Vaikka teen kaikkeni, niin koko ajan saa kuulla nalkutusta. Ei koskaan mitään positiivista. Tätä on jatkunut niin monta vuotta, että alkaa tälläisellä rauhallisemmallakin miehellä pinna kiristyä. Lisäksi hän puhuu pahaa kaikista minulle läheisistä sukulaisista tutuilleen. Olen ajatellut, että ehkä hänellä on vain niin huono itsetunto, että laittaa muut kärsimään siitä.
Heti kun sanon vähän tiukempaan sävyyn alkaa itku tai uhataan erolla. Tähän asti olen jaksanut selitellä, että en minäkään mikään sylkykuppi ole ja pyydellyt anteeksi, jos sanoin pahasti. Vaimossani on myös hyviäkin puolia, joten en haluaisi ottaa eroa. Onko mitään vinkkejä?
Heti kun sanon vähän tiukempaan sävyyn alkaa itku tai uhataan erolla. Tähän asti olen jaksanut selitellä, että en minäkään mikään sylkykuppi ole ja pyydellyt anteeksi, jos sanoin pahasti. Vaimossani on myös hyviäkin puolia, joten en haluaisi ottaa eroa. Onko mitään vinkkejä?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Koita tehdä jotain todella spontaania, jos uskallat. Tilaa matka, yhteinen sellainen mieluummin ja kerro hänelle olevasi tunteva ihminen, joka haluaa myös positiivista huomiota.
Joskus tulee ns, patti-tilanteita, jolloin ainoa vaihtoehto on antaa itsensä elää ja lopettaa toisen mielyttämisen.
Voimia !!!!!!!!! :)) Asioilla tapana järjestyä.
vaimo tilaisi matkan.klassinen tilanne.???.mitä
jos nainen kertoisi miehelleen kerrankin,mitä
miettii.
meitä on jo monta miljoonaa.kyllä vika todennä
köisesti löytty sinusta.olet esim.tuonut kaupas
ta väärää sinappia,vääriä terveyssiteitä,vääriä
suodatinpapereita.syitä löytyy monia.kyllä si
nun on aika katsoa peiliin ja palvella suoma
laista vaimoasi paremmin.koita kestää,ehkä
vaimoosi iskee dementia lähivuosina.
Onko vaimosi luonteeltaan perusnegatiivinen? Kyse voi myös olla pelkästään puhetavasta, jossa asiat käydään läpi negatiivisen kautta. Sellaiset ihmiset valittavat koko ajan sen kummemmin ajattelematta. Mielestäni minä en ole varsinaisesti negatiivinen luonne, vaikka välillä tulee puitua asioita vähemmän postiiviselta kannalta. Yksi hyvä ystäväni huomautti vuosia sitten valittamisestani, mistä loukkaannuin, mutta kyllä otin opiksenikin! Sellaisen ihmisen kanssa on raskasta elää, joka valittaa jatkuvasti. Omalla suhtautumistavalla on vaikutusta mielialaan eli jos koko ajan etsii vikoja kaikesta, niin väistämättä tunnelmat menevät ankeiksi. Minusta siitä kannattaa ehdottomasti keskustella. Voisit vaikka aloittaa kysymällä onko vaimosi mielestä teidän elämänne oikeasti niin kurjaa, kertoa miltä sinusta tuntuu, kun hän puhuu niin negatiiviseen sävyyn ja sanoa että toivoisit hänen olevan onnellinen. Tällaista keskustelua ei kannata aloittaa silloin kun vaimosi on juuri valittamassa jostain vaan jonain rauhallisempana hetkenä. Harmi että vaimosi ottaa noin järeät keinot heti käyttöön eli uhkaa erolla. Mitä jos sinä pamauttaisit siihen perään, että erotaan vaan. Mahtaisiko vaimosi säikähtää..?
Nalkuttaminen on minusta vähän eri asia kuin pahan puhuminen muista. Se on jatkuvaa huomauttelua tekemättömistä, väärin tehdyistä tai vääränä aikana tehdyistä töistä, ulkonäköön ja käytökseen liittyvää naputtamista. Nalkutus on huonoa käytöstä ja se kannattaisi kitkeä pois heti alkuunsa. Jos haluaa että parisuhde pysyy lämpöisenä, pitää oppia katsomaan joitain asioita sormien lävitse ja puremaan kieleensä. Se on harmi, että monilta naisilta menee kokonaan ohi se, että heillä on hyvä, uskollinen ja rakastava aviomies, joka tekee parhaansa perheen eteen. Monet naiset kärvistelevät hissukseen pettävän, juovan, väkivaltaisen tms. miehen kanssa, kun taas toiset eivät huomaa ollenkaan, mikä onni heitä on kohdannut:o
mitä,voisitko toistaa,en ymmärtänyt.
Kerro mitä et ymmärtänyt vai oliko tuo vitsi, jota minä en käsittänyt..?
Ihan selväjärkistä tekstiä kirjoitit. Taitaa olla niin että tuollaisessa tapauksessa on vaan otettava vähän järeämmät keinot käyttöön. Tehtävä selväksi (siis jos on asian tehnyt itselleen ensin selväksi) että yhteiselossa on niin iso ongelma että se ihan oikeasti voi johtaa siihen että pannaan tavarat jakoon. Eli löytyykö halua muuttaa asioita ja korjata tilannetta.
/Nev
myös nimimerkillä nainen*, joka vastasi tuolla ylempänä oli rakentavia ideoita. Vaimoni on juuri tuollainen perusnegatiivinen luonne. En ole kuullut hänen puhuvan oikeastaan kenestäkään mitään hyvää. Negatiivisen palautteen anto taas tulee hänellä kuin luonnostaan. Jos olemme vaikkapa kaupassa ja kävelee liian läheltä eli "melkein tönii", niin hän antaa välittömästi todella rumaa palautetta.
Tilanne on siinä mielessä aika erikoinen, että tietyssä määrin ihailenkin tätä piirrettä hänessä, koska olen itse täysin päinvastainen. Pyrin liiaksi miellyttämään muita ja kärsin siitä itsekin. Tässä mielessä vaimoni käytös on melko vapauttavaa, jopa terapeuttistakin. Mutta liika on liikaa. Taidanpa kokeilla tuota erotaan vaan juttua, kun vaimo ottaa asian seuraavan kerralla esille.
syllisen.Anna vaimosi lähteä pois luotasi.
minä vaimo olen äkkiväärä ja mieheni luonteeltaan ystävällinen (paitsi auton ratissa!). Pidän kyllä suuni kiinni yleisillä paikoilla, koska en ole mikään kovin rohkea, mutta tunnistan tuollaisen perusnegatiivisen piirteen täällä kotielämässä itsessäni kyllä.
Vastakohdat siis vetävät toisiaan puoleensa! Olen viime vuosina yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni tässä asiassa, koska olen ymmärtänyt, että näinkin pitkän liiton (30 ) jälkeen kaikki on mahdollista - ja on kauhea ajatus, että joutuisi elämään yksin vanhuutensa vain siksi, ettei tajunnut mitä voisi tehdä elämänsä eteen...
Tässäkin vaiheessa pitäisi opetella tuntemaan toinen toistaan enemmän, koska on virhe luulla tietävänsä kaiken ja tuntevansa toisen läpikotaisin. Miehet eivät yleensä avaa suutaan ennenkuin mitta on todella täynnä emmekä me naiset sitä välttämättä tajua. Se voi olla myöhäistä jo sitten, kun mies puhuu...
hän inhoaa.Ota peili käteen ja peilaa itseäsi sieltä näet todellisen syyllisen.
Anna vaimollesi elämä ja siirry takavasemmalle hänen elämästään.
olet ansainnut sen, kyllä me siivoamme sen pienen kuivan läntin.......
sinusta tuntuu. Vaimosi on mielissään kun pääsee sinusta eroon.
No eipä ole kuin kaksi vaihtoehtoa, joko kestää nalkutus tai lähtee pois. Itse lähdin, kun sain jatkuvasta nalkutuksesta tarpeekseni. Ex-mieheni nääs nalkutti, eikä ne ollu pieniä nalkutustuokioita vaan useamman tunnin juttuja ja joka ikinen päivä kuuden vuoden ajan. Jos en olisi lähtenyt olisin luultavasti tappanut hänet.
Yritä kertoa vaimollesi ihan "neutraaliin" sävyyn, mitä koet nyt, miksi se tuntuu pahalta, ja mitä haluat tulevaisuudelta. Sen jälkeen pyritte menemään yhdessä keskustelemaan jonnekin puolueettoman tahon luo (perheterapiaan, kriisikeskukseen tms.), josta teidät mahdollisesti ohjataan puhumaan myös yksinään omista asioistanne.
Asian muuttaminen voi kestää kauan, tai sitten ei, mutta joka tapauksessa vaimosi pitää ottaa itseään niskasta kiinni, jotta nalkuttamiseen tulisi muutos - sinä et "aiheuta" sitä, etkä mitenkään "päätä", mitä hänen suustaan tulee. Eli älä syytä itseäsi, kyse ei todellakaan ole tiskiräteistä eikä sinapista, niinkuin joku huumoripläjäys aiemmin esitti.
Enemmänkin on kyse vakiintuneesta tavasta, ja siitä, että kaikki ihmiset kantavat oman menneisyytensä mukanaan. Vaimosikin on tapansa jostain oppinut - useimmiten ne tulevat tietenkin kotoa, ja eivät aina tietoisesti.
Jos ja kun muutosta alkaa näkyä, pitää ymmärtää, että se on varmasti vaivannäön tulosta, ja kannattaa antaa siitä positiivista kommenttia. Takapakkia voi tulla välillä, mutta ei siitä kannata liikoja huolestua, kun yleissuunta on saatu oikeaksi.
Tsemppiä teille ja jaksamista sinulle, tukekaa toisianne muutoksessa! :)
ei ollut kun ukko valistaa vaimoaan.nykysuomessa
naiset tuntuvat olevan aina oikeassa asiassa kuin
asiassa.
Meillä on sama juttu,muistan joskus seurustelu aikoina vaimoni puhelleen kuinka paha suustaan äitinsä on ollut ja kuinka isänsä on saanut kestää paljon..
Ei omena kauas putoa,nyt aivan sama tilanne on meilläkin.
Alkuun ymmärsin osan olevan huumoria ja ironiaa,mutta viisi vuotta valitusta kuultuani kaikki negatiivinen lausahdus kuullostaa yhtä pahalta.
Mitään et osaa tehdä,kaikki negatiivinen vain mainitaan ,se on sellaista pientä herjaa koko ajan.
Tietyn ajan kuluttua sitten keitetään kunnon riita pystyyn jostain mitättömästä syystä,välillä tuntuu että sellainen on vaimolleni ihan mieluistakin että saa pitää ukkoa veitsen terällä pariviikkoa jolloin taas kaikki palautuu normaaliksi.
Kai hänellä on sellainen riitaa rakastava luonne.
Mutta kuka jaksaa elää elämänsä ihmisen kanssa joka löytää aina vaan sen negatiivisen puolen.
No olihan syitä kerrassaan. En älynnyt pedata sänkyä aivan heti herättyämme vain vasta parin tunnin päästä, luin kirjoja mitä ei tietenkään saanut tehdä kun ei mieskään lukenut, en tehnyt tarpeeksi hyvää ruokaa (kymmenillä lisukkeilla), en osannut ajaa autoa, en jaksanut tehdä töitä niin paljon kuin muut lähiseudun naiset, en jaksanut tanssia joka ilta (mies kun itse harrasti tanssia hullun lailla),en olisi halunnut elää ilman palkkaa tekemästäni maataloustyöstä, en ollut tarpeeksi seurallinen ja puhelias, en ollut tarpeeksi kaunis, en tarpeeksi koulutettu, en urheilullinen...
Siis onko miehellä oikeus tai peräti velvollisuus "valistaa" vaimoaan, jos vaimo ei täydellinen ole? Ja onko naisen pakko jaksaa kuunnella tuntikausia kestävää jurnutusta tyhjänpäiväisistä? Eipä oo..se on aivan vapaaehtoista. nyt mulla on mies joka ei naputa.
Mitä tarkoitit, kun kirjoitit "vaikka teen kaikkeni"? Mitä olet siis tehnyt asian suhteen, jotta ei tulis nalkutusta? Oletko tehnyt oman osas kotitöistä yms.? Oletko sanonut hänelle, että et pidä nalkutuksesta? Oletko sanonut, että mielestäsi et ansaitse nalkutusta?(ja onko asia näin todellisuudessa...) Oletko sanonut, että eikö asioista voisi keskustella rakentavista ilman syyttämättä toista? Jotenkin en jaksa uskoa että "olet tehnyt kaikkesi", jotta teillä olisi kaikki ok. Jos asioista on keskusteltu ja yhdessä sovittu yhteiset pelisäännöt asua ja toimia, niin eihän naisella ole syytä nalkuttaa. Jos itse teet oman osasi yhteisistä asioista ja annat naisellesi arvostusta sekä kiitosta, niin luulisi hänenkin antavan sitä sinulle. Jos itsekin puhut asioista, tunteistasi, niin luulisi naisesi avautuvan.
Meillä on näissä asioissa tapahtunut minun puoleltani edistystä, koska mieheni kyllä sanoo mitä ajattelee nalkutuksesta. Tosin en ole koskaan ollut kamala nalkuttaja, mutta lievää sellaista on joskus ilmassa ja mieheni kyllä heti huomauttaa, että tarviko tuosta nyt heti nalkuttaa ja se kyllä herättää mut huomaamaan mitä tein ja pyydän anteeksi sekä parannan tapani silloin, kun katson sen aiheelliseksi... Jos on ollut todellista syytä nalkuttaa, niin selitän hänelle, että huomasitko miksi nalkutin - siis joku asia ei ole muuttunut, vaikka hän on luvannut esim. tavallinen juttu on se, että jatkuvasti löytyy ne likasukat ja muut likavaatteet lattialta milloin mistäkin huoneesta eikä saa vietyä niitä likavaatekoriin tai sitten lika-astiat löytyy aamiaisen jälkeen aina vaan siitä keittiön pöydältä eikä saa laitettua niitä tiskikoneeseen, vaikka on luvannut. Ja on luvannut monta monta kertaa viedä ne likavaatteet sinne minne ne kuuluu. Nämä ovat kenties pieniä asioita, mutta kun jatkuvasti vaan mies jättää tälläset tekemättä, niin ei sitä naisena voi tajuta, että miksi ihmeessä on niin saamaton tai laiska, että ei tee sitä mitä itse on vielä luvannut. Vai olettaako mies yleensä, että vaimo on joku miehen passaaja, että hoitelee miehen jäljet siinä missä lastenkin? Kyllä minusta miehen tulee olla mies eikä passaamista tarviva pikkupoika luonteeltaan. Joten näistä minäkin "nalkutan" jatkuvasti. Olen kyllä aina yrittänyt vaihtaa äänensävyä, sanoa sen jotenkin neutraalisti, mutta tuntuu että toinen ei silloin kuule , vaan sanoo vaan ajatuksissaan "joo, joo" eikä kuitenkaan sitten mitään tapahdu.
Tiedän muuten pariskuntia, joissa mies "nalkuttaa" lähes samoista asioista elikkä jos nainen on laiska eikä kotihommat suju, niin mies nalkuttaa. Oli miten oli, niin asioista on puhuttava sen puolison kanssa eikä vaan pidettävä kaikkea sisällä, kunnes "pää hajoaa". Ei se toinen osaa niitä ajatuksia lukea.
Sellaisia ihmisiä on, jotka nalkuttaa nalkuttamisen ilosta. Ei heihin päde mitkään konstit. Se on sama vaikka teet kaikki mitä toinen tahtoo, niin sama napina vaan jatkuu. Eikä ole apua, jos yrittää keskustella asiasta, kokska heidän mielestään nalkutus on heidän yksinoikeus, eikä siitä pidä muitten hermostua. Minulla oli nalkuttava ukko, ja se jos mikä on vastenmielistä,ja hänellä oli vielä hyvin naisellinen kirkuva ääni..hyi hitto...
anna niiden olla siihen mihin ne on jätetty, älä sano mitään, älä ole huomaavinasi niitä, äläkä missään tapauksessa koske niihin.
Kyllä ne puhtaat sukat sitten jossain vaiheessa loppuu, jos niitä aletaan kyselemään, niin sano vaan ettei ole pyykkikorissa näkynyt, vähitellen kyllä oppii.
Meillä toisin päin. Ukko haukkuu joka päivä mua
Niin minunkin ex-mieheni haukkui monta vuotta joka päivä jostakin asiasta. Jopa jouluna ja juhannuksena. Ensin menin riitelyyn ja turhanpäiväiseen nalkutukseen mukaan, eli sanoin vastaan. Sitten vaan yks kaunis päivä päätin että nyt riittää ja miehestä tuli x. Ei haukkuminen tietenkään ollut se ainoa syy eroon, mutta kun vuodesta toiseen haukutaan ja syytetään turhista asioista, niin kyllä se syö naista.
raakapeli ja pistä muija vähäksi aikaa ulkoruokintaan,toinen vaihtoehto on kun panet sitä oikein kunnolla
Oletko pitänyt viime aikoina näyttävästi vaimosi puolia? Joskus meinaan tuommonen kiukuttelu on oire yksinäisyydestä. Onko hänellä jokin syy olla tyytymätön itseensä?
Jos ei hyvällä voi vastata niin voithan itsekin alkaa kiukutella oma-aloitteisesti jostakin tyhjänpäiväisestä ja osoittaa millasta kuultavaa se on, vaikka se tuskin ratkaisee alkuperäistä ongelmaa.