En pysty ajattelemaan muuta kuin häntä.
Hän on kaunis, hänellä on ihanat silmät, ai että mikä katse, voisin katsella häntä silmiin ikuisesti.
Katseemme kohtaavat usein. Huomenna aion hänelle kertoa kuinka paljon häntä ajattelen. Pyydän, josko lähtisi kanssani johonkin: kävelylly, ajelulle, syömään, elokuviin, kauppoihin, mihin vaan kunhan saan olla hänen kanssaan kahden.
Mutta jos hän kieltäytyy, sydämeni särkyy, mitä teen?
Hän on kaunis, hänellä on ihanat silmät, ai että mikä katse, voisin katsella häntä silmiin ikuisesti.
Katseemme kohtaavat usein. Huomenna aion hänelle kertoa kuinka paljon häntä ajattelen. Pyydän, josko lähtisi kanssani johonkin: kävelylly, ajelulle, syömään, elokuviin, kauppoihin, mihin vaan kunhan saan olla hänen kanssaan kahden.
Mutta jos hän kieltäytyy, sydämeni särkyy, mitä teen?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Teillä ei tuota ikäerookaan paljon ole ja ihan sopiva tuokin. Aiku ihanaa lukea tällaista ja tämmöisiä romansseja. Kyllä vanhat tarviikin nuorempaa ettei aina samanikäsitä tarvii ettiä.
Haha, säälittävää :D
no ei siinä mitään,
kelpais varmaan mullekin
jos kiinnostava 40v
kerroitko?
Hei kuule! Kyseinen ikäero on aivan liian suuri, sanoisinko kohtuuton! Olitpa sitten mies tai nainen, kannattaisi kyllä hakeutua ikäistensä seuraan. Tuon ikäinen sopisi sinulle lapseksi!
on molemminpuoliset antaa mennä vaan olettehan te aikuisia molemmat
sinä ehkä olet kiinnostunut siitä tytöstä, mutta sitä tyttöä saattaa kiinnostaa oman ikäisentä. en halua olla ilkeä tai mtn. mutta löytäisit varmasti oman ikäisesi :\
Kuulostaa hyvältä. Etene rauhallisesti äläkä luo toiselle pilvilinnoja, joita et voi toteuttaa.
Ikäero ei voi olla rakkauden este, saatika ihastumisen.
Mies, jonka kanssa aion naimisiin, nai 18 v neitosen ensimmäisenä liittonaan (ikäeroa taisi olla n. 15 vuotta). Erosivat lopulta ja mies on sanonut minulle, ettei enää koskaan noin nuorta naista, mutta että minkä sille silloin voi, kun oli rakastunut...ei välittänyt vanhempien varoituksista eikä mistään. Voithan yrittää. Muistan kun itse olin 18 v, niin kyllä olin kuin tuuliviiri noiden tunteiden suhteen...perheen perustaminen...ei ikinä!!! Kyllähän 18 v naiset kauniita varmasti ovat, mutta suhteessa on muutakin.
voin kertoa, että ei tollanen todnäk kauan tule kestämään. 40v ei pysy 18veen tahdissa pitkään. Oletko niin epäkypsä että 18 vuotias olisi henkisesti tasoistasi seuraa?:D hjyi, itse en vois kuvitellakaan olevani noin vanhan äijän kanssa!
Ensinnäkin, ihmisessä on monta muutakin ikää kuin vain se kronologinen: mm. biologinen, henkinen yms.
Elämänkokemuksen määräkin voi olla samantasoinen ikäerosta huolimatta.
Ällöttävyydestä: Miksi jokin ikä on ällöttävä? Kaikki ihmiset eivät määrittele ihmistä jonkin yhden seikan perusteella.
Vauhdissa pysymisestä: joku 40-vuotias voi olla fyysisesti paremmassakin kunnossa kuin joku parikymppinen.
Kypsyydestä: jos ajatellaan, että yksi kypsyyden elementti on esim. viisaus, niin viisaus ei korreloi iän kanssa.
Yleensä: yleensä ne, kenellä ei itsellään ole ollut ikäerosuhdetta, ovat kaikkein valmiimpia väittämään ettei se toimi. Millähän perusteella?
Lopuksi: Miltä teistä tuntuisi, jos te seurustelisitte ihmisen kanssa, jota rakastatte koko sydämestänne ja jonka kanssa teillä on hyvä olla, ja sitten ympäristö pitäisi koko juttua vain ällöttävänä? Eikö se satuttaisi?
Säälittävää (ja perverssiäkin) haluta seurustella oman lapsensa ikäisen tytön kanssa.
Ja tulitko ajatelleeksi, että 10v kuluttua se tyttö on 28 eli vielä aika nuori, kun taas se ukko on silloin 50?:D Ja jos vielä lapsiakin haluaa niin hyhyi...
"Miksi jokin ikä on ällöttävä? Kaikki ihmiset eivät määrittele ihmistä jonkin yhden seikan perusteella. "
Sanoinko, että jokin ikä on ällöttävä? Sanoin ainoastaan, että itse en voisi kuvitella seurustelevani 40vee äijän kanssa, ja syy siihen on järkyttävä ikäero (joka mutkistaa liian montaa asiaa) se, että 40veen kiinnostus ikäistäni kohtaan epäilyttäisi ainakin minua suuresti.
"Miltä teistä tuntuisi, jos te seurustelisitte ihmisen kanssa, jota rakastatte koko sydämestänne ja jonka kanssa teillä on hyvä olla, ja sitten ympäristö pitäisi koko juttua vain ällöttävänä? Eikö se satuttaisi?"
Hahaa, älä naurata. Voisi sitten ehkä miettiä, miksi ympäristö pitää koko juttua vain ällöttävänä. Onko tervettä seurustella itseään yli 20 vuotta nuoremman kanssa?
Mikäs ihme siinä "epäilyttää" jos vanhempi mies/nainen on kiinnostunu susta, jos oot kuitenkin täysi-ikäinen? "Epäilyttää" että toinen pitää sinua kauniina ja on kiinnostunut? Sitähän se aina on! Jos on kiinnostunut niin kysyy ja jos ei kiinnosta niin sanoo kiitos ei. Ei siinä mitään tarvitse epäillä. Joillain vainoharhaisilla ihmisillä vaan on tapana aina kuvitella omassa sairaassa mielessään jotain "epäilyttävää" kaikessa mikä heidän pieniin mieliinsä ei mahdu.
Jos kumpikin tajuaa mitä tekee ja on onnellisia niin olkoon minun puolestani vaikka 18 vs 60.
"Säälittävää (ja perverssiäkin) haluta seurustella oman lapsensa ikäisen tytön kanssa."
Oletko tarkemmin miettinyt, miksi se on sinusta säälittävää tai perverssiä? Tuskinpa tämä mies ajattelee, että "muistuttaapa tuo nainen ihanasti tytärtäni".
Minusta sanonta "hänhän voisi olla isäsi!" ei ole mikään perustelu olla seurustelematta. Samalla logiikalla oman ikäinen mieshän voisi olla veljeni...
Sitäpaitsi, se, mikä on säälittävää tai perverssiä, on aina kulttuurinen konstruktio. Eivät ajatuksemme ja tunteemme ole mitään objektiivisia totuuksia maailmasta.
Miksi 40-vuotiaan kiinnostus on sen epäilyttävämpää kuin 20-vuotiaan? Ei ihmisten kiinnostuksen motiivia pelkästä iästä voi päätellä.
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että eri ikäiset voivat tuntea toisiaan kohtaan seuraavia tunteita ja ajatuksia: sielujen sympatiaa, luonteiden ja arvojen yhteensopivuutta, seksuaalista vetovoimaa jne. Jos ikäeroparilla kaikki hyvän parisuhteen osa-alueet toimivat, tulisiko heidän olla seurustelematta vain siksi, että ovat eri ikäiset?
"Hahaa, älä naurata. Voisi sitten ehkä miettiä, miksi ympäristö pitää koko juttua vain ällöttävänä. Onko tervettä seurustella itseään yli 20 vuotta nuoremman kanssa?"
Voisitko miettiä uudelleen tätä kappaletta, johon vastasit, vaikkapa siten, että mietit itsesi vastaavantyyppiseen tilanteeseen. Toisen asemaan asettuminen on tärkeä kyky, jota kutsutaan empatiaksi. Sitä on syytä kehittää.
Miksi itseään nuoremman kanssa seurustelu ei olisi tervettä? Miten määrittelet sairaan ja terveen? Mikä on se kriittinen ikäeroraja, jossa menee terveen ja sairaan raja myös? Miksi?
Ei ihmisiä voi kategorisoida niin yksinkertaisiin, vastakkainasetteleviin ja mustavalkoisiin luokkiin kuin terve ja sairas.
Että sellaista.
toi alkaa olla jo pelottavaa sama vaikka jos ite olisit sellain 18-vuotias ja joku 40 muija ihastuu suhun eiks se ois jo vähän liikaa hankkiudu omanikästes seuraan >:( provo
Joo katso vaan kaukaa ,niin sydämesi ei säry . siitä olen aivan varma ,että 18v ajattelee sun ikästäsi isäkseen ja ongelmia tulee hyi hitto. kirjoittanut 48v nainen.
ajatella hieman moniulotteisemmin?
Ihmiset voivat olla "samalla aaltopituudella" iästä riippumatta.
Mikään yksittäinen ominaisuus, kuten ikä, ei vielä kerro ihmisestä oikeastaan mitään.
Ehkä joillakin ikäeropareilla kysymys on siitä, että näkee toisessa ensisijaisesti ihmisen, johon mahdollisesti on ihastunut ja jota rakastaa, eikä pelkän iän, ulkonäön, mahdollisen seksuaalisen kyvykkyyden tms.
Ettekö ymmärrä sitä, että joku ihminen voi vain saada sydämen sykkimään aivan erityisellä tavalla, iästä riippumatta? Ei tätä tunnetta voi valikoida. Jos te ette ole koskaan kokeneet mitään tällaista eri-ikäisen kanssa, niin älkää tuomitko.
Miksi 18-vuotias automaattisesti pitäisi 48-vuotiasta isänään tai äitinään? Pidättekö itse omanikäistänne veljenänne tai siskonanne?
Kenties jotkut ihmiset arvostavat itseään niin paljon, että he antavat itselleen mahdollisuuden myös sellaiseen suhteeseen, joka ei ole ympäristön hyväksymä.
Pienessä kopissa kasvaneita taidatte olla, jos rakkaudelle sanotte yäk.
Ja jos kysymys on pelkästä seksisuhteesta, niin ei se ole sen enemmän yäk ikäeropareilla kuin muillakaan.
Oma kohtaisista kokemuksista voin sanoa, että ikävä on yhtä tuskaista ja rakkaus yhtä vahvaa, olipa vastaanottajana 15 vuotias tahi 50 vuotias.
En ymmärrä miksi ihmiset näkevät jotain pahaa siinä että ikäero on niin suuri. Jos näillä kahdella ihmisellä on hyvä olla juuri NYT, niin miksi sitä lähdetään moittimaan. Ymmärrän kyllä että varsinki nuoria halutaan suojella, mutta, kaksi asiaa:
eikö silloin pitäisi heiltä kieltää kaikki rakkaus, ettei vaan heihin satu (samanlaista se sydänsuru on minkä ikäisen kohdalla tahansa)
ja
jos ajatellaan että jo muutaman vuoden kuluttua jomman kumman kiinnostus lopahtaa tai huomataan että intressit on ihan erilaiset..no, eikö näin voi käydä vaikka pari olisi samanikäisiä??
Tällä hetkellä alkavan rakkauden kohde minulla on 49 vuotias (edellinen oli 36v.). Olen saanut kyllä kuulla paljon piruiluja miten etsin isähahmoa, mutta olen jo tottunut niihin kommentteihin ja annan niiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei sellaisille ihmisille voi lähteä selittämään. Parhaimmat ystäväni ehkä ihmettelevät mieltymyksiäni, mutteivät ole esittäneet mitään erikoisempia kysymyksiä. Iltaa istuessamme kun he kertovat omista kokemuksistaan miehistä/miesystävistään, minä kerron myös omistani. Eikä siinä kukaan näe mitään erikoista.
Minusta ihmisessä on tärkeintä luonne. Parhaimmillaan se on jopa niin, etten toisen kanssa ollessani edes ajattele ikää, elän siinä ja nyt ja näen vain suoraan toisen sydämeen joka on valmis rakastamaan minua virheitteni kanssa ja minä haluan vain olla hänen kanssaaan, jakaa hänen kanssaan koko elämäni ja rakastaa ilman rajoja ja ehtoja. Ihmisen on pystyttävä ja uskallettava elämään unelmansa toteen. Minun unelmani on elää hänen kanssaan loppuelämäni ja tiedän että sen toteutuminen on aivan meistä itsestä kiinni.
Ymmärän kyllä pienen ikäeron ,mutta kun on yli puolet niin ei se normaalia ole.Ja sun tämänhetkinen kumppani tietääkö että olet rakastunut niin vanhaan mieheen,tottahan se on ettei rakkaus tunne rajoja,mutta vähän kannattaisi miettiä,Jos saatte esim,lapsia niin miltähän lapsesta tuntuu kuin isä on jo vanhain-kodissa.Mutta jokainen ihminen tietää omat tunteet ja toimii niiden mukaisesti.Ps.Mä uskon että satutat noilla teoillasi,jotain ihmistä todella syvästi,mutta itsehän valintas teet.
Voi se sinusta tuntua sairaalta, jos et itse ole vastaavaa kokenut. Minusta on väärin lähteä arvostelemaan muiden mieltymyksiä. En minäkään sinulle sellaista tee.
Ja en ymmärrä tuota kohtaa: "Ja sun tämänhetkinen kumppani tietääkö että olet rakastunut niin vanhaan mieheen", en ymmärrä ketä tarkoitat tuolla tämänhetkisellä kumppanilla? Juuri hänestähän minä kerroin. Edellisestä on melkein vuosi aikaa.
Jos opettelisit aluksi lukemaan ja tulisit sitten vasta kertomaan omia teini mielipiteitäsi tänne.
Kysymyshän kuului aluperin juuri mitä muut ovat mieltä.Turha se mielipiteestä hernettä nenään vetää.Itse olen ollut puolta-nuoremman tytön kansaa ja voin KOKEMUKSESTA sanoa että lapsi on AINA lapsi.Ja muiden ihmisten ON todella vaikeata hyväksyä älytöntä ikäeroa ja tulet huomaamaan että se vaikuttaa kaikkeen.Mutta niinkuin sanoin NIIN rakkaus ei tunne rajoja.Jos olet todella syvästi rakastunut niin ANNA MENNÄ.Mutta muista että helppoa se ei ole kummallekkaan.
Kirjoitit että edellinen suhde kesti vuoden,eli missä vika silloin?ja luulen että olet juuri eronnut edellisestä suhteesta ja nyt Heti jo rakastut uudestaan?Eli kyseessä täytyy olla joku semmoinen ihminen jonka olet tuntenut jo jonkin aikaa,eli voi olla että olit vielä silloin edellisessä suhteessa(ja meni tietysti huonosti)ja vaikka esim.työkaveri tai muu tuttu oli sopivasti lohduttamassa?Mutta nämä ovat vain kuvetelmia,itsehän tiedät oletko toiminut vääriin.
Mitä sinä oikein selität??
Oletko oikeasti vähän hidas ihminen?
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta mielestäni kirjoitin aivan selvästi, että edellisestä suhteesta on vuosi kun se päättyi. Ja kyllä, se oli onneton suhde, mies petti minua toisen naisen kanssa (että niin aikuisia senkin ikäiset osaavat olla). Hän ei pystynyt sitä itse minulle myöntämään, vaan jouduin sen itse ottamaan selvää. Mutta en todellakaan lähtenyt heti hakemaan lohtua jonkun muun sylistä, vaan pikemminkin uhkasin etten koskaan enää edes katso miehiin päin ja pakkasin tavarani ja lähdin kesäksi Amerikkaan serkkuni luo. Voin sanoa että siellä elämän tyyli oli aivan eri luokkaa ja sillä reissulla sain hyvin karistettua mielestäni ihmisen, joka loukkasi minua. Totesin että vaikka minulla on ongelmia, ei maailma pyöri minun ympärilläni, ja että minunkin on pakko selviytyä.
Joten oletko nyt hyvä ja lopetat tämän mustamaalaamisen? Kiitos.