Siis mun ongelma on mun poikakaverin älytön perhe. Mä oon 17-vuotias ja seurustellu 19-vuotiaan jätkäni kanssa (joka asuu ikävä kyllä kotona niinku mäkin) kaks vuotta ja koko sen ajan olen saanut kuulla hienoista vittuilua jätkäni suvulta. Minä olen syypää että Ville ei käy baarissa koska en päästä ja siitä on seurauksena se ettei hänellä muka ole kavereita, ME vietetään Villen kanssa aivan liikaa aikaa yhdessä ja minä olen paska kun poltan tupakkaa ja aina on jotain valitettavaa..
Pahin on kun rakas anoppi ja appiukko alkavat saarnaamaan että älkää ottako liian vakavasti! Jos me jo kaks vuotta näin nuorina ollaan yhes oltu nii on kai tää joku muuki kun yhen illan juttu! Anopin anoppikin on samanlainen.. Auttakaa.. Ja Ville riepu ei osaa sanoo niille mitään kun se on nii vässykkä, eikä se puhu niille muutenkaan mitään.. Eikö oo erikoista.
Pahin on kun rakas anoppi ja appiukko alkavat saarnaamaan että älkää ottako liian vakavasti! Jos me jo kaks vuotta näin nuorina ollaan yhes oltu nii on kai tää joku muuki kun yhen illan juttu! Anopin anoppikin on samanlainen.. Auttakaa.. Ja Ville riepu ei osaa sanoo niille mitään kun se on nii vässykkä, eikä se puhu niille muutenkaan mitään.. Eikö oo erikoista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
harvemmin sieltä baarista kunnon kavereita saa.. jos ei koulusta tai jostain harrastuksista jotain kavereita oo saanu ni sit no miehessä jotain vikaa..
Mutseille ja anopeille pitää laittaa luu kurkkuun siinä vaiheessa, jos ne alkaa morkaan sitä kumppania. Sanot sen sille vässykälles. Sen verran pitää munaa olla nössölläkin, että pitää muijansa puolia.
Jos käynnissä on väittely muija vastaan anoppi/muijan mutsi, niin olet vaikka hiljaa. Ikinä et ala vastapuolen kanssa kimppaan, vaikka muijas ois väärässä. Jos tiedät että muijas on väärässä, niin lähdet tilanteesta tai olet hiljaa.
Muijan kans ollaan tiimi ja kaikki muut on vastustajia. Muijaa vastaan voi väitellä sitten, kun ollaan kahdestaan. Ei sitä tartte kaikkien nähden polkea maahan ja ikään kuin osoittaa, että oletpas tyhmä. Sitten vielä ihmetellään, että miksei tule piNbBiä kotona.
Äiti alko avautuun mun avovaimosta, niin sanoin että jatka tuota linjaa, niin näet tätä naamaa enää kirjahyllyn kuvista.
Appiukolle asensin tietokonetta, niin tyrannianoppi (tietää kaiken kaikestaja koko perhe pelkää sitä) tuli neuvoon, että pitäskö painaa vaikka tuosta napista. Sanoin etten minäkään tule sua maksalaatikon tekemisessä neuvomaan, kun en siitä asiasta tiedä mitään. Ensimmäistä kertaa meni sekin ämmä hiljaseksi.
En tarkoita sitä, että äidille ja anopille pitää olla tyly tai mulkku, mutta omat rajansa pitää olla heilläkin.
Nyt tuli huomattavasti parempi mieli:) vittu jos oiski noin hyvä suustaan ja uskaltavainen kun sä. Mä oon pari kertaa sitten loppujen lopuksi avutunut anopilleni,ja oon heti saanut kuulla olevani tyhmä ammattikoululainen ja idiootti penikka.. :)Ja pyhänhäväistys on se että auon päätäni vanhemmalle rouvasihmiselle. Eikö oo erikoista kun poikakaverini ei tässä maailmassa oo muuta näyttäny pelkäävänsä kun äitiään! Muita ihmisiä vastaan se on mua puolustanu henkeen ja vereen! Oon kyllä ollu monesti vässykälleni tosi vihainen kun se on jättänyt puolustamatta. Mut sen suhde äitiinsä on nii outo et huh..
Oletkos koskaan kuullut anoppivitsejä? Arvaas mistä ne tulee? Ihan tosta samasta mistä kerroit omien kokemuksiesi kautta. Jo muinaiset suomalaiset joikasivat miniöille anoppien karmeudesta ja jos siinä mukana touhuaa appikin, niin soppa on täydellinen. Tulet AINA olemaan altavastaaja, vaikka vaihtaisit toiseen mieheen. Kivat appivanhemmat ovat verrattavissa loton täysosumaan, joten sellaisia siis ei ole joka paikassa.
Mutta ei sun tarvitse käytöstä sietääkään. Riippuen luonteestasi voit sanoa takaisin tai osoittaa käytökselläsi, ettet hyväksy heidän tapaansa kohdella sua. Voitko jättää menemättä heille ja tavata Villeä omassa kodissasi jonkun aikaa?
Olen vanhempi kuin sinä, mutta avomiehen appivanhemmat kutsuivat minua mm huoraksi, hienostelijaksi, appi kouri tissejä ja koetti joskus jopa käydä päällekin ja anoppi säkätti taustalla säestämässä. Se OLI kauheata, eikä avomies osannut sanoa mitään takaisin. Eikä auttanut sanoa takaisin, mutta sitten jätin kolmeksi vuodeksi käymättä heillä. Se pehmensi aika lailla.
Kurjat appivanhemmat ovat kuitenkin kurjia aina, eivätkä taatusti tule muuttumaan. Minua auttoi em boikotin jälkeen vielä se, että en vain enää puhunut heille mitään ja vastasin yksittäisillä tavuilla kysyttäessä takaisin. Heitä ei enää mulle ollut olemassa. Ja sekin auttoi, koska he tajusivat jäävänsä häviölle sättimisissään.
Joo, oon kyllä kauan jo pitäny sitä taktiikkaa et en puhu mitään vapaaehtoisesti, ja annan ykstavusia vastauksia, mutta sitten tulee supatusta poikakaverille et "miksi tuo on niin hiljanen, törkeää käyttäytymistä ja ei nuo nykyajan nuoret osaa käyttäytyä.. Miksi sä oot noin nuoren tytön kanssa?! Saisit ettiä vanhemman.."
Oon pikkuhiljaa huomannut et vaikka mitä tekisin en ole hyvä eikä kehuja tuu, enkä enää ees yritä mielyttää heitä. Poikakaverini saa helvetti olla onnellinen, et mun vanhemmat rakastaa sitä ja se on meillä perheenjäsen! Kyllä tää tästä! :)
meillä sama juttu!!!olemme tosin olleet yhessä jo pian 8v.tuleva anoppi on suoraan helvetistä!!vaikka se asuu n.1000kmpäässä meistä silti se osaa terrorisoida meitä ja rakkaani ei myöskään osaa sanoa äidilleen ei!!!raivostuttavaa!!!kyllä äiti...kuulostaako tutulta...?arvaa onko oikeesti käyny mielessä kaiken maailman jutut...:)joo,tsemppiä..sano vastaan sille tulevalle anopille,niin minäkin teen!!!
heh heh heee... Tätä viestiketjua lukiessa rupes kyllä tooosi paljon harmittamaan, kun on tullu pysyttyä poikamiehenä ;) No, ei pahalla :)