mies ehdotti avointa suhdetta, ja lupasi suojautua kun on muiden kanssa, itse en harrastanut seksiä muiden kuin hänen kanssaan, vaikka lupa oli....ja kuinkas kävikään sain häneltä sukupuolitaudin, että se siitä kortsun käytöstä!
Vaara vaanii
avoimessa suhteessa
82198
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tiedetään!
...naisen suustahan se totuus aina kuullaan [hik!]...vai oliko se lapsen ja humalaisen ?!?!
En menisi itse luokittelemaan naisten lupauksia ja miesten lupauksia, pelkän "kokemuksen" äänellä. Suomalainen pariskunta on kuitenkin keskiarvoltaan VAIN kaksi kertaa elämänsä aikana naimisissa (=parisuhteessa), joten kovin pitkälle menevää yleistystä KAIKISTA miehistä ei pidä tehdä.
Se mitä ketjun aloittajalle on tapahtunut, on hyvinkin valitettavaa. Tulee mieleen Tuntemattoman Sotilaan repliikki jossa majuri Sarastie keskustelee adjutanttinsa kanssa seuraavasti:
-Tuskin suurimmatkaan toiveajattelijat osasivat odottaa tällaista?
-Tuskin toiveajattelijat..mutta laskijat kyllä! Saksan sodanjohdolla on kultainen perinne- Se ei toivo, se laskee...
En halua olla mitenkään ilkikurinen, mutta Ketjun aloittajan kommentti ja selvennys omasta suhteesta sekä seuraamukset, viestittävät selkeätä kuvaa ettei heidän parisuhteessa ollut kyse Avoimesta Suhteesta vaan VAPAASTA SUHTEESTA.
Avoimessa suhteessa on kyse paljon monesta muusta kuin pelkästä panemisesta. Moni kuvittelee elävänsä "avoimessa suhteessa" jos sallivat puolisonsa tai itsensä päästää "touhottamaan" ympäri kylää ilman vastuuta. Jotenkin tuntuu (anteeksi etukäteen tämä sana), että KESKENKASVUISET aikuiset ovat päästetty "karkkikauppaan" ja vasta kassalla huomanneet, etteivät viikkorahat riitä kaikkeen pussiin haalittuun karamelliin. Harmittavinta asiassa on, ettei vaimo ole tiennyt täysin miehensä luonnetta/"luottamusta" ja vastaus tulee ikävällä tavalla selville.
Olen sanonut aiemmin ja edelleenkin toitotan sitä- Avoin suhde EI ole tarkoitettu kaikille ja se EI tarkoita estojen täydellistä unohtamista. Samoin haluaminen ja KYKENEMINEN ovat kaksi ihan eri asiaa, ihan näin suomen kielen ymmärtämisen tasollakin. Se että yllä olevat NAISET eivät perusta Avoimesta suhteesta on todellakin ymmärrettävää. Samoin se, etteivät kaikki halua ko. asiaa omaan parisuhteeseensa -on samoin ymmärrettävää. Toivonkin että ko. henkilö pääsee asiasta yli jossakin vaiheessa.
Avoimessa suhteessa, ihan kuten "suljettussakin" suhteessa, on oikeuksien mukana velvollisuuksia, vastuuta, ennen kaikkea luottamusta ja välittämistä itsestä ja toisesta. Eikä suoraan sanoen tunne itseltä siltä että tämän päivän Suomessa näitä kaikkia elementtejä löytyisi monessakaan "suljetussa" suhteessakaan. Pettäminen on siis jotenkin päivän sana (ei tarvitse katsoa kuin Suomi24:n uskottomuus palstaa...) ja siinä ei enemmistönä ole varmasti AVOIMEN SUHTEEN ihmiset.
Avoimessa suhteessa EI petetä, hyväksikäytetä, nautita "kermat" päältä tms. Siinä eletään ihan kuten muissakin suhteissa: riidellään, väitellään, halataan ja rakastetaan. Asioita ja mieltymyksiä EI KOROTETA vaan pyritään hyväksymään ne "synnit" sellaisina vähempiarvoisina asioina parisuhteessa. Siis sellaisina asioina jotka suhteessa eteen tulevina eivät kaada avioliittoa tai parisuhdetta. Nämä asiat (mitä ikinä ne sitten ovatkin) eivät saa tulla päätekijöiksi vaan sivujuonteita. Toki jos suhteeseen ns. liitetään/liittyy muita ihmisiä ja KAIKKI hyväksyvät (muun yhteiskunnan puolelta katsotun "eriskummallisen")suhteen, niin hyvä on. Mutta siinä tapauksessa asia on HEILLE normaalia (kuin kahvin juonti aamulla) ja he voivat keskittyä muuhun ns. olennaisempaan. Totta kai tällaisissakin tapauksissa käsitellään "mustasukkaisuutta", yhteisten ajankäytön ongelmien ratkaisemista jne, aivan kuten normaalissakin parisuhteessa. He siis myöskin elävät kuten muutkin ihmiset!!
Ketjun alkuviestistä voi ko. nainen oppia paljon, samoin me muutkin. Itse näen asian niin ettei Avoimeen suhteeseen voi pakottaa, mutta jos pariskunta on riittävän kypsä asiaan, tulee heidän EHDOTTOMASTI olla luottamuksellisia ihmisiä. Tässäkin tapauksessa voi olla ihan yksinkertaisesti kyse siitä että mies on baarireissulla kännissä pokannut naisen ja päätynyt sänkyyn. Siinä kännin ja hurmoksen (siis mies saatuaan vihdoin ja viimein naista) sekamelskassa unohtanut suojautua tartunnoilta. Toki voi sattua ns. vahinko, mutta kyllä ne vahingot ovat yleensä itsensä aiheuttamia kuin että vedettäisiin kumin valmistaja oikeuteen tuotteen epäkuranttisuudesta. Kysynkin- Pitääkö sinne baariin lähteä 1,5 promillen humalassa, hakeakseen sukupuolitauteja?? Olisiko fiksumpaa olla käyttäytymättä kuten monet muut "normaalit" ihmiset baarissa ja mennä sinne selvin päin tai hakea sitä "seuraa" jotenkin muuten kuin perinteisellä tavalla... ja ennen kaikkea yrittää peitellä asioita joita on tullut hölmöiltyä. Toki voi olla ettei sukupuolitauti ole miehessä tuntunutkaan, mutta vaimossa kyllä. No, aina ei jalankulkijoidenkaan kannata mennä punasia päin, sillä sieltä voi joskus tulla auto arvaamatta.
Tulipa taas puhuttua suu vaahdossa. ja ole tietoinen siitäkin etteivät kaikki sulata periaatteitani, muuten anna sen häiritä. Jokainen on kuitenkin viime kädessä ITSE vastuussa kuinka elämänsä elää ja viettää. Niin makaa kuin petaakin, mutta elämä jatkuu...
Hei!
Mulle kävi näin. Chattailin erään miehen kanssa treffipalstalla ja tapasimme sitten syksyllä, ihastus tuntui olevan heti molemminpuolista ja alkoi kiihkeä suhde johon liittyi paljon muutakin hyvää eli kävimme ulkoilemassa konserteissa risteilyllä ja lapsetkin tykästyivät miehestä, joka jutteli heille mukavasti. paljon olemme viettäneet arkea ja juhlaa,mutta nyt paljastui että hän on koko ajan elänyt kaksoiselämää, eli toinen nainen, joka on tullut kolme kuukautta ennen minua ja toisella paikkakunnalla- hän siin hoidellut vuorotellen meidät. Tosin niin paljon hän on mun kanssa ollut että se toinen on ollut vähemmällä huomiolla. Olen aivan kuin nuijalla päähän lyöty. Kuvittelin meistä tulevan pitkäaikaiset kumppanit toisillemme. joudun jäämään sairaslomalle koska olen niin ahdistunut ja sydän pamppailee. tunteita tuntuu vielä olevan häntä kohti enkä haluasi luopua mutta tuollainen mies ei pysty koskaan olemaan uskollinen.
...sillä näitäkin ihmisiä (voisi kutsua vaikka Don Juan-konseptiksi =persoonahäiriöiset ihmiset) löytyy maapallolta sen minkä ehtii. Ja tilastollisesti suurinosa (muistaakseni 75%)on miehiä. Ihmisväestöstä olen kuullut luvun 1%, joka ei tunnu paljolta, mutta määränä kuitenkin Suomessa esim. 50 000 ihmistä. Joka ikäryhmässä n. 2000 ihmistä joten työpaikkaasikin tällaiset lierot ovat varmasti pesiytyneet, jos työpaikka on vain tarpeeksi iso.
Ko. tapauksessa ei TODELLAKAAN puhuta Avoimesta suhteesta...eikä suhteesta ylipäätänsäkään vaan HYVÄKSIKÄYTÖSTÄ. Sinua on siis hyväksikäytetty eli uskoteltu jotain muuta kuin sinä itse olet halunut. Nyt ei pitäisi sekoittaa niihin harmittomiin poikamiehiin-pelimiehiin, jotka pokaavat (oikeammin naiset pokaavat tällaiset miehet) naisensa yhden yön toivossa ja harrastavat harmitonta seksiä, ilman sitoumusta ja puhelinnumeroita. Silloin kyseessä on sinkkujen irroittelu, mutta tapauksesi on jotain ihan muuta.
Itseäni harmittaa se, että tällaiset sairaat ihmiset (ja valitettavasti yleensä miehet) vievät maineen meiltä hyviltä ja kunnon miehiltä. Samoin hyväksikäytetty nainen ei aluksi edes tiedä hyväksikäyttöänsä ja kun viimein "rakkauden" hälvettyä ymmärtää asianlaadun, alkaa KAIKKIA miehiä kategorioimaan samaan muottiin.
Olen aiemmin jo antanut vinkkiä naiselle joka oli samassa tilanteessa kuin sinä joten en toista sitä, vaan laitan linkin siitä ja lue se -oikeen huolella!! Tässä tämä siis...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001941&posting=22000000031486436
Yksi asia vielä...
Avoimessa suhteessa olevat ihmiset eivät liidä kukasta kukkaan, vaan ovat pysyvässä parisuhteessa. Avoin suhde antaa kuitenkin mahdollisuuksia käydä ns. katsomassa onko se ruoho vihreämpää aidan toisella puolella, ilman penaltya. Kuitenkin sen aidan yli loikkimisessa tule huomioida varomääräykset ja toisen (kumppanin) tunnetaso. Avoimessa suhteessa EI loikita aina ja joka kerta, vaan joskus ja järkevästi. Toki tietenkin myös vasta"pelurin" suosiollisella avustuksella, sillä nainenhan saa miestä lähes aina ja itseänsä liiemmin markkinoimatta. Meillä miehillä asia on paljon hankalampaa. Olen valmis tarvittaessa keskustelemaan ihmisten kanssa Avoimesta suhteesta, mutta harmikseni olen huomannut että vastustajat (väärinymmärrettyinä) taikovat näitä "Avoin suhde"-ihmisiä esimerkeiksi suhteen vaarallisuudesta vaikka kyseessä on hyväksikäyttö. Toivotan kuitenkin onnea siihen parinhakuun ja uskonkin että jossain vaiheessa tulee eteesi sellainen MIES (eikä mikään hyväksikäyttäjä) joka vie jalat altasi. Tsemppiä!!!
Luin viestisi, ja olen pitkälti samaa mieltä kanssasi siitä, mikä on avoin suhde ja miten se pitäisi toimia ja toisaalta taas, mikä on yksinkertaisesti pettämistä. Avoimessa suhteessa molemmat toimivat yhdessä päätetyillä pelisäännöillä. Oma avioliittoni päättyi aikanaa siihen, että tunsin tukehtuvani ja eron jälkeen on ollut helppo hengittää. Ehkä minua ei ole luotu jokapäiväiseen suhteeseen tai sitten en vain ole löytänyt "sitä oikeaa" vaikka melkein 50nen olenkin jo.
Kerronpa oman tarinani kohta 3 vuoden ajalta: tapasin mukavan miehen netissä. Jo heti alkuun oli selvää, että koska asumme kaukana toisistamme, emme voisi, emmekä kumpikaan halua alkaa tiiviiseen kylki-kyljessä suhteeseen, ainakaan muutamaan vuoteen. Molempien elämän tilanne oli sellainen, että viikonlopputapaamiset oli mahdollisia 1-2 kertaa kuussa. Etsimme kuitenkin vakituista seuraa ja kun kemiamme kolahtivat, sovimme, että pidetään yhtä kun siihen on mahdollisuus, muuten olemme vapaita tekemään ja olemaan kuten haluamme tahoillamme. Tämä sisälsi myös toiset suhteet, jos niitä kohdalle osuisi, eikä kumpikaan olisi toiselle tilivelvollinen. Näin tapahtukin, ja kaikki sujui sovitun mukaisesti reilun puoli vuotta, jona aikana tutustuimme tosiimme ja löysimme toisistamme luotettavat ystävät. Avoin suhde toimi molemmilla oikein hyvin, saimme keskittyä arkeen tahoillamme ja tapaamisemme olivat aina odotettuja ja "juhlaa". Matkustelimme, kävimme hänen mökillään tai vain oleilimme toistemme luona. Sitten hän ilmoitti, yllättäen, että oli tavannut kotikaupungissaan naisen ja muuttaisi hänen kanssaan asumaan samantien. Alun hämmennyksen jälkeen totesin, että en minä halunnut lopettaa hänen tapaamistaan, ja ilmeni, että myös hän halusi edelleen jatkaa kanssani avoliitostaan huolimatta. Hän oli muuttanut avoliittoon, ei vankilaan, niin hän taisi asian ilmaista. Sopeuduin tilanteeseen, vaikka vanhat moraalisäännöt nousivatkin mielenipintaan. Jostain kumman syystä en kuitenkaan millään lailla suuttunut tai loukkaantunut tilanteesta! Käytännössä olemme jatkaneet kuten ennenkin, juuri mikään ei ole välillämme muuttunut, vain tapaamiskerrat ovat harventuneet, ollen nyt noin kerran kuussa. Jos joku on muuttunut, niin uutuudenviehätys puutuu, mutta toisaalta tunnen hänet jo niin hyvin, että tuntuisi vaikealta hänen ystävyydestään luopuakkaan. Itse koen, että minusta on vain tullut käytännössä se pahamaineinen "toinen nainen". Myönnän, että tähän en ollut alunperin ajatellut ryhtyväni ja kun aikaa kuluu, se on alkanut minua hiertämään. Miehen mielestä se on turhaa ja vanhanaikaista. Olen vapaa nainen ja voin elää kuten haluan, tekemättä tiliä siitä kenellekkään. Hän on oikeassa, mutta... Tänä aikana olen yrittänyt kahta suhdetta, mutta kun omista suhteista ei ole tullut sen enempää, olen taas tavannut häntä. Kun ihastun, en tapaa häntä ennenkuin tiedän, että suhde ei jatku. Minulle se on ainoa vaihtoehto, en petä ketään tahallani tai tahattomasti. Häntä en mielestäni petä olemalla toisen kanssa, onhan minulla siihen lupa. Pisimmillään olemme olleet erossa 3 kuukautta. Sähköpostiyhteydessä olemme päivittäin, lomalla olimme kaksi viikkoa kesällä matkoilla, uutta matkaa suunnitellaan parhaillaan. Elämä jatkuu näin ainakin toistaiseksi.
...tekstistäsi. Oli mukava lukea (vanhemman ja todella) fiksun ihmisen tekstiä omasta suhteestaan. Toivottavasti ei haittaa että kommentoin hieman??
Ensiksikin olen huomannut että monet fiksut, itseänsä kunnioittavat vanhemmat ihmiset ovat huomanneet (ehkä tämän palstan kautta) mitä se Avoin suhde todella on. Päällimmäiseksi tulee mieleen, ettei sitä tarvitse "mainostaa tai markkinoida" kenellekään koska kaikille se ei sovi ja niille jotka haluavat sitä kokeilla/toteuttaa, etsivät tietoa varmasti ihan riittävästi tai muuten vaan sopivat suhteensä perustan ilman "markkinointia".
Olen muutenkin pyrkinyt aina vastustanut erilaisia muoti-ilmiötä, (toivottavasti Avoimesta suhteesta t. monisuhteesta ei tällaista tule!) sillä ihmiset yleensä kulkevat laumana ja silloin se HYVÄ tarkoitus tulee kaluttua niin että luut jäävät näkyviin. Ikään kuin heinäsirkkaparvi joka ei jätä kuin tuhoa jälkeensä. Ihmisen tulee siis elää pääsääntöisesti yksiavioisessa parisuhteessa ja yrittää nauttia siitä. Jos taasen on sellaisia ihmisiä jotka KYKENEVÄT asumaan monisuhteessa tai avoimessa suhteessa, heille sallittakoon tämä suhde -muttei laillisesti, sillä "paremmuus" aiheuttaa kateutta, eripuraisuutta ja vihamielisyyttä. Ja näitä esimerkkejä näkyy ihan riittävästi tämän päivän yhteiskunnassa pelkän yksiavioisenkin parisuhteen näkökulmasta katsottuna.
Väitän, että IHMINEN on viime kädessä vallanhimoinen, itsekäs ja laiska. Se miten ihminen on näitä "taitojaan" käyttänyt, näkyy ympärillämme yhteiskunnassa/luomakunnassa josta ihminen on noussut hallitsemaan maapalloa. Ei ihmisen tarvitse olla ns. vallankahvassa yhteiskunnallisesti toteuttaakseen vallanhimoaan. Riittää pelkkä parisuhde, joka kieroutuessaan saa toisen voimaan pahoin, tuntemaan ahdistusta tai vaan "tukehtuvansa" liiton kahleisiin, joten et varmasti ole yksin ajatuksissasi. Kun näitä "taitoja" käyttää viisaasti, voi ihminen elää tasapainossa, rikkaasti (tällä en tarkoita rahaa) ja monipuolisesti. Avoin suhde (mielestäni) toimii parhaiten silloin, kun molemmat (lähes) tuntevat ettei tässä olla suhteessa ollenkaan, vaan kaksi tasavertaista, samanarvoista ja toisiansa kunnioittavaa ihmistä haluaa elää elämäänsä toistensa kanssa ja haluavat (tarvittaessa) vielä suhteeseensa jatkumoa jälkeläisillä. Se että asuvatko nämä kaksi yhdessä vai eri osoitteissa, on toissijainen asia. Itselleni tulee kuitenkin mieleen, että voidaanko puhua Avoimesta suhteesta tai suhteesta ollenkaan jos ei asuta samankaton alla, käydä ostoksilla kaupassa yhdessä, lämmitetä saunaa lauantaina, käydä sunnuntaina lenkillä tai jouluna vietetä aikaa sukulaisissa?? Mielestäni silloin puhutaan seurustelusta, kaverisuhteesta tai lähes sukulaissuhteesta (siis siitä että pidetään yhteyttä sukulaisiin ainoastaan silloin kun tarvitaan apua). AITO PARISUHDE lähtee siitä että oikeuksien saamiseksi, tulee tehdä velvollisuuksia , Toisin sanoen -olla "viisaasti laiska". Minun mielestäni et ole ollut avoimessa suhteessa vaan seurusteluasteella -ja toivon ettet tuomitse minua pelkkien ajatusten vuoksi. Toivottavasti selvensi ajatustani...?
Kuten jo aiemmin sanoin että ihminen on laumaeläin. Se että me osaamme ajaa autoa, käyttää työkaluja jne, EI tee meistä yhtään viisaampia kuin puistossa elävä orava. Me tarvitsemme luontoa syödäksemme, lämmitelläksemme (näillä leveyspiireillä etenkin) ja ELÄÄKSEMME viisaasti. Vaikka olemmekin pudonneet puusta jo aikoja sitten, tämä laumaeläin toiminta näkyy vieläkin toimissamme. Oli kyse sitten uskoon hurahtamisesta, paikkakunnan uudesta tavaratalosta tarjouksineen tai vain kahvikeskusteluista työpaikkaruokalassa. Me pyrimme sopeutumaan joukkoon tai vastaavasti kulkemaan "massan mukana". Toisin ajatteleminen on ollut väärää, likaista ja syntistä. Tämän kaiken tarkoitus on ollut muokata meistä samanlaisia, tukea yhteisöä sen koossa pitävällä "toiminnalla". Kun toiminta on ollut tervettä esim. kyläyhteisöissä, on saanut sieltä apua ongelmiin (fyysisiin ja psyykkisiin) ja tukea ja turvaa. Väärinjohdettua "kyläyhteisöä", siis isompaakin (vaikka valtio), on yksi riidankylväjä saanut sotia, tuhoa ja hävitystä. Pienimmillään tällaiset riidankylväjät saavat aikaan pahaa mieltä ja ns. tunnontuskia apua pyytävälle. Tämä toiminta näkyy selkeästi näissä NETTIPALSTOISSAKIN, ml. tämäkin palsta. Itse en ole hirveästi jaksanut lähteä tällaisen riidankylväjien huutoon vastaamaan tai olen kommentoinut hyvin lyhyesti, sillä tällaiset ihmiset ovat usein ITSE hukassa omassa elämässään tai muuten vain härnäävät, kiusoittelevat jne. Tällaisilla ihmisillä on usein hyvin lyhyitä vastauksia, eikä heillä ole tarkempia perusteluita asioihin. He siis kulkevat "massan mukana". Niihin sinun ei siis kannata uhrata aikaasi.
Mitä tulee muihin suhteisiin...
Se että koet itsesi luokiteltavaksi "toiseksi naiseksi" johtuu juuri tästä laumakäyttäytymisestä. Kun tiedotusvälineet, naapurin kanssa keskustelut, netti jne, (=kaikki sosiaalinen paine julistaa että olet toinen nainen ja olet suhteen ns. kolmas pyörä joka rikkoo suhdetta), alat käyttäytymään ja toistamaan muiden hokemaa. Minun selkeä kuva on, ettet ole toinen, ensimmäinen tai kolmaskaan nainen. Olet Nainen (siis isolla kirjaimella) joka viettää omaa elämää, tapaa ihmisiä, miehiä tai miestä (tarvittaessa seksuaalisessa merkityksessäkin)ja nauttii elämästään (tai ainakin pitäisi!!). Se että tämä mies kaikenlisäksi yrittää vahvistaa vapauttasi, pitäisi sinulle kertoa että LOPETA HYVÄNEN AIKA SE MIETTIMINEN JA ELÄ. Naiset yleensä elävät ns. koukussa sosiaaliseen paineeseen ja miettivät että mitähän muut ajattelevat asiasta ja unohtavat itsensä. Sitten monisuhteesta...
Voisin väittää että edellä mainittu sosiaalisen paineen vuoksi käyttäytyminen yhteisössä on naisille ominaista jo biologisista syistä. Naiset yleensä tulevat toimeen joukossa tai sitten eivät tule. Tällainen sopeutuva käyttäytyminen on omiaan vahvistamaan sitä että osa naisista kykenisi asumaan monisuhteessa. Tällä en tarkoita kaikkia naisia (enkä sinuakaan) ja ylipäätänsä suomalaiset naiset ovat tottuneet siihen yksinelättäjän rooliin kun suomalaiset miehet ovat olleet sodassa pitkin Eurooppaa. Mutta NE naiset jotka kykenevät tähän (monisuhteeseen), ovat mielestäni paljon henkisesti vahvempia ihmisiä kuin ne tavalliset (todennäköisesti YH-äidit) jotka ovat ITSENÄISIÄ, VOIMAKKAITA ja karskin miehenkin voimat omaavia naisia jotka yltävät parempiin suorituksiin kuin monet miehet...ja miksi?? -Siksi että yhteiskunnassamme on vallalla käsitys että naisten tasa-arvo tarkoittaa juurikin em. naista. Kaikki naisetkin haluavat kulkea "massan mukana". Se että haluatko sinä asua yksin, monisuhteessa vai "vaan" seurustella, on sinun (ja kenties miehesi) asia, mutta ÄLÄ ajattele muiden mielipidettä asiasta vaan sovi, elä ja ole tyytyväinen ratkaisuusi.
Tällä (liian) pikälläkin tekstillä halusi tuoda julki niitä ajatuksia, joita monet eivät ajattele, mieti tai muuten vain sovittele OMAAN elämäänsä. Hyvin monet elävät oman elämänsä muiden kautta (kenties sosiaalisista paineista johtuen) tai vaan muuten muoti-ilmiöiden innoittamana kun haluavat olla "parempia" kuin muut -unohtavat siis itsensä tai itsensä tutkimisen.... ja sitten ollaan huuli pyöreenä kun ei oikein tiedä että miten tämä (lyhyt) elämä pitäisi oikein elää ja sitten ollaan kyselemässä netissä!! (tämä viimeinen kappale EI ollut tarkoitettu sinulle vaan ihan yleisesti)
Mitäs läksit, häh häh. Onneksi suhteenne oli muutenkin vakavaa laatua.
jos sä et ois luvannu panna muita ni se mies ois käyttäny kortsua ja sä et ois saanu tautia? joo oma syy