olen menossa kursseille ja mieheni luulee että rakastun ensimmäiseen vastaantulevaan ihmiseen. saanko sanoa häntä jo mustasukkaiseksi? mitään aihetta hänellä ei pelkoon ole koska rakastan vaan ja ainoastaan häntä.... kihlat venyy sen takia koska epäilee koko ajan mua.... olemme tunteneet 8 vuotta ja seurustelleet 2 vuotta. onko syytä huolestua hänen mustasukkaisuudesta? musta se ei ole enää normirajoissa!
mitä tehdä
kati vaa
71117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
voit kyllä sanoa häntä mustasukkaiseksi. itse olen ollut samankaltaisess tilanteessa, mutta minä olin se mustasukkainen osapuoli. minuun ainakin tehosi, kun poikaystäväni vakuutti minulle sydämensä pohjasta ettei muita naisia halua, ja taisi sanoa, että vaikka hän ihastuisikin, se ei tarkoita sitä että hän suin päin ryntää sn toisen syliin, vaan yrittää silloin päästä eroon koko ihastumisesta. hän ei hermostunut minuun vaikka olinkin vaikeasti mustasukkanen, hän pysyi rauhallisena ja keskittyi oikeastaan suurimmaksi osaksi lohduttamiseen, vaikken edes itkenyt vaan olin vihainen. siten ainakin oma mustasukkasuus laantui.
ole siis kärsivällinen, äläkä anna periksi miehesi mustasukkasuudelle.
kiitos kannustavista sanoista. se on mulle huipputärkee kurssi enkä tod. aio olla menemättä sinne miehen mustasukkasuuden takia. pidän pääni
voin sanoa sen, että miehesi oma epävarmuus heijastuu juuri tuollaisena käytöksenä että epäilee sinua, vaikkei mitään syytä olekaan. Hän pelkää toisen tekevän sitä mitä pelkää itsensä tekevän. Tämä kaikki on luultavasti hänen alitajunnassaan, ettei hän ite osaa katsoa asiaa näin. Eli tavallaan tässä ei ole kyse mustasukkaisuudesta koska ei ole mitään aihetta josta olla mustasukkainen, tai kohdetta jolle olla mustasukkainen, vaan hän pelkää tulevansa petetyksi koska hän (tiedostamattaan) pelkää ihastuvansa johonkin toiseen, ja se laukausee tällaisen reaktion.
Tai miehesi on tullut aiemmin yllättäen petetyksi/hylätyksi ihmissuhteessa, jossa ei osannut epäillä sellaista. Tästä johtuen hän nyt "suojaa" itseään tilanteissa, joissa suoranaista uhkaa ei edes välttämättä esiinny.
hän on kyllä erittäin epäilevä henkilö ja aina varuillaan. kokenut elämässään kaikkee sontaa. voiko johtua myös mein ikäerosta ku itte 29 ja hän 45. ajattelin ettei se jaksa kattel tälläst nuorukaist... vaikkakin ollaa aina loppupeleis rakastetttu toisiamme
voi olla syy miksi hän ei luota. Toisaalta on kyllä kurjaa ettei luota sinuun vaikka ei ole mitään syytä olla vainoharhainen. Hänellä on vain vissiin mennyt kaikki luottamus ihmisiin ylipäätään. Oletteko puhuneet tästä asiasta? Tämä juttu ei selviä jos et ota tätä aiheeksi hänen kanssaan.
olemme keskustelleet asiasta ja tietää mun tarvitsevan tukea kursseilla olemisesta koska mulla masennus ja paniikkihäiriö. tarvitsen ihan älyttömästi tukea jopa jokapäiväiseen elämiseen ja sitä hän antaa mutta erossa olessamme hän tosi mustis enkä tajua sitä koska en ole kaunis saati mitään muutakaan. kiltti olen se taitaa olla se syy?