Paavalin toinen lähetysmatka, Apt. 15:36-41

Onneksi löytyy vielä opettajia, jotka rohkeasti opettavat Raamatun Sanaa.

Silmiini sattui Kalannin nuorisopastorin VESA KIERTOKARIN blogi.
Lainaus siitä (Hänen haastattelustaan):

"Miten koet tilanteen hengellisessä merkityksessä?

"Elämme hyvin erityistä vaihetta kirkossamme. Kirkko voi vielä saada jatkoaikaa hengellisessä mielessä.
Jos tulee liikaa tapauksia, joissa Raamattuun uskovat yritetään lakaista pois, eikä se onnistu hallinnollisena toimenpiteenä, voi olla että kirkon johtajat joutuvat antamaan periksi. Silloin se voisi samalla johtaa kirkon jatkoaikaan ja hengelliseen uudistukseen.
Toinen vaihtoehto on, että olemme Suomessa menossa kohti aivan uutta tilannetta ja syntyy jotain entisen tilalle.
Seurakunta ei voi elää ilman sanaa, sakramentteja ja oikeaa opetusta. Eikä tämä lakkaa, vaan jos se estetään, etsiydytään uusille väylille. Paljon riippuu siitä, kuinka itsenäisesti oikeuslaitoksemme pystyy käsittelemään vireillä olevia ja tulevia asioita."

"Olen oikeastaan ihmetellyt, että sain olla Kalannissa näin kauan rauhassa, vaikka olen jumalanpalveluksen saarnoissa ja muissa tilaisuuksissa puhunut avoimesti kaikesta. Minua ei ole kuitenkaan koskaan miltään viralliselta taholta painostettu.
Katsonkin jumalanpalvelussaarnan paikaksi, jossa ykkösasiana on Raamatun mukainen opetus. Jumalalla on omat aikataulunsa. En olisi arvannut, että yht'äkkiä minua ollaan erottamassa virastani.
Mutta ei elämä tähän kaadu. Viime kuukaudet ovat tosin olleet raskaita ja oikeastaan ihmettelen, etten ole enempää väsähtänyt. Monet esirukoukset ovat kannattaneet. Mutta olen vakuuttunut, että sellainen pohja kantaa, joka perustuu Raamatun opetukseen. Se on turvallinen ja kestävä tässäkin tilanteessa. Jumala johdattaa usein niin, että muut ovet menevät kiinni, mutta se jää auki, mistä on mentävä sisään. Valinnan vaikeutta minulla ei ole, olen vain uskollinen Sanalle."

Miten seurakuntalaiset voivat selviytyä tämän päivän tilanteissa, jos eivät halua mukautua kaikkeen?

"Kirkon johto ajaa koko ajan sitä, että lähtekää itse kirkosta. Mutta ei tule lähteä. Siitä, mikä on oikein julistuksessa ja uskossa sekä käytännön ratkaisuissa, ei tule luopua eikä taipua. Jos vähä vähältä antaa periksi, niin siinä menee kaikki. On pidettävä kiinni oikeasta uskosta ja opetuksesta. Jos sitten seurauksena on syyte tai virasta erottaminen, niin olkoon. Seurakuntalaisten kannalta tilanne voi tulla niin sietämättömäksi, ettei verovaroin haluta rahoittaa väärää toimintaa. Mutta kenelle kirkollisveron maksaminen ei ole ylivoimaista rahallisesti tai oman tunnon takia, niin maksaa voi. Sen lisäksi riittää aikaa ja rahaa tukea ja perustaa muutakin toimintaa. Nyt ei pitäisi valita jompaakumpaa vaihtoehtoa, ellei tilanne laajasti ottaen muutu. Mehän emme voi lähteä minnekään, koska ne, jotka uskovat Raamattuun ovat kirkko. Kirkon on mahdoton lähteä kirkosta."

Vesa Kiertokarin blogi:
http://kiertokari.spaces.live.com/default.aspx

"Vanhasta Aatamistaan" erilleen päässeet,jos on pirullinen luonteeltaan eise maailmankatsomusta muuttanmalla minnekkään häviä ! (Vaikka paremmin kontrollissa pysyykin) mutta petos on väijymässä aina. (Paavalillakin seurasi mukana jokin vaiva josta hän ei koskaan päässyt eroon , taisi olla sisimmässä vielä niitä Jeesus Nasaretilaisten vaino juttuja ?)

Aika erikoinen tilanne on ollut tuo Paavalin ja Barnabaan välinen kiivastuminen.
Se osoittaa miten raadollisia ihmisiä alkuseurakunnan apostolit ovat olleet.

Barnabaksesta sanottiin, että hän oli 'hyvä mies', täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa.
Apt. 11:24.
Ja kuitenkin Paavalilta 'paloi käämit' hänen kanssaan.

Lohdullista on, ettei Paavalin ja Barnabaan välillä ollut opillista kiistaa.
Molemmat halusivat vahvistaa ja kehottaa seurakuntia Herran sanalla.

Mitähän veljemme Paavali ja Barnabas sanoisivat siitä hajaannuksesta, joka
meidän päivinämme vallitsee kristillisen seurakunnan keskellä?

Oletan, etteivät he lähtisi seurakuntia ainakaan ylenpalttisen suvaitsevaisuuden
sen enempää kuin yleisen ekumeniankaan korostamisella vahvistamaan.

Puhdasta Herran sanaa he julistaisivat Totuudesta tinkimättä piiruakaan.
Minne, mihin seurakuntaan, he sitä julistamaan menisivät, sitä en käy 'arvaamaan'.

Opetus juurruttaa Kristukseen ja sitten "Kristuksen rakkauteen juurtuneina" (Kol 2. ja Ef 3.) avautuu leveä, pyhä tie.
- voimme käsittä kaiken (ainakin jotain)
- rohkean luottavasti lähestyä Jumalaa
- Jumalan koko täyteys valtaa meidät (!)

Rituaalit ei yhtä tärkeitä:

1. Kor. 1:14
Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,

1. Kor. 1:16
Kastoinhan tosin Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko ketään muuta kastanut.

Minä tiedän, että Paavali kastoi muitakin (Apt 16:15) - yksittäistapauksia ne - mutta Paavali ei salli kasteasiaa nostettavaksi kiistakapulaksi.
Opetukseen Paavali satsaa ja rakkauden tekoihin.

Toki sitten on niinkin, että sapattina oli aikaa
kuljeskella kaupungilla ja poiketa syntisten kokoontumispaikkaan. "Hurskaat" eivät sapattina olleet kiusana, sillä he kulkivat vain kodin ja sapattikokouspaikan väliä.

Paavali evankelioi Lyydian perheväen ja oitis
kastoi heidät, kun he sitä tahtoivat.
Mutta sitten tosi toimeen - usean päivän mittainen
Raamattu-kurssi!

Apt 16:13-15
13
Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille.
14
Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui.
15
Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: "Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä". Ja hän vaati meitä.

Niin, se oli Paavalin 3. matkan varrelta.
Tapio522 taitaapi kohta kertoa paremmin siitä.

Opetuslapsi