Minua on usein ihmetyttänyt naisten tasa-arvovaatimukset pehe-elämässä. Miesten pitää siivota, tiskata ja pestä pyykkiä samassa määrin kuin naistenkin. Jos näin ei tapahdu niin sitten valitetaan työtaakasta kotona, ja jopa tilastoissakin puhutaan jopa 4-6 tunnin kotityöajasta oman ansiotyön lisäksi.
Yleensä koskaan ei kuitenkaan kerrota mistä tämä ylenmääräinen työtaakka ja "tasa-arvon" puute johtuu.
Meillä näin:
Vaihdan alkkarit ja sukat ja paidan pari kertaa viikossa, päällyshousut kai parin viikon välein, mutta kuitenkin on pyykkikori täynnä pestävää parin päivän välein. Lakanat vaimoni vaihtaa kerran viikossa, minulle riittäisi kerran kolmessa viikossa. Vaimoni silittää lähes kaikki omat vaatteensa, minun vaatteitani ei tarvitse silittää (farkut ym vapaata ja mukavaa).
Minulle riittää pölyimurointi kerran viikossa ja lattioiden luutuaminen kerran kuussa, mutta vaimoni imuroi kahdesti viikossa ja luutuaa lattiat kerran viikossa. Tiskaan silloin kun on tiskattavaa enemmänkin kuin pari lautasta ja lasia, mutta vaimoni tiskaa alahuuli pitkällään joka aterioinnin jälkeen, ja valittaa että minä en edes koskaan tiskaa. Päivällisen valmistus sensijaan on tasapuolista.
Lisäksi tietenkin auton hoito tietekin kuuluu minulle, niinkuin kaikki tekniset ja korjauspuolen asiat kotonakin.
Asuin kymmenisen vuotta sitten kahdestaan muutaman vuoden silloin murrosikäisen tyttäreni kanssa, ja luulisin että mulla meni kai tunti päivässä keskimäärin kodin hoitoon ja ruuan valmistukseen, ja sanoisin ettei me paskassa ryvetty, eikä likaisissa vaatteissa kuljettu.
Siis tasa-arvokysymys: Pitäisikö minun (ja tietenkin muidenkin miesten) osallistua tasapuolisesti myös siihen ylimääräiseen työhön minkä vaimot puhtausintoilullaan aiheuttavat, siis että vaikka silittäisivät vaimojensa vaatteet, tai vaikka vaimon silittäessä omia vaatteitaan pitäisi vastapainoksi vaikka siivota.
Ja toiseksi: Mistä työssäkäyville äideille koostuu keskimäärin 4-6 tunnin kotityö päivittäin? Tämä lukemani tilasto koskee normipehettä jossa on 2 alaikäistä lasta.
tai ehkä sekin lasketaan työajaksi kun pesukone tai tiskikone pyörii, ja samaan aikaan vaika katsellaan telkkaria.
Ps. Kirjoitin ylempänä että vaimoni tekee sitä sun tätä liikaa ja liian usein, tietenkin osallistun myös siihen liikaankin työhön, vaikkakin vastahakoisesti.
Yleensä koskaan ei kuitenkaan kerrota mistä tämä ylenmääräinen työtaakka ja "tasa-arvon" puute johtuu.
Meillä näin:
Vaihdan alkkarit ja sukat ja paidan pari kertaa viikossa, päällyshousut kai parin viikon välein, mutta kuitenkin on pyykkikori täynnä pestävää parin päivän välein. Lakanat vaimoni vaihtaa kerran viikossa, minulle riittäisi kerran kolmessa viikossa. Vaimoni silittää lähes kaikki omat vaatteensa, minun vaatteitani ei tarvitse silittää (farkut ym vapaata ja mukavaa).
Minulle riittää pölyimurointi kerran viikossa ja lattioiden luutuaminen kerran kuussa, mutta vaimoni imuroi kahdesti viikossa ja luutuaa lattiat kerran viikossa. Tiskaan silloin kun on tiskattavaa enemmänkin kuin pari lautasta ja lasia, mutta vaimoni tiskaa alahuuli pitkällään joka aterioinnin jälkeen, ja valittaa että minä en edes koskaan tiskaa. Päivällisen valmistus sensijaan on tasapuolista.
Lisäksi tietenkin auton hoito tietekin kuuluu minulle, niinkuin kaikki tekniset ja korjauspuolen asiat kotonakin.
Asuin kymmenisen vuotta sitten kahdestaan muutaman vuoden silloin murrosikäisen tyttäreni kanssa, ja luulisin että mulla meni kai tunti päivässä keskimäärin kodin hoitoon ja ruuan valmistukseen, ja sanoisin ettei me paskassa ryvetty, eikä likaisissa vaatteissa kuljettu.
Siis tasa-arvokysymys: Pitäisikö minun (ja tietenkin muidenkin miesten) osallistua tasapuolisesti myös siihen ylimääräiseen työhön minkä vaimot puhtausintoilullaan aiheuttavat, siis että vaikka silittäisivät vaimojensa vaatteet, tai vaikka vaimon silittäessä omia vaatteitaan pitäisi vastapainoksi vaikka siivota.
Ja toiseksi: Mistä työssäkäyville äideille koostuu keskimäärin 4-6 tunnin kotityö päivittäin? Tämä lukemani tilasto koskee normipehettä jossa on 2 alaikäistä lasta.
tai ehkä sekin lasketaan työajaksi kun pesukone tai tiskikone pyörii, ja samaan aikaan vaika katsellaan telkkaria.
Ps. Kirjoitin ylempänä että vaimoni tekee sitä sun tätä liikaa ja liian usein, tietenkin osallistun myös siihen liikaankin työhön, vaikkakin vastahakoisesti.
Vastaukset 15
Vanhimmat
..että mies ilokseen korjailee ja rassailee.. niin kuin ei olisi parempaakaan tekemistä. Nainen taas ottaa kaikki kotityöt työnä ja hänelle KUULUU OIKEUTETUSTI löhöillä sitten telkkarin ääressä ja miehen pitää puolikkaan (vähän enemmänkin, koska nainen herättää aamulla lapset tekee aamupalan yms. "turhaa passaamista") lisäksi huolehtia kaikki omakotitalon ja auton korjaukset huollot yms.. ja autoahan ei saa vaihtaa uuteen, jota ei tarvi jatkuvasti korjata, vaan pitää tyytyä vanhaan paskaan.. tosin jos vaihtais molemmat vanhat paskat uuteen :P
Tarvitseeko osallistua ylimääräiseen työhön? Ei tietenkään. Minä olen (naisena) vakaasti sitä mieltä että se siivotkoon, jota "sotku" häiritsee. (Ja vaikka olenkin tätä mieltä, emme mekään missään sikolätissä mieheni kanssa elä)
Jos rakastat, kunnioitat, arvostat...vaimoasi, hyväksyt hänen tapansa pitää koti siistinä.
Sinun pitää nyt vain hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on.
Uskon myös siihen, ettei sinun vaimosi turhaan siivoa, kun tarve vähenee, vähenee myös siivouskerrat. Miksi teillä pitäisi koti hoitaa niin kuin sinä näet parhaaksi. Sinun vaimosi on nainen ja hänellä on oikeus "ohjelmoida" kotityöt.
Ootko muuten ajatellut kuinka kivaa teillä olisi jos vaihtaisit asennettasi. Toinen vaihtoehto että haet uuden vaimon joka siivoaa sinun ehdoilla. Oikeastaan sinulla on valinnan vapaus.
Et voi olla tosissasi!
Entä miehen tapa nauttia elämästä ilman ylimääräistä stressiä asioista, jotka eivät ole hänelle niin merkittäviä? Nainen saa olla millainen tahansa ja se tulisi hyväksyä, mutta miehen on tilanteessa kuin tilanteessa myötäiltävä vaimoa tai hänen tapojaan. Koska vaimon on aika hyväksyä alkuperäisen viestin kirjoittaja ajatuksineen, tapoineen kaikkineen -juuri sellaisena kuin hän on?!
Nimim. nainen -87
Mites hitossa just sillä naisella ("Kohtalotoveri") olisi se oikeus "ohjelmoida" kotityöt? Näissä(kin) hommissa on joko
a) pystyttävä kompromisseihin molemmin puolin
tai
b) toisella on sitten oltava aivan jumalattoman pitkä pinna, kun toinen pomottaa ja "ohjelmoi"
Mutta kiitos (ja anteeksi) kuitenkin ap:lle kirjoituksesta, oman puoliskoni lievät pedanttisuuspyrkimykset on taas paljon helpompi kuitata _periaatteessa_ ihan myönteisenä, jopa rakastettavana luonteenpiirteenä.
/Nev
on vai se että nainen saa muokata miestä, mutta miehen pitää ottaa vaimo sellaisenaan.
Täytyy myöntää että muutamalla kaverilla suhde on päättynyt juuri tähän. Suhde kun vaatii molemminpuolista kunnioittamista -hei tarviiko tätä edes oikeasti kertoa?
Oma suhde porskuttaa juuri sillä voimalla ettei kummankaan tarvitse siinä päteä.
Joten en nyt ymmätänyt kommenttejasi ollenkaan. Miksi miehen tulisi muuttua? Ja me naiset vaan saisimme olla ja nalkuttaa. Ei tarvitse varmaan miettiä jos on yksin?
Meillä menee jako epätasa-arvoisesti sen mukaan mikä kellekin on tärkeää. Itse olen vähän pölyallergikko ja alkaa aivastuttamaan ja silmät valumaan, jos ei viikkokausiin siivota tai pöllytetä vuodevaatteita. Niinpä meillä sen teen minä, tosin vain kerran viikossa kaiken. Mies panostaa ruuanlaittoon enemmän, koska minä olen ainaisella dieetillä ja mielelläni pysyn poissa keittiöstä.
Auton hoitaa mies, koska se on hänen "lelunsa". Itse vastustan sen pitoa ja pärjäisin mainiosti ilman vaan ei hän. Mitenkäs vaimosi autosta ajattelee? Katsooko hän että auto on sinun "ylimääräinen" lelusi vai välttämätön käyttöväline molemmille?
Miehen vaatteita pesen vapaaehtoisesti ja aivan itseni takia. Mua inhottais jos hän kulkisi 2 viikkoo samoissa housuissa. Myös houkutan hänen vaahtokylpyyn kanssani. (Siis syystä että hänellä hygieniavaatimukset eivät ole ihan samalla tasolla kuin minulla.)
Lapsiin uhraamaani aikaa en aikoinaan katsonut "kotityöksi" vaan satsasin minkä jaksoin. Mies ehkä koki lapset enemmän työnä, jota yritti vältellä muuhun pakenemalla.
Meillä ei oo kuitenkaan kotitöistä riidelty. Sen sijaan nykyään lasten jo pois muutettua miehen ainaisesta tv:n katselusta ja yhteisen tekemisen puutteesta.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Itse ilmoitinkin miehelleni jo suhteen alussa kun huomasin siisteys-käsitystemme olevan toiset, että hän hoitakoon kotia niin kuin ennenkin ja minä harrastuksenomaisesti useammin.
Täysin kohtuutonta on laittaa miestä saatikka naista muuttumaan suhteen myötä liikaa tapojensa puolesta. Eiköhän toisen ihmisen viereen tulo aiheuta muutosta tarpeeksi. Ja miksi parisuhteeseen lähtee edes ajatuksena hallita toista -siitä ei seuraa koskaan mitään hyvää!
Meillä järjestely toimii hyvin. Mieheni tekee perussiivouksen kahden viikon välein ja minä puunaan loppuajat (koko ajan). Lakanat saan vaihtaa juuri niin usein kun haluan ilman että mieheni pitää minua neuroottisena. Ja hän saa tavoilleen uskollisena vaihtaa ne aina oman kalterin mukaan. Joten vuorotellen mennään kotitöissä, mutta toistemme tavat huomioon ottaen.
En edes näe mitään muuta vaihtoehtoa, koska suhde lähtee mielestäni toisen ihmisen kunnioittamisesta eikä tämän hallinnasta.
Meillä ainakin kukin hoitaa oman autonsa itse, siinä ei mitään ihmeteltävää. Samoin oman pyykkihuoltonsa ihan itse, (mieheni käyttää pukua töissä, ja silittelee itse myös paitansa)
Lapset, ja lasten asiat (tavartoiden/vaatteiden-hankkimiset) huollan yleensä minä, ja se tekee kyllä sitä ylimääräistä työtä minun piikkiini, mutta mieheni sitä vastoin sitten hoitaa lapsia (vauvaa)/käyttää aikaa leikittämiseen,(jolloin saan omaa aikaa) joten katson sen asian sormieni lävitse.
Siivoamis-nakki iskee sille jota sotku kulloinkin eniten häiritsee. Usein jopa isommille lapsilleni, (tosin silloin se on häirinnyt minua...)
Itse huolehdin kotitöiden tasaisesta jakautumisesta, Nakittamalla. Nakittaminen on sellaista että jos et pääse tekemään jotain, ilman että teet jonkin toisen homman alta pois ensin. Esim, heitän pesukoneeseen vauvanpyykit. Ja ne on tietty hoidettava ensin. Samoin kuivausteline on tyhjennettävä ensin. Pahimmassa tapauksessa, jos esim roskia ei ole viety, kippaan pussukat nuorison huoneeseen surutta, ja - kas, ne taasen viedään sujuvasti ilman käskyjä pitkän aikaa.
Meillä tienaan minä 60% ja mies vastaavasti 40%. ja isommista lapsista toinen tienaa n, sanotaanko, 25% toinen taasen joutuu panostamaan kotihommiin. Tätä kun lueskelee/laskeskelee, niin meilläpä tienataan yli 100% hehehh.........
Öhöm....niin mitä tuolla tienaamisella halusit kotitöistä ilmentää?
Äitis on hoitanut hommansa huonosti, jos alushousut vaihtuu "pari kertaa viikossa". Hyi yök!!
Juu, jos joka päivä pitää siivota, niin se siivotkoon, jota sotku vaivaa. Kyllä itsekin tykkään siitä, että vuodevaatteet silitetään, ja silitän ne, kun jaksan. Miehelle se on melkein "ihan sama", ja jos hän jotain silittää, niin omia paitojaan lähinnä joihinkin "virallisiin" tilaisuuksiin. Mielestäni homma on ihan ok, saan kuitenkin aina kiitoksen ja hymyn puhtaista vuodevaatteista (jotka vaihdetaan tosiaan noin joka kolmas viikko).
Mies imuroi kerran viikossa, minä luuttuan samalla, niin puhdasta tulee. Se pyykkää, joka ehtii, ja monet riidat (ja allergian vaivaamat kädet) ratkaisi miehen ostama tiskikone. Minä taas hoidan keittiöpuolta arkisin ja laskostan useammin pyykit ja niin edelleen. Todella hyvä jako molempien mielestä, asiasta on puhuttu ihan siitäkin syystä, ettei kumpaakaan ala kaivelemaan.
Osaan mieheni opettamana tehdä jotain jopa autolle, jos tarve vaatii. Renkaat vaihdetaan yhdessä, isiltä peritty innostus kaikkeen tekniseen.
Joskus tulee syötyä ärripurripuuroa, ja silloin tuntuu, että joudun itse tekemään kaiken. Eihän se totta ole, ja miettimällä siitä selviää. Pyydettäessä toinen auttaa aina toista, ja olen koittanut sopeutua siihen, että meidän eteinen on aina kuin räjähdyksen jäljiltä.
Yrittäkää puhua asiasta ihan rauhallisesti, ja saada kompromisseja aikaan. Ensin edes yksi, siitä on hyvä jatkaa. Tsemppiä! :)
Meillä ei niin kovin tasasesti jakaudu. Minä laitan aina ruoan (koska haluan enkä halua miehen´polttavan tefloneja pannujen pinnasta), pyykit pesen minä, tosin välillä mies joutuu laittamaan kuivumaan kun mua rupee kyllästyttämään, lisäksi hän vie roskat ulos jos pyydän ja käy kaupassa jos en itse pääse. Ei hän mutise koskaan siitä että nakitan hommia hänelle, on aina kiitollnen kun on joka päivä hyvä ruoka pöydässä pyytämättä ja puhtaita vaatteita kaapissa. Nurkat siivoamme, kumpi nyt viitsii ensin ruveta ja tiski on ainut mistä kumpikaan emme pidä, mutta olen todennut että pystyn pesemään ne nopeammin itse, koska mies saippuoi ja tiskaa aina yhden astian kerrallaan.
Luulisi että tälläisistä asioista pystyy sopimaan niin että kummatkin ovat tyytyväisiä. Pidämme huolta toisistamme ja näin ei ole velvollisuus tehdä mitään asioita toisen hyödyksi, eikö sitä voi sanoa rakkaudeksi eikä työksi.
Ei miehen ja naisen ole tarkoitus olla tasa-arvoisia. Onhan mies ja nainen "luotu" aivan eri tarkoituksiin. Kunnioitus on todella tärkeää ja luulen että jos ei ole riittävästi toisen kunnioiusta suhteessa, tulee sellainen tasa-arvon nälkä.. Ikinä en haluaisi olla miehen kengissä. Naisena olo on ihanaa jos on hyvä mies joka pitää huolta ja kunnioittaa ja rakastaa.
Siis vaihdat pari kertaa viikossa alkkarit/sukat/paidan. Siis oikeastiko? Ethän sitten ainakaan käytä valkoisia alkkareita?
Pesen mielelläni miehen pyykkiä siitä hyvästä, että mieheni on puhdas ja tuoksuu hyvälle! Sellaista miestä tekee mielikin.