peräkkäin joka toinen vuosi. Sitä vaan ajattelee, että kuka seuraavaksi. Suru tulee ja kyyneleet aina silloin, kun jotkut asiat muistuttavat jotenkin erityisesti, ja kipu tuntuu syvällä sydämessä. Se viiltää ja koskee. Ikävä on. Tämä viimeksi kuollut näistä neljästä oli se rakkain.
Näen unia hänestä. Toissa yönä viimeksi näin unta, miten yritin tavoittaa hänen kättään, mutta en onnistunut. Eräänä yönä näin hänen istuvan puutarhatuolissa ulkona. Ajattelin siinä unessa, että kun kuljen hieman lähemmäksi häntä, hän katoaa. Eli tiesin unessakin, että häntä ei oikeasti enää ole. Mutta en tiennyt ennen, että tällaisen surunkin voi kestää. Eli tiedoksi kaikille: kun suru tulee, sen kantamiseen saa voimaa! Ensinhän sitä on shokissa, ennenkuin tajuaa, mitä on tapahtunut. Mutta sitten, kun sen tajuaa, sen kestää, kun on pakko.
Näen unia hänestä. Toissa yönä viimeksi näin unta, miten yritin tavoittaa hänen kättään, mutta en onnistunut. Eräänä yönä näin hänen istuvan puutarhatuolissa ulkona. Ajattelin siinä unessa, että kun kuljen hieman lähemmäksi häntä, hän katoaa. Eli tiesin unessakin, että häntä ei oikeasti enää ole. Mutta en tiennyt ennen, että tällaisen surunkin voi kestää. Eli tiedoksi kaikille: kun suru tulee, sen kantamiseen saa voimaa! Ensinhän sitä on shokissa, ennenkuin tajuaa, mitä on tapahtunut. Mutta sitten, kun sen tajuaa, sen kestää, kun on pakko.
Vastaukset 4
Vanhimmat
äkillisesti käsivarsilleni.Elimme huippu onnellista aikaa,suunnittelimme häitä olimme juuri kihlautuneet ja meidän piti seuraavana päivänä hakea vihkisormukset.Olimme onnemme huipulla ja koimme että olimme vihdoin löytäneet sen todellisen rakkauden näin keski-iällä, molemmilla oli muutama pidempiaikainen suhde takana.
Siinä kun suunnittelimme saunassa avioehtoa ja naureskeltiin hääsuunnitelmille niin muutaman tunnin kuluttua rakkaani oli kuollut ja jouduin shokin jälkeen järjestelemään hautajaisia.Tämä ei tunnu todelliselta eikä oikeudenmukaiselta,onnen huipulta syvimpään pimeyteen.Jaksaminen on raskasta vaikka ystävät auttavat.Tiedän ensimmäistä kertaa miltä tuntuu kun sydäntä särkee ja ikävä on musertava.
osanottoni sinulle. Ja voimia!
Otan osaa todella. Äitini, kylläkin iäkäs (75 v)
kuoli samalla tavalla isäni käsivarsille muutama päivä sitten. Oli vaikea uskoa, että kaikki tapahtuisi näin äkkiä ja odottamatta, vaikka näinkin että oli kovasti laihtunut jo joulun aikaan. Kävi kokeissa ja tutkimuksissa, mutta mitään varsinaista diagnoosia emme saaneet mikä häntä vaivasi. Kova ikävä on nyt äitiä.
osaottoni sinulle suuressa surussasi.
Kuolema on niin lopullinen, se siinä niin iso asia onkin.