Mä seurustelin poikaystäväni kanssa pari vuotta (osa kaukosuhteessa) ennen kuin muutettiin muutama kuukausi sitten yhteen. Tämä on minun ensimmäinen vakava suhde.
Ollaan aina kinasteltu paljon, mutta ennen myös "oltu rakastuneita". Nyt yhdessä asumisen aikana seksielämä on kuollut voisiko sanoa kokonaan (edellisestä kerrasta on kuukausi pari), riidellään jatkuvasti ihan tyhmistä asioista joten usein ei edes puhuta toisillemme iltaisin koska se on parempi kuin riitely ja vkl kumpikin tekee omia juttujaan.
Minä kaipaan kauheasti halailua ja hellyyttä, mutta kun sitä pyydän niin poikaystäväni ei sitä halua antaa - hän ei ole mitenkään romanttinen tyyppi. Tai ennen kyllä osasi olla, mutta nykyään ei edes taida haluta. En taida enää viehättää häntä. Minäkin kyllä joskus katson häntä ja ajattelen, että onpas epäseksikäs.
Ennen haaveilin lapsista ja häistä (yleisesti ja niin, että poikaystävänikin on haaveissa mukana), mutta nyt parin kk aikana olen alkanut ajatella, että haluanko tuota miestä lasteni isäksi ja haluanko todella katsella tuota ihmistä loppuelämäni!
Mistä tietää milloin olisi parasta erota?!! Välillä meillä on hyviäkin hetkiä ja silloin ajatusta elämästä ilman häntä tuntuu kauhealta. Meillä ei kuitenkaan ole tällä hetkellä minkäänlaista seksielämää/intiimisyyttä, me ei edes tehdä mitään yhdessä koska ollaan aika erilaisia.
Tuntuu, että me ollaan oltu jo hirveän kauan yhdessä kun ollaan kuin näin kangistuneita. Tilanne on kuitenkin se, että ollaan molemmat nuoria. Monesti mietin eroa, mutta en halua tehdä päätöstä jota kadun myöhemmin. Haluan katsoa tämän jutun loppuun asti, mutta mistä tietää milloin on parasta erota??
Ollaan aina kinasteltu paljon, mutta ennen myös "oltu rakastuneita". Nyt yhdessä asumisen aikana seksielämä on kuollut voisiko sanoa kokonaan (edellisestä kerrasta on kuukausi pari), riidellään jatkuvasti ihan tyhmistä asioista joten usein ei edes puhuta toisillemme iltaisin koska se on parempi kuin riitely ja vkl kumpikin tekee omia juttujaan.
Minä kaipaan kauheasti halailua ja hellyyttä, mutta kun sitä pyydän niin poikaystäväni ei sitä halua antaa - hän ei ole mitenkään romanttinen tyyppi. Tai ennen kyllä osasi olla, mutta nykyään ei edes taida haluta. En taida enää viehättää häntä. Minäkin kyllä joskus katson häntä ja ajattelen, että onpas epäseksikäs.
Ennen haaveilin lapsista ja häistä (yleisesti ja niin, että poikaystävänikin on haaveissa mukana), mutta nyt parin kk aikana olen alkanut ajatella, että haluanko tuota miestä lasteni isäksi ja haluanko todella katsella tuota ihmistä loppuelämäni!
Mistä tietää milloin olisi parasta erota?!! Välillä meillä on hyviäkin hetkiä ja silloin ajatusta elämästä ilman häntä tuntuu kauhealta. Meillä ei kuitenkaan ole tällä hetkellä minkäänlaista seksielämää/intiimisyyttä, me ei edes tehdä mitään yhdessä koska ollaan aika erilaisia.
Tuntuu, että me ollaan oltu jo hirveän kauan yhdessä kun ollaan kuin näin kangistuneita. Tilanne on kuitenkin se, että ollaan molemmat nuoria. Monesti mietin eroa, mutta en halua tehdä päätöstä jota kadun myöhemmin. Haluan katsoa tämän jutun loppuun asti, mutta mistä tietää milloin on parasta erota??
Vastaukset 3
Vanhimmat
syytä, miksi ei kannattaisi olla enää yhdessä. Mitä, jos tekisit listan suhteenne plus ja miinus puolista ja katso, kumpia on enemmän ja kummat painavat vaakakupissa enemmän. Päätös jatkaa tai erota on sinun itsesi tehtävä, sinä olet oman elämäsi paras asiantuntija.
odotuksista ja peloista
hyvistä ja huonoista
puolista parisuhteessanne
vaihtakaa sit laput ja lukekaa mitä toinen on kirjoittanut
suosittelisin ettette rupea purkamaan tilannetta samantien vaan
mietitte kumpikin ajan kanssa mitä toinen on oikein kirjoittanut
kriisi on usein siirtymävaihe johonkin uuteen
se voi olla teille parhaassa tapauksessa selkeytyneen ja paremman suhteen alku
heip. tää on fakta, että jokaisessa parisuhteessa tulee jossakin vaiheessa seksitön aika. teillä se taitaa olla nyt. koittakaa olla miettimättä sitä seksiä, vaikka se onkin iso osa suhdetta, se ei ole tärkein. ota asiat puheeksi, kissa pöydälle! kerro tunteistasi ja ajatuksista rehellisesti, mutta hellästi, älä loukkaa toista ja ole maltillinen. puhu asioista niiden oikeilla nimillä. älä tee sitä virhettä jonka itse usein oon tehnyt, eli älä vahingossakaan toivo että mies ymmärtäisi tunteesi tai ajatuksesi ilman että niitä sanot, se on mahdottomuus. helpottaa, jos yrittää ajatella asioita mahdollisimman paljon toise näkökulmasta, ja yrittää ymmärtää toista.
tosta hellyyden puutteesta. ootko itse ikinä koittanut tehdä aloitetta, halannut tai suudellut ilman että toisen tarvitsee tehdä mitään? suhde on molemminpuolinen juttu, ehkä miehesi on kyllästynyt siihen että pyydät häntä osoittamaan hellyyttä kun itse ei sellaista saa.
siten metsä vastaa kun sinne huudetaan, sitä saa mitä tilaa. tee aloitetta,älä hermostu helposti.
ps. en kovin paljon viestis perusteella tiedä suhteestanne, mutta jos olin yhtään oikeassa missään, niin go for it!