Mitä mieltä olette? Ero on hakusessa ja meidän on vaimon kanssa ensi viikolla tarkoitus mennä seurakuntaan papin puheille suhteemme tulevaisuuden selvittämiseksi ja mahdollisen avun saamiseksi. Lisäksi on tiedossa käyntiä perheasiain neuvottelukeskuksessa ja perheneuvolassa. Hän on tapaillut pari kuukautta toista miestä ja kertonut ihastuneensa tähän, Pyysin kauniisti vaimoltani, että eikö hän voisi edes sen ajan, että päästään alkuun prosessissa, pitää tämän ulkoisen tekijän kanssa taukoa, jotta ei aiheutuisi ylimääräistä painetta keskusteluihin. Vaimo on myöntänyt, että meillä on vielä pienet mahdollisuudet palata yhteen ja minä olen sovittelevalla kannalla. Kuitenkin hän myös sanoo, etten minä voi kieltää häntä tapaamasta ketään vastoin hänen tahtoaan.
Siis sanokaa, viedäänkö minua kuin pässiä narussa? Minusta tuntuu, että olen pihalla kuin lintulauta. Ja muutoinkin on helvetillisen paskamainen olo, valtava ikävä.
Siis sanokaa, viedäänkö minua kuin pässiä narussa? Minusta tuntuu, että olen pihalla kuin lintulauta. Ja muutoinkin on helvetillisen paskamainen olo, valtava ikävä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
sanoisin että et tuolla tavalla tee mitään muuta kuin pitkität piinaasi.
Papin puheilla käymiset ja yhteenpalaamisen pohtimiset eivät tule loppupeleissä muuttamaan yhtään mitään. Ainoa mitä tapahtuu on se, että poltat itseäsi loppuun elättelemällä turhia toiveita ja murehtimalla suhteen tilaa.
Olosi helpottaa vasta siinä vaiheessa kun pääset tekemään "surutyötä" päättyneen suhteen jälkeen.
Myönnä itsellesi että liitto on ohi ja käännä katse eteenpäin.
Täyttä asiaa kirjoitit!
Tilanteessa ei nyt kuulosta olevan mitään muuta tehtävissä, kuin korkeintaan "putsata pöytä" ja näin helpottaa molempien jatkoa. Siinä mielessä kyllä keskustelut ammattilaisten kanssa ovat ihan paikallaan.
Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että avioeron I-vaihe on harkinta-vaihe (6-12kk), ja sitä voi nimenomaan käyttää juuri harkintaa. Jos ja kun nyt vaimollasi on ruoho selkeästi vihreämpää aidan toisella puolella, niin harkinta-ajan kuluessa tilanne voi muuttua. Riippuu tietysti mistä kenkä oikeasti puristaa.
Paskamaisessa tilanteessa olet. Tuohon suhteeseen toiseen mieheen et oikein voi mitenkään vaikuttaa, se on mikä on. Aika ehkä korjaa tilanteen... on aina syytä muistaa, että aina vanhan loppu on uuden alku. Tiedän tapauksia, joissa kirvelevä avioero on jälkeenpäin osoittautunut yhdeksi parhaimmista tapahtumista jätetyn elämässä.
Erotilanteessa oleva tietää vain omat tunteensa ja tuntemuksensa. Toisen osapuolen tunteita voi olla vaikea ymmärtää.
Parisuhteesesen sisältyy usein monia tilanteita joissa yhteisymmärrys ja kompromissit ovat koetuksella. Tilanteet voivat liittyä konkreettiseen toimintaan, tai ihan vain mielipiteisiin ja ajatuksiin.
Teidän kohdallanne et sinä ilmeisesti voi ymmärtää mitä vaimosi ajattelee ja tuntee, eikä hän sinun ajatuksiasi ja tunteitasi. Ehkä olette niistä keskustelleet, mutta tuntuu kuin hakkaisi päätä seinään, että ei mene perille tai et saa ymmärrystä. Mutta niin varmasti tuntuu vaimostasikin.
Sinulla on oma näkemyksesi siitä miten kriisinne olisi tällä hetkellä paras hoitaa, vaimollasi on oma näkemyksensä. Voi olla vaikeaa antaa toiselle tilaa hoitaa se omalla tavallaan. Kukaan ulkopouolinenkaan ei voi sanoa mikä olisi oikein. Erilaisia vaihtoehtoja voidaan esittää, mutta mikä teille sopii selvinnee oikeastaan vasta jälkeenpäin.
Tosiasia kuitenkin on, että jos päädytte (ja jotta päätyisitte) jatkamaan taivaltanne yhdessä kolmannet pyörät heivaten, on vaimosi käsiteltävä sekin asia omalla tavallaan - ei siis sinun tavallasi. Jos hän nyt vain hylkää sen toisen suhteensa ja keskittyy teihin, ei hän ehkä pysty täysipainoisesti keskittymään. Se saattaa häiritä häntä niin, ettei päädykään yhteiselämään. Kun taas, jos hän saisi käsitellä toisen miehen pois elämästään omalla tavallaan hänen olisi helpompaa ja ehkäpä pysyvämpää jatkaa sinun kanssasi. Tai, vaikka nyt jatkaisitte yhdessä voi käsittelemättömät asiat myöhemmin nousta esiin. Tämä olisi vain aikalisän ottamista.
Mutta oikeaa tapaa ei tiedä kukaan, ei edes vaimosi. Sen näkee vasta jälkeenpäin menikö valittu tie hyvin vain huonosti. Muista vaihtoehdoista ei voi myöhemmin ottaa selvää.
Ei aina kannata ajatella pahinta, että viedään kuin pässiä narussa. Jos ajattelet, että vaimosi kusettaa sinua tai on pahantahtoinen tai omahyväinen, kannattaa myös miettiä onko se hyvä perusta suhteellenne.
Ainakin se että vaimosi lähtee keskustelemaan ulkopuolisen kanssa tilanteesta on jo paljon sekin. Muista, että vaikka ette yhdessä jatkaisi ainakin saatte tilaisuuden selvittää välinne ja omat ajatuksenne. On helpompi erota kun ymmärtää miksi se tapahtui eikä jää epämääräisten mielikuvien varaan, jolloin on vaara katkeroitua.
Muista, sinä käsittelet tässä vain sinun ja vaimosi välistä suhdetta kun hän käsittelee myös toista suhdetta. Hänen prosessorinsa käy suuremmilla kierroksilla ja on herkempi häiriöille. Niin oudolta kuin tämä saattaa kuulostaa, niin on varmasti vaimollasi vaikea ymmärtää miten hän on tuohon tilanteeseen joutunut. Tuskin hän sellaista on omalle kohdalleen halunnut tai hakenut. Hänen on saatava itsensä järjestykseen voidakseen käsitellä ihmissuhteitaan. Tässä on sinun mahdollisuutesi osoittaa todellista rakkautta ja pitkämielisyyttä.
Minä itse kävin jo yksin saman papin puheilla ja hän oli keskustelumme päättyessä sitä mieltä, että meillä olisi todellakin mahdollisuuksia vielä yrittää. Ei kuitenkaan pakolla vaan yhdessä pohtien yhteisymmärryksessä. Kuitenkin hän toivoi, että tulemme seuraavan kerran yhdessä eikä vaimo ollut ollenkaan vastahakoinen, kun pyysin häntä. Näin saamme kuulla hänen suustaan suoraan oman version, vaikka kyllä itse kerroin jo varsin perusteellisen tilannekatsauksen papille.
Pappi kertoi minulle hankkivansa tässä muutaman päivän sisään taustatietoa ja etsivän vaihtoehtoja meidän kriisimme hoitoon. Hän ei nähnyt vaimon ihastumista tässä ylitsepääsemättömänä asiana. Pikemminkin ehkä vaimon oman henkisen kriisin lieveilmiönä.
Miksi aina naisia puolustetaan ja halutaan ymärtää kun nämä pettävät?
Kun miehellä on toinen niin se on miehen vika ja kun naisella on toinen niin sekin on miehen vika?
Ja alkuperäiselle sanoisin että ole jämäkkä .
Ota tai jätä ei muita vaihtoehtoja.
Selaisesta suhteesta jossa on ollut toisia välissä ei mielestäni koskaan voi enää tulla meitä ja jos voi niin hyvin harvoin.
Jos tuolaisen jälkeen jää suhteeseen niin voi kyllä miettiä että onko itse läheisriipuvainen.
Olen kyllä vahvasti tuonut esille mielipiteeni, että tätä kolmatta pyörää en tule koskaan hyväksymään syystä, että hän varsin tietoisena nykytilanteestamme käytti tilannetta hyväkseen. Jos tämä olisi tapahtunut mahdollisen eroamisen jälkeen, juttu olisi ollut ihan toinen. Nyt on tärkeää, ettei "salasuhde" kehity ainakaan vähään aikaan, jotta saadaan molemmille pelikenttä neutraaliksi. Luulen, että hän saattoi tänään jopa sisäistää asian, mutta mistäpä sitä varmuudella tietää.
Juuri puhuttiin tuossa vaimon kanssa puhelimessa ja hän pyysi minulta anteeksi, kun ärhenteli minulle. Olisiko seurausta siitä, että olen itse pyytänyt häneltä useamman kerran anteeksi ylilyöntejäni. Me kuitenkin juttelemme päivittäin puhelimessa ja useampaan otteeseenkin. Ihan arkirutiinien vuoksi ja puhuttiin tässä jopa niitä näitä ja ihan leppoisalla mielellä.
Ja voi olla, että pitkitän tässä vain omaa kurjuuttani. Tai sitten en.
aina kannattaa yrittää.Minulla sama tilanne mieheni vain ihastui toiseen.Oltiin muutama kuukausi erossa ja miehen ihastus lopahti.En tiedä oliko joku ikäkriisi vai mikä lie.Mieheni palasi kotiin ja vakavien keskustelujen jälkeen jatkamme edelleen.Ei ole sanottua,että helppoa tulee olemaan,mutta eikös sanonta kuulu,mikä ei tapa se vahvistaa.Rakkaus koettelee älä vielä lyö hanskoja tiskiin,vaikka täällä niin usein neuvotaan.Kuuntele sydäntäsi ja tee päätöksesi sitten.Onnea sinulle,mitä sitten päätätkin.
Kyllä minä aion katsoa pelin loppuun saakka. Jos ei pelaa, ei voi voittaakaan. Ja aivan oikein, vastoinkäymisistä voidaan ottaa opiksi ja ne saattavat kasvattaa.
En minä varmaankaan olisi edes ajatellut antaa vaimolleni anteeksi, js en rakastaisi häntä niin paljon. Vika on siinä, että olisi pitänyt sanoa se jo aikoja sitten ja joka päivä sekä huomioida muutenkin enemmän, myös arkiaskareissa. Sitä vain arkirutiinien keskellä helposti ajaudutaan sellaiseen "kirjelappussa viesti jääkaapin ovessa"-elämään, kun meilläkin molemmat tekee vuorotyötä ja usein menee vuorot ristiin. Keskinäisen suhteen huolto unohtuu.
Onneakin tarvitaan. Peukut ja varpaatkin pystyyn.
Hienoa! Pidän sulle peukkuja ja toivon sydämestäni onnea.Itse en tiedä miten pystyn unohtamaan mieheni suhteen,mutta yritän täysillä.Meilläkin on monta yhteistä vuotta takana,joten en halua heittää kaikkea hukkaan.Avioliittoa ehkä pidin aikaisemmin itsestään selvänä,joten siitä ongelmat alkoivat.Nyt osaan arvostaa yhteiselämää toisin kuin ennen.Koita jaksaa tiedän,että rankkaa on,mutta luulen,että vaimosikin tajuaa pian mitä menettää.Tsemppiä sinulle ja pidä lippu korkealla,t;eräs nainen
Osuit enemmän kuin naulan kantaan! Toisen pitäminen itsestäänselvyytenä, ei varmasti kanna pitkälle. Oppi tulee kantapään kautta.
Sanoin tuossa kun viimeksi vaimon kanssa höpöteltiin asiastamme, että nyt tiedän mitä se rakkaus oikeasti on. Se tekee juuri nyt kipeää ja on kuin suuri möykky sisälläni. Ja johtuu vain ja ainoastaan siitä, etten voi jakaa hetkeä hänen kanssaan, kuulla hänen ääntään vieressäni, pitää sylissäni, suudella, nauraa hauskoille asioille kanssaan, kutittaa niskasta jne. Rakkaudesta!
Minä ainakin koen, että jos tämä tästä vielä kirkastuu, niin anteeksi on paljon helpompi antaa. Sen jälkeen kuitenkin vaaditaan molemminpuolista panostusta suhteeseen 110 lasissa.
Totta,panostaa täytyy täysillä.Se on pirullista,kuinka sitä tajuaa asiat vasta kun meinaa toisen menettää.Itse olen sitä mieltä,että jos olisin huomioinut miestäni enemmän ei meille tämmöistä kriisiä olisi syntynyt.Meillä oli asiat olevinaan hyvin,mutta todellisuudessa kaikki oli niin arkista.Nyt täytyy skarpata ja kehitellä yhteisiä juttuja niin eiköhän kaikki mene paremmin.Se,että tässä hommassa on ollut kolmas pyörä on aina huono juttu,mutta jos ei voi luottaa ei tule mitään.Itse ajattelen näin,että mieheni tuli takaisin,joten hän valitsi kuitenkin minut.Ehkä näin saan tuon asian pois päästäni.Yritä Yritä ja yritä,sinnikkyys kyllä palkitaan.Ja ainakin voit sanoa tehneesi kaiken liittosi eteen.Kaikkea hyvää sinulle,t eräs nainen
Taukojen vaatiminen sivusuhteeseen lisää vaan sinun piinaa. Eikä tilannetta muuta, jos ei ihmeitä tapahdu siellä papin pakeilla.
En voi päättää toisen puolesta, silti pakko kestää koettelemusta. Ei niitä lapasia kannata heti nurkkaan heittää. Lähinnä tässä luotankin siihen pieneen mahdollisuuteen, joka meille on suotu, vaimonkin suusta kuultuna. Jospa perinpohjainen keskustelu auttaisi. Vaihtoehtona on tietysti, että lunta tulee tupaan ja kunnolla. Jos nostan kädet heti pystyyn, se on kerralla valmis eikä tarvitse mitään odottaakaan.
Katsotaan nyt, mitä saadaan aikaiseksi. Ainakin pappi oli positiivisella mielellä.
Yks kaks yllättäen ollaan tekstailtu ja soiteltu useaan otteeseen eilen ja tänään. Hyvin lämminhenkistä keskustelua. Mistähän nyt tuulee? Tuntuu aika paljon paremmalta, mutta piileehän siinä kuitenkin vaara.