Millä perusteella vanhemmat arvuutetaan, kun molemmilla sama tulostaso ja varallisuus, molemmat haluavat lasten lähivanhemmiksi; äiti sen takia, että on hoitanut 80% lapsiin liittyvistä asioista ja katsoo tietävänsä lasten arjesta huomattavasti enemmän, isä sen takia, että äiti on lähtijä ja hän haluaa kostaa.
Äidin ja isän puheet ovat aivan päällekkäiset, äiti väittää toista ja isä toista. Millä ihmeen perusteella voidaan todeta kumpi puhuu totta? Tuleeko päätös sen perusteella millaisen ensivaikutelma vanhemmat antavat itsestään? Lapset ovat 6, 8 ja 9 vuotiaat. Jos heiltä kysyttäisiin, niin 8 vuotias sanoisi varmasti haluavansa äidin luo, 6 ja 9 vuotiaat ehkä sitten sanoisivat haluavansa 8 vuotiaan kanssa samaan paikkaan, mutta muuten heille on aika sama kumman kanssa asuvat.
Juristithan tässä voittavat, se on selvää.
Äidin ja isän puheet ovat aivan päällekkäiset, äiti väittää toista ja isä toista. Millä ihmeen perusteella voidaan todeta kumpi puhuu totta? Tuleeko päätös sen perusteella millaisen ensivaikutelma vanhemmat antavat itsestään? Lapset ovat 6, 8 ja 9 vuotiaat. Jos heiltä kysyttäisiin, niin 8 vuotias sanoisi varmasti haluavansa äidin luo, 6 ja 9 vuotiaat ehkä sitten sanoisivat haluavansa 8 vuotiaan kanssa samaan paikkaan, mutta muuten heille on aika sama kumman kanssa asuvat.
Juristithan tässä voittavat, se on selvää.
Vastaukset 13
Vanhimmat
"isä sen takia, että äiti on lähtijä ja hän haluaa kostaa"
Tuota on kyllä vaikea uskoa. Taitaa olla sen naisen näkemys asiasta?
Tuskin mies pelkän kostamisen takia lapsia haluaisi. Voisiko
olla niin, että se mieskin rakastaa lapsiaan ja haluaisi pitää
heidät lähellään?
Joo, en kyseenalaista sitä, etteikö isä rakastaisi lapsiaan. Ja varmasti on ihan hyvä hoitamaankin niitä - pakon edessä.
Normaali arjessa hän ei vaan ole ollut läsnä, joten olen ollut aika yllättynyt siitä, että hän kuitenkin haluaisi "pitää heidät itsellään".
Hän ei tunne heidän kavereita, ei ymmärrä arjen rytmeistä mitään yms. Mutta nyt siis asiat ovat hänen sanoissaan kääntyneet päälaelleen ja jos/kun päädymme kärjäoikeuteen, niin tilanne tulee olemaan se, että paperilla näytämme yhtä hyviltä - siis faktisilla tiedoilla. Sitten on kasa niitä juttuja, joissa mieheni sanoo, että esim. minä en koskaan laita ruokaa, en koskaan käy missään lasten kanssa jne. Mikä ei siis pidä ollenkaan paikkaansa. Jos sanon itse vastaan, että laitanpas, niin millä ihmeen perusteella asia ratkaistaan?
En usko, että varsinaisesti päädymme haukkumaan toisiamme. Ei minulla ole sen kummempaa tarvetta häntä haukkua (muuta kuin tässä purkautuessani...). Mutta miten pidän puoleni, sillä periksi en anna. Onko puolien pitäminen edes tarpeen, vai katsotaanko tilanne näiden ristiriitaisten väitteiden takaa faktapohjalta - todistettavien asioiden valossa. Ja sitten kun tilanne todetaan olevan tasa, heitetään kolikkoa? Kukaan ulkopuolinen tuskin pystyy sanomaan, että kumpi on oikeassa, kumpi viettää enempi aikaa lasten kanssa?
Käräjäoikeuden tuomari tekee itsenäisen päätöksen siitä, kumpi teistä kahdesta hyvästä vanhemmasta paras lähivanhempi lapsille... hänen päätös lähtee lasten tarpeesta, ei teidän.
Sinua kuullaan, miestäsi kuullaan... edellä kertomani olosuhdeselvityksen kautta myös lapsianne kuullaan. Kyse ei ole rikosoikeudenkäynnistä... "todisteluanne" tuomari kyllä osaa kuunnella tietyn "suodattimen läpi", ymmärtää että ne voivat olla hieman väritettyjä eivätkä varmasti "puolueettomia näkemyksiä".
Sitten hän harkitsee, ja antaa päätöksensä... joku toinen tuomari olisi voinut päätyä toisenlaiseen ratkaisuun (ihmisiä hekin ovat). Mutta tilastoissa oikeuden määräämissä huoltajuusriidoissa 1/3:ssa isästä tulee lähihuoltaja (joka huomattavasti useammin kuin lastenvalvojalla vahvistetuissa huoltajuussopimuksissa vanhemmat ovat sopineet keskenään).
Jos muuten asioista ei päästä sopuun, niin käräjäoikeus päättää asiasta. Mutta ei yksin, vaan pyytää sosiaalilautakunnalta lausunnon. Ja antaakseen lausunnon sossu sitten tutkii tilanteen todella tarkkaan. Ensivaikutelma siis ei vaikuta yhtään sen enempää kuin mitä normaalissa inhimillisessä kanssakäymisessä se vaikuttaa.
Lapsia kyllä kuullaan, mutta noin nuorten mielipiteen kanssa täytyy olla varovainen, tenavat kun yleensä pyrkivät olemaan molemmille vanhemmille mieliksi ja haluavat asua molempien kanssa.
Minuakin pisti silmään tuo, että isä on "kostamassa" sillä, että hakee huoltajuutta. Voihan se olla niinkin, mutta oikeasti miehissä on paljonkin sellaisia, jotka oikeasti välittävät ja rakastavat lapsiaan ja ovat valmiita milloin vain lähivanhemmiksi.
he ovat kuin rantahiekkaa kämmenellä, purista kiinni, ja he liukenevat maailman humuun...
Jos vanhemmat oikein intoutuvat mustamaalaamaan toisiaan (valehtelemaankin?)... niin kokonaiskuva molemmista pian niin heikko, että pian aletaan harkitsemaan huostaanottoa. Eli kaikkien etu on pitää omat tunteet edes jotenkin hallinassa, ja ainakin pitäytyä totuudessa.
Onneksi yleensä molemmat vanhemmista ovat "sopivia" lähihuoltajaksi, kysymys on kuinka asia sovitaan niin, että tulema lasten kannalta paras mahdollinen. Mietitään kumpi kahdesta hyvästä vaihtoehdosta on paras.
Jos sitten sopuun ei päästä, niin kuten yllä kerrottu asia menee käräjäoikeuteen huoltajuusriitana. Oikeudessa vahvistetaan noin 10% kaikista huoltajuusasioista, onneksi loput 90% saadaan sovituksi lastenvalvojalla.
Oikeudessa ns. olosuhdeselvitys on hyvin painavassa asemassa, kun tuomari tekee päätöstään... ja sitä enemmän painaa selvityksen tekijän näkemys, mitä nuorempia lapset ovat.
Käytännössä yli 12 vuotias voi "päättää" kumman vanhemman luona tahtoo asua, mutta tämäkin on asia joka tiedusteltava hienovaraisesti ... koska lasta ei saa asettaa valitsemaan jomman kumman vanhemman välillä niin että kokee pistävänsä heitä paremmuusjärjestykseen (kun kumartaa niin samalla pyllistää toisaalle)
Turha tässä on juristien voittamisesta murehtia... vaan miettiä kuinka lapset häviävät vähiten !
vuoroviikko asuminen????
Isän lähihuoltajuutta puoltaa se, että lasten asuinympäristössä ei tapahtu muutosta muiden muutosten keskellä.
Äidin lähihuoltajuutta puoltaa se, että edelleenkin joillakin paikkakunnilla on perinteinen näkemys siitä, että lasten on paras olla äidillä. Toiset naiset jopa tuovat lasten isälle hyvin tietoon se, että jos käräjillä tavataan, niin mitäs isä luulee? Sitten pelottelevat miehen niin, että mies alkaa uskoa, että naiset kuitenkin vetää pidemmän korren ja luopuvat oikeustaistosta.
Teidän tapauksessa soisin äidin muuttavan hyvin lähelle ja lapset soljuisivat mutkattomasti niin äidin kuin isänkin arjessa. Esim. se vuoroviikko asuminen.
... ja asuisitte siinä vuoroviikoin. Käytännössä teillä pitäisi sitten olla kolme asuntoa... voi olla kallista, mutta jotkut eronneet parit ovat ratkaisseet asian näin.
Joka on hoitanut 80%, niin sen kuuluu jatkossakin olla lähivanhempi. Sossut eivät ole täysin tyhmiä. On lasten etu että olosuhteet säilyvät entisellään. 20% hoitaneella ole mitään käsitystä siitä, mitä lasten hoito oikeasti on.
Tulot eivät vaikuta asiaan mitenkään. Pikemminkin pienituloisempaa suositaan. Kuka on pidempään ollut poissa töistä ja päivät lasten kanssa, on vahvoilla.
Itse olen juuri sellainen 20% etäisä.
Eikös ap juuri avauksessa sanonut, että perusedellytykset ovat samanlaiset. Oletan näin ollen, että molemmat vanhemmat ovat työelämässä.
Meillä kumpikin lääkäri, yhtä pitkä työaika, ainakin periaatteessa. Asutaan lähekkäin, melkein samoin kuin ennen, katu väliä.
Poika jäi isälle, tyttö äidille. Mutta käytännössä sillä ei juuri ole merkitystä. Lapset alle 10 v.
itsestäänselvyys..? Hiljattain uutisoitiin, että käräjäoikeudessa tehdyistä huoltajuusriitapäätöksiksistä valitetaan hoviin ja yllätys,yllätys...Hovissa 40% tapauksissa tuomiot muuttuvat...Joten tuosta voisi päätellä, että hovi varsinkin kykenee tarkastelemaan olosuhteita/riitoja laajemmin ja tuomio/päätös on päinvastainen kuin käräjäoikeuden antama.
tehdä ja mitä oikeus tulee päättämään ?
Jos lapsen äiti elää eikä hänellä ole pitkää, ehdotonta vankeustuomiota, oikeus tulee määräämään lapsen äidin kanssa asumaan. Vanhempien tulotasolla ei ole tässä asiassa mitään merkitystä.
Isä määrätään maksamaan elatusapua, sillä "isä maksaa aina".
yhisä
>
höpön löpön...
Usein oikeuteen päätyvissä huoltajuusriidoissa kumpikin vanhemmista voisi olla lähivanhempi, toinen tosin saattaa olla hieman toista slveltuvampi ... Sinun mainitsemaasa ääritapauksessa tuskin vanhempien tarvitsee edes huoltajuudesta riidellä, sen verran selkeä olisi tulema.
Edelleen, 10% huoltajuukista vahvistetaan oikeudessa, niistä 1/3:ssa lähihuoltajuus määrätään isälle ... ja olen 100% arma ettei niissä tapauksissa äidillä ole ehdotonta vankeustuomiota kuten satuilit.