Mun poikakaveri Lähtee tammikuussa armeijaan kahdensadan kilometrin päähän joten se ei pääse mun luo ees iltalomilla.. Kun se menee sinne, sillä on 3:men viikon karanteeniaika heti alussa.
Nyt jo tuntuu pahalta et miten mä pärjään ilman sitä.
Poikakaverini on vielä kauheempi ikävöimään kuin mä, joten sitä käy sääliksi ja se pelkää et mä löydän täällä silläaikaa yksinäisyydessäni uuden miehen, vaikka sillä ei ole, eikä oo koskaan ollutkaan sellasta pelkäämistä..
Sanokaa pari lohdutuksen sanaa meille molemmille..tämän jo kokeneet kirjotelkaa. Me ollaan seurusteltu 2 vuotta.
Nyt jo tuntuu pahalta et miten mä pärjään ilman sitä.
Poikakaverini on vielä kauheempi ikävöimään kuin mä, joten sitä käy sääliksi ja se pelkää et mä löydän täällä silläaikaa yksinäisyydessäni uuden miehen, vaikka sillä ei ole, eikä oo koskaan ollutkaan sellasta pelkäämistä..
Sanokaa pari lohdutuksen sanaa meille molemmille..tämän jo kokeneet kirjotelkaa. Me ollaan seurusteltu 2 vuotta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Meillä oli sama juttu noin 4 vuotta sitten.
Tosin meillä oli matkaa hiukan enemmän 270km. Meillä oli sama juttu, mieheni kovempi ikävöimään, kuin minä. Tottakai mullakin oli ikävä.
Kyllä me se ihan hyvin kestettiin kun mieheni tuli aina melkein joka viikonloppu käymään ja kirjoiteltiin kirjeitä ja soiteltiin. Kyllä tekin sen kestätte, kun pidätte jotenkin yhteyttä. Nyt ollaan oltu 5 vuotta yhdessä ja niistä kaksi vuotta ollaan asuttu yhdessä. Ja ollaan kihloissa. Mieheni armeija-aikana oltiin oltu yhdessä noin vuosi.
Jos haluatte kirjoitella lisää, laittakaan sähköpostia osoitteeseen: [email protected]
Minunkin kulta lähtee armeijaan tammikuussa ja matkaa on joku reipas sata kilsaa. ollaan oltu jo yli vuosi yhdessä mutta silti tuntuu niin saakelin kauheelta "erota" toisesta. Miten sen kestää? mä itken jo melkein nyt kun vaan ajattelenkin. se aika oikein lentämällä juoksee kun se on edessä se lähtö muttta kun pitäisi takaisin tulla niin se aika melkein pysähtyy. on tää niin kirottua!
No sieltä intistä ne jätkät ei katoa minnekkään...ne tulee kuitenkin aina joskus lomille riippumati siitä matkan pituudesta.Mulla kävi jätkä viimekevään/kesän intissä (puolenvuoden palvelus),ja ihan hyvin selvittiin.Soiteltiin ja nähtiin aina sen lomilla.Ei mekään nähty iltalomilla kun sillä ei ollut iltalomia (sijainnista johtuen)...
Aikoinaan joukkueenjohtaja, luutnantti sanoi alkuhaastatteluissa, kun sanoin seurustelevani. "jos suhde ei kestä asepalvelusta, niin kuinka kauan se yleensä olisi tullut kestämään ilman. Ja jos se Armeijan kestää, kestää se kuulemma ihan mitä tahansa"
Itse olen kyllä toista mieltä tosta jälkimmäisestä lauseesta.
Nykyinen palvelus kestää puoli vuotta ja lomille pääsee melkein joka viikonloppu. On se uskomatonta että tuommoista täytyy alkaa itkemään nyt jo.
Siellä se sun "miehes" istuu arki-iltaisin sotkussa ja pupeltaa munkkia nassuun. Perjantaisin lähtee kuuden aikaan kassulta ja istuu ylpeänä baretti päässä junassa/bussissa kaikki kaksi tuntia, matkaahan kuitenkin oli huimat kaksisataa kiolmetriä, ja jo kahdeksalta saatte taas katsella toisianne silmiin. Sunnuntai-iltana eron hetki koittaa sitten yhdeksän aikaan, ellei hänellä ole maanantaina kuntoisuuslomapäivä, koska osasi itse tehdä punkkansa.
Aah! Koittakaa nyt ihmiset edes joskus oppia elämään itsennekin kanssa edes päivä tai kaksi. Tuonhan voisi ajatella vaikka hyvänä harjoituksena sille.
no hei...miun kulti pääsee pois intistä perjantaina..puolvuotta se oli siellä...aika tuskaa se välillä kyllä oli..meilläkin välimatka 200km..eikä mitään iltalomia ja kiinniolo viikonloppujakin oli jonkun verran et piti olla 2 viikkoo erossa...mut siitä selvittiin ja nyt se tulee jo kotiin.. kyllä tekin kestätte koska mekin kestettiin vaikka suuren suuri ikävä olikin..mut se on kyl sit jotain ku taas näkee..:)
Niin munkin jätkä on lähössä inttiin ens maanantaina. Ja neljä vuotta ollaan seurusteltu. Ei mekään nähä iltalomilla, matka estää... =(
Kova ikävä, mutta kyllä sen kestää...
Se joutuu kans olemaa 3 vk kiinni aluks...
Mihin sun jätkä menee?
Se menee sodankylään,
ollaan rovaniemeläisii.
Sitä näkee niin harvoin, että tavatessa ei oo aikaa edes riidellä. Halia ja kauheeta köyrimistä vaan. Sitä ikään kuin ihastuu joka toinen viikonloppu aina uudestaan.
Älä turhaa stressaa. Kandee kokeilla univormu päällä kans panemista. Siis siinä tapauksessa jos on vielä se harmaa lomapuku tai joku akuankka. Ne vihreet lomapuvut ei oo yhtää pornot.
Terve piirre miehessä, että menee armeijaan. Jos maalla ei ole omaa armeijaa, niin siinä maassa on jonkun toisen maan armeija...
Ei kai noita harmaita lomapukuja enää missään ole. Harmi sinänsä, niissä oli kyllä tyyliä.
Ja odottakaahan tytöt vaan 20 vuotta, niin olette tyytyväisiä, kun se äijä lähtee johonkin pariksi viikoksi. Kukapa sitä nyt jaksaa samaa naamaa aina katsella.
Usko pois!
Armeijan aikana huomaatte molemmat, että on olemassa muutakin elämää kuin yhdessä nyhjääminen. Huomaatte, että olette ollut keskenänne vain tottumuksesta; siitä että on joku vierellä.
Huomaatte, että tämä ei olekaan se paras vierellä olija.
Huomaatte, että haluatte eroon toisistanne.
Huomaatte, että eron jälkeen elämä tuntuu huomattavasti mukavammalta.
been there, done that!
Me oltiin seurusteltu 3 vuotta kun ukko läksi armeijjaan, mä itkin lähes putkeen ekat kaksi viikkoa, siiten siihen tottui.
Todella niinkuin Piru tuossa sanoi, sitä ikään kuin ihastui toiseen uudestaan joka viikonloppu.
Ja oppi arvostamaan toista vielä enemmän ja oppi myös olemaan erossa.
Ei se tietenkään aina mukavaa ollut mutta en olisi uskonut että jälkeenpäin olin todella tyytyväinen että sekin koettiin.
[email protected]
Joo, nyt on tuo poikaystävän armeijassaolo koettu tosiaan. Pääsee tänään pois, oli puoli vuotta. Alussa oli aivan helvettiä, kummallakin mieletön ikävä kokoajan. Pikkuhiljaa ikävä alkoi helpottamaan, huomasi että nythän tässä on omaa aikaakin. Poikaystävä pääsi kuitenkin viikonloppuisin lomille (ei nyt joka viikonloppu kuitenkaan).
Olin varma, että suhteemme kestää armeijan, koska olimme kokeneet jo vaikka mitä vaikeuksia. Mutta toisin kävi, erosimme jokin aika sitten. Taisimme molemmat muuttua tässä puolen vuoden aikana niin paljon, että päätimme lopettaa suhteemme. Tämä harmittaa kyllä, koska olimme odottaneet pitkään, että hänen armeijansa loppuu ja me pääsemme aloittamaan kunnolla yhteisen elämämme. Mutta näinkin voi käydä. En kyllä halua tällä jutulla mitenkään pelotella sinua, mutta minulle kävi näin...