Miksi tätä voisi kutsua...
Ollaan oltu yhdessä keväällä 5 v, asuttu yhdessä keväällä 4 v ja käytetään sormuksia (minä nimettömässä, mies aina mukanaan (ei oikein osaa käyttää mitään koruja)). Me ei olla ihan oikeissa kihloissa (koska se on vanha typerä perinne... blaa blaa blaa), mutta vähän niin kuin kumminkin. Kaveri sanoi osuvasti näitä meidän semikihloiksi. Miksi tätä siis voisi kutsua kun kummallakaan ei ole mitään intoa mennä naimisiin, ainoastaan vaihtaa sormukset ilman juhlallisuuksia?
Ollaan oltu yhdessä keväällä 5 v, asuttu yhdessä keväällä 4 v ja käytetään sormuksia (minä nimettömässä, mies aina mukanaan (ei oikein osaa käyttää mitään koruja)). Me ei olla ihan oikeissa kihloissa (koska se on vanha typerä perinne... blaa blaa blaa), mutta vähän niin kuin kumminkin. Kaveri sanoi osuvasti näitä meidän semikihloiksi. Miksi tätä siis voisi kutsua kun kummallakaan ei ole mitään intoa mennä naimisiin, ainoastaan vaihtaa sormukset ilman juhlallisuuksia?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Kutsuisin tuota naurettavaksi kikkailuksi. Sormukset pitää vaihtaa, mutta sitten irtisanoudutaan siitä traditiosta, mitä sormusten vaihtaminen edustaa. "Me ollaan nääs yksilöllisiä, ei mitään massatyyppejä, yak!" Olisitte nyt keksineet jotakin oikeasti erilaista!
Kysyit että miksi tuota voisi kutsua, minäpä kerron: Noita kutsutaan teinikihloiksi, oletko kuullut? "Ollaan kihloissa mutta ei sitten kuitenkaan ollaa, siis silleen". Vaihtaisit sen sormuksen johonkin toiseen sormeen. Miksi leikkiä kihloja jos ei sitten kuitenkaan ole tosissaan?
Päädyttiin eilen siihen että nämä on nyt sitten kumminkin oikeat kihlat=) Vaikka se onkin perinne, eikä olla menossa naimisiin, niin kihloissa me nyt sitten ollaan.
Öö.. Siis kihlaushan on se aika joka on kosinnan ja häiden välissä, eli lupaus naimisiin menosta annettu. Mitä tämä teidän "oikeasti kihloissa mutta ei naimisiin menossa" siis tarkoittaa?
Se on meidän tapa sanoa tahdon. Että ollaan kihloissa mutta aivan naimisiin asti ei olla menossa. Monet parit on kihloissa vaikkei naimisiin menossa. Tai sitten menevät naimisiin vasta aikojen päästä. Miksei voisi olla kihloissa, vaikka ei mene naimisiin (ketä se haittaa?)? Papin tyttärenä, mutta kirkosta eronneena mulla on tietty omat näkemykset. Ehkä me mennään naimisiin, ehkä ei.
Siis tämän täytyy olla vitsi! Jos ei ole niin ikää oli se 15vee vai? Havainnollistetaan asiaa vähän toisen esimerkin avulla. Jos menet kauppaan ostamaan ylioppilaslakin ja et ole suorittanut ylioppilaskirjoituksia ja lukiota, niin silloin sinä et ole ylioppilas, vaikka kuinka innokkaasti pitäisit ylioppilaslakkia päässäsi ja järjestäisit juhlat. Katsos, joillekin asioille on tehty tietyt symbolit, jotka tarkoittavat vakaasti sitä asiaa, mikä merkitys niille on sovittu. Tällaiset asiat ei kulumallakaan muutu, vaikka sinä mitä siihen sanoisit.
Joten, et todellakaan ole kihloissa! Sinä häpäiset sen oikeaa merkitystä. Kuulostaa siltä, että papin tyttärenä entisenä kristittynä sinulla on vain tietynlainen kapina päällä.
Ette siis ole kihloissa, vaikka leikitkin niin.
Molemmat hyviä!
Monet parit on kihloissa vaikkei naimisiin menossa. --> EI, he vain väittävät niin.
Miksei voisi olla kihloissa, vaikka ei mene naimisiin. --> Koska sana "kihlaus" tarkoittaa sitä, että on sovittu avioliiton solmimisesta. Toki joissain tapauksissa kihlaus voi purkautua, mutta kihloissa ollessa on sovittu avioliiton solmimisesta.
Ei mikään ketään haittaa, mutta sillä sanalla on tarkoitus. Kihlaus TARKOITTAA sopimusta avioliiton solmimisesta, ja silloin ei voi olla kihloissa niin ettei ole sopinut avioliiton solmimisesta. Voit väittää porkkanaa perunaksi vaikka hautaan asti, joka ikinen päivä kymmenen kertaa, mutta ei se siitä perunaksi muutu!
Avioliittolaki 1 luku 1§
"Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet."
Kihlaus nimenomaan tarkoittaa sopimusta naimisiin menosta. Sormukset vain symboloivat tätä sopimusta. Laissa tuskin on kielletty sormusten pitämistä vasemmassa nimettömässä vaikka ei olisi kihlauduttukaan. Voihan sormukset vaihtaa myös ihan vaan toisiinsa sitoutumisen merkiksi, ilman että on sovittu naimisiin menosta. Nykyaikana ei liene kovin epätavallistakaan tällainen, kun avioliitto instituutiona on menettänyt merkitystään menneisiin aikoihin verrattuna.
Niin miksi ei voisi olla! Mutta kerro minulle taukille, että jos haluan mennä kihloihin niin miten se käytännössä tapahtuu? Miten kihloihin mennään eli mitä pitää tehdä? Kun olen luullut, että kun sovitaan naimisiin menosta ollaan kihlauduttu. Että se on vähän niin kuin sama asia. Ja kihloihin ei varsinaisesti mennä. Mutta onko siis siihen olemassa kuitenkin jokin tapa, kun moni on kihloissa vaikkei ole menossa naimisiin.
Tämä keskustelu on ollut jokseenkin turha, koska ap ei tiedä mitä on tekemässä. Mitä pidemmälle ketjua lukee, sitä epävarmempi lapsukainen sieltä paljastuu. Ensin ei haluta olla edes oikeasti kihloissa, naimisiinmenosta puhumattakaan ja lopulta ollaan jo suunnittelemassa häitä ja hääpäiväkin taitaa olla jo lukkoonlyöty. Toivon hartaasti etteivät lapsukaiset sentään pelkästä uhmasta mene naimisiin, osoittaakseen ihmisille (tämän palstan kirjoittajille, perheelle, kavereille, papeille), että suhde on hyvä ja mepä ollaan ihan tosissaan:O On jokseenkin heikko motiivi, jos muille näyttääkseen menee kihloihin
tai naimisiin. Olisi ollut varmaan parempi, että lapsukaista olisi kannustettu olemaan semikihloissa, niin hänen ei tulisi tehtyä hätiköityjä päätöksiä...
minä!
Kyllä me ollaan ihan oikeasti kihloissa=) Uskokaa tai älkää. Ollaan molemmat yli 20 (tarkallee 23 ja 21) ja nämä sormukset symboloi meidän rakkautta ja sitoutumista toisiimme. Naimisiin on tarkoitus mennä vasta todella pitkän ajan päästä. Ollaan siis kihloissa, muttei vielä menossa naimisiin. Siis vielä. Susipariksi meitä voi ihan hyvin sanoa, eihän me vielä naimisissa ollakaan. Ja kapinakihlat kuulostaa hauskalta, vaikka siitä ei olekaan kysymys=) Mulla on hyvät välit kaikkiin uskonnollisiin perheenjäseniini ja hyväksyn heidän uskonsa täysin. Nyt on karkausvuosi ja mä hyödynnin sen vaikka olisin kihlautumista ehdottanut muutenkin (tietysti). Olkaa mitä mieltä olette; Me ollaan kihloissa ja hemmetin onnellisia...=)
Tätä on todella tyhmä verrata ylioppilaaksi tuloon. En näe asioilla mitään yhteistä. Kihloja varten tarvitaan yhteinen sopimus siitä että ollaan sitouduttu virallistamaan liitto joskus. sekin on sopimusasia että milloin.
Asiat ovat nyt viimepäivinä muuttuneet. Ennen nämä olivat ne "semikihlat" kuten kaveri murjaisi, mutta nyt nämä ovat ihan oikeat kihlat=)Mun mielestä vaan on typerää suunnitella sellaista, joka tapahtuu jopa 10 vuoden päästä.
Tyhmempää minusta olisi juosta heti maistraattiin kun me ollaan kumminkin vielä niin nuoria. No, jokaisella oma käsityksensä mitä tämä on.=)
täysveriset PISSISKIHLAT, Onnea!
(Seläntakana nauraa koko kylä, joten mä nauran ihan päin naamaa......hahhhhhahhahahahha....)
Kiitos vaan onnitteluista=) Mulle saa nauraa, nauran itsellenikin paljon=D Tämä koko keskustelu oli aikas hilpeä x) Jee, me ollaan (pissis)kihloissa!=)
Heh todellakin pissiskihloissa :D! Tuo ei siltikään takaa sitä jos ja kun olisitte joskus menossa naimisiin, itseasiassa tuollaisen kanamaisen luonteen omaava ihminen, joka on selvästikin vielä ikäistään epäkypsä, vuosien (eli sen teidän joskus sitten 5vee) päästä aikuistuu ja tajuaa ettei haluakaan tämän henkilön kanssa naimisiin :D. Todennäköisempää, että miehesi löytää jonkun sellaisen naisen, jolla on muutakin kuin tukka päässä.
No, jokatapauksessa kukaan normaali aikuinen järkevä ihminen ota teitä eläissään tosissanne. Ylioppilas esimerkkiä et tajunnut juuri siksi, koska sinulla ei tunnu olevan aivoja..ihan oikeasti! Usko tai elä, ette vieläkään ole aidoissa kihloissa. Ettehän tiedä tai suunnittele edes hääpäivääkään :D! Sääli ettei miehesi oikeasti KOSINUT sinua, vaan piti ihan vaan mennä ihq teinikihloihin. Tiesitkö muuten, että kihloissa ollaan eikä niihin mennä!
Te ette taida oikein tietää mitä olette tekemässä. Ensin oli leikkikihlaus, sitten päätitte että olette ihan oikeasti kihloissa, mutta ette menossa naimisiin ja lopulta olettekin menossa naimisiin, mutta sitten joskus. Itse muistelen meidän kihlautumistamme onnellisena, kun se oli niin kaunista ja romanttista, kun mies kosi ja näytti kovasti jännitävän, että suostunko minä vai en. Minkähänlaiset muistot teille kihloihin menosta jää..?
Jos on nuori ja epävarma naimisiinmenosta, miksi on pakko kihlautua? Jos haluaa olla romanttinen ja jonkun merkin omasta ja toisen sitoutuneisuudesta, niin miksi ei voi muuten ostaa rakkauden merkiksi jotkut korut kaulaan tai sormukset muihin sormiin? Jos se tunnesisältö on siinä tärkein, niin miksi pitää mennä kihloihin ilman kihlautumisen syvintä ja perimmäistä merkitystä?
Nykyään on tämmöinen semi-trendi eli nuoret haluavat kaikkea kivaa ja ihanaa ilman mitään velvoitteita. Perinteillä ja virallisilla määritelmillä ei ole mitään väliä, kun halutaan väkisin vääntää asiat sellaisiksi kuin itselle sopii. Julkisuudessa (kuten myös tällä palstalla ylempänä) on viime aikoina esitetty ajatus "rekisteröidystä avoliitosta" eli jonkinlaisesta semi-avioliitosta, kun halutaan avioliiton edut, mutta koetaan että avoliitto on jollain lailla trendikkäämpi ja modernimpi vaihtoehto. Voi elämän kevät!!!
Mä tulen muistelemaan tätä erittäin hyvillä mielin=) Samoin miekkonen. Ajat ovat muuttuneet. Nykyään kihlat yleensä sovitaan etukäteen yhdessä. En tunne ketään tuttavapiiristä joka olisi mennyt kihloihin "yllätyksenä". Romanttistahan se on, mutta ei ehkä enää nykyaikaa, ikävä kyllä.
Kyllä me tiedetään mitä ollaan tekemässä=) Rakentamassa yhteistä tulevaisuuta! Mä en ehkä aina tee kaikkein fiksuinpia ratkaisuja, mutta kukapa meistä tekee! Ja mä kyllä osaan ainakin nauraa itselleni ja tälle koko keskustelulle! Tämä on ollut niin vitsi, siis tämä keskustelu. Meidän kihlat ei ole vitsi ja lähipiiri sen onneksi ymmärtää.
Tämä on meidän tapamme sitoutua toisiimme lisää ja lupautua toisillemme myös tulevaisuudessa.
Jos me joskus sitten menemme ns. naimisiin niin emme kirkossa, kun emme kumpikaan kuulu kirkkoon. Menisimme maistraattiin ja pitäisimme juhlat myöhemmin. Näin on sovittu. Se on ihan yhtä sitova kun ns. oikea avioliitto. Ikävä kyllä nykyaikaa on se että ei välttämättä kuuluta kirkkoon ja että elellään avoliitossa. Jotkut perinteet ovat vanhanaikaisia ja kaikki perinteet eivät ole hyvä juttu. Me ainakin ollaan muokattu omat perinteet eikä orjallisesti noudateta sitä mitä eteen tuodaan!
Jos tietäisit mistä tässä on kyse ja tuntisit mut oikeassa elämässä, olisit täysin eri mieltä!=) Koko meidän tuttavapiiri ottaa meidät tosissaan ja tukee meitä. Onneksi mieheni ei kosinut, ei nimittäin olisi yhtään hänen tapaistaan, silloin jokin olisi pielessä.
Tämä koko keskustelu on ollut ihan vitsi ja antanut asiasta aivan väärän kuvan. Mutta mitä netissä liikkuvilta ihmisiltä voi olettaa? Kyllä mä ymmärsin mitä hait sillä yo-vertauksella, mutta tyhmä se oli silti.
Parina me ollaan ihan mahtava ja tiedän sen paremmin kuin mitään tässä maailmassa, tämä keskustelu on ollut mulle vaan ajanvietettä. Huomaa miten vanhoillisia ihmiset on ja kaavoihin kangistuneita! Onneksi meillä on muutakin kun se tukka päässä (mistä muuten olet niin varma että mulla ylipäätään on hiukset!) ja ollaan käytännönihmisiä, eikä orjallisesti noudateta perinteitä, jotka joutaisi ehkäpä romukoppaan (en nyt yleisesti puhu kihlauksesta vaan kaikista tyhmistä perinteistä). Kihlat nämä nyt on joka tapauksessa, olen saanut perätä muutamalta papilta vahvistuksen asiaan (ne kyllä tietää), vaikkei me kirkkoon kuulutakaan.=)Mistä sä tiedät että me ei olla suunniteltu hääpäivää? Itse asiassa me ollaan päätetty siitä. Mutta sitä on turha vielä suunnitella, se on niin kaukana tulevaisuudessa. Onneksi meillä on rohkeutta hoitaa asiamme omalla tavallamme! Ja sinä varmaan tiedät että tuntemattomien haukkuminen (tai tuttujen) kertoo enemmän sinusta kuin niistä ketä haukut. Ja totuushan on että et tunne minua tai puolisoani=) Tiedät vain pari typerää viestiä jotka joku on nettiin rustannut. p.s. otatte asiat aivan liian tosissanne!=)
Luuletko tosissasi, että se sormus siinä nimettömässä muutti nyt jotenkin teidän suhdetta? Luuletko oikeasti, että kihlaukseen tarvitaan edes sormuksia? Kyllä, kihloissa ollaan kosimisen jälkeen, ei niihin vain mennä ja ajatella että sitten joskus! Silloinhan sinun periaatteella suurinosa parisuhteessa elävistä olisivat kihloissa, koska monet ovat suunnitelleet menevänsä SITTEN JOSKUS naimisiin. Eikä ne sormukset sitä asiaa muuta siinä miksikään, käsityksesi on aivan naurettava. Tottakai ystävät ja perhe tuttavineen toivovat parasta teidän suhteelle, mutta vasta sitten teidän kihlaus voidaan ottaa oikeana kihlauksena, kun sanat muuttuvat TEOIKSI. Jos periaate on "sitten joskus.." se ei ole arvoltaan yhtään edistyneempi pareja, jotka myöskin ajattelevat "sitten tulevaisuudessa mennään naimisiin", he eivät ole yhtään enemmän kihloissa kuin tekään! Jos oikeissa ja aidoissa kihloissa ollaan, pitää jo siinä vaiheessa alkaa suunnitella häitä ja olla valmis menemään naimisiin vaikka heti.
Ei tämä muuttanut meidän suhdetta, tämä vain symboloi suhdetta joka meillä jo on. Tiedän ettei kihloihin tarvita välttämättä sormusta. Eiköhän me suunnitella häitä kun ajatellaan, että ne pidetään, ei tosin juuri nyt. Eivät todellakaan kaikki kihloihin menneet/kihloissa olevat ole vielä valmiita menemään naimisiin! Ja tunnen tapauksia joissa ihmiset ovat kihloissa vuosikymmenenkin, ennen kuin menevät naimisiin. Miksi pitäisi hötkyillä? Meillä on aikaa. Tosiasia nyt on että me ollaan oikeissa kihloissa, sitä on todeksi sanoneet kolme tuttua pappia, joten eiköhän se niin ole. Ne kyllä tämän asian tietää. Me oltaisiin valmiita naimisiin, mutta halutaan silti odottaa ja olla varmoja. Mieluummin odotan vaikka 10 v kun eroan hätiköityäni. Meidän suhteesta kertoo paljon se että mentiin kihloihin vasta vajaan 5 vuoden kuluttua seurustelun alkamisesta. Miksi me ei voitaisi edetä rauhassa? Tunnen itseni ikäisiä pareja jotka ovat jo eroamassa teini-iässä solmitusta liitostaan! Se on minusta älytöntä. Miksi mennä naimisiin jos ei ole varma tuleeko suhteesta pitkällä tähtäimellä mitään?
kihlat on todella laaja käsite sanovat nämä tutut papit. He ovat nähneet tapauksia laidasta laitaan ja sanovat että on todellisuudessa erittäin vaikea sanoa, ketkä nyt sitten ovat ihan oikeasti kihloissa. ja vaikea sanoa mitkä nyt ovat oikeat kihlat. Ja kyllähän mä kosin! Siinäkin on monta eri tapaa, tiedätkös? Tässä on nyt vastakkain sinun suppea käsityksesi ja minun laaja käsitykseni asiasta=) Kyseessä ei ole mitään sen ihmeempää. Älä ota liian vakavasti!=)
"tämä vain symboloi suhdetta joka meillä jo on."
Tässä juuri yksi väitteistäsi kumoamaan kihlauksen OIKEAA merkitystä. Kihlaus ei itsessään syboloi suhdetta, vaan, vain ja ainoastaan lupausta avioliitosta!
"Eivät todellakaan kaikki kihloihin menneet/kihloissa olevat ole vielä valmiita menemään naimisiin!"
Tuo oli yksi lapsellisimmista väitteistäsi nyt. Tottakai ovat! Siis ne, jotka ovat OIKEASTI kihloissa. Sillä ovathan he lupautuneet juuri mennä naimisiin! Kihlaus=lupaus avioliitosta.
"Ja tunnen tapauksia joissa ihmiset ovat kihloissa vuosikymmenenkin, ennen kuin menevät naimisiin. Miksi pitäisi hötkyillä? Meillä on aikaa."
Joo näitähän "teinikihlauksia" on kyllä ennenkin nähty, ja ne vasta säälittäviä tapauksia ovatkin. Tähän "teinikihlaukseen" tai mikälie suhderinkulaanhan tekin olette juuri ryhtyneet, ei mihinkään sen vakavampaan, kuin mitä kihlaus oikeasti merkitsisi. Aivan, sitä aikaahan teillä juuri olisikin todistaa myöhemmin se AITO kihlaus, kun olette oikeasti menossa naimisiin :D! Nämä ihmiset, jotka ovat olleet muka "kihloissa" peräti kymmenenkin vuotta, muuttuvat oikeasti kihlautuneeksi vasta silloin, kun aletaan oikeasti niitä häitä suunnittelemaan almanakan kanssa.
"Tosiasia nyt on että me ollaan oikeissa kihloissa, sitä on todeksi sanoneet kolme tuttua pappia, joten eiköhän se niin ole. Ne kyllä tämän asian tietää."
Tosiasia, asioiden oikeilla termeillä, te ette edelleenkään ole kihloissa. Papit varmasti tietävät aidon oikean kihlauksen merkityksen, mutta sinulle papin tyttärelle tuskin iletään asian oikeaa valoa rueta saarnaamaan, kun sinä siitä loukkaantuisit ja inttäisit kuitenkin vastaan, kuten täälläkin. Koita jo tajuta, ettei kihloihin mennä vaan siinä OLLAAN. Tämä rautalangasta vielä sinulle vääntäen: "tuletko vaimokseni/miehekseni" tai "mennäänkö naimisiin" = kosinta eli kihlaus. EI NÄIN: "mennäänkö kihloihin"!!
"Me oltaisiin valmiita naimisiin, mutta halutaan silti odottaa ja olla varmoja. Mieluummin odotan vaikka 10 v kun eroan hätiköityäni."
Tällä lauseella jos millä puhuit itsesi pussiin ja pahasti. Odottaa ja olla varmoja mihin?! Naimisiinmenosta? Toisesta, onko se sittenkään se oikea minulle? Ei hyvää päivää taas :D Jos te olisitte oikeasti kihloissa te ette todellakaan enää haluaisi odottaa "jotain" varmuutta yhtään mitään mitä tulee naimisiinmenoon. Nolompaa olla se 10v "teinikihloissa" ja erota sitten, kun taas mennä kymmenen vuoden yhdessä elon jälkeen naimisiin, ilman mitään pitkiä "kihlaus" aikoja. et selvästikään ole varma vielä suhteestanne ja sen kestävyydestä ja miehesi olevan varmasti se oikea. Olet selvästi luonut suhteestanne jonkun 'jo 5-vuotta yhdessä' kriisin ja tullut siihen pisteeseen, että jotain olisi suhteessanne tapahduttava, jotta se olisi uskottava itsellesi sekä muiden silmissä ja ylipäätään jatkamisen arvoinen. Olisihan se hei tosi noloa, kun olette olleet jo 5-vuotta yhdessä eikä mitään tapahtuisi, eikö? Näin ollen päätit tulla tänne arvioimaan suhteenne tilaa, joka kertoo jo itsessään epävarmuudestasi suhdettanne kohtaan, puhumattakaan siitä, että olisit valmis sitoutumaan vakavemmin. Eikö olisi hienompaa ja arvokkaampaa sitten mennä samantien naimisiin? Silloin täältäkin voitaisiin nostaa sinulle oikeasti sitä hattua. Mutta sekin olisi suuri virhe, koska olet noin epävarma suhteestanne ja sen tilasta. Vain epävarma ihminen tulee tänne hakemaan hyväksyntää ja kyselemään suhteensa tilasta tuollaisia ja inttämään jotain aivan älytöntä kihloista. Sinä ihan oikeasti yrität raiskata kihlojen oikeaa merkitystä. Aivan sama juttu kuin tulisit tänne väittämään että kyllä kissa on koira. Tosi rasittavaa ja sääli lukea tällaisia yksinkertaisia väittämiä ja oman itsetunnon pönkitystä suhteen tilasta.
"Miksi me ei voitaisi edetä rauhassa?"
Nii in, miksi ette? Tuossa sinulla on se ongelman ydin. Lähde siitä asiaa miettimään. Kukaan ei ole teitä mihinkään pakottamassa tai sormella osottelemassa, jos etenettekin hitaasti suhteessanne. Rauhassa eteneminen ei kuitenkaan tarkoita mitään tekokihlauksia vuosia ennen varsinaista avioitumista tai ettei ole ylipäätänsä lupautunutkaan menemään naimisiin.
"Tunnen itseni ikäisiä pareja jotka ovat jo eroamassa teini-iässä solmitusta liitostaan!"
No teini-iässä tehtyjä asioita nyt ei ollenkaan tarvitse ottaa vakavasti. Kukaan järkevä ei solmi mitään ihme liittoja teini-iässä, eikä ne aitoja ole silloinkaan. Ellei ole jo mennyt 18-vuotiaana naimisiin, sekin on tuossa iässä vielä tyhmä veto. Mitä ihmeellistä siinä on, kun puretaan teini-iässä tehtyjä "liittoja" ts. seurustelusuhteita? Ennemminkinhän se on sääntö kuin poikkeus!
"Miksi mennä naimisiin jos ei ole varma tuleeko suhteesta pitkällä tähtäimellä mitään?"
No kukaan järkevä ihminen nyt tietenkään menekään naimisiin, ellei halua viettää kumppaninsa kanssa loppuelämää! Eikö tuon nyt pitäisi ollakin ihan selvä asia sinullekin? Kukaan ei suostu myöskään kosintaan=kihlaus, jos on epävarma suhteesta ja sen jatkumisesta tulevaisuudessa.
"kihlat on todella laaja käsite sanovat nämä tutut papit. He ovat nähneet tapauksia laidasta laitaan ja sanovat että on todellisuudessa erittäin vaikea sanoa, ketkä nyt sitten ovat ihan oikeasti kihloissa. ja vaikea sanoa mitkä nyt ovat oikeat kihlat."
Sori, sä vaan kuulostat todella yksinkertaiselta tyypiltä :/. Papitkaan ei elä laput silmillä. Hekin ovat varmasti tietoisia tämän päivän yhteiskunnan meiningistä, että asioille yritään raiskata uusia merkityksiä, mutta eivät kuitenkaan muuta asian alkuperäistä merkitystä. Tottakai he sinulle sanoivat, että tänäpäivänä kihlaukselle yritetään luoda eri merkityksiä. Edelleenkin se on lupaus avioliitosta. Mutta pappikin kyllä tietää kuka on OIKEASTI kihloissa ja kuka ei näistä valesormustajista. Kihlat ei todellakaan ole mikään laaja käsitys, vaan se todella yksinkertaisin, joka johtaa niihin tekoihinkin.
"Ja kyllähän mä kosin!"
Ai niinkö :D? "kulta, mennäänkö kihloihin??" :D tai "mennään sitten joskus naimisiin, niinkuin ollaan puhuttu, mutta ollaan nyt sitten "kihloissa" kun se on siistiä ja suhteemme syvempi ja uskottavampi muidenkin silmissä" HEH HEH!
"iinäkin on monta eri tapaa, tiedätkös?"
Juu, tiedätkös vaikka käyt pilviin sen kirjoittamassa vaaleanpunaisella savulla, että kulta mennäänkö KihLoihin, jooko? oltais uskottavampi pariki sitte.
" Tässä on nyt vastakkain sinun suppea käsityksesi ja minun laaja käsitykseni asiasta=) "
Tai ehkä kuitenkin niin, että sinun tietämätön naiivi ja epävarma käsityksesi vs. minä lakikirjasta lukeneena henkilönä.
"Kyseessä ei ole mitään sen ihmeempää. Älä ota liian vakavasti!=) "
Ei tietenkään ole kysymys sen vakavammasta kuin avioliitto. Mutta hei! Senkinhän voi tarvittaessa purkaa! Niinkuin nykyaikana sehän on suorastaan muoti-ilmiö, mutta sinähän juoksetkin sen muodin perässä niin sattuipas mukavasti sitten =) Sinun rooli mallisi on varmaankin Britney Spears, Lindsay Lohan tai kenties Paris Hilton? Eiks niin =)?
No johan on markkinat:D Mistä ihmeestä olet keksinyt "ns. oikean avioliiton"? Naimisissa ollaan, kun avioliitto on rekisteröity joko seurakunnassa tai maistraatissa. Tuollainen jaottelu on sinun omassa päässäsi, ei meille tarvitse vakuutella maistraattivihkimisen oikeudellisuutta. Tällä palstalla liikkuu paljon maistraatissa vihittyjä pareja, ilman että tekevät asiasta numeroa.
"Me ainakin ollaan muokattu omat perinteet eikä orjallisesti noudateta sitä mitä eteen tuodaan!"
Hmmm...tuota noin, mitä uutta te olette keksineet tähän maailmaan? Yrityksen olla puolikihloissa, jonka sitten muutitte oikeaksi kihlaukseksi, kun se ei saanut kannatusta täällä? Vihkimisen maistraatissa ja juhlat myöhemmin? Ei sekään mitään uutta ole... Mutta myönnetään teidän iloksenne, että olette tosi fiksuja, yksilöllisiä, rohkeita ja ei-perinteisiä nuoria;)
Minäkään en tunne ketään, joka olisi joutunut täydellisesti yllätetyksi kihlausehdotuksella. Sellaisia naisia taas tunnen useita, jotka ovat osanneet odottaa miehen kosivan lähiaikoina. Kihlaus on siis ollut tavallaan odotettu "yllätys". Romanttista ja ihan nykyaikaa.
Kumpikin tapa on ihan ok.
Uskokaa tai älkää, me ollaan suunniteltu häitä.x) Ja uskokaa tai älkää, ette tunne mua irl joten teidän on paha sanoa musta yhtään mitään jonkun tämmöisen perusteella. Tosi asia on että mulla on aivan loistava suhde ja me ollaan kihloissa. Eiköhän se ole kosinta kun sanoo että "mennäänkö naimisiin"? ja kihlat kun toinen sanoo että "mennään". Mulle on niin sama mitä te musta puhutte kun ette mua oikeasti tunne. Ehkä joku loukkaantuisi, mutta se nyt tyhmää olisi. Enhän mä tänne alunperinkään tullut kyselemään että millainen suhde meillä nyt sitten on. Olet missannut mun pointin ihan totaalisesti. Nämä on taas näitä mitä luulen ihmisestä tuntematta häntä ollenkaan juttuja!=) Huvittavaa. Suorastaan huvittavaa miten tosissasi otat asian. Avioliitto on vakava asia, sinun mielipiteesi internetkeskustelusta ei!
Hohhoh, olipas harvinaisen hauskaa lukea tätä ketjua!
Et voi aloittaja olla tosissasi? Sanoit että olet laajakatseinen ja että olette tehneet jotain uutta ja erilaista... Ettehän te ole tehneet mitään erilaista, kuvauksesi "kihloihin menostanne" on perinteisin mahdollinen kuvaus teinikihloista!
Suoraan sanottuna, vaikea uskoa että olet yli parikymppinen, jokainen vistisi kuulostaa noin 15-vuotiaan teinitytön puolustuspuheelta asiasta, joka just nyt on niin hienoa.
Miten voitte olla kihloissa, jos samaan aikaan sanot että häitä on turha miettiä koska haluatte olla varmoja? Siinä vaiheessa kun ihminen kosii toista ja kihlaudutaan, molemmat ovat varmoja naimisiinmenosta. Äh, en nyt jaksa alkaa kaivelemaan kaikkia typeriä kommenttejasi, jotka vain puolustavat tätä nykyteinien idioottimaista teinikihlakulttuuria, sillä viestisi ovat itse asiassa täynnä niitä.
Mutta hei, onnea vaan tulevien häiden johdosta nuorelle parille!
...tähän kekusteluun on ryhdytty. x) Tämä asia nyt vaan on kehittynyt matkan varrella, ei me teidän mielipiteistä välitetä. (kuka välittää jostain mitä netissä jotkut random ihmiset kirjoittaa?!) Me nyt vaan ollaan alettu puhua meidän häistä. Mulle on ihan sama mistä lähtien teidän mielestä me ollaan oltu kihloissa, meille se on selvää ;) Mulle on ihan sama mitä te ajattelette siitä millainen ihminen mä olen tai millainen suhde meillä on. Mulle tämä kaikki on täysin selvää, samoin mun iki-ihanalle puolisolle/sulhaselle. Vanhemmat on vaan olleet tosi iloisia kun niillä on tytär joka menee itse ja kosii, eikä vihjaile miehelle/luule että se on vaan miesten oikeus. Kiitos mun ihanille vanhemmille kaikesta. Jos kuuluisin kirkkoon vielä niin pyytäisin isän papiksi=) heh heh... Mä oon niin onnellinen. Toivon että tekin olette!=) Terkut kaikille!
Miksi sitten pyörit täällä netissä puolustelemassa kantaasi noin epätoivoisesti? Toivoen että jospa sittenkin saisit hyväksyntää joltakin?
Sitä paitsi, miten tosissasi voit olla ja tasapainoisesti ajatellut mihin olet ryhtymässä, jos vielä muutama päivä sitten olit tätä mieltä:
"...Me ei olla ihan oikeissa kihloissa (koska se on vanha typerä perinne... blaa blaa blaa), mutta vähän niin kuin kumminkin. Kaveri sanoi osuvasti näitä meidän semikihloiksi. Miksi tätä siis voisi kutsua kun kummallakaan ei ole mitään intoa mennä naimisiin, ainoastaan vaihtaa sormukset ilman juhlallisuuksia?"
Ja jos kihloihin meno on vanha typerä perinne, minkä ihmeen takia olet menossa naimisiin? (teillä tuskin on vielä velvoitteita joiden vuoksi on järkevää mennä naimisiin, mm. lapset tai asuntolaina.)
... että naimisiin mennään rakkaudesta. En mä täältä hyväksyntää hae, saan sitä irl=) Vaikka se ei ole tärkeintä. Ihmiset kasvaa ja kehittyy koko ajan. Samoin mielipiteet. Olen ajatellut asiaa paljon ja maistraattiin meno on saanut uuden merkityksen. Siitä tässä nyt on kyse.
Kuten ymmärsit, en ole tosissani. Mä en puhunut uusista perinteistä tässä asiassa vaan ylipäätään meidän elämässä. Tässä meidän kihlautumisessa ei ole mitään ei-niin-perinteikästä. Hyvä jos olen tyhmillä jutuillani jota kuta viihdyttänyt! x) Tunnutte ottavan netissä kirjoitetut asiat liian tosissanne. Mulle tämä on ollut ajanvietettä...;)
Oli miten oli, kaikilla on omat näkökannat asiaan ja kunnioitan sitä. Ja oli miten oli, en puolustele tekoani, vaan keskustelen. Ja oli miten oli, kaikki hyvä loppuu aikanaan, samoin tämä ketju. Ellei jolla kulla ole jotain todella UUTTA näkökantaa asiaan niin minun osaltani tämä loppuu tähän. =) Kiitos kaikille! Mulle nyt tärkein asia on se että mä menen naimisiin (vaikka se on tyhmä perinne, vaan kuinka ollakaan asumme suomessa, jossa tyhmiäkin perinteitä riittää) ja olen niin mahdottoman onnellinen (totta kai tämä on hienoa!) kun olen löytänyt itselleni parhaimman mahdollisen puolison. Että näin. p.s. kummallisia katkeroituneita pilkunviilaajia täällä liikkuu (enkä tarkoita vain tätä ketjua!)
Laittakaa sormus vaikkapa keskisormeen. Ei sillä väliä, missä sormus on. Tietenkin yleisesti sormusta pidetään nimettömässä kihlauksen merkiksi. Kihlaus tarkoittaa lupausta toisille avioliitosta.
Kosiminen, kihlaus ja avioliitto ovat kuitenkin pysyvämpiä kuin sormukset, jotka ovat usein kultaa. Sormuksiahan toisinaan menee hukkaankin, mutta liitto on voimassa sormuksen katoamisesta huolimatta.
Kosiminen on toisen aviopuolisoksi kysymistä.
Monesti suomenkielen käsitteet menevät sekaisin, tarkoitan, että myös järvi, joki ja meri ovat eri asioita, vaikka kaikissa on vettä.
Kosinta voi tapahtua myös ilman sormusta. Sormuksen voi hankkia kosinnan jälkeenkin, jos (yleensä neiti) suostuu miehen kysymyksen.
Tämä on siis valtakulttuuria ja näyttää olevan suosittu perinne.
Minua naurattaa myös:D Ketjun aloittaja on aikamoinen tapaus! Neiti ilmoittaa ettei välitä muiden mielipiteistä ja kuitenkin on tarvinnut vetää mukaan kihlattu, isä, äiti, kaverit ja peräti kolme (3) pappia sen tueksi, että tosissaan ollaan, hyvin menee ja ollaan menty kihloihin. Harvallapa täällä on moisia taustajoukkoja;)
Kyllä ikä tuo lisää varmuutta, eikä sitten tarvitse olla enää riippuvainen muiden mielipiteistä. Kaikkea hyvää teille kahdelle!
"Että ollaan kihloissa mutta aivan naimisiin asti ei olla menossa. Monet parit on kihloissa vaikkei naimisiin menossa." "Miksei voisi olla kihloissa, vaikka ei mene naimisiin (ketä se haittaa?)?" "Ehkä me mennään naimisiin, ehkä ei."
Tästä moni saattoi saada käsityksen, että ette ole menossa naimisiin tai sopineet vielä naimisiin menosta. Mutta jos siis olette sopineet ja naimisiin menossa, niin olette kyllä ihan oikeasti kihloissa. Riippumatta koska menette naimisiin.
tämän kirjoittajan kanssa. Ja vaikka olenkin samaa mieltä ja vaikka pidänkin näitä asioita "pyhänä"/arvona, niin on jotenkin kornia, että mieheni, jonka kanssa olen ollut jo 4v., sanoo minulle, että "voidaanhan me mennä kihloihin, mutta olisiko mahdollista, että ei vielä ainakaan naimisiin...rakastan sinua"...huh huh...en todellakaan mene kihloihin noilla näkemyksillä. Kovin on ristiriitaista.
Vois kutsua kopioksi.
Mentiin kihloihin, kun oltiin seurusteltu yli 6v.
Ei tullut mieleen järjestellä mitään juhlia tai ei osannut järjestää niin pitkän seurustelun jälkeen. Kihloihin menon jälkeen tehtiin kutsut, laitettiin postiin ja järjestettiin häät. Kihlaus ei sinällään meillä ollut mitenkään erityinen, se oli vain välietappi naimisiinmenolle. Kihlaus kyllä tarkoitti lupausta naimisiinmenosta. Kirkko varattiin sovitulle hääpäivälle.
Oikein odotti häitä, kun niihin oli aikaa 3 viikkoa. Oli mukava järjestää. Mitä lähemmäksi hääpäivää tuli, sitä enemmän suurta päivää odotti. Ei sitä osannut niin suuresti odottaa ja ajatella 3kk ennen häitä sitä päivää. Vaimo odotti ehkä enemmän.
Pitääkö sitä välttämättä kutsua miksikään?
Mielestäni kihlaus ei ole typerä perinne vaan ihan käytännön sanelema juttu. Jos halutaan mennä naimisiin siitä pitää varmaan ensiksi sopia? Ja silloin ollaan kihloissa. Oli sormuksia tai ei. Tietysti typerä perinne voi olla, se että sitä kutsutaan kihlaukseksi. Tai typerä perinne olla, että vaihdetaan sormuksia. Mutta naimisiin menosta sopiminen ei ole typerää. JOS on menossa naimisiin. Mutta jos naimisiin meno on jostakin typerää niin sitten varmaan kihlauskin voi olla typerää.
Tehän voitte vaihtaa sormuksia tai kaulakoruja tai mitä vaan rakkautenne, sitoutumisen tan muun merkiksi. Minkä merkiksi nyt haluattekin sen tehdä. Ne voisi olla lupaussormukset, jos haluatte luvata jotain toisillenne. Olisihan sille toisaalta hyvä keksiä joku oma nimi, että se ei sekoitu siihen kihlaukseen kun on aikomus mennä naimisiin. Mutta kukapa keksisi jonkun hyvän nimen... Ei taida olla vielä keksitty? Mulle ei tuu nyt mitään mieleen. Mutta mielestäni sille ei välttämättä tarvitse keksiä mitään. Sehän on vain teidän kahdenkeskinen juttunne ja tiedätte mitä ne sormukset tai muut symbolit teille merkkaa.
Miksi sormukset pitää olla juuri vasemmassa nimettömässä? Vai onko ne? Jos et halua kutsua sitä kihlaukseksi ja et halua olla kihloissa niin, et kai halua kenenkään luulevan, että olette kihloissa? Voisiko sormuksen laittaa muuhun sormeen?
Sitä ei kai ainakaan voi vaan itse päättää, että mä oon nyt oikeasti naimisissa, kun vaihdettiin vihkisormuksia, mutta näköjään voi päättää, että joku on oikea kihlaus…
Miksi sitä sitten kutsutaan, kun mies kosii ja nainen suostuu? Ja ollaan menossa naimisiin. Moni tuntemani ihminen kun ei kutsu sitä kihlaukseksi, jos ei ole sormuksia. Vaan ilmeisesti vasta kihlasormusten vaihto on kihlaus. Miehenikään mielestä emme ole olleet koskaan kihloissa. Enkä jaksa väitellä. Ja ilmeisesti olenkin väärässä, kun niin monelta taholta olen kuullut, että sormukset pitää olla.
Me ainakin puhuttiin asiasta.. sormuksista ei kyllä ole vielä tietoa, mutta ainakin asiasta puhuttiin ja sovittiin että jos sitten ei naimisiin haluta mennä.. kummallakin on yksi liitto takanaan.. niin sormukset voivat hyvin edustaa lupausta, ihan niin kuin avioliitossakin ja olla ulkopuolisille merkki siistä että toinen on varattu. Vähänhän se kuullostaa rreviirin merkkaamiselta ja sitä kai se onkin, mutta rakkaus on suvaitsevainen.. onnea
tällöin ei tule puhua kihlauksesta tai kihlasormuksesta, jos ei ole kosittu eli lupauduttu menemään naimisiin. Sen sijaan joku "sitoutumis sormus" tms. on aivan eri asia, mutta siltikin teinimäistä.