Vuosi sitten eronneelle kaverilleni on nyt sitten palastunut se mistä ollaan pitemmän aikaa jo arvailtu, hän ei olekkaan lapsensa biologinen isä. Asia kalvoi häntä pitkän aikaa kunnes otti lapsen äidin tietämättä DNA-testit ja karu totuus paljastui.
Miehen suku on raivona ja kaveri itse on aivan aallonpohjassa sen petollisen huoran tempusta. He ovat kuitenkin eronneet noin vuosi sitten (syy oli vaimon uskottomuus, yllätys yllätys) ja exä kuittasi käsittääkseni satoja tuhansia euroja erossa. nainen oli muutenkin katala, eikä tehnyt koko liiton aikana mitään muuta kuin tuhlasi hyväsydämmisen miehen rahoja.
Lapsi on kuitenkin 4 vuotta vanha, eli käsittääkseni ennen 5 ikävuotta voi vielä isyyden peruuttaa laillisesti. Toivon myös todella, että kaverini näin myös tekee!
Käsittääkseni ainakin jonkinlainen korvausvaade on vireillä ja nyt kysyn jos joku täällä paremmin tietää, että millaisen korvauksen tästä petoksesta voisi saada?
Elatusmaksut, ero-ositus ja kärsimyskorvaukset ainakin ovat esillä, mutta miten käräjäoikeus mahtaa näissä asioissa päättää?
Miehen suku on raivona ja kaveri itse on aivan aallonpohjassa sen petollisen huoran tempusta. He ovat kuitenkin eronneet noin vuosi sitten (syy oli vaimon uskottomuus, yllätys yllätys) ja exä kuittasi käsittääkseni satoja tuhansia euroja erossa. nainen oli muutenkin katala, eikä tehnyt koko liiton aikana mitään muuta kuin tuhlasi hyväsydämmisen miehen rahoja.
Lapsi on kuitenkin 4 vuotta vanha, eli käsittääkseni ennen 5 ikävuotta voi vielä isyyden peruuttaa laillisesti. Toivon myös todella, että kaverini näin myös tekee!
Käsittääkseni ainakin jonkinlainen korvausvaade on vireillä ja nyt kysyn jos joku täällä paremmin tietää, että millaisen korvauksen tästä petoksesta voisi saada?
Elatusmaksut, ero-ositus ja kärsimyskorvaukset ainakin ovat esillä, mutta miten käräjäoikeus mahtaa näissä asioissa päättää?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Vaikea tilanne, menee luokkaan shit-happens ja elämä-on. Uskottomuutta ei ole kriminalisoitu nykylainsäädännössä mitenkään. Ja avioliiton aikana syntyneen lapsen isä on automaagisesti aina äidin aviomies.
Isyyden peruttaminen on mahdollista, eikä muistaakseni ollut sidoksissa mitenkään lapsen ikään. Siihen taidettiin tarvita vaan molempien myöntymys, sekä aviomiehen että biologisen isän. Tämä nyt on sellaista mutua, että joku viisaampi taas oikaisee asiat kohdalleen.
Mitä korvauksia voi saada? Äkkipäätä ei oikein muuta, kuin erittäin hyvän kantapäätekniikalla toteutetun elämänkoulun korkeimman arvosanan... Hyväsydämisen puolison rahojen tuhlaaminen ei ole rikos, jos se on tapahtunut ensimmainitun suostumuksella. Laki ei kiellä olemasta tyhmä, ja tiettyyn rajaan asti hyväksikäyttökin on ei-kriminalisoitua. Sitten jos taas on kuviossa kavalluksia tai petosta - asia on eri.
Avioero-osituksessa ei liene mahdollista jälkeenpäin saada muutosta aikaiseksi. Pitäisi osoittaa jotain konkreettista, mikä on mennyt pieleen itse pesän osituksessa: osoittaa, että on pimitetty varallisuutta, velkoja tms. Arvostettu jotain ihan poskelleen tai on muuten tapahtunut selvä ja merkittävä väärinkäyttö osituksessa. Epäreilultahan tapaus minulta kuulostaa, mutta sekään ei ole kriminalisoitu täysin ja jokapaikassa.
Isyysasiaan voi saada muutoksen, elatusmaksut kun maksaa virallinen isä. MUTTA tässä nyt pitää miettiä sen 4-vuotiaan puolesta asioita; hän kun on tasan tarkkaan syytön ja osatonkin kaikkeen tapahtuneeseen. Kerrotun mukaan tuo ex-nainen on tarinan pahis ja kusipää (sitäkään ei ole kriminalisoitu), lapsi ei mitenkään ollenkaan. Lapsen edun nyt miettisin tarkkaan tässä tapauksessa.
Ilmeisesti lapsen huoltajuus on yhteishuoltajuus, ja isä on etävanhempi ja maksaa elatusmaksuja? Voisi heittää ilmaan ajatuksen, että onko lapsen edun mukaista, että tämä äiti on lapsen lähivanhempi, vai olisiko parempi, että mies olisi lapsen lähivanhempi...
On naivia ruveta hylkimään poikaa tuon takia. Hän tarvitsee isää, ja omaa ehkä paremmat geenit kuin virallinen isänsä.
Monet adoptoivat lapsen ja rakastavat sitä kuin omaansa.
Adoptointihan on tavallaan etuoikeus. Kaikki eivät sitä saa tehdä ja jäävät siten ilman hartaasti toivomaansa lasta.
Mutta kuinka vaikeaa tuossa tilanteessa onkaan olla: lapsi ei ole oma ja lapsen äiti häikäilemätön, ahne ja paha ihminen.
Jos itse menettäisin useita vuosia ja puolet omaiuudestani jollekkin noin petolliselle ihmiselle, niin en tietäisi miten olla. Miksi yhteiskunta edes sallii tälläisiä sopimuksia (avioliitto), jos ei ole olemassa mitään oikeusturvaa tämän kaltaisiin tilanteisiin?
Hyi helvetti ja yök! Ajatuskin tuosta omalla kohdalla tekee pahaa...
Mieti mikä tilanne! Ei tuossa paljoa voi ajatella muksua adoption kannalta.
Ihme juttu jos ei ole mitään lakia johon vedota tuollaisessa tilanteessa. Jos itse saisin päättää, niin: isyyden saisi purkaa jos haluaa, ex-vaimo maksamaan erotukset, elatusmaksut takaisin ja korvauksia henkisistä kärsimyksistä.
ei ole kovin harvinaista, että kun joku vähän varakkaampi henkilö tai entisajan julkimo menehtyy, niin paljastuu näitä "lehtolapsia". ikävämpi juttu sitten onkin se, että tämä "lehtolapsi" tavallaan kiskaistaan jostain perhe/sukuyhteisöstä ulos, eli omana lapsena vuosikausia pitämänsä piltti onkin käenpoika.
eikä ajat ja tavat niin paljoa ole muuttuneet, etteikö samanlaisia paljastuksia tulisi vastaisuudessakin.
tänäkin vuonna moni perheonni(?) särkyy "ihan turhasta mustasukkaisuudesta" tehtyyn dna selvitykseen.
Ei se oma poikakaan ole aina niin autuas, kun on tullut liian paljon äitinsä sukuun.
Jos poika on kunnollinen, niin turha on alkuperästä hirmuisesti meteliä pitää.
Petoksen tunnusmerkistön löydät rikoslaista. Lue se, tarvittaessa juridiikkaan perehtyneen henkilön avustuksella ja mieti täyttyykö tunnusmerkistö. Jos täyttyy, sitten vaan poliisilel ilmoitus asiasta. Näyttöä tahallisuudesta pitäisi olla. Jos emäntä on ollut itsekin epätietoinen asiasta voi näyttö jäädä nollaksi.
Aviopetosta käsitteenä ei ole olemassakaan.
Oletan - en siis todellakaan TIEDÄ - että emännän olisi pitänyt jo lapsen tekoa harkitessaan suunnitella vedättävänsä tältä mieheltä rahat vaikka järjestää toisen miehen lapsensa isäksi.
Oikeus voi toki olla muutakin mieltä. Ehkä asiasta jo löytyy ennakkopäätöksiä?
Nämä isyysjutut on poikkeama lainsäädännössämme. Länsimaisen oikeuskulttuurin perusperiaatteita -käsittääkseni- on se, että teko ratkaisee seuraukset, eivät niinkään teon seuraukset. Konginkankaan rekkakuski sai oikeudenmukaisen tuomion, vaikka vainajia oli murheellisen paljon. Isyysjutuissa ratkaisee vain seuraus: jos vaikka joku nainen olisi elävä jakorasia ja sitä käy saman illan aikana polkemassa kolme eri miestä, niin isäksi niistä tulee se, jonka siittiö nyt sattumalta sattui hedelmöittämän munasolun. Kaikki kolme tekivät saman teon, yksi heistä on sitten isä.
Toinen vastaava poikkeama on siinä, että törkeä pahoinpitely voi muuttua kuolemantuottamukseksi tai tapoksi/murhaksi teon seurauksien johdosta. Mutta tämä oli OT.
Uskottomuus ei ole kriminalisoitu. Monen avioliitossa syntyneen lapsen biologinen isä ei ole äidin aviomies, eikä siinä ole mitään ihmeellistä lain kannalta. Vaikea on siis toteennäyttää, että aloittajan tapauksessa tämä ex-nainen olisi tarkoituksella tehnyt petoksen hankkimalla lapsen toisen miehen kanssa ja hyötynyt näin elatusmaksut itselleen.
Laki on -syystä- aikanaan tehty tuollaiseksi, ettei naiset joudu lehtolapsineen pulaan. Yhtäkaikki lapsen etua oikeus aina tarkastelee näissä asioissa.
" Laki on -syystä- aikanaan tehty tuollaiseksi, ettei naiset joudu lehtolapsineen pulaan. Yhtäkaikki lapsen etua oikeus aina tarkastelee näissä asioissa. "
No kerroppa mitä helvettiä miestä kiinnostaa se, joutuuko joku ämmä pulaan vaiko ei, jos ensin vie rahat, vuosia elämästä ja oikean isyyden?
Sitä varten on laissa säädetty sosiaalitoimesta, jonne nämä "vaimot" voivat painella kun ensin ovat lentäneet kadulle äpäriensä kanssa!
Tuskin minkään takia miestä kiinnostaa se, että joutuuko hänen exänsä tässä tapauksessa pulaan vai ei.
Sen taas _pitäisi_ kiinnostaa, että joutuuko se LAPSI tässä pulaan vai ei.
Nyt kun mies on edelleen virallisesti lapsen isä, niin hän voi myös vaatia lapsen lähivanhemmuutta itselleen. Kerrotun perusteella lapsen äiti voi olla elintavoiltaan sellainen, että lapsen kehityksen kannalta isä on parempi lähivanhempi.
Hyvää isyyttä ja äitiyttä ei yleensä arvioida sen perusteella onko toinen vanhemmista ollut toista vanhempaa kohtaan "katala". Jokaisessa vanhemmassa on omat huonot puolensa ja lapsen huoltajuutta ratkaistaessa asiaa tarkastellaan kokonaisuutena.
Jos tämä ei-sittenkään-isä on mielestään parempi isä lapselle, tulisi hänen ensin hyväksyä että on myös virallisesti lapsen isä. Siitä huolimatta että nainen on ollut "katala". Tällöin mitään korvauksiakaan on turha kinuta.
Entä lapsen biologinen isä? Onko hänellä tietoa asiasta, mielenkiintoa lasta kohtaan, mahdollisuutta huoltajuuteen? Onko isä ollut lapsen elämässä lainkaan läsnä? Lapsi on se kenellä tässä on oikeuksia, ei isällä.
Jos mies on mennyt naimisiin ilman avioehtoa ja nainen siten nyhtänyt mainitsemasi satoja tuhansia (vai ymmärsinkö väärin?) ei siitäkään ole perusteita hakea korvauksia. Omaa tyhmyyttä se on ollut vaikka varmasti päähän ottaakin.
Ainoa mistä voi hakea korvauksia (jos siis rikoslain perusteet löytyy) ovat maksetut elatusmaksut, mikäli voi osoittaa naisen tienneen, että isä on joku muu.
Totuuden selvittyä kaverillasi on kaikki mahdollisuudet vaatia elatussopimukseen muutosta siitä alkaen kun asia on selvinnyt myös vaimolle. Yksi mikä kannattaa huomioida on DNA-testin laillisuus, eli onko kaikki tehty lain mukaan oikein ja virallisesti.
Kannattaa tarkkaan harkita minkä verran on itse edesauttanut kusetuksen syntymistä sekä sitä minkä verran ei voinut vaikuttaa kusetukseen. Jos oikeudenmukaisuus ajaa vaatimaan korvauksia kannattaa hankkia avuksi lakimies, joka taas pystyy näkemään asiat ilman että tunteet värittävät tapahtumia.
Juuri noin minäkin ajattelen. Kaiken pohdinnan lähtökohdaksi kannattaa ottaa sen osattoman ja syyttömän lapsen etu.
Tuon lähihuoltajuuden vaihtamisen äidiltä isälle toin esiin sen takia, että sekin vaihtoehto tulee huomioitua. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että ajatus toisen miehen lapsen lähivanhemmuudesta tälle ao. miehelle (ja hänen suvulleen) on mahdoton ajatus. Eli ei ole lapsen etu.
Näkökantojen avartaminen kannattaa aina, vaikka sitten pöljienkin vaihtoehtojen kautta.
Noin sitä kilttiä miestä taas lyödään. Tuollaista paskaa en toivoisi eds pahimmalle vihamiehelleni!
Monasti on avioerot epäreiluja ja etenkin miehiä kohtaan, mutta tuossa kyllä putoaa pohja alta.
Ikävä tapaus kaverillasi... eikä vähiten sille lapselle, joka ainoa henkilö koko sotkussa jonka me kaikki tiedämme varmasti syyttömäksi. Mielestäni se syytä pitää ihan kokoajan mielessä... riippumatta hänen geeniperimistään, vanhemmuus on ihan jotakin muuta.
Toteutuneeseen osituksen kanssa lapsen isyydellä (tai siitä valhetelemisella) ei ole yhtikäs mitään tekemistä. Ositus tehty, ja jos sitä tahtoo moittia on syiden liityttävä väärinkäytöksiin osituksessa ... kuten yllä jo kerrottukin.
Elatusmaksuihin isyydellä on merkitystä (niitä maksettava vain omasta lapsestaan), ja myös aikanaan siihen kuka/ketkä kaverisi kuolinpesän jäämistön perivät. Isyyden kumoaminen on oma prossessinsa, ja ihan mahdollinen. Ennen kuin kaverisi siihen ryhtyy, on syytä muistaa että se on "kaksisuuntainen tie" ... samalla päättyy hänen juridiset vanhemman oikeudet lapseen ... mm. tapaamisten vaatimsen voi unohtaa ja mielessään pohtia tuskaa jota omalla teollaan aiheuttaa lapselle jota oletettavasti rakastaa (mihin se tunne muka häviää, jos biologinen isä olisikin joku toinen).
ymmärretään isäksi harhautettua ja hänen asemaansa. Ei isää voi "pakottaa" olemaan isä vieraan lapselle. Alottajan tapauksessa petetyn on viisainta ottaa yhteys asianajajaan ja laittaa vireille isyyden kumouskanne.Tosin olisi lapsen kannalta hyvä, että oikea biologinen isä "löytyy" ja hän joutuu vastuuseen elatuksesta ja kantaa vastuunsa myös isyydestä. Sen isän tietänee lapsen äiti. Uskon kyllä, että tunne lapsen rakastamisestakin "isänä" voi hävitä tuollaisessa tapauksessa - niin raadollisia me ihmiset olemme, mutta voihan lapsen kanssa muodostaa hyvän suhteen muutoinkin - esim kun muistan oman lapsen kohdallani,kun isä ei kyennyt olemaan isä sanan varsinaisessa merkityksessä, lapsi omi miehen malliksi enonsa.
Tämän vuoden alussa muistaakseni Kouvolan käräoikeudessa käsiteltiin vastaavaa tapausta (isyys). Äiti ollut sukupuoliyhteydessä toisen miehen kanssa 1998, aviomies luuli lasta omakseen.
Ero 2002, isä alkoi epäilemään isyyttään 2006. Vaikka lapsi oli jo yli 4v., oikeus totesi, ettei "isällä" ollut aiemmin syytä epäillä isyyttään.
Lapsi todettiin toisen miehen lapseksi ja "isä" ei ollut enää elatusveölvollinen. Löytynee käräjäoikeuden arkistosta. Osituksen ym. osalta tällä ei ole mitään tekemistä.
Eikö saanut edes korvauksia jo maksetuista elatusmaksuista? Muutenkin nykyään määrätään korvauksia kaikista "henkisistä kärsimyksistä", niin eikö juuri tässä olisi sellainen tilanne?
>
Ei olisi "sellainen tilanne".
Oikeus voi määrätä korvauksia rikoksen uhrille... tässä maassa ei lain mukaan ole rikos jos nainen ei kerro kuka synnyttämänsä lapsen biologinen isä on.