Kuinka monelle miehelle nainen saa olla jakanut pilluaan ja kuinka helposti, että vielä kelpuuttaisitte hänet parisuhteeseen? Oletetaan, että naisella on ikää 25 vuotta.
Kysymys miehille
Suuri Isä
301629
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
reikä ei saa olla edes auki vaan oltava ummessa.
ei ole täysin ummessa, pitäähän sieltä kuukautisverenkin päästä ulos. Olisi pikemminkin epänormaalia jos reikä olisi täysin ummessa, jouduttaisiin turvautumaan leikkaukseen
Käy sarkasmikurssi.
Ja osa kyllä muuten yrittää ommella sen umpeen nuorilta tytöiltä. Ei edes se kuukautisveri pääse kunnolla ulos, mikä aih. tulehduksia. Mutta mitäs siitä, kunhan on ummessa.
Jos saisin omia lapsiani nuoremman naisen, niin en minä entisiä pillunjakamisia laskisi. Älä sinäkään.
Nykyisellä tyttöystävällä(24-vuotias) on ollut vajaat parikymmentä miestä ennen mua. Suurin osa yhden illan juttuja. Mutta eipä se mua haittaa kun tiedän ettei ole mimmi kuitenkaan koskaan näin hyvää seksiä saanut. =) Eli kun on paras niin ei tartte olla kateellinen eikä mustasukkainen.
muutamat yhdenillanjutut kuin 6 kuolemanvakava seurustelua,se ei kerro mistään muusta kuin läheisriippuvaisuudesta ja vähän omituisesta suhtautumisesta seksiin/parisuhteisiin.
Lähtökohtaisesti nainen ei saa jakaa pilluaan, ei tässä sentään mitään apinalaumaa olla.
Päästän lähipiiriini vain kunnon naisen, ja hänetkin olen ensin tarkalla seulalla valkannut.
En osaa kuvitella panevani jotain sellaista pillua jota on jaettu ympäri kyliä ties kenelle. Enhän itsekään jaa.
Joo kyllä jotain tolkkua pitää sentään olla, en minä mihinkään paskaan halua sormia sotkea!
Olen mieluummin ilman naista kuin seurustelisin jonkun baarihoron kanssa...
Katsotaampas. Sitten kun olen 80 vuotias papparainen ja ihannenaiseni on noin 70 vuotias...
Hän on harrastanut semi-aktiivisesti suhteita, myös yhden yön juttuja. Kuitenkin aina hyvässä hengessä (eli terve, ei-esineellistävä persoona). Koko seksuaalisesti aktiivisen elämänsä ajan. Sanotaan nyt vaikka KA olevan 6 seksikumppania vuodessa. Aloittanut vaikkapa 15 vuotiaana.
Se tekee (näpyttelen laskintani)
330 kumppania takana ja mielestäni tahdilla joka on ihan normaalin rajoissa kevyesti, varmasti ehtinyt välillä tuntemaan suurtakin puutetta ja periaatepihdannutkin.
Ja minä olen heistä paras. Eikö sinusta ole sitten tyydyttämään kokenutta naista? :)
;-)
ole heistä paras.. ehkä olet ainoa joka hänet enää huolii :D tai sitten nainen on jo kyllästynyt ympäriinsä paneskeluun ja tyytyy johonkuhun
niin varma että olet heistä paras...? Mä luulen että miehiä on helppo kusettaa tässä asiassa. Naiset saavat miehet helposti uskomaan että juuri kyseinen mies olisi se paras.
se on se mies joka on lähtenyt lätkimään
Kun se ei oo siitä kumppanien määrästä vaan siitä miksi niitä on paljon jos on. Jos naisella on vaan niin helvetin iso libido että on tarvinnut paljon ja ottanut mitä saa niin en mä sitä hänen viakseen laita. Jos taas taustalla on jotain ihan oikeeta itsetunto-ongelmaa yms. niin kyllä se kumppanien määrä kielii ongelman syvyydestä ja laajuudesta sitten.
En tajuu, miksi tässäkään pitäisi olla jotenkin mustavalkoinen kun totuuksia on yhtä monta kuin ihmisiäkin? En mä ala mitään lukua ilmoittamaan kun ei se pidä kaikenkattavasti paikkaansa.
Ja ne oikeasti merkityksekkäät asiat on joko nyt tai tulevaisuudessa sikäli kuin menneisyydestä ei kanna paskaa mukanaan.
Sitäpaitsi mun elämän pettymykset on tulleet näiltä "kunnon naisilta" muodossa tai toisessa. Ëi se kunnon nainen mikään oikotie onneen ole.
"Sitäpaitsi mun elämän pettymykset on tulleet näiltä "kunnon naisilta" muodossa tai toisessa.
Ëi se kunnon nainen mikään oikotie onneen ole."
...siinä mielessä ehkä ei, että kunnon naiset usein asettavat jonkinlaiset kriteerit miesten suhteen. Minusta ne kriteerit eivät kuitenkaan ole ollenkaan huonot, vrt. esim. sellaiseen kun naiset vaativat mieheltä varakkuutta, treenattua kroppaa sun muuta toisarvoista.
Osaan kyllä kuvitella millaisia ongelmakimppuja nämä "kunnon naiset" on.
lapset leikkii parhaiten keskenään ja kaikenlaiset ääripäät ovat yleensä paha merkki. Nämä kun muistaa niin pääsee jo pitkälle.
Ehkä kyse ei olekaan siitä millainen mies tai nainen on vaan siitä millainen nainen on miehelle tai mies naiselle.
Siinäkin voi olla pirusti vikaa vaikka nainen olisi todellakin enkeliluonkan kunnollinen ihminen noilta "periaatteiltaan" ja historialtaan.-
En epäile lainkaan etteikö ex-vaimoni rakastaisi ja huolehtisi lapsistamme, tiedän hänen rakastavan minua sisimmässään ja olleen minulle 100% uskollinen. Tiedän että hän haluaa hyviä asioita elämään. Hän oli neitsyt, ensirakkautensa olin minä ja kaikki oli ns. hyvin. Itseasiassa lankesinkin juuri siihen että hän on niin kunnollinen, ajattelin silloin vuosia sitten vähän toisin kuin nyt. Elämä opettaa.
Tämä ei silti muuta sitä tosiasiaa että hänen luonteensa on sellainen kuin on. Siihen luonteen nuivaan puoleen tietenkin tutustuin vasta avioliiton jälkeen kun seurustelun huuma katosi. Vaikka tuo ei olekaan perimmäinen syy erolle on se silti hyvin olennainen tekijä ahdistuksessa jota koin - tai koimme ja aiheutimme toisillemme. Hänen huonot ominaisuutensa kertaantuivat minun luonteessani. Me emme siis loppujen lopuksi olleet hyvä pari vaikka hän kunnon nainen olikin - ja minä käyttäydyin parisuhteessa kuten kunnon miehen tuleekin vaikken mikään enkeli tod. ole historialtani. Halusin muuttua ja muutuinkin ja itseasiassa sama linja jatkuu yhä, koen tämän hyväksi elämänmalliksi.
Uskon että hän voi olla onnellinen ja tyytyväinen jonkun miehen kanssa. Se mies nyt en vaan ole minä - se on tosiasia joka kohdattiin viime vuonna. Minä en ole niitä miehiä jotka oikovat lakanakaapissa tyynyliinojen kulmia niinsanotusti.
En tarkoita ettäkö kunnollisuus olisi mitenkään "out" minulle. Nyt vain tiedän että se ei itseisarvona takaa yhtään mitään parisuhteessa ja siten seuraavaa kumppaniani - jos sellainen joskus tulee vastaan - en aio kriteerata kovin kovasti tuolla mittarilla. Muut seikat... mm. yksinkertaisesti puhdas kiinnostavuus tai vaikka sielujen todellinen sympatia - merkitsevät minulle huomattavasti enemmän... mutta on tietenkin tietty raja joissain asioissa joiden yli ei saa mennä. Yksi on esim. suhtautuminen lapsiin(i), siinä voi upeinkin olento kaatua ja pahasti minun suhteeni.
"Samanlaiset lapset leikkii parhaiten keskenään"
Tää on totta. Mua ärsyttää se sanonta "Vastakohtaisuudet täydentää toisiaan". Joo joo, voi olla - mutta kukaan ei kertonut että ne myös lopulta ärsyttää toisiaan suunnattomasti!
Kuulemma parhaita pareja ovat sellaiset jotka ovat pitkälti samanlaisia mutta joilla on kuitenkin selkeesti tietyt "omat jutut". Yhteisymmärrys on luonteiden samansukuisuuden takia lähes aina - mutta omat jutut antaa myös sille yksilölle tilaa toteutua.
tärkeintä olisikin varmaan löytää arvomaailmaltaan samankaltainen ihminen. Toki erilaisetkin ihmiset voivat sopia yhteen, mutta minun on kyllä hyvin vaikea luopua periaatteistani. Miettisin kuitenkin niitä kaikkia asioita, ja ne alkaisivat kummitella myöhemmin, vaikka uskottelisinkin itselleni että mies on hyvä. Siksi katson parhaimmaksi toimia periaatteideni mukaan.
kannattaa ehkä pysytellä kaukana ääripäistä, mutta jos ääripäät löytävät toisensa, syntyy elämää suurempi rakkaustarina. Näin ainakin toivon.
" Miettisin kuitenkin niitä kaikkia asioita, ja ne alkaisivat kummitella myöhemmin, vaikka uskottelisinkin itselleni että mies on hyvä."
Ei miehen hyvyys ole kiinni sinun uskottelustasi tai siitä mitä päässäsi pyörii. Miehen omat valinnat ja todellinen laatu on se joka määräävät nauratko myöhemmin hupsuille peloillesi vai ryömivätkö möröt oikeasti sängyn alta todellisina asioina elämääsi.
Arvoissa on se paska puoli että nekin voi valehdella kumppania miellyttääkseen tai hänet saadakseen, kuulemma limat ovat tässä erittäin taitavia. Itse luotan mieluiten silmiinkatsomiseen.
samalla tavalla se elämää suurempi rakkaustarina voi syntyä keskivertoihmisille. Ei aidon rakkauden syntymiseen mitään ääripäitä tarvi, ainoa mitä se vaatii on sitä todellista sielujen sympatiaa.
niin väittänytkään. Kommentoin vain yrmion viestiä, kun se sanoi että kannattaa pysytellä kaukana ääripäistä. Mutta ääripäät voivat löytää toisensa, vaikkeivat he ns. keskivertoihmiselle kelpaisikaan.
Ehdinkin miettiä että ymmärsinköhän viestisi liian yksioikoisesti ja niin näköjään tein :)
minä en ala seurustelemaan käytetyn ilmaisen huoran kanssa. Sikäli sama onko 1 vai 1000 miehen käyttämä, käytetty mikä käytetty.
Pitää kyllä vähän ihmetellä, että miten joku mies voi olla niin epätoivoinen, että alkaa seurustelemaan käytetyn naisen kanssa ja nuolee vielä vanhat spermatkin huoran pillusta. Saati että tuo nainen on joskus äiti ja suukottelee vauvaansa suussa vanhaa toisen miehen spermaa.
Ja erityisesti ihmettele, että miten joku mies voi alkaa seurustelemaan tavishuoran kanssa. Ymmärrän kyllä jos on käytetty huora joka on rikas tai näyttää supermallilta, niin joku mies voi alentua rakastumaan tämmöiseen huoraan, mutta jos on tavallisen näköinen suomihuora niin en ymmärrä.
Totta turiset. Joku raja se pitää käytetyllä tavarallakin olla! Ja tosiaan aika kauheeta jos äiti suukottelisi lastaan jonkun baarikaadon spermat suussa! YÖKS!
mahtaako sulla itselläs olla yhtään mitään tarjota vastineeksi???
Nolla on hieno luku. Se on itsessään arvoton mutta antaa arvoa muille luvuille. Samalla tavalla tavaran pihtaaminen avioliittoon ei anna naiselle itselleen mitään mutta se antaa arvoa omalle miehelle joka (useimmiten) osaa sitä myös arvostaa.
Neitsyys on siis yksi kriteeri naisen valinnassa miehille ja siitä voi pitää tai olla pitämättä mutta samalla tavalla naisetkin asettavat ulkonäkö- varallisuus-, luonne- yms. kriteereitä miehille haluavat miehet sitä tai ei.
Neitsyysvaatimus siis kuuluukin samaan kastiin toisarvoisen varallisuusvaatimuksen kanssa. Ja mä kun olen tähän asti kuvitellut sillä olevan jotakin syvempää arvoa, huoks.
leikkaamalla paloja herkimmästään?