Minulla ei ole koskaan ollut tyttökaveria. Se tuntuu hyvin pahalta, sillä haluaisin tyttökaverin enemmän kuin mitään muuta. Tuntuu niin pahalta olla aina yksin ja katsella kateellisena, kun muut ovat onnellisia.
Lukiossa rakastuin yhteen tyttöön, ja kesti kauan ennen kuin uskalsin sanoa hänelle siitä. Sitten hän vain totesi, että ei kiinnosta. Tulin hyvin surulliseksi siitä, mutta sitten sydämeni särkyi aivan täysin, kun hän meni väittämään rehtorille, että olen kiusannut häntä. En vieläkään ymmärrä mitä pahaa olin hänelle tehnyt, enkä ymmärrä, miksi hän ei voinut tulla itse asiasta juttelemaan. Hankaluuksiin kuitenkin jouduin.
Sitten kului muutama vuosi ja menin toiseen paikkaan opiskelemaan. Tapasin siellä tytön, joka on ehdottomasti ihanin, kaunein ja suloisin koskaan näkemäni olento. Pelkäsin kertoa hänelle, koska ajattelin, että kävisi taas samoin. Hän oli kuitenkin niin ihastuttavan suloinen, etten voinut pysyä hiljaa.
Lähetin hänelle emailin, jossa kerroin rakastuneeni häneen. Hän torjui minut, mutta oli silti ihan ystävällinen. Pian hän alkoi seurustella kämppikseni kanssa. Se oli erittäin kova isku ja masennuin. He olivat minulle ihan ystävällisiä, mutta pian en enää pystynyt salaamaan pahaa oloani.
Käyttäydyin tyhmästi, kun en enää suostunut edes puhumaan heille. Minulla oli niin paha olo. Välini molempiin menivät oikeastaan täysin poikki. Nyt jokin aika sitten alkoi kuitenkin tuntua siltä, että olen ollut idioottimainen ja haluaisin saada välini kuntoon heidän kanssaan.
Olin heidän suhteestaan niin masentunut, että harkitsin jonkun aikaa aivan vakavissani itseni tappamista. Sydämeni ei ollut koskaan ollut niin särkynyt. Minusta tuntui uskomattoman pahalta nähdä heidät yhdessä ja pahimmalta tuntui se, kun kämppikseni meni yöksi hänen huoneeseensa. Nyt hän on siellä jo melkein joka yö.
Toivon niin kovasti, että voisimme olla kavereita taas. Pelkään vain, että se tyttö vihaa minua aivan suunnattomasti, ja ymmärränkin kyllä, jos niin on. Minusta tuntuu edelleen pahalta nähdä heidät yhdessä, mutta enää oloni ei ole aivan niin paha.
Tilanne tuntuu pahalta sikälikin, että en oikeastaan usko, että se tyttö tulee koskaan olemaan kanssani, mutta en voi mitään sille, että olen niin rakastunut häneen, ja minua ahdistaa ajatus, että "sitä oikeaa" joutuu vieläkin odottamaan.
Minua pelottaa se, että käykö näin aina kun rakastun. Joka kertako minut torjutaan ja saan uuden vihollisen? Uskallanko enää koskaan puhua tytöille? Olen muutenkin hyvin ujo ja minulla on huono itsetunto.
Haluaisin vain niin kovasti tyttöystävän, jota voisin rakastaa koko sydämestäni. Ilman mitään hankaluuksia.
Lukiossa rakastuin yhteen tyttöön, ja kesti kauan ennen kuin uskalsin sanoa hänelle siitä. Sitten hän vain totesi, että ei kiinnosta. Tulin hyvin surulliseksi siitä, mutta sitten sydämeni särkyi aivan täysin, kun hän meni väittämään rehtorille, että olen kiusannut häntä. En vieläkään ymmärrä mitä pahaa olin hänelle tehnyt, enkä ymmärrä, miksi hän ei voinut tulla itse asiasta juttelemaan. Hankaluuksiin kuitenkin jouduin.
Sitten kului muutama vuosi ja menin toiseen paikkaan opiskelemaan. Tapasin siellä tytön, joka on ehdottomasti ihanin, kaunein ja suloisin koskaan näkemäni olento. Pelkäsin kertoa hänelle, koska ajattelin, että kävisi taas samoin. Hän oli kuitenkin niin ihastuttavan suloinen, etten voinut pysyä hiljaa.
Lähetin hänelle emailin, jossa kerroin rakastuneeni häneen. Hän torjui minut, mutta oli silti ihan ystävällinen. Pian hän alkoi seurustella kämppikseni kanssa. Se oli erittäin kova isku ja masennuin. He olivat minulle ihan ystävällisiä, mutta pian en enää pystynyt salaamaan pahaa oloani.
Käyttäydyin tyhmästi, kun en enää suostunut edes puhumaan heille. Minulla oli niin paha olo. Välini molempiin menivät oikeastaan täysin poikki. Nyt jokin aika sitten alkoi kuitenkin tuntua siltä, että olen ollut idioottimainen ja haluaisin saada välini kuntoon heidän kanssaan.
Olin heidän suhteestaan niin masentunut, että harkitsin jonkun aikaa aivan vakavissani itseni tappamista. Sydämeni ei ollut koskaan ollut niin särkynyt. Minusta tuntui uskomattoman pahalta nähdä heidät yhdessä ja pahimmalta tuntui se, kun kämppikseni meni yöksi hänen huoneeseensa. Nyt hän on siellä jo melkein joka yö.
Toivon niin kovasti, että voisimme olla kavereita taas. Pelkään vain, että se tyttö vihaa minua aivan suunnattomasti, ja ymmärränkin kyllä, jos niin on. Minusta tuntuu edelleen pahalta nähdä heidät yhdessä, mutta enää oloni ei ole aivan niin paha.
Tilanne tuntuu pahalta sikälikin, että en oikeastaan usko, että se tyttö tulee koskaan olemaan kanssani, mutta en voi mitään sille, että olen niin rakastunut häneen, ja minua ahdistaa ajatus, että "sitä oikeaa" joutuu vieläkin odottamaan.
Minua pelottaa se, että käykö näin aina kun rakastun. Joka kertako minut torjutaan ja saan uuden vihollisen? Uskallanko enää koskaan puhua tytöille? Olen muutenkin hyvin ujo ja minulla on huono itsetunto.
Haluaisin vain niin kovasti tyttöystävän, jota voisin rakastaa koko sydämestäni. Ilman mitään hankaluuksia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Veikkaan että sä olet liian kiltti, etkä tarpeeksi rosoisen ja komean rentun näköinen. Niitähän naiset nykyään haluaa. Kai sun täytyy kasvattaa parransänki, hommata prätkärotsi, olla välinpitämätön ja kovis.
Naisena täytyy olla ikävä kyllä samaa mieltä. Olen ollut ihastunut 2 mieheen viimeisinä vuosina, juuri nämä tuntomerkit: parransänki, pahapoika-asenne jne. Ensimmäinen suhde kesti yhden yön, toinen yhden kuukauden. Viimeisin oli oikein siloposkinen täydellinen mies jonka kanssa olin yhdessä vuoden ja jota todella rakastin. Kyllä ne pahat pojat viehättää mutta niiden hyvien luokse kaikki kuitenkin päätyy. Leuka pystyyn ja hymy huuleen. Tyttö antaa sinulle anteeksi, nainen kyllä (toivottavasti) ymmärtää mitä tarkoitit.
Ei naiset ole sen arvoisia, että niiden takia kannattaisi tuolla tavalla asennoitua. Tärkeää on, että olet tehnyt aloitteita, joskin liian räikeällä tavalla.
Naisia lähestyttäessä ei todellakaan kannata ilmaista syvimpiä tunteitaan heti kättelyssä. Seuraavan kerran kohdatessasi naisen, joka on kiinnostava, menettele eri tavalla. Et saa näyttää kovaa innostusta häntä kohtaan liian selvästi.
- Älä pidä yhteyttä häneen joka päivä
- "what ever" asenne, miedosti annosteltuna ;)
- Pidä tunteesi kurissa (voit kehua ulkonäköä, mutta kohtuus tässäkin)
Jos ei tärppää, niin ota hetki rennosti ja sitten taas uutta putkeen. Ei kannata ottaa paineita näistä asioista. Näitä neuvoja voisi miettiä seuraavan naisen kohdalla.
Naisena voisin sanoa,että mä oon ainakin kyllästynyt just noihin jotka ei sano suoraan tunteitaan.Leikkii vaan ja välil mukamas tykkää vaikka oikeesti ehkä koko ajan.Musta on hyvä että suht suhteen alusssa sanoo että pitää toisesta ni ei jää epäselväksi se sitten.
Ok. Olet rakastunut. Mutta mihin? Tunsitko koskaan hyvin näitä tyttöjä?? Oletko puhunut heidän kanssa syvällisesti, tiedätkö heidän lapsuutensa lempilelun? Ovatko he koskaan kysyneet sinulta asioista?
Jos vastaus on ei, et ole rakastunut heihin! Olet rakastunut ajatukseen seurustelusta kauniin, suloisen, kivan tytön kanssa. Luuletko todella, että joku ottaa todesta rakkaudentunnustuksen, jos tunnustaja ei oikeasti edes tunne heitä? Siitä tulee todella epämiellyttävä olo. He voivat kokea sinut pelottavana. Ei nimittäin normaali-ihminen tunnusta rakkauttaan ihmiselle, jota ei edes tunne.
Voisitko kenties tutustua seuraavan kerran siihen tyttöön. Pyytää kahville, elokuviin tms. Tutustua rauhassa, katsoa millainen ihminen hän on. Onko teillä mitään yhteistä. Sovitteko toisillenne jne.
Rakkautta voi tunnustaa vasta, kun toisen tuntee kunnolla. Kaukoihastus on ihan eri asia.
Ja jos et kestä kämppistä ja hänen tyttöystäväänsä, muuta muualle. Äläkä ajattele, että muiden onni on sinulta pois.