Mun anoppi kasvatti avomieheni yksin (isä häipyi nuorena, ei pyörinyt kuvioissa eikä isäpuolta ole ollut isähahmona). Anoppi on hieman erakkomainen ja omituinen tapaus. Avomieheni muutti äitinsä luota aika myöhään pois.
Ongelma on se, että minua ärsyttää miehessäni jotkut asiat jotka tod.näk. johtuu hänen äidistään ja siitä ettei ole ikinä ollut kunnon isähahmoa. Mies kuitenkin pitää äitiään jonkinlaisena pyhimyksenä ja minua kusipäänä jos sanon mitään neg. sen äidistä. Tuntuu, että seurustelen mammanpojan kanssa!! Miten siitä pitäisi selvitä??
Ja anoppi sattuu vielä asuu ainoastaan parin km päässä meistä! Ei onneksi käy täällä, mutta mieheni käy päivittäin siellä! Joskus jos on tullut joku asia mistä mulla ja anopilla on eri mielipiteet niin useimmin mies asettuu anopin puolelle.
Vasta tämän suhteen aikana olen tajunnut miksi anopista aina puhutaan niin kuin puhutaan!!
Ongelma on se, että minua ärsyttää miehessäni jotkut asiat jotka tod.näk. johtuu hänen äidistään ja siitä ettei ole ikinä ollut kunnon isähahmoa. Mies kuitenkin pitää äitiään jonkinlaisena pyhimyksenä ja minua kusipäänä jos sanon mitään neg. sen äidistä. Tuntuu, että seurustelen mammanpojan kanssa!! Miten siitä pitäisi selvitä??
Ja anoppi sattuu vielä asuu ainoastaan parin km päässä meistä! Ei onneksi käy täällä, mutta mieheni käy päivittäin siellä! Joskus jos on tullut joku asia mistä mulla ja anopilla on eri mielipiteet niin useimmin mies asettuu anopin puolelle.
Vasta tämän suhteen aikana olen tajunnut miksi anopista aina puhutaan niin kuin puhutaan!!
Vastaukset 23
Vanhimmat
kasvaa nykyaikana
tosi sääli, ellei ole miähenmallia
kun äiti vaatii rakastaa poikaansa enemmän kuin seksikumppani, jotain mättää ja pahasti... etenkin kun sanoo sen julkisesti, kun ei tajua, että on ollut puuteesssa vuosikausia
yksikin on kaksonen...
ettei mitenkään aio sotkeutua toisten elämään ja testamenttaa kaiken toisille...
äidistä nyt jokainen tietää, mitä siitä puhutaan...
...saada puolisostaan vihamies itselleen on haukkua hänen vanhempiaan. Jos halveksit puolisosi vanhempia, halveksit häntä itseään.
Miehiä on maailma täynnä. Ei ole pakko olla yhdessä keskenkasvuisten kanssa.
... sanotaan että miehet kohetelevat vaimojaan kuten äitejään, eli jos hemmot rakastavat äitejään ja puhuvat näistä hyvää, niin voisi kuvitella tuollaisen miehen vaimona olevan kerrassaan mukavat oltavat *reps*
ehdolla, ettei äiti roiku pojassaan kiinni! Jos äiti on aikuinen ihminen ja luopuu lapsistaan niin kuin pitääkin ja jos poika on myös aikuinen eikä jää äidin esiliinannauhoista kiinni pitelemään naimisiin mentyään, on varmaan totta tuo mitä sanoit!
ja äiti edelleen roikkuu pojassaan.
ja äiti edelleen roikkuu pojassaan.
Ovatkohan miehemme veljeksiä...? :)
Olet jo saanut aikaiseksi ettei anoppisi käy teillä, mutta sekään ei riitä? vielä pitäisi saada estettyä pojan käynnit äidin luona.. miksi?
Kuulut näihin erittäin itsekkäisiin prinsessa minijöihin joiden mielestä puolisolla ei saa olla muita läheisiä kuin sinut :( kaikki muut tulee eliminoida puolison elämästä .. vai?
MENE ITSEESI JA KASVA AIKUISEKSI!
Puhut asiaa. Nämä prinsessat tosiaan haluavat katkaista miehensä kaikki suhteet niin perheeseensä kuin kavereihinsa. Hyväksyttäviä ovat vain suhteet prinsessaan. Prinsessalla on myös usein vahva suhde "isiin", joka tulee aina avuksi, kun prinsessalla on "paha mieli".
Ja saman he tekevät lapsilleen. Sairas halu hallita täysin toisia häiriinnyttää lapsensakin. Sellainen sairas äiti ei salli isovanhempia heidän elämäänsä ja kaikki muutkin suhteet, tulee hänen määrätä ja niin että jopa sen toisen, lapsen tai miehen tai anopin yms..., vuorosanatkin hän määrää.
Jos kerran miehessäsi on piirteitä jotk sinua ärsyttävät ja noin kamala anoppikin niin hanki veikkosten uusi mies ja jätä vanha.
Hiukka tarkennusta, please!
"Jotkut asiat ärsyttää"? Siis mitkä?
Miksi kirjoitit koko kommentin? Luuletko että kukaan osaa sinua auttaa/neuvoa ellet tarkenna asiaa?
Taidat olla aikamoinen keittiöpsykologi päätelleen analyysistä isähahmon puutoksesta.
Siihenhan on hyvä vedota aviovaikeuksien tullen, niin ettei ainakaan tarvitse etsiä itsestään mitään vikaa.
Kaikki vika on siis tuossa yksinhuoltajaäidissä ja hänen pojassaan.
Eikö hätäkellot soineet jo seurusteluvaiheessa?
Eikö anoppi saisi asua siellä missä asuu, varsinkin kun hän ei häiritse sinua käynneillään?
Vaikutat aika epätoivotulta miniältä näin päällisin puolin...toivottavasti olen väärässä ja oletkin mitä herttaisin ja suloisin miniä, joka pitää anoppiaan arvossa, koska on kasvattanut yksin poikansa vaikeissa olosuhteissa.
Mä olen edelleen yhdessä AVOmieheni kanssa koska on meidän suhteessa hyvääkin. Me ollaan vielä nuoria eikä todellakaan naimisissa.
Kirjoitin tälle palstalle koska se käsittelee ANOPPEJA ja appeja ei yleisesti parisuhdetta. Jos olisin halunnut eritellä koko meidän suhdetta olisin mennyt toiselle palstalle.
Jotkut näkevät ilmeisesti vaan nämä asiat aika mustavalkoisesti! Minun tarkoitukseni ei ole erottaa miestäni tämän äidistä ja kavereista. Kavereitaan hän saa nähdä milloin haluaa, mutta nyt on ollut kysymys hänen suhteestaan äitiinsä ja siitä miten ripustautuva anoppini on.
Mieheni käy PÄIVITTÄIN äitinsä luona ja työpäivän päätteeksi saattaa olla siellä MONTA tuntia. Viikonloppuisinkin viettää siellä aikaa. Anoppi soittelee sille päivittäin. Jos anoppi tarvitsee jossain apua hän soittaa miehelleni ja saattaa jopa pyytää käymään kaupassa! Ja mieheni on ainut lapsi.
Kyllä minä arvostan anoppiani koska hän on yksin kasvattanut mieheni ja on varmasti ollut vaikeata. Siinä samalla hän vaan unohti hankkia "oman elämän" ja nyt kun hänen elämänsä keskipiste ei enää asu kotona hän ei osaa päästää irti.
Toivon että ajan kanssa anoppini löytää muitakin asioita elämäänsä koska minä olisin aidosti iloinen jos hän esim. rakastuisi tai löytäisi ystäviä. Tällä hetkellä hän nimittäin on aika erakkomainen (kotoota poistuu vain töihin ja kauppaan).
Tietysti on vikaa varmaan minussakin kun joskus tuntuu että mieheni on mielummin äitinsä kuin minun kanssa.
Siksi kirjoitinkin tänne koska haluaisin saada kommentteja siitä voiko mieheni muuttua? Mistä tunnistaa tyypit joille oma äiti tulee aina olemaan vaimoa tärkeämpi tms? Ja muutenkin olisi kiva kuulla kokemuksia siitä että onko jonkun mies alunssa ollut mammanpoika mutta sitten muuttunut? Ja miten onnistunut muuttumaan? Ja onko mitään mitä minä voisin tehdä? Enkä tietenkään hauku anoppia miehelleni!
En tiedä miten voisin enää selittää tätä tilannetta enemmän auki. Toivottavasti nämä vihaiset kommentoijat (joíden oletan olevan niitä anoppeja??) saivat nyt vastauksen.
Anoppisi on työelämässä, joten ei hän aivan erakko ole ainakaan vielä. Hyvää kyytiä kenties siihen ajautumassa.
Mutta asiaan!
Anna miehellesi aikaa kasvaa erilleen symbioottisesta suhteestaan äityliinsä.
Ymmärrän tosi hyvin, että nuorena avovaimona olet mustasukkainen miehen äidille antamasta huomiosta.
Uskon sinua TÄYSIN, että mies on liiaksi sitoutunut äitiinsä!
Mutta ja taas mutta... jos yrität tulevaisuudessa väkipakolla katkaista napanuoraa heidän väliltään, niin yrityksesi tulee epäonnistumaan.
Kokeile ujutustekniikkaa, sillä pikkuhiljaa valmista tulee.
...napanuorassahan on monta säiettä, eikös vain?
Joten katko varovasti säikeitä yksi kerrallaan.
On tärkeää, että vaavi-aviomiehesi ei missään vaiheessa tunne oloaan turvattomaksi. Äitisidoksessa pelataan turvallisuuden tunteilla.
Äiti edustaa miehellesi lapsuuden tuomaa turvaa, joka nyt jatkuu myös aikuisuuteen asti.
Yksinhuoltajan lapsena hän ON ollut altis turvattomuuden tunteille, samaten kuin anoppisikin.
On vaara, että sinä alat edustaa äidille ja pojalle uhkaa heidän "linnoituksessaan", jos alat väkisin murtautua heidän väliinsä.
Onko sinun mahdollista mennä ystävänä tuohon linnoitukseen ja alkaa toimia sieltä sisältä käsin?
Konkreettisesti tarkoitan sitä, että lyöttäydyt ikään kuin tyttäreksi anopillesi.
Tämä kuulostaa aika ilkeältä ja manipuloivalta toiminnalta, mutta mielestäni sinulla ei ole muuta mahdollisuutta!
Jos siis haluat että miehesi USKALTAA erottautua JOSSAIN VAIHEESSA äidistään.
Onko kauhea ajatus, että alkaisit viettää joitakin iltoja yhdessä miehesi kanssa anopin luona?
Onko mahdollista, että menisit anopin kanssa kahden vaikkapa shoppailemaan.
Tai kävelylenkille, kuntosaleille, uimaan, mitä nyt ikinä keksitkin.
Aktiivisuus lähtisi sinun puoleltasi. Entä jos pyytäisit anoppiasi ensi alkuun leipomaan kanssasi?
Se voisi olla "turvallisinta" kotitoimintaa, jota voisi alkaa laajentaa ensin lenkkeilyyn ja aikaa myöten ensi syksynä jonnekin kansalaisopiston harrasteryhmään.
Miltä tuntuu ajatus?
Valitettavasti joutuisit eräänlaisen toimintaterapeutin rooliin.
Mutta... minä en näe muuta tapaa äiti/poika- linnoituksen purkamiseen.
Entä olisiko anoppi kiinnostunut vaikkapa koiraharrastuksesta?
Tulisiko koira tähän elämäntilanteeseen yhdeksi helpottajaksi? Joko sinulle tai anopillesi.
Entä jokin yhteinen käsityöharrastus yhdessä sinne kansalaisopiston harrastuspiiriin. Anoppisi saattaisi löytää sieltä uusia ystäviä, kun sinä ikään kuin olisit "taluttanut" hänet sinne.
Jos anoppi tuntee sinut vain päällisin puolin, niin hän ei niin vain ole luovuttamassa poikaansa sinulle. Mitäpä jos kertoilisit hänelle omasta elämästäsi ja lapsuudestasi? Täten et olisi hänen silmissään niin "vaarallinen" vaan tuttu tyttö, jolle voi hyvin antaa rakkaan poikakultasensa.
JOTEN? Anna anopillesi tilaisuus tutustua sinuun ystävänä.
Kuulostaako ihan kamalalta ja vastenmieliseltä?
Voin kyllä kuvitella että kuulostaa, mutta mietipä tarkemmin.
Olet joutunut aika kinkkiseen tilanteeseen, kun olet mennyt avoliittoon todellisen mammanpojan kanssa.
Haastetta riittää, mutta älyllä ja viisaudella ynnä pikku oveluudella selviät.
Suora ja vihamielinen toiminta taas aiheuttaisi sen, että "turvaton" poikapolo ryntää tiukemmin kiinni äiteen esiliinan nauhoihin.
Ei heitä kovin monta varmaan ole, pari-kolme jotka vahtivat jokaista ketjua ja sitten hyökkäävät hyvin mustavalkoisella ja epärealistisella tekstillä miniän kimppuun. Tuskin lukevat kovin tarkkaan miniän kirjoituksia, ei heitä kiinnosta ymmärtää sitä toista osapuolta.
Siitä nuo jatkuvat ja äärimmäisen typerät heitot miten muka miniä haluaa erottaa miehensä lapsuudenperheestään jne jne.
Älä välitä niistä. Heillä on varmaan jotain traumoja.
Vastasit kuitenkin eräällä lailla itse omaan kysymykseesi miten sellaisen mammanpojan erottaa. Kuvailit juuri miestä, joka valitettavasti ei koskaan tule ottamaan normaalia vastuuta TEIDÄN perheestänne. Hän tulee AINA roikkumaan kiinni äidissään.
Syyt voivat olla erilaiset. Mutta piirteet samat. Erityisen hälyttävä on tuo että hän menee töiden jälkeen äidin luo joskus moneksi tunniksi. Todellakin epänormaalia.
Yritä jaksaa, mutta en usko miehesi muuttuvan.
Ikävää, mutta näin se nyt sitten on kohdallesi käynyt.
Onneksi ette vielä ole naimisissa kuitenkaan. Älä menekään, ellei hän muuta käytöstään sanotaan lähimmän puolen vuoden aikana parempaan suuntaan.
{halaus}
ja hyökkääviä vastauksia olet saanut. Miten nuo (tuo) ovat voineetkaan ymmärtää asian noin mustavalkoisesti... Tuntuu tosiaan, että vain yksi ihminen on hyökännyt sinua vastaan, ettei vain olisi se pari viikkoa sitten täällä pörrännyt neitsytmorsian.
He (hän) eivät ole halunneet ottaa lukemaansa vastaan, kuin kärjistetysti ja halkovat pilkkuja, lisäksi he kuvittelevat loput.
Nämä palstalaiset ovat joskus pahempia kuin kaikki anopit yhteensä.
Mutta ehkä se onkin hyvä, että kun tällä palstalla vähän aikaa "keskustelee", niin huomaa, ettei ne lähipiirin ihmiset olekaan niin pahoja kuin nämä ns. keskustelijat täällä.
Kommentit olivat kaikkea muuta kuin ymmärtäväisiä, mutta minä ymmärrän ärsyyntymisesi. Kaveripiirissäni oli juuri tuollainen tapaus, poika oli asunut pitkään äitinsä kanssa ja taustalla oli ennen avioeroa alkoholismia ja väkivaltaa. Kai poika otti jotenkin isän ja isännän roolin ja se jäi jotenkin kierosti päälle. Mies ramppasi alvariinsa äitiään auttamassa ja passaamassa, viikonloput meni siinä vaikka miehellä oli omakin perhe. Vaimo oli paha ihminen kun ei ymmärtänyt ja olisi halunnut yhteistä aikaa miehensä kanssa. Ajan sai anoppi 50v. Kyllä lähimmäisistään saa välittää, mutta kyllä aikuisen miehen pitää tajuta katkaista napanuora. Avioero tuli lopulta...
Ymmärrän sinua todella hyvin, koska minulla samankaltainen tilanne. Ainoastaan, että anopille on matkaa 30 km, mutta miehen työpaikka on siinä vieressä. Mies käy äidillään lähes joka päivä.
Tilanne muuttuu sen mukaan, mitä anopin elämässä tapahtuu: välillä mieheni joutuu käymään ja hoitamaan anopin asioita jatkuvasti, välillä sentään muutama päiväväliä.
Joku tästä nyt törkyilee: olen pitänyt miestä "hyvänä", pikkuisen passannut, hellinyt ja halinut. Kun kotona odottaa ihana vaimo, käynnit äidin luona harvenee ja lyhenee. Kyllä terve mies vaimon rakkautta enemmän halajaa.
Tämä ei ole provo ;-)