krooninen kipu?

Kyllä, tunnistin itseni tekstistäsi, vaikka en ehkä ihan yhtä herkkä ole. Hieronta ei ole koskaan ollut minullekaan miellyttävää, mutta siihen on vaan opeteltava. Itselleni kysymys on pitkälti siitä että luotanko fyssariin, ja siinä on opittava se että pitää puolensa. Jos koko ajan jännittää sitä että kohta sattuu, niin sen on jo tavallaan päättänyt itse että tämä tulee sattumaan. En väitä että "sinulla on kipu korvien välissä", itsellänikin on krooninen (hermo)kipu, ja pahimmillaan vaatteenkin kosketus sattuu, saati sitten kosketus tai kolahdus, ja omassa tapauksessani sen kanssa on vaan opittava elämään. Kipu sijaitsee aivoissa, ja itselläni on toiminut se että mahdollisimman pitkälle täytän aivoni millä tahansa muulla. Sinun on itse päätettävä että oletko "kivunkärsijä" vai ihminen jolla on elämä ja sivulauseessa on jossain kipuja? Kipu valtaa alaa aivoissasi, ja sinun on valloitettava se takaisin. Unelmoi, suunnittele, muistele, opettele jotain uutta, syvenny johonkin kiehtovaan, uppoudu yhteen tai viiteenkymmeneen asiaan. Kohta huomaat että et miettinyt kipujasi varttiin, seuraavana päivänä menee ehkä jo puoli tuntia... Itse olen heittänyt syrjään ajatuksen siitä että minun olisi pakko parantua, pääasia on että kuntoudun, se on ihan eri asia. Se vaatii työtä ja itsepäisyyttä, mutta on täysin mahdollista.
Tuon Triptylin sukulaislääkettä ehkä voisit kokeilla, esim. Noritren tms millä on vähemmän sivuvaikutuksia. Joskus kestää pitkään löytää optimaali lääkitys, mutta on se sen arvoista jos sen toimivan lääkkeen/lääkeyhdistelmän löytää. Parempaa vointia sinulle!

Mulle puhuttiin 10 vuotta, että krooninen kipu pitää vain hyväksyä ja sen kanssa pitää oppia elämään. Ihmettelin miksi. Sitten löytyi apu ja krooninen kipu ei enää ollutkaan kroonista vaan mennyttä.

On äärimmäisen tärkeä. Tsemppiä

Hyvin harva suomalainen lääkäri osaa hoitaa erilaisia kroonisia kipuja.
Kannattaakin hakeutua todellisen kipuspesialistin vastaanotolle.
Yleensä lääkärit vähättelevät kipupotilaan vaivoja.
Tämä ei ole varsinaisesti mitään muuta, kuin lääkärin tietämättömyyttä ja ammattitaidottomuutta.
Hakeutukaa siis kivunhoidon erikoislääkäreille, vaikka heitä onkin harvassa.

Jos on TODELLA kipeä, kipuasteikolla lähentelee 10, niin on todella härskiä, jopa loukkaavaa, esittää että kivun kanssa pitää vain oppia elämään!

Tosiasiahan on, että kivun kanssa pitää vaan oppia elämään....siitä ei pääse mihinkään....
Minä olen yli 10v. kärsinyt kroonisesta kivusta, joka on lähtöisin selästä, mutta se säteilee lähes joka paikkaan ja niinkuin krooninen kipu on se on todella joka aika läsnä, milloin kovempana, milloin vähän siedettävämpänä:(

Voi miten pahalta se tuntui, kun lääkärini sanoi tuon saman, sen kanssa pitää vaan tulla toimeen lopun elämän.
Kaiken kuntoutuksen, kipuklinikat sun muut läpikäyneenä olen oppinut sen, että omasta kunnostaan on pidettävä huolta, voinnin mukaan, se on todella tärkeää joskin työlästä kipujen kanssa.

Käyn uimassa, vesijuoksemassa, vesi on hyvä elementti kuntoutumiseen.
Kävelen päivittäin, vaikka kuinka se on kivuliasta, mutta se on myös hyväksikin.

Kun olen saanut kunnon nyt aika hyväksi, olen huomannut jaksavani paremmin, jopa särkylääkkeitä käytän vähempi mitä alkuaikoina, tosin minulla on jaksoja jolloin on pakko lisätä taas lääkitystä, vointi vaihtelee...mutta nyt on ollut monta kk että lääkitys on aika vähäistä.

Käytän kivunlievitykseen kylmää, myös kovassa käytössä on ns. fakiirinmatto, varsinkin iltaisin nukahdan matolle usein ( vaatii harjoittelua )

Kipuklinikka ei ollut minua varten, en saanut mitään apua sieltä, ohjattiin psygolokille ja pidettiin ihan pöpinä kun kerroin kivuistani, näin ainakin Kuopiossa!