Mistä ihmeestä muut miehet on löytäneet (vai ovatko)naisen jonka kanssa avoin suhde toimii. Itse olen jo viiskymppinen ja koettanut usean kanssa rakentaa toimivaa avointa suhdetta mutta kun se vaan ei tahdo toimia. Minä en harrasta seksiä muiden kanssa,autan missä voin, pidän huolen ettei mitään puutu mutta haluan asua yksin harrastaa mitä haluan ja reissaya miten haluan. Se vaan ei tunnu naisille sopivan. Jossain vaiheessa tulee aina ehjä eteen ja siinä vaiheessa minä vaidan.
Mistä
Aikamies
181951
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
...selkeästi oman aikakautesi tuote. Te 50-luvulla syntyneet ja kansakoulua käyneet ihmiset olette eläneet juurikin sitä aikakautta jolloin "ainoa" mahdollisuus parisuhteeseen oli rippikoulun, armeijan kautta nuorena naimisiin ja perheen perustamiseen. Ei ollut muuta mahdollisuutta tai jäi ns. junasta eli vanhaksi pojaksi tai piiaksi.
Tämän päivän nuoret aikuiset- 70-80-luvun "tuotteet" ovat rakennettu ihan eri puusta. Nyt on muotia olla "sinkku", kierrellä maailmaa ja kierrellä kukasta kukkaan. Tosin joillakin voi jäädä kierre päälle ja hätäisesti mennään naimisiin ja kun tuo biologinenkin kello saattaa alkaa hälyttämään kolmenkympin nurkilla -siispä lapset kiireen vilkkaan maailmaan, maksoi mitä maksoi.Kun sitten kaikki ei maistukaan makealta, niin vaihtoehdoksi seitsemän vuoden parisuhteen jälkeen avioero.
Se että ET löydä Avoimen Suhteen ns. kannattajia omasta ikäryhmästä johtuu täysin siitä että he (naiset) elävät sitä vanhaa aikakautta jolloin tehtiin, kuten aiemmin jo sanoin. Heidän mielestään Avoimen suhteen kannattajat ovat "seksimaanikkoja" jotka käyttävät naisia hyväkseen. Toki niitä hyväksikäyttäjiäkin ON, mutten pidä heitä Avoimen Suhde-ihmisinä. Nyt kun vanhempina näillä naisilla on jälkikasvu lentänyt pesästä ja äijäkin alkanut tulemaan painolastiksi -alituisine valituksineen ja kilojakin alkanut tulemaan vanhenemaan kehoon lisättynä alituiset mökkireissut jossa miehen onkimat kalat pitää perkata, paistaa jne -alkaa suomalaisen naisen mitta olla täynnä. Jos alkoholin alituinen nauttiminen maustaa soppaa, niin vaihtoehtona on avioero.
Kun sitten näitä viis-kuuskymppisiä "itsenäisiä" ja eronneita naisia on Suomi täynnä, heidän ainoa tuki ja turva on saman kriisin käynyt NAINEN tai "rakastava ja kaiken ymmärtävä" etelän mies. Yritä siinä sitten vakuuttaa treffipalstoilla tai senssipuhelimissa että olet jotain ihan muuta kuin hänen ex-miehensä. Ainoaksi vaihtoehdoksi sinulle jää huomattavasti nuorempi suomalainen t. ulkomaalainen nainen joka ymmärtää elämäntapasi ja maailmankuvasi. Ongelmaksesi saattaa tulla heidän perheenperustamisviettinsä. Joten nainen joka EI halua perhettä, niin kiireinen bisnes-nainen on ainoa mahdollisuus joka kävisi (kenties) elämäntilanteeseesi. Paitsi että hänellä EI ole aikaa ruokkia sinua (paistaa pullaa tai tehdä makaronilaatikkoa), sillä työn jälkeen painaa aikataulussa spinning-tunnit tai Tai chi-kerho. Puhumattakaan siitä että saatat näiden uorten aikuisten naisten silmissä näyttää kuudenkympin ja kuoleman väliltä olevalta mieheltä. Missä vaihtoehtosi enää ovat???
Kun nämä Pohjois-Karjalan tai peräkammarin pojat hakevat naisseuraansa, hakevat he suoraan naisensa ulkomailta. Thaimaa,Viro,Venäjä tai joku muu maa jossa nainen voi olla korkeastikin koulutettu muttei saa kerrossiivoojaa parempaa työpaikkaa,ja miksi?? - Siksi,koska viiskymppiset eronneet naiset ovat täytteet Suomen kokoisessa maassa kaikki hyvinkoulutettujen kuntien ja valtion (pysyvät) virat. Ulkomaalaisille naisille voi olla parhaana vaihtoehtona kotirouvan "ammatti".
Ikäisesi naiset (ja eronneet) sellaiset eivät vapauden saatuaan halua sitoutua nopeasti. Etenkään elätti jota he viimeisinä avioliiton vuosina joutuivat passaamaan (ruoan- ja pyykinlaitto jne.) ,siis miestään, voi TODELLAKIN tuntua avioliitto-helvetin jatkeelta. Taasen ikäisesi naiset, jotka haluavat kumppania tulevaa eläkeikää varten, kaipaavat ystävää, kumppania, toveria jonka kanssa voi harrastaa, matkustaa ja elää rinnakkaiseloa mutta yhdessä.
En tiedä oliko tästä pitkästä (ja synkästäkin) puhelusta mitään hyötyä, mutta yksi asia on varmaa -nimittäin vaihtoehtosi. Kun haet haluamaasi seuraa, niin varaudu edelleenkin yksinelämiseen, sillä jos eteesi ei tule ulkomaalaista tai poikkeuksellisen fiksua suomalaista naista... se voi tuntua pitkältä kuin nälkävuosi. Toivotan onnea ja menestystä valinnoillasi, sillä parisuhteen rakentamisessa on VELVOLLISUUKSIA myös oikeuksien mukana. Tsemppiä!!
Kiitos hyvästä ja asioita monelta kantilta ruotivasta kirjoituksesta. Siinä kohdassa olen kyllä erilinjoilla, ettei minua tarvitse passata. Osaan laittaa ruokaa mm.karjalanpiirakat onnistuu hyvin, kalastan joten kalaruuat on hallinnassa, hoidan talouden, pyykin,puutarhan kasvihuoneen ja koko mun tilan työn ohella. En etsi hissukkaa kiikkustuolissa istuvaa mummuoa vaan räväkkää suomalaista rotunaista. Mutta ei takerru kuin kärpäspaperi.
miehestä, joka ei pyöri jaloissa - jatkuvasti - jolla on oma elämä kuin minullakin. Suhteessa toiveena - "jatketaan siitä - mihin edellisellä kerralla jäätiin" - että ei tarvitse elämänsä jokaisesta hetkestä tehdä tiliä.
- mutta ei ole vielä sellaista miestä vastaan tullut - joka haluaisi samaa. Itse en ole käyttänyt "vapauttani" väärin. Tässä sellainen on..
räväkkää muoria elämääsi?? ...missä voi ilmottautua ...jonoon - tarviiko jonotusnumeron? ja mistä sen saa. Kerro!
Tällä yksi vapaaehtoinen :)
Motto; Elä ja anna toisenkin elää"
Tosi on että etsin muutta en kovin tehokkaasti, olen reppumies ja käyn työmailla milloin missäkin, muuten olen jonkun harraetukse parissa yleensä kalastan ( jumala ei laske kalastukseen käytettyjä päiviä elin aikaan ja toisaalta Pietarikin oli kalastaja joten kolleekoita ollaan) kastan merellä tai perhokalassa jossain sisämaan joella. Joten olen vaikea tavoitettava, uskon johdatukseen joten odotan sitkeästi että jonain päivänä koen ahaaelämyksen kun se oikea astelee vastaan.
Kyllä sitä jaksaa jonkin aikaa yksin asua ja katsella uusia naamoja, tavata uusia kavereita, ihastua ja vaihtaa kun alkaa kyllästyttämään. Minulla on ollut lähes 7 vuoden ajan vapaata menoa. Kyllä jo voisin vakiintua ja asua vaikka miehen kanssa. Yksin viihdyn ja tykkäänkin olla, mutta kun ikää tulee, olisi nyt viiskolmosena kiva löytää mies, ja tutustua kunnolla ja vaikk vielä asuakin yhdessä. Kyllä ikä tuo tullessaan asioita, joten on tosi vaikeaa tottua toisen kanssa asumaan, mutta sitä toivon. Kiikkustuolit vain vierekkäin sitten kun se aika on.
Olen osein miettinyt samoin, yksin asuminen on vaan tuntunut parhaalle vaihtoehdolle. Joskus vaan tuntuu siltä että tulevaisuudessa tuo kiikustuoli juttu vois olla in.
Minä olen aina halunut tullaisen suhteen, mutta on niin vaikea löytää samanhenkistä seuraa -
Kiva olis tehdä kaikkea kivaa - "jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin" - mutta että mies ei pyöri aina jaloissa ja tule sanomaan koska minun on mentävä nukkumaan - saako sängyssä lukea. Onko oikeesti tuollaisia miehiä olemassa???
Minä ainakin olen sellanen, en pöyri jaloissa joka päivä ja tykkään olla tälleen yksin. Mulla on elämänasenne, koetan elää joka päivä mahdollisimman hyvin kuitenkaan aiheuttamatta muille mielipahaa. Yksin olossa on hyviä puolia kuten jos vaikkapa kesällä ei nukuta yöllä ja tuntuu että vois lähteä vaikkapa veneellä ajelemaan niin mikä ettei,
jos heitä on oikeasti olemassa, että noin ajatteleva mies sattuisi tielleni tulemaan:)
- mahdollisuudet kohdata ovat minimaaliset - minä kotisohvassa - aamukahvilla ja nautin hiljaisuudesta. Miksi pitäisi "sitoa toinen"??Eikö ystävyys, rakkaus - siis kaikki "positiiviset" tunteet viihdy vapaudessa?
Minä olen 40? nainen ja eron jälkeen tuntuu, etten pysty sellaiseen parisuhteeseen jossa ollaan ja asutaan yhdessä. Toiveena on joskus löytää mies joka asuisi itsekseen mutta pidettäisiin kuitenkin yhtä. Mutta enpä taida oman ikäisistä sellaista miestä löytää koska iästäni huolimatta olen vielä pienten lasten äiti. Ja kukapa aikamies haluaisi enää elää lasten ehdoilla, ei kukaan! Joten on tyytyminen elämiseen lasten kanssa tai ruvettava etsimään itseäni nuorempaa miesseuraa jolla kenties itselläänkin olisi vielä pieni lapsia.
Minäkin tunnen monta miestä joilla omat lapset on saatu nuorena sitten se nuoruuden rakkaus huomaa että elämä luisuu ohi, joten lilaa luomeen ja baanalle. No tuo vanha ukko laitetaan vaihtoon tuon sohvan kanssa, niillä kun noi väritkin sopii yhteen.Myönnän että itelle on käyny joskus niin, tosin vuoden päästä itkijä en ollut minä. Kokemus teki minulle kuoren jonka sisäälle ei helposti pääse. Mutta lapsia rakastan yli kaiken ja pidän äitejä sankareina jotka hoitavat koko paletin. Tiedän keskustelujen perusteella että kaltaisiani on monia kun vaan osuu kohdalle, sinun pitää vaan antaa vähän vinkkiä.
Heips!!
Ajattelin antaa vinkin, jotta siinä olisi alkulähtökohdaksi pureskeltavaa.
Jos et uskalla laittaa Deitti-ilmoitusta lehteen/nettiin, niin mene vaikka Ikäryhmät-palstalle ja hae haluamasi ikäryhmästä seuralaistasi. Soita vaikka senssi-puhelimeen ja toivo että sieltä tulisi vastaan se "elämäsi" nainen.
En halua olla ilkeä, mutta haluaisin rauhoittaa tämän palstan juurikin AVOIN SUHDE-ihmisten palstaksi... ja (käsittääkseni) juuri sellaista ihmistä et nyt kenties hakenut??...ellei sitten kyseessä ollut ns.henkisen Avoimen suhteeseen hakua.
Tiedän ettei tällekään palstalle saada optimaalista keskustelua ko. suhteesta, sillä niiden kannattajia tai hakijoita on TODELLA vähän. Mutta ajatukseni olisi ettei tälle(kään) palstalle pesiytyisi ihmisiä jatkuvasti jotka eivät saa jostain kumman syystä elämäänsä raiteilleen ja sitten ihmetellään, että mikä mättää. Totta kai ihan auttamisen ilosta olen pyrkinyt antamaan työkaluja jottei heikkoa itsetuntoa tarvitse narunjatkosta hakea, kuten ehkä olette muitakin viestejäni ja vinkkejäni lukeneet aiemmista ketjuista.
Te olette siis hyviä ja VARMASTI kykeneviä ihmisiä parisuhteeseenkin tai ihan seurusteluun...Nyt vain palstat ovat väärät- Joten (kaikella kunnioituksella) hakekaa seuraa vaikka 50 -ihmisten ikäryhmästä ja jättäkää tämä palsta väliin, ellette halua jutella Avoimesta Suhteesta.
Kiitos taas hyvästä kirjoituksesta, Taas ihan asiaa, silleen memi pieleen etten ole luuseri olen joten kuten elämäsäskin menestynyt.
että juuri tuosta kirjoittamastasi syystä olen valinnut 'itsenäisyyden' eroni jälkeen. Olis ollut tarjolla - useampikin - muttei meikäläistä kenenkään 'sukkien' huolto enää kiinnosta. Ihannekumppani asuu omassa kämpässään.
Kyllä meitä on, et vain ole sattunut kohtaamaan. Itse reilu nelikymppinen nainen, enkä ole koskaan asunut kenenkään kanssa (avossa, aviossa tai muuten). Seurustelusuhteita ollut (pitkiä/vakaviakin)ja mahdollisuus yhteiseen elämään/asumiseen ollut, mutta koskaan en ole halunnut.
On omat harrastukset, ystävät ja suuri tarve omaan rauhaan/yksinoloon. Tietysti näiden ohella sitä haluaa myös toisen seuraa/läheisyyttä, mutta sopivasti annosteltuna, ei liikaa/koko ajan. Muuten alkaa "ahistamaan". Lapsia ei ole, enkä ole koskaan halunnut.
Tätä eivät ole kaikki miesystävät ymmärtäneet, vaikka olen yrittänyt selittää, että heistä välitän kovastikin. On vain saatava välillä oma rauha ja olla yksin, tehdä omiakin juttuja.
En vaan ole yhteisasujatyyppiä, enkä kaipaa jatkuvaa läheisyyttä. Parhaiten toimii suhde, jossa asutaan erillään, vietetään aikaa yhdessä, mutta myös erikseen (molemmille sopivalla tavalla).
Meitä on moneksi, kaikki eivät "kaavoihin kangistgu".
Hienoa asuja jos olet saavuttanut elämässä tasapaoinon. Itsellä oli nuoruudessa tyttöystävä jonka kanssa jo sovimme kaikista järjestelyistä asumisen ja muunkin elämän suhteen että pidämme yhtä mutta asumme erillään, etenkin hänen elämän asenteensa takia. Sitten vaan kävi niin että hän häipyi, kuulin sitten että hänestä oli tullut jokin lahkolainen eikä enää sopinun olla minun kanssa. Sittemmin itse olin aviossa aika kauan ja on jo isot lapset. Tätä nykyä asun yksin ja olen aika tyytyväinen enimmän osan aikaa, elän aika huoletonta elämää. Ainakin pyrin siihen, joskus vaan tuntuu, näin yöllä kun ei oikein nukuta että edes ajatus kumppanista herättäisi lämpöisiä ajatuksia. Vaikka ei olisikaan välittömällä kosketus etäisyydellä.
valmis tuollaiseen suhteeseen.