pienetkö?

Mullakin oli sun iässä pienet, mutta on nyt ihan sopivat. Itsestään ne kasvoi. Pidä ryhti hyvänä ja jos käyt kuntosalilla, niin siellä näet mitka laitteet on hyväksi.

Onko äitisi rintava? Jos on niin todennäköisesti auttaa pieni lihottaminen. Tosin elämässä on muutakin olennaista kuin rinnat, vaikka ne ovatkin tärkeintä ikäisillesi pojille.

Ensinnäkin täytyy sanoa, ettei ole kovin tärkeää mielestäni sinun ikäisenä stressata ulkonäöstään, eteenkään rinnoista noin. Onhan ihmisessä muutakin kuin ulkonäkö.

Mutta, jos yleisesti haluat vinkkiä ulkonäön kohentamiseen, niin tuo liikunta on kyllä se ylivoimaisesti paras tapa siihen. Monipuolinen sekä runsas liikunta vuodesta toiseen ja monipuolinen ja terveellinen ruoka kohentavat ulkonäköä taatusti, vaikka tulosta ei välttämättä hetkessä saa aikaan. Kaikki tytöt joihin yläasteella ja lukiossa ihastuin, olivat sporttisia tyttöjä, jotka pitivät fyysisestä kunnostaan ja kehostaan huolta. Tärkeä juttu on muistaa, että syö tarpeeksi ja terveellisesti eikä IKINÄ tule laihduttaa siten, että jättää syömättä, sillä siitä ei seuraa mitään hyvää!

Muistan, etteivät ne suosituimmat tytöt vielä 14-vuotiaana olleet läheskään aina niitä sporttisia, mutta siinä lukio/ammattikoulu-vaiheessa ja viimeistään sen jälkeen alkoivat ne fysiikastaan huolta pitävät urheilulliset tytöt olla niitä joita jätkät halus treffata. Se urheilullisuus ja terveellinen ruokavalio tuo niin paljon valoa elämään muutenkin, kuin hyvän ulkonäön muodossa, että se kannattaa! Sitkeästi vaan vuodesta toiseen ja ilman isompia taukoja, niin jaksaa koulua/töitä enemmän ja tosiaan ulkonäkökin taatusti kohenee ajan kanssa; urheilu oikea ja terveellinen määrä monipuolista ruokaa kiinteyttää oikealla tavalla kroppaa ja kohentaa ryhtiä.

Vaikka mies olenkin, haluan vielä kertoa kannustuksena sinulle omaa tarinaani. Itse olin vielä yläasteella ja lukion alussa löysä ja huonokuntoinen jäbä ja yhdessä vaiheessa jopa hieman ylipainoinen. Tytöt eivät juuri minusta pitäneet. Lukion loppupuoliskolla aloitin kovan kuntoilun (punttia, koripalloa ja lenkin juoksua) ja pikku hiljaa elämäni alkoi tuntua paljon paremmalta ja helpommalta. Jaksoin paljon enemmän koulua sekä töitä ja pikkuhiljaa alkoi ryhtini ja lihaksistoni kehittyä naisia miellyttävään suuntaan. Kunto koheni hitaasti mutta varmasti ja nyt olenkin sitten oikeen teräskunnossa. En polta enkä ole niin tehnytkään koskaan ja viikonloppuryyppäilytkin hylkäsin 2 vuotta sitten. Syön terveellisesti ja paljon, mutta treenaan myöskin sopivasti ja kuinka ollakaan: en ole enää se löysä ja huonokuntoinen, lievästi ylipainoinen kaveri, vaan hyvin töissä menestyvä terve mies, jolla on kaunis ja urheilullinen puoliso.

Eli urheilu kannattaa, mutta muista, että elämässä on PALJON muutakin kuin ulkonäkö ja sen pohtiminen. Tsemppiä!