta.
Luojan kiitos elämä ei enää ole samanlaista vuoristorataa vaan tasaista ja harmoonista onnea. Tosin jos tässä vielä huonosti kävisi, en minä ikinä niin katkeraksi muuttuisi, etten uuteen onneen uskoisi tai sitä haluaisi.
Ps. Intohimo ja järki eivät ole vastakohtia vaan ne voivat mahtua samaankin kuuppaan.
tiedän ettei järki ja intohimo ole vastakohtia. Tarkoitan,että aikuisena/vanhempana ehkä on jutussa enemmän mukana järjelläkin kuin vain tunteella. You know?
Nuorena sitä menee niin satasella vaan tunteidensa perässä,että järjen ääni päässä välillä sumentui.
Nyt ei olisi esim.niin helppoa kusta linssiin,kun sillon parikybäsenä. Osaa vähän lukee ehkä paremmin toisen meininkejä,kun on kantapään kautta opetellu.
Ei kait vanhenemisessa mitään ituu oliskaan,jos ei mikään muuttus tai mitään oppisi. :D
Kerropas, miten tullaan kusetetuksi? Että joku haluaakin vain seksiä tai taloudellista hyötyä? Pitää varalla tai kierrättää useampaa samaan aikaan?
Minusta kun jokainen eletty hetki on aina ollut sen väärti niin pitkään kun sitä on kestänyt. Jos on alkanut tuntua, etten saanut tunteilleni, ajalleni tai rahoilleni vastinetta, olen lopettanut ja katsonut eteen päin.
Enkä ole vielä keksinyt, mitä järkeä oli ihastua ulkomailla maailman äärissa asuvaan opiskelukaveriinsa, aloittaa etäsuhde ja toivoa onnellista loppua. Ei ollut järkeä, mutta minä aina ajattelin, että katson tilannetta niin pitkään kuin se antaa enemmän kuin ottaa. Nyt se on jo antanut reilut 7 vuotta.
juuri nuo seikat on niitä ns. kusetuksia. Antaa ymmärtää,että kiinnostaa kaiken muun kuin rahan,seksin tai vararenkaana olon vuoksi.
Sitten kuitenkin haluu just noita asioita.
Kyllä ne jotenkin vaan oppii näkemään joukosta,ne kusettajat. Ei sellasiakaan pellejä kovin montaa tahdo kohdalleen saada.
Olkoonkin,niin että kaikki kokemukset opettaa,vaikkakin kantapäänkin kautta. :)
Niinhän se pitää tehäkin. Lopettaa jos tuntuu ettei toisesta löydy sitä jotain minkä vuoksi ylipäänsä toisen kassa olisi.
Kun tietää mitä haluaa,on helppoa tunnistaa kun se kohdalle tulee.
No mulla etäsuhteista jotakin kokemusta ja täytyy sanoa,ettei sellanen ole mua varten. Ei se kaikilla luonnistu.
Ei munkaan ollut tarkoitus rakastua mieheeni(ennen kuin rakastuin)tutustua kaverina lähinnä.
Ehkä se oli siinä et 6 vuoden suhteen jälkeen oli niin loppu ja loppuun ajettu ettei ollut fiilistä ja motivaatiota alkaa kehittelee tunteita.
Hieno homma,jos olette onnellisi etäisyydestä huolimatta. Nostan hattua.Multa ei onnistusi. Olen kaiketi liian läheisyysriippuvainen. :)
En minä sitä olisi näin kauaa kestänyt. Onneksi ei puolta vuotta pidempään tarvinnutkaan kestää. Nykyinen Rouva Ratikka kun heittäytyi hullun rohkeaksi ja muutti perässä.
Se oli sitten menoa se ;o)
Eli siinähän kävi sitten paremmin,kun hyvin.
Eli ikävä se oli siellä emänälläkin,koska päätti tulla luoksesi. Kiva,että tälläsiäkin elämän tarinoita välillä näkee.
Rouva Ratikan piti naida intelligentti englantilainen herrasmies, mutta hairahtui jostain syystä suomalaiseen juoppohulluun. Kyllä se onkin itseään soimannut. ;-)
kaikenlaista :)
Huonomminkin vois varmaan olla.
hilipatiheijjaa..=o)))) Kirjoittanut: Jazuli / 24.6.09 / klo 23:56
...palasin..eivät tahtonee mua korkeasaaree...xo)))
..niil oli kuulemma siel niiko iha riittämii kanoja..niiko apinoitakii...myöski puhveleita ja aaseja..=o))))
...spot*...
ihanaa hellettä pittää..siit nautitaa kylmie juomien sekä raikkaa muzakin keral eiks niii......jeee..!!!
http://www.youtube.com/watch?v=nTF-rRUeQnU
=o)
...ko lomat rupiaa loppuu nii kelit senkus vain kaunistuu..sillain perin möllii mulle..mu niil joil vast alkasi lomat tahi jatkub nii oisi makiaa säätä lokotella..=o)
..nonii pankaas niit raikkaita skipaleksii...=o)
Jazuli firerosena :
Onko rakastuminenKirjoittanut: firerose / 16.1.08 / klo 15:46 erilaista vanhemmalla iällä,kuin nuorena? Miten käy intohimon iän myötä?
Kertokaas vähän vanhemmat kokemuksianne.
Kun mulla on sellanen luulo,että vanhemmiten ihminen ei ole enään niin intohimoa pursuava paketti kuin nuorena? Ja rakastuminen olisi jotenkin tasasempaa,kuin nuorena?
Yllättävän moni eronnut ihminen on kertonut ettei enään haksahda eikä retkahda. Mitä sitten jos retkahtaakin,onko se erillaista?
Katoaako intohimo koskaan vai tuleeko siihen vaan järki mukaan
Ja ehkä vähän harvemmin tulee rakastettua, n. kerran viikossa.
Liitossani intohimo oli hiipunut jo vuosia vuosia sitten.
Nyt uutta suhdetta viritellessäni olen ennenkokemattoman intohimon kourissa ;)
Olen 40 v nainen, ex-mieheni kanssa olin teinivuosista liki nelikymppiseksi. Nyt elän elämäni toista suhdetta.