Kirjoitin jo tuonne lakipalstalle samasta aiheesta elikkäs minä ja veljeni ja ystäväni jouduimme reilu 10v sitten pedofiilin uhriksi ja saimme siitä valtion maksaman korvauksen.
Emme ole kuitenkaan koskaan veljeni kanssa nähneet noita rahoja ja oletettavaa siis on että äitin on nuo rahat käyttänyt.
Muistan kun hän kysyi että sopiiko että hän lainaa siitä nykyään 1000e (silloin taisi vielä olla markka aika kun saimme korvaukset -01)miesystävälleen ja että hän varmasti maksaa tuon rahan takaisin kuun lopussa,no en minä ainakaan sitä rahaa koskaan nähnyt.
Myöskään veljeni ei ole koskaan saanut edes senttiäkään noista rahoista.
Joskus kun otin asian puheeksi suutuspäissään niin perusteli sillä että onhan hänelläkin mennyt rahaa meihin eikä hän niitä takaisin meiltä pyydä...
Aika reilu meininki...
Toiset ovat kärsineet ja sit yks vaan nauttii miesystävänsä kanssa meille maksetuista korvauksista ja vieläpä hyvällä omalla tunnolla...
Voi jeesus sanon minä että aina kun asia tulee mieleeni niin en todellakaan tiedä mitä ajatella omasta äidistäni. Niin paljon hän on meitä loukannut koko lapsuutemme ajan...
Nyttekin kun lainaan hänelle rahaa niin välillä saan takas ja välillä en.
Mitä mieltä olette asiasta?
Muutenkin hän on hoitanut nuo äidin tehtävänsä todella huonosti ja tietenkin puolustellut kaikkea sillä että on ollut yh jne...
esimerkiksi meillä ei kotona syöty aamupalaa muutakuin ehkä pari kertaa vuodessa elikkäs söimme ainoastaan koulussa ja sitten illalla kun äiti tuli kotiin joskus klo 20-22 aikoihin,koskaan ei ollut välipalaa tai aamiastarpeita jääkaapissa ja jos joskus söimme vaikka pari leipäviipaletta sai hän hirveän raivarin että olisi pitänyt kysyä lupa???
Siis jos on nälkä niin tarviiko siihen luvan erikseen että saa syödä?
Itse vietin paljon aikaa yksin kotona sillä veljelläno ja minulla eri isät ja veljeni oli paljon isänsä kanssa ja kun äitini oli miesystävänsä luona viikonloppuja niin minä olin sitten 12v viikonloput yksikseni ja kavereiden kanssa... Sit kun sattui hyvä päivä niin osteli meille karkkia ja vuokrattiin leffoja ja syötiin mäkkärissä noin kerran kuussa...
Lisäksi hän kuritti fyysisesti ihme jutuista jos ei esimerkiksi katsonut häntä silmiin kun puhui hänelle niin hän löi ja raivosi..kerran hän löi minua korkokengällään päähän ja sain aikamoisen haavan päähän joka olisi vaatinut tikkejä ja sekin oli jostain ihan mitättömästä syystä..veljeni tuli aina lohduttamaan minua vaikka oli 7v nuorempi niina aina kun äiti oli lyönyt niin veljeni tuli halaamaan minua.
Muistan kerran kun heräsin keskellä yötä ja menin olohuoneeseen ja äitin harrasti siellä seksiä miesystävänsä kanssa(olin ihan unenpöpperössä) ja kysyin vaan että onko kaikki kunnossa kun äänet oli vähän epäilyttäviä niin tämähän pomppas kimppuuni,raahas mut huoneeseen ja yritti kuristaa..Voi hitto kun mäistä kirjoittaminen tuntuu pahalta ja tulee jatkuvasti lisää juttuja mieleen.
Veljeni täyttää pian 17v ja hän elää pelkällä leivällä käytännössä sillä äitini edelleenkin tekee ruokaa vasta klo 20-22 ja edelleenkin valittaa veljelleni kun hän vaikka ominpäin sitten tekee jotain syötävää.
Muutin pois kotoa 16v kun äitini sai raivarin minulle siitä että hänen piti ostaa minulle uusi matkalippu että olisin päässyt kouluun ja illalla hän oli edelleenkin raivoissaan ja siitä seurasi hirvee riita jonka tuloksena hän enuvoi minua etsimään asunnon jos en aio kunnioittaa hänen kotiaan...
tässä vaiheessa kerron sen verran itsestäni että olen siis naishenkilö ja olen aina ollut hyvä koulussa sekä saanut kehuja aina hyvästä käytöksestä niin äitini ystäviltä kuin muiltakin että mikään epäkunnioittava vaikea teini en ollut.
Miten olisin uskaltanut ollakaan kun äiti löi jopa silloin kun ei ollut aihetta,me pelättiin veljeni kanssa häntä todella paljon eikä olisi tullut mieleenkään tehdä mitään typerää.
Muistan kuinka paljon sattui myös se kun hän osteli itselleen merkkivaatteita ja itse olin kulkenut 2v rikkinäisissä kengissä joissa pohjat oli ihan rikki niin et vesi vaan tulvi sisään mutta eihän tajunnut.Onneksi veljeni isä osteli hänelle vaatteita...
Toki on myös hyviä muistoja mutta arvatkaa kuinka paljon nuo huonot muistot ottaa valtansa kun ne huonot muistot on sitten todella huonoja muistoja.
Silloinkin kun lähdin kotoa niin hän oli viikon ollut antamatta minulle ruokaa eli kaikille muille oli ruoka valmiina pöydässä paitsi minulle ja matkarahat kouluun sain naapurilta.
Sitten muutinkin poikaystäväni vanhempien luokse ja kuukausi lähtöni jälkeen sossutäti soitti ja kertoi että äitini oli kuulemma yrittänyt saada muhun yhteyttä useita viikkoja..joopa joo..mulla oli kännykkä päällä aina ja kumma kyllä kaikki muut ihmiset tavoittivat mut ja yhtäkään vastaamatonta puhelua ei häneltä ollut,kehtasi vielä valhehdella moisesta asiasta.
No minulla meni pitkään kunnes pystyin edes olemaan hänen kanssaan missään tekemisissä ja olen tehnyt hänelle selväksi mitä mieltä olen hänestä...
Hän aina syytti minua siitä että pilasin hänen elämänsä ja että hänen rintansakin roikkuvat vain sen takia että imetti minua,ja niin paljon muitakin juttuja joilla hän on minua loukannut.
Oli vaan pakko jakaa tää jonkun kans koska en ole puhunut näistä asioista oikestaan näin rehellisesti muutakuin veljeni kanssa.
Lisään vielä että äitini on alkanut juomaan alkoholia vasta nyt 3v sitten eli kyse ei ole alkoholisti lapsuudesta,en tiedä mikä ajoi hänet olemaan noin ilkeä omille lapsilleen...
Elämästä hän kyllä nautti,söi ulkona,purjehti miesystävänsä kanssa,kävi ulkona jne...mutta me lapset olimme aina kotona yksin siitä lähtien kun täytin 9v...
Minulla on itselläni 4v lapsi ja yritän tehdä hänen kanssaan mahdollisimman paljon,käymme leffassa,syömme ulkona,käymme jopa sateessa puistossa,matkustelemme,käymme uimassa ja milloin missäkin.
Tyttäreni saa aina kehuja pvkodissa kun on aina kauniina ja kivat siistit vaatteet päällä,itse kun olin aina kamalissa vaatteissa ja se häpeä..en halua lapselleni samaa.
välillä kun suutun lapselle ja huudan niin minulle tulee niin paha mieli että muutunko pian äidikseni...en kestäisi jos minusta tulisi samanlainen! Toistaiseksi kaikki sanovat että iloisempaa ja onnellisempaa lasta kuin minulla saa kuulemma etsiä,olen antanut hänelle kaiken mitä minulla on ja kaiken sen mitä minulla ei koskaan ole ollut ja sen on rakastava,hellä ja ihana äiti...Mikään ei ole parasta kuin se kun hän sanoo minulle "äiti arvaa mitä?mä rakastan sua"...silloin tiedän että olen ainakin tähän asti onnistunut.
Ai niin kotimme oli myöskin aina viimeisen päälle siisti ja arvaa kenen tehtävä oli pitää kaikki kotimme huoneet tiptop kunnossa? Minun tietenkin,ei äitini koskaan siivonnut mutta vaati että koti on aina PUHDAS muuten hän löi taas..ja hänen lyömisensä ei ollut pelkkä läpsäytys poskille vaan saattoi lyödä kepilla tai niinkuin kerran metalli tangolla jne...Arpia on muistoina noista vuosista...
Meillä on nykyään hyvät välit ja näemme viikottain mutta aina välillä nuo muistot herää ja silloin minusta tuntuu että vihaan häntä!
Oma äiti hän on silti vaikka mitä tekis mutta ja olen yrittänyt antaa anteeksi mutta olen huomannut että niin kauan kuin muistan kaiken niin en voi antaa anteeksi.
Kiitos teille jotka jaksoitte lukea tämän sekavan ja pitkän kirjoituksen...
Paljon jätin kertomatta ja tuskinpa kukaan muu kuin veljeni,minä ja äitini tulee koskaan tietämään ihan kaiken sen verran lapsuudestani puhuminen sattuu sillä ulkopuolisten silmin kaikki oli kunnossa ja äitini erittäin mukava ihminen.
Sitä en ymmärrä miten hänen ex poikaystävä ja nykyinen mies pystyivät katsomaan vierestä kun hän kohteli meitä miten kohteli puuttumatta asiaan.
Emme ole kuitenkaan koskaan veljeni kanssa nähneet noita rahoja ja oletettavaa siis on että äitin on nuo rahat käyttänyt.
Muistan kun hän kysyi että sopiiko että hän lainaa siitä nykyään 1000e (silloin taisi vielä olla markka aika kun saimme korvaukset -01)miesystävälleen ja että hän varmasti maksaa tuon rahan takaisin kuun lopussa,no en minä ainakaan sitä rahaa koskaan nähnyt.
Myöskään veljeni ei ole koskaan saanut edes senttiäkään noista rahoista.
Joskus kun otin asian puheeksi suutuspäissään niin perusteli sillä että onhan hänelläkin mennyt rahaa meihin eikä hän niitä takaisin meiltä pyydä...
Aika reilu meininki...
Toiset ovat kärsineet ja sit yks vaan nauttii miesystävänsä kanssa meille maksetuista korvauksista ja vieläpä hyvällä omalla tunnolla...
Voi jeesus sanon minä että aina kun asia tulee mieleeni niin en todellakaan tiedä mitä ajatella omasta äidistäni. Niin paljon hän on meitä loukannut koko lapsuutemme ajan...
Nyttekin kun lainaan hänelle rahaa niin välillä saan takas ja välillä en.
Mitä mieltä olette asiasta?
Muutenkin hän on hoitanut nuo äidin tehtävänsä todella huonosti ja tietenkin puolustellut kaikkea sillä että on ollut yh jne...
esimerkiksi meillä ei kotona syöty aamupalaa muutakuin ehkä pari kertaa vuodessa elikkäs söimme ainoastaan koulussa ja sitten illalla kun äiti tuli kotiin joskus klo 20-22 aikoihin,koskaan ei ollut välipalaa tai aamiastarpeita jääkaapissa ja jos joskus söimme vaikka pari leipäviipaletta sai hän hirveän raivarin että olisi pitänyt kysyä lupa???
Siis jos on nälkä niin tarviiko siihen luvan erikseen että saa syödä?
Itse vietin paljon aikaa yksin kotona sillä veljelläno ja minulla eri isät ja veljeni oli paljon isänsä kanssa ja kun äitini oli miesystävänsä luona viikonloppuja niin minä olin sitten 12v viikonloput yksikseni ja kavereiden kanssa... Sit kun sattui hyvä päivä niin osteli meille karkkia ja vuokrattiin leffoja ja syötiin mäkkärissä noin kerran kuussa...
Lisäksi hän kuritti fyysisesti ihme jutuista jos ei esimerkiksi katsonut häntä silmiin kun puhui hänelle niin hän löi ja raivosi..kerran hän löi minua korkokengällään päähän ja sain aikamoisen haavan päähän joka olisi vaatinut tikkejä ja sekin oli jostain ihan mitättömästä syystä..veljeni tuli aina lohduttamaan minua vaikka oli 7v nuorempi niina aina kun äiti oli lyönyt niin veljeni tuli halaamaan minua.
Muistan kerran kun heräsin keskellä yötä ja menin olohuoneeseen ja äitin harrasti siellä seksiä miesystävänsä kanssa(olin ihan unenpöpperössä) ja kysyin vaan että onko kaikki kunnossa kun äänet oli vähän epäilyttäviä niin tämähän pomppas kimppuuni,raahas mut huoneeseen ja yritti kuristaa..Voi hitto kun mäistä kirjoittaminen tuntuu pahalta ja tulee jatkuvasti lisää juttuja mieleen.
Veljeni täyttää pian 17v ja hän elää pelkällä leivällä käytännössä sillä äitini edelleenkin tekee ruokaa vasta klo 20-22 ja edelleenkin valittaa veljelleni kun hän vaikka ominpäin sitten tekee jotain syötävää.
Muutin pois kotoa 16v kun äitini sai raivarin minulle siitä että hänen piti ostaa minulle uusi matkalippu että olisin päässyt kouluun ja illalla hän oli edelleenkin raivoissaan ja siitä seurasi hirvee riita jonka tuloksena hän enuvoi minua etsimään asunnon jos en aio kunnioittaa hänen kotiaan...
tässä vaiheessa kerron sen verran itsestäni että olen siis naishenkilö ja olen aina ollut hyvä koulussa sekä saanut kehuja aina hyvästä käytöksestä niin äitini ystäviltä kuin muiltakin että mikään epäkunnioittava vaikea teini en ollut.
Miten olisin uskaltanut ollakaan kun äiti löi jopa silloin kun ei ollut aihetta,me pelättiin veljeni kanssa häntä todella paljon eikä olisi tullut mieleenkään tehdä mitään typerää.
Muistan kuinka paljon sattui myös se kun hän osteli itselleen merkkivaatteita ja itse olin kulkenut 2v rikkinäisissä kengissä joissa pohjat oli ihan rikki niin et vesi vaan tulvi sisään mutta eihän tajunnut.Onneksi veljeni isä osteli hänelle vaatteita...
Toki on myös hyviä muistoja mutta arvatkaa kuinka paljon nuo huonot muistot ottaa valtansa kun ne huonot muistot on sitten todella huonoja muistoja.
Silloinkin kun lähdin kotoa niin hän oli viikon ollut antamatta minulle ruokaa eli kaikille muille oli ruoka valmiina pöydässä paitsi minulle ja matkarahat kouluun sain naapurilta.
Sitten muutinkin poikaystäväni vanhempien luokse ja kuukausi lähtöni jälkeen sossutäti soitti ja kertoi että äitini oli kuulemma yrittänyt saada muhun yhteyttä useita viikkoja..joopa joo..mulla oli kännykkä päällä aina ja kumma kyllä kaikki muut ihmiset tavoittivat mut ja yhtäkään vastaamatonta puhelua ei häneltä ollut,kehtasi vielä valhehdella moisesta asiasta.
No minulla meni pitkään kunnes pystyin edes olemaan hänen kanssaan missään tekemisissä ja olen tehnyt hänelle selväksi mitä mieltä olen hänestä...
Hän aina syytti minua siitä että pilasin hänen elämänsä ja että hänen rintansakin roikkuvat vain sen takia että imetti minua,ja niin paljon muitakin juttuja joilla hän on minua loukannut.
Oli vaan pakko jakaa tää jonkun kans koska en ole puhunut näistä asioista oikestaan näin rehellisesti muutakuin veljeni kanssa.
Lisään vielä että äitini on alkanut juomaan alkoholia vasta nyt 3v sitten eli kyse ei ole alkoholisti lapsuudesta,en tiedä mikä ajoi hänet olemaan noin ilkeä omille lapsilleen...
Elämästä hän kyllä nautti,söi ulkona,purjehti miesystävänsä kanssa,kävi ulkona jne...mutta me lapset olimme aina kotona yksin siitä lähtien kun täytin 9v...
Minulla on itselläni 4v lapsi ja yritän tehdä hänen kanssaan mahdollisimman paljon,käymme leffassa,syömme ulkona,käymme jopa sateessa puistossa,matkustelemme,käymme uimassa ja milloin missäkin.
Tyttäreni saa aina kehuja pvkodissa kun on aina kauniina ja kivat siistit vaatteet päällä,itse kun olin aina kamalissa vaatteissa ja se häpeä..en halua lapselleni samaa.
välillä kun suutun lapselle ja huudan niin minulle tulee niin paha mieli että muutunko pian äidikseni...en kestäisi jos minusta tulisi samanlainen! Toistaiseksi kaikki sanovat että iloisempaa ja onnellisempaa lasta kuin minulla saa kuulemma etsiä,olen antanut hänelle kaiken mitä minulla on ja kaiken sen mitä minulla ei koskaan ole ollut ja sen on rakastava,hellä ja ihana äiti...Mikään ei ole parasta kuin se kun hän sanoo minulle "äiti arvaa mitä?mä rakastan sua"...silloin tiedän että olen ainakin tähän asti onnistunut.
Ai niin kotimme oli myöskin aina viimeisen päälle siisti ja arvaa kenen tehtävä oli pitää kaikki kotimme huoneet tiptop kunnossa? Minun tietenkin,ei äitini koskaan siivonnut mutta vaati että koti on aina PUHDAS muuten hän löi taas..ja hänen lyömisensä ei ollut pelkkä läpsäytys poskille vaan saattoi lyödä kepilla tai niinkuin kerran metalli tangolla jne...Arpia on muistoina noista vuosista...
Meillä on nykyään hyvät välit ja näemme viikottain mutta aina välillä nuo muistot herää ja silloin minusta tuntuu että vihaan häntä!
Oma äiti hän on silti vaikka mitä tekis mutta ja olen yrittänyt antaa anteeksi mutta olen huomannut että niin kauan kuin muistan kaiken niin en voi antaa anteeksi.
Kiitos teille jotka jaksoitte lukea tämän sekavan ja pitkän kirjoituksen...
Paljon jätin kertomatta ja tuskinpa kukaan muu kuin veljeni,minä ja äitini tulee koskaan tietämään ihan kaiken sen verran lapsuudestani puhuminen sattuu sillä ulkopuolisten silmin kaikki oli kunnossa ja äitini erittäin mukava ihminen.
Sitä en ymmärrä miten hänen ex poikaystävä ja nykyinen mies pystyivät katsomaan vierestä kun hän kohteli meitä miten kohteli puuttumatta asiaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Luin kirjoituksesi. Sinua on kohdeltu todella väärin! Et kertonut sitä oliko tuo pedofiili joku tuttu vai tuntematon ihminen, vaikka eihän tuo asiaa miksikään muuta... Tosi törkeää jos äitisi on napannut ne korvausrahat ja vielä kohdellut sinua ja veljeäsi kuvaamallasi tavalla!
Oletko käynyt terapiassa tai keskustelemassa jossakin näistä asioista koska varmasti kaikenlaista ikävää palautuu mieleen - olisi hyvä saada niitä jonkun luotettavan ihmisen kanssa käydä läpi. Oletko lukenut Martti Paloheimon kirjoja kotivammaisuudesta? Noissa kirjoissaan Paloheimo käsittelee sitä, miten jotkut vanhemmat kohtelevat lapsiaan aivan kuin näitä vihaisivat.
En osaa neuvoa mitä sinun pitäisi tehdä. Tuntuu tosi pahalle että ne korvausrahatkin on äitisi vienyt. Eihän ne hänelle kuulu ollenkaan! Miten suuri summa oli kyseessä? Äitisi pitää saada maksamaan ne takaisin!
On ihanaa kuulla että sinulla on oma lapsi jota rakastat ja sen myös osoitat. Kuitenkin toivon että saisit itse käsitellä nuo menneet inhottavat asiat vaikka keskusteluterapian kautta, jos ne siten jäisivät enemmän taka-alalle ja voisit paremmin elää tätä nykyistä elämää ja enemmän nauttia elämästäsi.
Toivon että joku osaisi antaa sinulle käytännöllisempiä neuvoja tilanteeseesi. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
olisinko tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa ollenkaan? En tod, Sanotaan että sukulaisiaan ei voi valita mutta kyllä aikuisena voi jo päättää kenen kanssa on tekemisissä ja kenen kanssa ei. Äidillesi olisi aivan oikein että jättäisit hänet kokonaan huomioimatta, sen verran rankalta tuo kertomasi kuulostaa. Ja veljellesi voisit antaa sellaisen neuvon että menee sosiaalitoimistoon josta hankkivat hänelle asunnon ja maksavat hänen ylöspitonsa kunnes on sen verran vanhempi että pystyy itsensä elättämään itse. Ei ole pakko hänen siellä tuollaisen hirviön kanssa asua ollenkaan. Olisi ainakin ruokaa ja rahaa omiin tarpeisiinsa kun muuttaisi sieltä pois. Kertokoon sinne sosiaalitoimiston ihmisille millainen äiti on niin eiköhän jonkinlainen asunto järjesty kiireen vilkkaa tälle. Olisi varmaan sinullekin järjestynyt jos olisit osannut aikanaan hakea apua tilanteeseesi. Harva tällaisesta mhdollisuudesta edes tietää, toivottavaa olisi että saisivat sellaiset tietää joilla avuntarvetta on.
Joten jos tätäkin joku lukee kenellä vastaavaa kotona niin kiireen vilkkaa apua hakemaan, sieltä pääsee kyllä pois ei kenenkään ole pakko ihan mitä vaan kestää elämässään. Sosiaalitoimisto on velvollinen auttamaan, laki määrää niin.
ap, printtaa ketjun alussa oleva tekstisi. Ota se mukaasi ja mene kotikaupunkisi sosiaalitoimistoon. Sano, että sinun on vaikea puhua kaikesta (asiaa on liian paljon) yhdellä kertaa. Kehota sosiaaliviraston virkailijaa lukemaan tekstisi huolellisesti.
Koska et enää käy koulua ja koska tk:n lääkäreillä ei ole pätevyyttä, minusta näitä teitä on turha käyttää.
JOS kotikaupungin terveyskeskuksessa on psykologi, hän olisi toinen mahdollisuus. Voit soittaa ja kysyä tk:n infon kautta. Tilaa aika.
Jos olisit vähän nuorempi, sosiaalitoimi olisi voinut tarttua asiaasi tarmokkaammin. Mutta ei ole vieläkään myöhäistä. Toimi kuitenkin HETI!
Kaikki äidit eivät todellakaan ole hyviä äitejä. Tämä on asia, jota on vaikea saada Suomessa sanotuksi. Meillä luullaan liian paljon. Meillä eivät naapuritkaan tiedä tai välitä, mitä muilla tapahtuu.
Sinun on itsesi ja lapsesi takia hoidettava tämä nyt itse ja nopeasti. Asiat lähtevät rullaamaan ja saat henkistä apua. Mutta toistan: Toimi heti!
sosiaalityöntekijöitä kun vievät vanhemmilta lapset. Tässäkin olisi ollut täydet perustelut sosiaalityöntekijöiden puuttua perheen tilanteeseen. Edelleenkin on lastensuojelun asia, jos 17v lapsi ei saa kotonaan tarpeeksi ruokaa syötäväkseen. Kiirellisin asia olisikin pikkuveljen heikkojen olojen korjaaminen. Sitten muut asiat kuntoon. Sinä tarvitset jonkun kanavan, jota kautta purat pahat kokemuksesi, jotta voit niistä ajatuksista joskus eroon päästä. Edelliset jo antoivatkin eri reittejä. Ota myös oikeusavustajiin yhteyttä ja kysy tuota korvausasiaa. Ja lopeta hyvä ihminen rahan syytäminen äidillesi.