aina väsyttää

Kyllähän sitä tottuisi huonoon aikaan tapahtuvaan työhön, jos se olisi säännöllistä. Jos esim joka aamu pitäisi klo 4 töihin, niin sovittaisin rytmini sellaiseksi, että menisin joka ilta klo 20 nukkumaan. Enkä viikonloppuisinkaan valvoisi kymmenen uutisia pidemmäs.

Mutta kun ei onnistu jos vuorot ovat epäsäännölliset. Työpaikkana vr, ja vuorot ovat aivan mitäsattuu. Pahimmoiselleen homma voi mennä sellaiseksi, että aina väsyttää. Esim työt voivat mennä näin:
ma: -----
ti: -----
ke: 04-11
to: 14-23
pe: 16-02
la: -----
su: -----
ma: 05-13
ti: 04-11 / 22-
ke: -08
to: -----
pe: -----
la: 05-13
su: 10-17
ma: -----
ti: 17-02
ke: -----
to: -----
pe: 06-17
la: 04-11
su: 17-23

Kyseisen esimerkin kohdalla unirytmi menisi suunnilleen näin. Vapaiden jälkeen keskiviikkoaamuun on tuskaa herätä klo 3 yöllä kesken unien. Töiden jälkeen päiväunet. Pari seuraavaa päivää ei ole heräämisen kannalta ongelma, mutta nukkumaan meno venyy yömyöhään töiden loppumisen takia. Sitten vapaapäivinä tulee nukuttua myöhempään, univelkoja pois. Ja taas ensimmäinen aamu yhtä tuskaa, muutaman tunnin yöunilla, päiväunet. Sitten ma illalla uni maittaakin jo kahdeksan jälkeen. Ti aamu onkin näin jo helpompi, "hyvien" 6-7 tunnin unien takia. No, ettei pääsisi tottumaan, niin työpäivän jälkeen alkaa samana iltana yövuoro. Ennen vuoroa voi yrittää nukkua päivällä, jos unettaa. Joka tapauksessa aamulla on niin sekaisin, että oloa voisi verrata pieneen humalaan, paitsi että olo ei ole läheskään yhtä mukava.

Siispä liikenteessä vastavirtaan kotiin nukkumaan, herääminen ehkä klo 15-16, sitten ihmetellä onko aamu vai ilta. Iltakuuteen asti olo aivan krapulainen, kunnes piristyy. Ennen puoltayötä ei edes kannata mennä sänkyyn, koska elimistö luulee että on puolipäivä. Kun sitten puolenyön jälkeen käy nukkumaan, huomaa pyörivänsä sängyssä, kello on äkkiä 2. Kun vihdoin nukahtaa, herää sitten joskus aamu 5:ltä, uni vain loppuu kesken eikä nukuta yhtään. Sitten joskus 7:ltä taas väsy alkaa ja nukahtaa. Sitten herääkin puolilta päivin, onneksi on vapaata, mutta olo on silti väsynyt. Seuraava yö onnistuu jotenkin nukahtaa normaalimmin, mutta rytmiä ei saa vielä käännettyä, vaan nukun 01:stä aamu 10:een.

Kunnes perjantaina jälleen pitää yrittää mennä hyvissä ajoin nukkumaan. Parin päivän aikana vain ei pysty unirytmiään kääntämään kovin paljon. Tätä rataa homma jatkuu ja jatkuu. Vapaa-aikaa kuluu hukkaan siihen, että joutuu vapaapäivinäkin miettimään milloin herää ja milloin yrittää mennä nukkumaan, että edes jotenkin pystyy käydä töissä. Koskaan ei ehdi tottumaan tiettyyn uniaikaan, vaan aina täytyy heittää häränpyllyä, elimistö vain ei tahdo pysyä mukana.